Annatteko lapsen nirsoilla ruoissa?

Meillä syödään sitä mitä tarjotaan, jos ei kelpaa sen takia ettei vaan tykkää, niin sitten ollaan nälässä seuraavalle aterialle asti. Ei lapsi siihen kuole jos " joutuu" näkemään "nälkää" sen takia ettei ruoka kelpaa. Kyllä se sitten maistuu kun on oikeasti nälkä.

Annan ja en anna.

Joka aterialla ei ole herkkuruokia ja välillä on ruokia, joista tiedän, että joku/kaikki lapsista ei pidä. Pakko ei ole syödä, kiva on jos maistaa, mutta muutakaan ruokaa ei saa. (paitsi leipää rasvalla)

Vihanneksia on pakko ottaa joka aterialla, mutta saa itse valita, mitä vihanneksia. Yleensä meillä on tarjolla ainakin yhdenlaista lämmintä kasvislisuketta + salaattia/raastetta.

Ruoka on ruokaa. Sitä syödään, jotta jaksaa ja parempi että syö terveellistä kuin epäterveellistä. Ruoka ei ole ohjelmanumero, palkinto tai rangaistus. Tähän pyrin.

Rajoitetusti, koska kaikilla on ruokia ja ruoka-aineita mitä sietää huonosti. Itse inhoan esim. kukkakaalia ja hernekeittoa, lapsi taas punajuuria ja avokadoa. Jos punajuuria ja avokadoa laitetaan, niin saatan laittaa ne tarjolle erikseen. Ainoa sääntö on että uusia juttuja maistaa pitää pari kertaa (riittää esim. 1 tl) koska useamman kerran on käynyt niin että kun lapsi on maistanut onkin tykännyt ennakkoluulostaan huolimatta.

Ja siitä huolimatta että otamme huomioon myös lapsen inhokkeja ja annamme hänen olla niitä syömättä, syö monipuolisesti (esim. mustekaloja, brie-juustoa, melkein kaikkia kasviksia jne) ja on usein saanut kiitosta tarhassa ja koulussa siitä että syö hyvin.

Annan nirsoilla ja tarjoon hyvin kelpaavia ruokia. Maistellaan uusia ruokia kun ehditään. Lapsi 1,5v alipainoinen ja heräilee aamuyöstä jos ei oo syöny kunnolla. Ja minä haluan nukkua öisin.

Annan.

En itsekään suostuisi maistamaan esimerkiksi koiraa, hevosta, etanoita, simpukoita. Ne ovat minusta epämiellyttäviä. Miksi pakottaisin lapsen maistamaan jotain mikä hänestä tuntuu ylitsepääsemättömän vastenmieliseltä? On joku leinen kuvitelma, että ihmisen on "opittava maistamaan kaikkea" lapsena. Höpöhöpö. Jos joku lapsena tuntuu epämiellyttävältä, sitä voi oppia syömään myöhemmin.

Se että antaa lapsen "nirsoilla" ei tarkoita välttämättä sitä että lapsi söisi epäterveellisesti, kuten ketjussa on käynyt jo ilmi. Se ei myöskään automaattisesti tarkoita sitä että lapselle tehtäisiin korvaavaa ruokaa. 

Yllättävää (?) kyllä että lapset on tässäkin hyvin erilaisia. Meillä on useampi lapsi, ääripäät ovat lapsi joka on ruuan suhteen utelias, ja maistaa aina mielellään kaikkea (kyllä, rohkaisemme maistamaan, emme pakota tai painosta), ja lapsi jolle tulee totaalinen stoppi jos kokee painostusta ruuan suhteen. Ei suostu maistamaan mitään mikä haisee/ maistuu/ näyttää epämielyttävältä. Tämän nirson kanssa on asiasta puhuttu ammattilaistenkin kanssa. Syynä ilmeisesti aistiyliherkkyys, erityispiirteet ja lapsuuden allergiat (ei suostunut alle 1v ikäisenä syömään mitään kiinteää 3 lusikallista enempää). Ja tälle nirsolle ei auta että tarjottaisiin samaa ruokaa tai ei annettaisi mitään korvaavaa syömistä, koska on pienikokoinen, energian saanti muutenkin uhattua, eikä normaalia nälän tunnetta ole. Voi olla vaikka 2 viikkoa syömättä jos niikseen. MUTTA nämä ei näy päällepäin, vieraan silmissä lapsi on vain hemmoteltu, huonosti kasvatettu ja nirso.

Itse en ole lapsena suostunut juurikaan syömään vihanneksia, nyt olen vege. Olen sitä ikäluokkaa, jota on pakotettu mm hoidossa syömään ja maistamaan kaikkea. SIllä tuloksella että meillä ei esim voi mannapuuroa tehdä niin että mies on kotona (ruokatrauma tästä), ja muistan itse miten yksi poika koulussa oksensi kesäkeittolautaselle. Mutta kun sitä ruokaa kuuluu maistaa ?!?

Miksi vegaani saa valita syömisensä?

Meillä ei pakottamalla pakoteta syömään, jos ei oikeasti tykkää mutta maistaa täytyy. Jos ei suostu syömään mitään niin silloin sanon suoraan esim näin: Ole hyvä ja poistu sitten pöydästä. Seuraava ruoka on kello 5, sitä ennen ei ruokaa tipu jos tämä ei kelpaa. Kyllä se ruoka maistuu, se vähän inhokkiruokakin kun se nälkä vie voiton.

Ei pitäisi lapsen syömisistä tehdä turhaan ongelmaa. Lapsi ei kuole nälkään jos monipuolista ruokaa on tarjolla säännöllisin väliajoin ja vain lapsi itse voi tietää jos jokin ruoka ei sovi hänelle. Olen itse ollut hyvin herkkä hajuille/tuoksuille, mitä vanhempani eivät oikein ymmärtäneet, mutta eivät silti moittineet nirsoilujani.

Jaa annanko nirsoilla ? Ei kai sitä minulta kysytä ? Toiset ihmiset ovat luonnostaan epäluuloisempia uusia ruokalajeja kohtaan kuin toiset, myös saman perheen lapset keskenään. Nirsoilu oli hyvä ominaisuus luolamiesaikaan jolloin ne rohkeat saattoivat kuolla syötyään ennakkoluulottommammmin uusia asioita, mutta nirsoilija säilyi hengissä. Toisaalta mitää uutta ei olisi kokeiltu jos kaikki olisivat olleet nirsoja. Kaikella on siis tarkoitus. Laittaisin itse ruoat tarjolle, syö tai ei. 

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 19:51"]

Meillä on kaksi vaihtoehtoa: ota tai jätä. Lapsen ei ole pakko syödä (jo maistettua ruokaa loppuun), mutta mitään muuta ei saa tilalle.

[/quote]

Näin.

2

Makuaisti ei ole kaikilla samanlainen! Osa ihmisistä maistaa sellaisiakin kitkeriä kemikaaleja, joita muut eivät maista. Älä pakota!

Meillä maistetaan. Lapsi ei voi sanoa ettei tykkää jos ei ole maistanut eikä voi oppia syömään uusia juttuja jos ei uskalla maistaa.

f

Olen huomannut, että nämä maistamispakotetut ei syö koulussa oikeastaan mitään, koska siellä voi vihdoinkin olla syömättä! Sen sijaan ne, jotka on itse voineet syömisensä päättää, jatkaa samaa linjaa koulussakin eli joko ottaa tai ei ota riippuen siitä, mitä on tarjolla.

Annan. Maistaa kuitenkin täytyy ja jos sen jälkeen ei maistu niin saa viedä lautasen tiskipöydälle ja jättää syömättä. Lapset tietävät, että jos jättää lounaan syömättä, niin seuraava ruoka on vasta iltapäivällä /alkuillasta. Etenkin toinen ilmoittaa helposti jo ennen kuin maistaakaan, ettei hän tykkää, mutta monesti maistamisen jälkeen meneekin ruoka kokonaan.

2

Loistoesimerkki tästä on tuttavani 5v. poika, joka aloittaa pöytään tullessa pelin, joka menee näin:

- En syö, en tykkää.

- No syö nyt edes vähän.

Syö lihat/makkarat/tms. ja jättää salaatin, vihannekset ja perunan/riisin/pastan. Sitten alkaa vääntö:

- Syön enää kolme lusikallista.

- No otatko lisää makkaraa/pihviä?

- Joo!

Syö pihvinsä ja häipyy. Tulee vaatimaan jälkiruokaa, jota syö hyvällä halulla ja jota annetaan. Aina sama toimintakaava. Lapsi söikin pelkkää purkkivelliä vielä kolmivuotiaana, kunnes kehitys hidastui ja asiaan tartuttiin neuvolassa. Ei ole pienenä tottunut eri ruokien makuihin, Pilttiä työnnettiin isolle lapselle eteen. Tässä tulos.

2

2