Lue keskustelun säännöt.
Teini "tehtaillu" itsestään lastensuojeluilmoituksen....
20.01.2015 |
Eli meillä useampi lapsi. Sekä minun ed suhteesta että tästä. Kaikki nämä vuodet yksi lapsista vihannut uutta puolisoani. Nyt sitten tilanne käristynyt niin, että hän on tehnyt itsestään lastensuojeluilmoituksen. Uusi mieheni käyttäytyy kuulema häntä kohtaan väkivaltaisesti. Tämä EI pidä pätkääkään paikkaansa ja hänen vanhemmat sisaruksensa ovat aivan ymmällään. Myös nämä samassa taloudessa asuvat. Pienet "½-sisarukset" itkevät kun heidän isäänsä haukutaan (tätä tyttö). Tästä on tullut jo sellainen soppa, että meidän parisuhdekin on vaarassa. Mies toki mieli maassa kun häntä syytetään.
Tänne tulossa siis lastensuojelu. Kiva. Teini itse on nyt kauhuissaan koska hän kuulema luuli, että kun hän ilmoituksen tekee niin näin päästään samointein tästä miehestäni eroon. Hommasta tulikin "paljon" hankalampi kuin teini oli ajatellut.
Onneksi välit tytön isään on erittäin hyvät ja saan häneltä tukea. Mutta miten ihmeessä tästä voi selvitä ? Teen itse työtä lasten parissa ja hieno homma jos tämä vaikuttaa työhöni. Tekisi mieli pakata kassi ja jättää tämä kaikki tähän. Omat voimavarat tuon teinin kanssa on koetuksella. Tiedän, että hän on koko ikänsä (13v) ollut tod hyvä valehtelemaan, keksimään juttuja... Täällä kotona hän kulkee kännykkä kädessä ja nauhoittaa sanan sieltä ja toisen täältä. Käyttää niitä kuulema miestäni vastaan. Selän takana naureskelee ja haukkuu siskonsa poikaystävää. Kiusaa ½-sisaruksiaan.
Avoimesti kertoi, että aikoo mennä tekemään ilmoituksen. Teki sen tosiaankin. Nauru onkin nyt muuttunut totiseksi menoksi. Enää ei edes teiniä naurata. Niin ja olihan hän satuillut miten joutuu tekemään kotitöitä.. juu, joka toinen kk saattaa tuurilla vaihtaa lakanansa. EI tee sitten yhtään mitään. Huutaa ja nauraa meille. Nyt syytän itseäni, että en ole osannut kasvattaa ja olisi pitänyt olla tiukempi.
Itse olen melko lepsu, myönnän ja mieheni taas tiukempi. Tyttö tietty yrittää saada tästä rajojen asettajan pois. Mitä ihmettä teen ? En enää saa edes nukuttua :( Anteeksi sekava teksti, mutta tosiaan valvominen ja tämä tilanne on saanut tämän aikaan.
Kommentit (385)
Perusasetelmahan tässä on yksinkertainen. On olemassa lapsi/teini jota ap ei rakasta kun hänellä on niitä hänen mielestään hyviäkin lapsia. Lasta/teiniä ei myöskään oma isä todella rakasta koska ei halua lasta luokseen. Jotenkin on silti kamalaa ja pelottavaa jos lastensuojelu tulee auttamaan ja asiasta hermoillaan. Onhan täällä ollut ap:n selittelyjä siitä kuinka hän oikein avosylin toivottaa lastensuojelun tervetulleeksi, mutta koko aloituksen tekeminen sotii sitä väitettä vastaan. Ainut virhe jonka ap myöntää on se että on ollut liian hyvä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:59"]
Ap! Yks juttu mitä ei oo tullu ilmi tässä! Sanoit, että ongelmat/inho isäpuolta kohtaan alkoi 6-7-vuotiaana. Eli jos oikein laskin, niin silloin kun pikkusisarus on ollut 1-2v? Onko hän tämä erityislapsenne? Lapselle voi olla kova paikka, kun: 1) Hän ei olekaan kuopus, vauva tuli viemään sen "pienen ja söpön" paikan. Kaikki, myös isäpuoli osoittavat huomiota vauvalle (1-2 söpössä iässä) ja 6v voi tuntea jäävänsä sivuun. Jos hän reagoi negatiivisesti tähän (esim. lyö tai sanoo vauvaa tyhmäksi tmv), häntä torutaan. Torut tuntuvat pahalle. Tyhmä pikkusisarus jota isäpuoli rakastaa ja huomioi. Musta ei kukaan tykkää eikä mua huomata, torutaan vaan. 2) Jos pikkusisaruksella (tai kellä se nyt sitten onkaan) on joku "erityisyys", niin tämä on vienyt vielä enemmän huomiota vanhemmilta. Näin on todella usein sairaan tai vammaisen lapsen perheessä! * Poikaystäväni syntyi, kun isoveli oli 3v. (Eli vaikee/riski-ikä jo sinällään mustasukkaisuuden kannalta.) Pikkuveljellä oli synnynnäinen epämuodostuma, johon vaadittiin hoitoa ja leikkauksia. Eli vielä extrahuomiota pikkuveljelle! Lisäksi isoveljellä taitaa olla ihan synnynnäisestikin erilainen temperamentti. Kuulemma mm. hakkasi pikkulapsena päätään kivilattiaan. Aina oli kovat tappelut veljeksillä sekä vanhemmilla isoveljen kanssa. Niin pahat, että muutti sen takia pois kotoa. (Ei liian nuorena kuitenkaan) Veljekset ovat melkein kuin yö ja päivä, näkyy elämänkulussakin (playboy jolla panot ja tyttöystävät vaihtuu kuin sukat vs. kaksi pitkää suhdetta, ammattikoulu vs. korkeakoulutus). Ihan samat vanhemmat. Ihmiset vaan ON erilaisia, ja temperamentit! Plus lapsen herkkä kokemusmaailma joka voi "jäädä päälle" vaikuttamaan. Luulen myös, että vanhemmat eivät ole haastavamman poikansa käytöstä osanneet ihan oikein käsitellä. Mutta tuli siitä ihan ihminen kuitenkin (ei esim. rikoksia) ja rakastava isä. :) T. 337
[/quote]
Olet täysin oikeassa. En halua vetää tähän juttuun sen enempää erityislastamme enkä teinin ja erityislapsen välistä suhdetta. Mutta siihen yhdyn, että kuopus on vienyt/vie aikaamme valtavasti. Temperamentteja on erilaisia ja tämä tyttö on todella määrätietoinen. Opettajan (opettajien) lausunto oli viime keväänä samanlainen. Lausunto siksi, että tyttö on käyttäytynyt ylimielisesti opettajia kohtaan... Kaikkea en toki ole kertonut tytön tempauksista. Ne eivät tässä asiaa auta pätkääkään ja saavatpahan nämä "täydelliset ydinperheen äidit" lisää vettä myllyynsä :)
Hyviä puolia tytössä on. Hurjasti. Ja kuten jo tuolla aiemmin kerroin niin hyviä hetkiä meillä on kosolti enemmän kuin näitä "yhteentörmäyksiä". En vain ole katsonut aiheelliseksi ruotia niitä sen enempää koska ongelmahan ei ole tytössä itsessään. Tässä kyllä tytön käytöksen mahdollistaja olen ollut minä. Niin. Minä minä ! Olen ollut lepsu. Sanottakoon, että kuopuksemme syntymä ja sitä edeltävät tapahtumat (raskaus, synnytys) tekivät sen, että olen erittäin herkkä lasten suhteen.
Tuosta johtuen minussa korostuu ylihuolehtivuus, pelkään että lapset jäävät auton alle, joutuvat kiusatuiksi.... Nuo ovat siis täysin teoreettisia eivätkö taasen johdu muusta kuin oman pääni sisällä olevasta "traumasta", jota myöskään en täällä puhu enää sen enempää..
Siksi olen koko ajan halunnut lapsille vain hyvää. Pitänyt heitä prinsessoina. Tiedän, että myös parisuhteen takia MINUN on haettava apua. Siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä ei ole ollenkaan yhteisiä sääntöjä miehen kanssa tässä perheessä...
Juttelin eilen pitkään ex-mieheni kanssa ja miten valaisevaa se olikaan. Tästä selvitään. Meillä on paljon välittäviä ihmisiä ympärillämme. Otetaan tämä kaikki oppimisen ja kasvun mahdollisuutena. TEILLE provosoijat : en viitsi uhrata aikaani ja energiaani. Toivon, että se sisäinen paha olo, joka saa teidät hyökkäämään mm. minua kohtaan noin ikävästi menisi pois. Teistä huokuu paljon negatiivista energiaa.
Pahoittelen jos teksteistäni on joskus ollut vaikea saada selvää : miksi näin on en kerro myöskään enempää, mutta minun on vaikea löytää välillä sanoja ja oikeaa ilmaisumuotoa. Siksi tulee näitä väärinkäsityksiä enkä sille mitään voi. Itse olen asian kanssa sinut.
ap
Et ole ap vieläkään vastannut mitä valitset jos miehesi laittaa sinut valintatilanteen eteen eli sinun pitää valita joko mies tai lapsi? Eli jos yhteiselo ei kertakaikkiaan onnistu niin kumpi muuttaa pois kotoa?
ja olipa alhainen veto väittää että kaikilla kanssasi eri mieltä olevilla olisi jokin sisäinen pahoinvointi.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:33"]
Et ole ap vieläkään vastannut mitä valitset jos miehesi laittaa sinut valintatilanteen eteen eli sinun pitää valita joko mies tai lapsi? Eli jos yhteiselo ei kertakaikkiaan onnistu niin kumpi muuttaa pois kotoa?
ja olipa alhainen veto väittää että kaikilla kanssasi eri mieltä olevilla olisi jokin sisäinen pahoinvointi.
[/quote]
Miksi sitten näet syytä haukkua ja nilviä minua vaikket kaikkea tiedäkkään etkä meidän perhettä tunne ? Ai mieskö laittaisi minut valitsemaan ? Miksi hän niin tekisi ? Ei sen enempää mies kuin minäkään halua tyttöä pois omasta kotoa. Ei tyttö itsekään. Ja miksei yhteiselo onnistu ? Sanoinhan, että hyviä hetkiä on niin paljon enemmän kuin näitä yhteentörmäyksiä. Sen tyttö on itsekin sanonut.
Tässä nyt lähdetään siitä, että saadaan apua. Ihan ensimmäinen liike on jo suunniteltu, ennen ls:n kotikäyntiä. Nyt kun kaikki ovat lauantaina kotona istumme pöydän ääreen ja kirjaamme paperille meidän perheen säännöt. Aivan, tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Surkuttelu ei auta. Samalla jokainen saa kertoa miltä tuntuu ja mitä toivoo. Näitä "palavereita" ollaan pidetty kyllä joka viikko, mutta aina ilman miestäni... Nyt tällä kertaa hänkin on mukana. Ei ole enää asetelmaan minä ja lapset vs mies vaan yritetään löytää yhteinen sävel perheenä. Uusperheenä.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:31"]
Älynväläykset ja omat tulkinnat jatkuu: - Ap "on vannottanut" kaikkia perheenjäseniä olemaan paikalla kun lasu tulee. Jotta saataisiin kerralla kaikkia haastateltua ja kaikkien näkökulma siihen miltä heistä tuntuu ko. teinin käytös ja elämä perheessä. Eli ap haluaa tehdä mahdollisimman hyvin yhteistyötä lasun kanssa. = Ap on usuttanut kaikki teiniä vastaan, nyyh! Huoh. Ei voi voittaa. Jos yksikin perheenjäsen olis lasun tullessa poissa, niin syyttäisitte ap:tä SILTI manipuloinnista ja pimityksestä, se oli varmasti se toinen narsistin ja/tai pedarin uhri joka olis kertonu lasulle totuuden!!!!1!1!111
[/quote]
Lasun tulosta ei ole mitään tietoa vielä. On vain teinin käynti terveydenhoitajan vastaanotolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsisitko itse miehesi vai lapsesi? Miksi tällaista pitää kysyä??!! Jos on epäonnistunut rakkaudessa, eikö koskaan ikinä ole oikeutta rakkauteen? Te ydinperheessä elävät kermaperseet pääsette niin helpolla. Ette tajua.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:33"]
Et ole ap vieläkään vastannut mitä valitset jos miehesi laittaa sinut valintatilanteen eteen eli sinun pitää valita joko mies tai lapsi? Eli jos yhteiselo ei kertakaikkiaan onnistu niin kumpi muuttaa pois kotoa?
ja olipa alhainen veto väittää että kaikilla kanssasi eri mieltä olevilla olisi jokin sisäinen pahoinvointi.
[/quote]
Miksi sitten näet syytä haukkua ja nilviä minua vaikket kaikkea tiedäkkään etkä meidän perhettä tunne ? Ai mieskö laittaisi minut valitsemaan ? Miksi hän niin tekisi ? Ei sen enempää mies kuin minäkään halua tyttöä pois omasta kotoa. Ei tyttö itsekään. Ja miksei yhteiselo onnistu ? Sanoinhan, että hyviä hetkiä on niin paljon enemmän kuin näitä yhteentörmäyksiä. Sen tyttö on itsekin sanonut.
Tässä nyt lähdetään siitä, että saadaan apua. Ihan ensimmäinen liike on jo suunniteltu, ennen ls:n kotikäyntiä. Nyt kun kaikki ovat lauantaina kotona istumme pöydän ääreen ja kirjaamme paperille meidän perheen säännöt. Aivan, tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Surkuttelu ei auta. Samalla jokainen saa kertoa miltä tuntuu ja mitä toivoo. Näitä "palavereita" ollaan pidetty kyllä joka viikko, mutta aina ilman miestäni... Nyt tällä kertaa hänkin on mukana. Ei ole enää asetelmaan minä ja lapset vs mies vaan yritetään löytää yhteinen sävel perheenä. Uusperheenä.
ap
[/quote]
Osoitatko viestistäni kohdat joissa haukun tai "nilvin" (tai nälvin) sinua? Kysyin tuota jotta pääsisin vähän sisään ajatus ja arvomaailmaasi. Pyydän sinua nyt oikeasti ottamaan huomioon että täällä todella on useita kirjoittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:31"]
Älynväläykset ja omat tulkinnat jatkuu: - Ap "on vannottanut" kaikkia perheenjäseniä olemaan paikalla kun lasu tulee. Jotta saataisiin kerralla kaikkia haastateltua ja kaikkien näkökulma siihen miltä heistä tuntuu ko. teinin käytös ja elämä perheessä. Eli ap haluaa tehdä mahdollisimman hyvin yhteistyötä lasun kanssa. = Ap on usuttanut kaikki teiniä vastaan, nyyh! Huoh. Ei voi voittaa. Jos yksikin perheenjäsen olis lasun tullessa poissa, niin syyttäisitte ap:tä SILTI manipuloinnista ja pimityksestä, se oli varmasti se toinen narsistin ja/tai pedarin uhri joka olis kertonu lasulle totuuden!!!!1!1!111
[/quote]
Lasun tulosta ei ole mitään tietoa vielä. On vain teinin käynti terveydenhoitajan vastaanotolla.
[/quote]
Eikö ? Senkin jo kirjoitin tuolla aiemmin, että t. hoitaja soitti tehneensä ilmoituksen. Se olisi tässä tilanteessa hyväksi, jotta saamme apua. Ja ls:n kanssa on käyntiaika sovittu. Eivät ole käyneet vaan tosiaan vasta sovittu.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:45"]
Valitsisitko itse miehesi vai lapsesi? Miksi tällaista pitää kysyä??!! Jos on epäonnistunut rakkaudessa, eikö koskaan ikinä ole oikeutta rakkauteen? Te ydinperheessä elävät kermaperseet pääsette niin helpolla. Ette tajua.
[/quote]
Emme me nähtävästi tajua sillä tottakai valitsisin aina lapseni ennen miestä ja mies tekisi ihan saman. Rakastua voi jos siltä tuntuu sitten kun lapset eivät ole enää kotona jos se rakkauden kohde ei tule toimeen lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:33"]
Et ole ap vieläkään vastannut mitä valitset jos miehesi laittaa sinut valintatilanteen eteen eli sinun pitää valita joko mies tai lapsi? Eli jos yhteiselo ei kertakaikkiaan onnistu niin kumpi muuttaa pois kotoa?
ja olipa alhainen veto väittää että kaikilla kanssasi eri mieltä olevilla olisi jokin sisäinen pahoinvointi.
[/quote]
Miksi sitten näet syytä haukkua ja nilviä minua vaikket kaikkea tiedäkkään etkä meidän perhettä tunne ? Ai mieskö laittaisi minut valitsemaan ? Miksi hän niin tekisi ? Ei sen enempää mies kuin minäkään halua tyttöä pois omasta kotoa. Ei tyttö itsekään. Ja miksei yhteiselo onnistu ? Sanoinhan, että hyviä hetkiä on niin paljon enemmän kuin näitä yhteentörmäyksiä. Sen tyttö on itsekin sanonut.
Tässä nyt lähdetään siitä, että saadaan apua. Ihan ensimmäinen liike on jo suunniteltu, ennen ls:n kotikäyntiä. Nyt kun kaikki ovat lauantaina kotona istumme pöydän ääreen ja kirjaamme paperille meidän perheen säännöt. Aivan, tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Surkuttelu ei auta. Samalla jokainen saa kertoa miltä tuntuu ja mitä toivoo. Näitä "palavereita" ollaan pidetty kyllä joka viikko, mutta aina ilman miestäni... Nyt tällä kertaa hänkin on mukana. Ei ole enää asetelmaan minä ja lapset vs mies vaan yritetään löytää yhteinen sävel perheenä. Uusperheenä.
ap
[/quote]
Osoitatko viestistäni kohdat joissa haukun tai "nilvin" (tai nälvin) sinua? Kysyin tuota jotta pääsisin vähän sisään ajatus ja arvomaailmaasi. Pyydän sinua nyt oikeasti ottamaan huomioon että täällä todella on useita kirjoittajia.
[/quote]
Pyydän sinua huomioimaan, etten kirjoita selkeästi ja tarkoitan tuolla niitä, jotka niin tekevät. Sen puoleen minulle on sama oletko se sinä vai joku muu. Ikävä tosin huomata, että niin monella on tarve hyökätä, ei halua auttaa. Kestän kyllä arvostelua, mutta voisiko sen tehdä jättämällä nuo haukkumasanat (paskakasa, munahaukka,,) pois ?
Mitä liikkuu sen ihmisen pään sisällä, joka tarvitsee asioiden julkituomiseen noin vahvoja ilmauksia ?
ap
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:33"]
Et ole ap vieläkään vastannut mitä valitset jos miehesi laittaa sinut valintatilanteen eteen eli sinun pitää valita joko mies tai lapsi? Eli jos yhteiselo ei kertakaikkiaan onnistu niin kumpi muuttaa pois kotoa?
ja olipa alhainen veto väittää että kaikilla kanssasi eri mieltä olevilla olisi jokin sisäinen pahoinvointi.
[/quote]
Miksi sitten näet syytä haukkua ja nilviä minua vaikket kaikkea tiedäkkään etkä meidän perhettä tunne ? Ai mieskö laittaisi minut valitsemaan ? Miksi hän niin tekisi ? Ei sen enempää mies kuin minäkään halua tyttöä pois omasta kotoa. Ei tyttö itsekään. Ja miksei yhteiselo onnistu ? Sanoinhan, että hyviä hetkiä on niin paljon enemmän kuin näitä yhteentörmäyksiä. Sen tyttö on itsekin sanonut.
Tässä nyt lähdetään siitä, että saadaan apua. Ihan ensimmäinen liike on jo suunniteltu, ennen ls:n kotikäyntiä. Nyt kun kaikki ovat lauantaina kotona istumme pöydän ääreen ja kirjaamme paperille meidän perheen säännöt. Aivan, tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Surkuttelu ei auta. Samalla jokainen saa kertoa miltä tuntuu ja mitä toivoo. Näitä "palavereita" ollaan pidetty kyllä joka viikko, mutta aina ilman miestäni... Nyt tällä kertaa hänkin on mukana. Ei ole enää asetelmaan minä ja lapset vs mies vaan yritetään löytää yhteinen sävel perheenä. Uusperheenä.
ap
[/quote]
Osoitatko viestistäni kohdat joissa haukun tai "nilvin" (tai nälvin) sinua? Kysyin tuota jotta pääsisin vähän sisään ajatus ja arvomaailmaasi. Pyydän sinua nyt oikeasti ottamaan huomioon että täällä todella on useita kirjoittajia.
[/quote]
Pyydän sinua huomioimaan, etten kirjoita selkeästi ja tarkoitan tuolla niitä, jotka niin tekevät. Sen puoleen minulle on sama oletko se sinä vai joku muu. Ikävä tosin huomata, että niin monella on tarve hyökätä, ei halua auttaa. Kestän kyllä arvostelua, mutta voisiko sen tehdä jättämällä nuo haukkumasanat (paskakasa, munahaukka,,) pois ?
Mitä liikkuu sen ihmisen pään sisällä, joka tarvitsee asioiden julkituomiseen noin vahvoja ilmauksia ?
ap
[/quote]
Viesteissäni ei ole ollut tuollaisia sanoja. Jos mielestäsi ylläolevissa viesteissäni on sellaisia ikäviä sanoja niin kerrotko mitkä ne ovat? En voi mitenkään tietää miksi joku kirjoittaa siten joten sitä on turha minulta kysyä. Kysyin vain tuota kysymystä koska itse en ikinä asettuisi omia lapsiani vastaan miehen puolelle, olipa sitten oma isä tai isäpuoli. Lapset eivät huvikseen halua hajottaa perhettään joten on vaikea uskoa että kukaan "tehtailisi" itsestään perusteettoman lastensuojeluilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... et ehkä ymmärtänyt mitä aiemmin sanoin, mutta vielä toistoa : kukaan ei halua oikeasti, että tämä perhe hajoaa. Itselle tärkeintä on, että parisuhde toimii ja puolisoilla on keskinäinen kunnioitus ja rakkaus. Sellaisessa ympäristössä on hyvä kasvaa. En väitä, etteikö karikkoja silti tule, mutta hyväkös niitä on lähtä selvittelemään kun parisuhde toimii :)
Miksi ihmeessä eroaisin miehestäni ? Täälläkö siis joku niin tekisi jos lapsi sitä vaatisi tms ? Huh ! Ja kuka tässä nyt on asettunut lapsia vastaan ? Pyydän lukemaan nuo aiemmat tekstit JOISSA TOIVON, ETTEI ENÄÄ OLISI ASETELMAA MINÄ JA LAPSET VASTAAN MIEHENI.
Mitään hyvää puolista jne sota-asetelmista ei seuraa. En edelleenkään ole jakamassa puolia. Olen ikionnellinen, että meillä on hyvä parisuhde. Ongelmana vain on eri säännöt. Onneksi en ole miehelleni = tämä ongelma.
ap
En jaksanut lukea kuin alkupuolen ketjusta. Hassua että kommenteissa mennään niin mustavalkoisesti jommalle kummalle puolelle eli halutaan nähdä joko äiti/isäpuoli syyllisenä, tai lapsi kauhukakarana. Juttuhan on aina todellisuudessa paljon mutkikkaampi ja kyse on varmaan kasvatuksen mutta myös vuorovaikutuksen ongelmista.
Ap on ihmetellyt miksi tämä yksi lapsi on tällainen kun muilla ei vastaavia ongelmia ole ollut. Lapset ovat erilaisia: on biologinen tosiasia että samaan sisarussarjaan valikoituu käytettävissä olevasta geenipoolista mahdollisimman erilaisia yhdistelmiä. Se näkyy jo saman sisarussarjan vauvojen erilaisissa luonteissa ja temperamenteissa.
Sinun pitää tässä tilanteessa välttää tätä ajatusmallia, että yksi ei voisi tai saisi tai hänen ei pitäisi olla vaikea, koska muiden kanssa on helppoa. Tuo ajatus vie kohti uhriutumista ja lapsen syyttämistä.
Oma isoveljeni oli juuri tällainen vaikea tapaus kotona. Hän oli saanut paljon sekä materiaalisesti että henkisesti mutta sitten murrosiän tullen mikään ei kelvannut, naama ja unirytmit olivat nurinpäin ja hän kiusasi pienempiä sisaruksiaan ja ärsytti vanhempia minkä jaksoi. Vanhemmat reagoivat tähän, lapsihan oli kiittämätön ja huonosti käyttäytyvä heidän kannaltaan katsottuna. Veli kohotti panoksia alkamalla varastaa, valehdella, juoda ja tupakoida. Vanhemmat pillastuivat. Seurauksena oli vuosien paheneva kierre, jossa kaikki osapuolet uhriutuivat ja negatiiviset reaktiot voimistivat toinen toistaan. Ulkopuolista apua ei tarjottu eikä haettu asioiden selvittelemiseen, vaan jokainen eli eteenpäin oman näkökulmansa ja oman totuutensa kanssa. Nyt vuosikymmenien jälkeen veli muistaa huolella joutuneensa ns. mustaksi lampaaksi, mutta hänellä ei ole ilmeisesti minkäänlaista tietoisuutta omasta epämiellyttävyydestään ja vaikeudestaan niinä aikoina tai hän ainakin jättää oman osuutensa pois kertaillessaan noita asioita tietttyyn mielentilaan päästyään. Silloin ennen me nuoremmat lapset pelkäsimme hänen valtaansa säädellä koko perheen mielialoja ja yritimme kilpailla hänen suosiostaan, tänä päivänä emme uskalla sanallakaan viitata siihen että hän itse oli suurelta osin äärimmäisen pirullinen hahmo teini-ikänsä kuohuissa. Meillä on siis virtahepo perheessämme :).
Jos lastensuojelu olisi puuttunut peliin ja palaute hänen osuudestaan olisi tullut ulkopuolelta neutraalisti ja häntä olisi myös vastuutettu tekemisistään ja omasta osuudestaan kodin ilmapiiriin ja vanhempien jaksamiseen, eli olisi pidelty rehellistä "peiliä" hänen edessään niin ehkä kierre olisi saatu katkaistua. Sama tietysti myös vanhempiin nähden.
Mutta eivät kai tuollaiset valtapelikierteet teinien kanssa niin harvinaisia ole. Älä nyt pidä itseäsi uhrina vaan koeta kasvaa tämän lapsen vanhemmuuteen avustettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten vielä kerran ennen kuin lopetan näihin toistoihin vastaamisen : tyttö EI tiennyt, että mahdollisesti perhe hajotetaan tms. Hän LUULI, että voi tehdä 3 (KOLME) "valitusta" itsestään ennen kuin asioihin puututaan. Tämän oli kertonut t.hoitajallekin ja se sai epäilemään tytön sanoja t.hoitajan mukaan ensisijaisesti.
Kun asian laita selvisi tytölle oli hän tod peloissaan ja sanoi, että haluaa perua kaiken ja kertoa totuuden. Minusta silti pidetään tämä ilmoitus voimassa ja otetaan kaikki apu vastaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:22"]
En jaksanut lukea kuin alkupuolen ketjusta. Hassua että kommenteissa mennään niin mustavalkoisesti jommalle kummalle puolelle eli halutaan nähdä joko äiti/isäpuoli syyllisenä, tai lapsi kauhukakarana. Juttuhan on aina todellisuudessa paljon mutkikkaampi ja kyse on varmaan kasvatuksen mutta myös vuorovaikutuksen ongelmista.
Ap on ihmetellyt miksi tämä yksi lapsi on tällainen kun muilla ei vastaavia ongelmia ole ollut. Lapset ovat erilaisia: on biologinen tosiasia että samaan sisarussarjaan valikoituu käytettävissä olevasta geenipoolista mahdollisimman erilaisia yhdistelmiä. Se näkyy jo saman sisarussarjan vauvojen erilaisissa luonteissa ja temperamenteissa.
Sinun pitää tässä tilanteessa välttää tätä ajatusmallia, että yksi ei voisi tai saisi tai hänen ei pitäisi olla vaikea, koska muiden kanssa on helppoa. Tuo ajatus vie kohti uhriutumista ja lapsen syyttämistä.
Oma isoveljeni oli juuri tällainen vaikea tapaus kotona. Hän oli saanut paljon sekä materiaalisesti että henkisesti mutta sitten murrosiän tullen mikään ei kelvannut, naama ja unirytmit olivat nurinpäin ja hän kiusasi pienempiä sisaruksiaan ja ärsytti vanhempia minkä jaksoi. Vanhemmat reagoivat tähän, lapsihan oli kiittämätön ja huonosti käyttäytyvä heidän kannaltaan katsottuna. Veli kohotti panoksia alkamalla varastaa, valehdella, juoda ja tupakoida. Vanhemmat pillastuivat. Seurauksena oli vuosien paheneva kierre, jossa kaikki osapuolet uhriutuivat ja negatiiviset reaktiot voimistivat toinen toistaan. Ulkopuolista apua ei tarjottu eikä haettu asioiden selvittelemiseen, vaan jokainen eli eteenpäin oman näkökulmansa ja oman totuutensa kanssa. Nyt vuosikymmenien jälkeen veli muistaa huolella joutuneensa ns. mustaksi lampaaksi, mutta hänellä ei ole ilmeisesti minkäänlaista tietoisuutta omasta epämiellyttävyydestään ja vaikeudestaan niinä aikoina tai hän ainakin jättää oman osuutensa pois kertaillessaan noita asioita tietttyyn mielentilaan päästyään. Silloin ennen me nuoremmat lapset pelkäsimme hänen valtaansa säädellä koko perheen mielialoja ja yritimme kilpailla hänen suosiostaan, tänä päivänä emme uskalla sanallakaan viitata siihen että hän itse oli suurelta osin äärimmäisen pirullinen hahmo teini-ikänsä kuohuissa. Meillä on siis virtahepo perheessämme :).
Jos lastensuojelu olisi puuttunut peliin ja palaute hänen osuudestaan olisi tullut ulkopuolelta neutraalisti ja häntä olisi myös vastuutettu tekemisistään ja omasta osuudestaan kodin ilmapiiriin ja vanhempien jaksamiseen, eli olisi pidelty rehellistä "peiliä" hänen edessään niin ehkä kierre olisi saatu katkaistua. Sama tietysti myös vanhempiin nähden.
Mutta eivät kai tuollaiset valtapelikierteet teinien kanssa niin harvinaisia ole. Älä nyt pidä itseäsi uhrina vaan koeta kasvaa tämän lapsen vanhemmuuteen avustettuna.
[/quote]
Näin asiat usein on. Lisäksi on totta, että jo alunperinkin perheessä saatetaan kohdella yhtä lapsista eri tavalla. Se voi olla niin peiteltyä, ettei sitä huomata. Ei edes perheessä
Ap, älä alennu samalle tasolle koskaan näiden provosoijien kanssa. Heille se on hauskaa ajanvietettä lietsoa ihmisille ajatuksia päähän ja kääntää koko syy sinuun ja saada sinut tuntemaan itsesi huonoksi ja epäonnistuneeksi äidiksi. He voivat olla itse otteensa lapsiin menettäneitä, joilla mahdollisuutta tilanteen korjaukseen ei ole. He voivat olla lapsettomia, joilla ei kokemusta teineistä tai edes lapsista ole. Toisaalta he voivat olla ihan tavallisia ihmisiä, joiden mielestä miehesi tekee kaikkensa jotta teinillä olisi kurja olla. Jätä heidät silti omaan arvoonsa.
Rajojen puuttuminen ja jatkuva periksi antaminen laukaisee usein, varsinkin teinissä, vaiheen jolloin hän haluaa hallita vanhempiaan. Vielä kun hän oppii ymmärtämään että äitipäs ei menekään isäpuolen puolelle, hän voi kyykyttää halutessaan jopa molempia huoltajiaan ihan niinkuin haluaa. Toisaalta, rajojen puuttuminen tai niiden epämääräinen asettelu tuo myös turvattomuuden tunnetta. Ei ole selkeitä sääntöjä, koska toinen lisää aina tien leveyttä kun toinen haluaa pitää rajat. Teini testaa rajojaan, niiden puuttuminen on sysäys syvemmälle ongelmiin.
Voit olla itse yhteydessä sosiaalihuoltoon, varata ajan ja kertoa tilanteen. Ota vaikka teini mukaan. Voitte yhdessä purkaa syitä siihen miksi hän on käyttäytynyt niin. Vaikutat avoimelta ihmiseltä, joten se varmasti helpottaa myös teinin avautumista, kun puhut avoimesti omista tunteistasi. Tärkeintä on ymmärtää, ei syyllistää.
Teini-ikä on joillekin vaikea ja omista tunteista on vaikea ottaa selvää. Jos vielä elämäntilanne edes vähän muuttuu, se saattaa laukaista odottamattomia reaktioita, jolloin tehdään asioita niitä sen enempää harkitsematta. Kaveripiiri voi lietsoa lisää, joukossa luonnollisesti mielukuvitus ja asioiden liioittelu on yleistä. Taustalla voi olla myös itsetunto-ongelmia.
Voisitte yhdessä lähteä rakentamaan teille uutta suhdetta, ulkopuolisen avulla. Pienin sysäyksin eteenpäin, muistaen kunnioittaa rajoja, myös teinillä on yksityisyytensä. vähitellen kun solmut avautuvat, perheen sisäinen paine helpottaa ja voitte alkaa elää "normaalia" perheen arkea. Aikaa se voi viedä, mutta mahdotonta se ei ole.
Toivon Sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää. Vaikutat äidiltä, joka uskaltaa ottaa asioissa vastuun ja on avoimesti myös ottamassa apua vastaan. Te pääsette vielä tästä yli :)
Ei kai lapselle ole hyväksi, että häntä pidetään prinsessana (ellei hän oikeasti ole sellainen ja sellaisilla lienee myös aika vaativa "koulutus"). Ilmeisesti tarkoitit tuolla prinsessanan pitämisellä juurikin lellimistä, rajattomuutta jne. En ymmärrä miten kasvatusalan ammattilainen kuvittelee sen olevan lapsen parhaaksi. Ehkä se oli sinulle vain helpompi vaihtoehto? Eli oma mukavuudenhalu taustalla?
Itsekin olen ollut tekemisissä perhetukikeskuksessa näiden "prinsessojen" kanssa. Muista, että oikea rajojen asettaminen on juuri sitä välittämistä.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Ei kai lapselle ole hyväksi, että häntä pidetään prinsessana (ellei hän oikeasti ole sellainen ja sellaisilla lienee myös aika vaativa "koulutus"). Ilmeisesti tarkoitit tuolla prinsessanan pitämisellä juurikin lellimistä, rajattomuutta jne. En ymmärrä miten kasvatusalan ammattilainen kuvittelee sen olevan lapsen parhaaksi. Ehkä se oli sinulle vain helpompi vaihtoehto? Eli oma mukavuudenhalu taustalla?
Itsekin olen ollut tekemisissä perhetukikeskuksessa näiden "prinsessojen" kanssa. Muista, että oikea rajojen asettaminen on juuri sitä välittämistä.
[/quote]
Ei ole hyväksi ei. Mutta on aivan eri asia "kasvattaa" omia kuin "vieraita" lapsia. Vastasin jo tuolla edellä näin. Siitä suora lainaus :
"Sanottakoon, että kuopuksemme syntymä ja sitä edeltävät tapahtumat (raskaus, synnytys) tekivät sen, että olen erittäin herkkä lasten suhteen.
Tuosta johtuen minussa korostuu ylihuolehtivuus, pelkään että lapset jäävät auton alle, joutuvat kiusatuiksi.... Nuo ovat siis täysin teoreettisia eivätkö taasen johdu muusta kuin oman pääni sisällä olevasta "traumasta", jota myöskään en täällä puhu enää sen enempää..
Siksi olen koko ajan halunnut lapsille vain hyvää. Pitänyt heitä prinsessoina. Tiedän, että myös parisuhteen takia MINUN on haettava apua. Siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä ei ole ollenkaan yhteisiä sääntöjä miehen kanssa tässä perheessä..."
ap
Ehkä lapsesi tunne-elämä ei ole kehittynyt ihan niin nopeasti kuin äly. Hän varmasti tarvitsee muunkinlaista tukea kuin rajoittamista.
Ap!
Yks juttu mitä ei oo tullu ilmi tässä! Sanoit, että ongelmat/inho isäpuolta kohtaan alkoi 6-7-vuotiaana. Eli jos oikein laskin, niin silloin kun pikkusisarus on ollut 1-2v? Onko hän tämä erityislapsenne? Lapselle voi olla kova paikka, kun:
1) Hän ei olekaan kuopus, vauva tuli viemään sen "pienen ja söpön" paikan. Kaikki, myös isäpuoli osoittavat huomiota vauvalle (1-2 söpössä iässä) ja 6v voi tuntea jäävänsä sivuun. Jos hän reagoi negatiivisesti tähän (esim. lyö tai sanoo vauvaa tyhmäksi tmv), häntä torutaan. Torut tuntuvat pahalle. Tyhmä pikkusisarus jota isäpuoli rakastaa ja huomioi. Musta ei kukaan tykkää eikä mua huomata, torutaan vaan.
2) Jos pikkusisaruksella (tai kellä se nyt sitten onkaan) on joku "erityisyys", niin tämä on vienyt vielä enemmän huomiota vanhemmilta. Näin on todella usein sairaan tai vammaisen lapsen perheessä!
* Poikaystäväni syntyi, kun isoveli oli 3v. (Eli vaikee/riski-ikä jo sinällään mustasukkaisuuden kannalta.) Pikkuveljellä oli synnynnäinen epämuodostuma, johon vaadittiin hoitoa ja leikkauksia. Eli vielä extrahuomiota pikkuveljelle! Lisäksi isoveljellä taitaa olla ihan synnynnäisestikin erilainen temperamentti. Kuulemma mm. hakkasi pikkulapsena päätään kivilattiaan. Aina oli kovat tappelut veljeksillä sekä vanhemmilla isoveljen kanssa. Niin pahat, että muutti sen takia pois kotoa. (Ei liian nuorena kuitenkaan) Veljekset ovat melkein kuin yö ja päivä, näkyy elämänkulussakin (playboy jolla panot ja tyttöystävät vaihtuu kuin sukat vs. kaksi pitkää suhdetta, ammattikoulu vs. korkeakoulutus). Ihan samat vanhemmat. Ihmiset vaan ON erilaisia, ja temperamentit! Plus lapsen herkkä kokemusmaailma joka voi "jäädä päälle" vaikuttamaan. Luulen myös, että vanhemmat eivät ole haastavamman poikansa käytöstä osanneet ihan oikein käsitellä. Mutta tuli siitä ihan ihminen kuitenkin (ei esim. rikoksia) ja rakastava isä. :)
T. 337