Lue keskustelun säännöt.
Teini "tehtaillu" itsestään lastensuojeluilmoituksen....
20.01.2015 |
Eli meillä useampi lapsi. Sekä minun ed suhteesta että tästä. Kaikki nämä vuodet yksi lapsista vihannut uutta puolisoani. Nyt sitten tilanne käristynyt niin, että hän on tehnyt itsestään lastensuojeluilmoituksen. Uusi mieheni käyttäytyy kuulema häntä kohtaan väkivaltaisesti. Tämä EI pidä pätkääkään paikkaansa ja hänen vanhemmat sisaruksensa ovat aivan ymmällään. Myös nämä samassa taloudessa asuvat. Pienet "½-sisarukset" itkevät kun heidän isäänsä haukutaan (tätä tyttö). Tästä on tullut jo sellainen soppa, että meidän parisuhdekin on vaarassa. Mies toki mieli maassa kun häntä syytetään.
Tänne tulossa siis lastensuojelu. Kiva. Teini itse on nyt kauhuissaan koska hän kuulema luuli, että kun hän ilmoituksen tekee niin näin päästään samointein tästä miehestäni eroon. Hommasta tulikin "paljon" hankalampi kuin teini oli ajatellut.
Onneksi välit tytön isään on erittäin hyvät ja saan häneltä tukea. Mutta miten ihmeessä tästä voi selvitä ? Teen itse työtä lasten parissa ja hieno homma jos tämä vaikuttaa työhöni. Tekisi mieli pakata kassi ja jättää tämä kaikki tähän. Omat voimavarat tuon teinin kanssa on koetuksella. Tiedän, että hän on koko ikänsä (13v) ollut tod hyvä valehtelemaan, keksimään juttuja... Täällä kotona hän kulkee kännykkä kädessä ja nauhoittaa sanan sieltä ja toisen täältä. Käyttää niitä kuulema miestäni vastaan. Selän takana naureskelee ja haukkuu siskonsa poikaystävää. Kiusaa ½-sisaruksiaan.
Avoimesti kertoi, että aikoo mennä tekemään ilmoituksen. Teki sen tosiaankin. Nauru onkin nyt muuttunut totiseksi menoksi. Enää ei edes teiniä naurata. Niin ja olihan hän satuillut miten joutuu tekemään kotitöitä.. juu, joka toinen kk saattaa tuurilla vaihtaa lakanansa. EI tee sitten yhtään mitään. Huutaa ja nauraa meille. Nyt syytän itseäni, että en ole osannut kasvattaa ja olisi pitänyt olla tiukempi.
Itse olen melko lepsu, myönnän ja mieheni taas tiukempi. Tyttö tietty yrittää saada tästä rajojen asettajan pois. Mitä ihmettä teen ? En enää saa edes nukuttua :( Anteeksi sekava teksti, mutta tosiaan valvominen ja tämä tilanne on saanut tämän aikaan.
Kommentit (385)
Sanot tytölle ystävällisesti että mies ei lähde mihinkään, joten jos joku lähtee niin tyttö. Mutta että et tietenkään sellaista halua. Kyllä niillä teinin pikkusisaruksillakin on oikeuksia, kun nyt itkevät isäänsä kohdistuvia syytöksiä. Eli toisin sanoen teinin on opittava elämään isäpuolensa kanssa, siinä ei ole vaihtoehtoja. Ja tietysti myös päinvastoin, tottahan tuossa on työstettävää sekä miehelle että tytölle. Mutta teinille pitää tehdä tää asia selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis teitä on yli kymmenen? Kuinka monta teitä siellä oikein on?
Eiköhän tuo osoittaudu loppujen lopuksi hyväksi. On aikakin selvittää teinin ja miehen välit. Jos tilanne jatkuu, niin mitä vielä on odotettavissa kun teini ajattelee kiukuissaan kostavansa teille. Tuhoaa itsensä sillä. Ulkopuolinen apu on varmasti hyväksi, vaikka pahoinpitelyistä ei olekaan kysymys. Teini voi huonosti jostain syystä. Ehkä hän ei ole käynyt teidän avioeroa läpi tai syyttää siitä itseään tms. Tai ihan mitä tahansa siinä takana onkin. En usko, että syy on niin yksinkertainen, että teini kokee miehesi ainoaksi turvalliseksi ja kestäväksi jolle teinikapinoida. Tai että teini inhoa miehen persoonaan niin pahasti. Eiköhän joku keskusteluapu ole hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 10:05"]
sanot, että teini ei ole isäpuoltaan koskaan hyväksynyt. eikö sinun äitinä olisi jo suhteen alussa pitänyt lasta kuunnella? kyllä sen todellakin huomaa, jos lapsi ei tule ihmistä hyväksymään. silloin pitää äidin osata antaa periksi, eikä pitää omaa napaa tärkeämpänä kuin lapsen hyvinvointia. eipä ihme, että teineillä nyt paha olla. koitappa ap itse ottaa perheeseesi ihminen jota et sinne halua ja hyväksy, mutta sinut pakotetaan elämään hänen kanssaan. ap! ei teini ole osaansa valinnut vaan sinä olet pitänyt miestä tärkeämpänä, etkä kuunnellut lastasi. nyt maksat siitä hintaa lapsesi pahoinvoinnilla. anteeksi kovat sanani, mutta näitä lapsia ja nuoria käy sääliksi ja heitä on liian paljon.
[/quote]
Eli sinun mielestäsi lapsi saa päättää kenen kanssa äiti/isä seurustelee? Sellainen ei ole tervettä.
Ehka tilanne on siina mielessa hyvasta, etta teidat nyt pakotetaan hakemaan apua. Perheterapiaan tytto, sina ja miehesi.
Eika tuollaisen tempun jalkeen kavereita yokylaan! Haloo, etuudet pitaa ansaita! Tytolta etuudet pois ja yksi kerrallaan saa niita takaisin jos kayttaytyy hyvin. Nyt sita kasvatusta vahan vihdoinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaatko tosissasi ettei sosiaalisia ja kympin oppilaita pahoinpidellä? Tuota et usko itsekään.
Miksi sun miehen pitää puuttua siihen, että teini puhuu sulle epäkunnioittavasti? Miksi sä sallit sen?
Mun nuorin on 13 v. ja todella vaikea eikä todellakaan ole koskaan pessyt vessanpyttyä. On uhkaillut ilmoittavansa sossuun, kun häntä kohdellaan huonosti ja mä olen sanonut, että senkus ilmoitat ja kertonut, että jos sossu katsoo, että häntä kohdellaan oikeasti huonosti, niin silloin PÄÄSEE lastenkotiin. Eikä todellakaan kukaan osta hänelle sinne telkkareita, ipadeja ja pidä 24 h avoinna "ruokapalvelua".
Kummasti jäänyt ilmoittamatta, mutta mä en ole oikeasti pelännyt sitä ilmoitusta tai sitä, että jos teini sen tekisi, miten se vaikuttaisi mun elämään tai mitä muut musta ajattelisivat.
Antakaa liekaa ja valikoikaa taistelut, vaikka tuntuukin siltä, että annatte paljon periksi ja lellitte teiniä.
Tuo kiukutteluaika menee kyllä ohi ja jossain vaiheessa teiniä hävettää oma käytöksensä ja huomaa kuinka onnellisessa asemassa oikeastaan onkaan.
Ihan liian löysät säännöt, meillä vielä 16v menee nukkumaan viikonloppuisinkin viimeistään 23.00 ja imuroi koko kodin joka toinen perjantai, veeseen pesu kerran viikossa. Hoitaa myös 6v nuorempaa siskoaan yhtenä iltana viikossa.
Puhuu kunnioittavasti koko perheen väelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 10:13"]Meinaatko tosissasi ettei sosiaalisia ja kympin oppilaita pahoinpidellä? Tuota et usko itsekään.
Miksi sun miehen pitää puuttua siihen, että teini puhuu sulle epäkunnioittavasti? Miksi sä sallit sen?
Mun nuorin on 13 v. ja todella vaikea eikä todellakaan ole koskaan pessyt vessanpyttyä. On uhkaillut ilmoittavansa sossuun, kun häntä kohdellaan huonosti ja mä olen sanonut, että senkus ilmoitat ja kertonut, että jos sossu katsoo, että häntä kohdellaan oikeasti huonosti, niin silloin PÄÄSEE lastenkotiin. Eikä todellakaan kukaan osta hänelle sinne telkkareita, ipadeja ja pidä 24 h avoinna "ruokapalvelua".
Kummasti jäänyt ilmoittamatta, mutta mä en ole oikeasti pelännyt sitä ilmoitusta tai sitä, että jos teini sen tekisi, miten se vaikuttaisi mun elämään tai mitä muut musta ajattelisivat.
Antakaa liekaa ja valikoikaa taistelut, vaikka tuntuukin siltä, että annatte paljon periksi ja lellitte teiniä.
Tuo kiukutteluaika menee kyllä ohi ja jossain vaiheessa teiniä hävettää oma käytöksensä ja huomaa kuinka onnellisessa asemassa oikeastaan onkaan.
[/quote]
Piti siis kysyä miksi sä sallit teinin epäkunnioittavan käytöksen? Sunhan sille pitäisi stoppi laittaa.
Mm, lapsi oli 1v suhteen alussa ja nämä "ongelmat" alkoivat kun tyttö oli n. 6-7v eli kun alkoi tajuta asioita. Isommat sisarukset (uuden suhteen alussa 3, 5 ja 7) ovat aina olleen hyvissä väleissä tämän kanssa ja ihmettelevät ja toki tukevat minua nyt.
Ilman muuta otan avun vastaan ! Sitä en emmi yhtään. Tässä on niin paljon muutakin erikoista mm. tytön käytösessä muitakin kuin miestäni kohtaa, että apu on tarpeen. En siis osannut ennustaa näitä tulevia tapahtumia kun yhteen mentiin. Exällä ja tällä nykyisellä on myös hyvät välit. Ex viettää aikaansa meillä paljon ja osallistuu lasten synttäreille ja rippijuhliin. Ongelmia on siis vain tällä YHDELLÄ tytöllä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö on sotkenut asiat ja saa mielestäni elää nyt sen mukaan. Ikävää selvittelyä noin nuorelle tietysti, mutta jos on ilmoituksen tehnyt, ei sille enää mitään voi. Hyvä, että asiat selvitetään eikä viranomaisilla ole mitään valittamista teidän perheestänne, jos kerran vikaa ei ole. Lapsetkin voivat olla julmia ja itsekkäitä, jos aloittaja ei ole koskaan keskustellut asiasta lapsen kanssa, mistä kukaan voi tietää onko vika siinä että lapsella on yleensä isäpuoli vai tässä nykyisessä isäpuolessa, jonka kanssa ei vain tule toimeen koska hän ei lepsuile kasvatuksessa. Lapsi voi ajatella niinkin, että kunhan pääsee isäpuolesta eroon, isä ja äiti varmasti aloittavat taas yhteiselämän uudestaan eikä tytöllä tietenkään ole mitään rajoja ja sääntöjä sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 09:58"]
Olen itse kotona tällä hetkellä 100% erinäisten syiden takia. Mieheni ei ole koskaan kotona siten, että minä olisin jossain. Ja meitä on tässä niin monta (yli 10), ettei mieheni ole koskaan samaan aikaan kahdestaan tytön kanssa.
Tyttö itse nauroi vielä vähän aikaa sitten, että kun hän tekee ilmoituksen niin sitten mieheni joutuu lähtemään.
ap
[/quote]
Kuulostaa että pelkäät tytärtäsi ja tämä on huomannut sen.
Kuria mutta positiivisin keinoin. En osaa neuvoa ja uskon että teet parhaasi. Teinin on pakko saada kohdistaa vihansa johonkin. Isä puoli tai Äiti puoli on monesti helppo kohde saada valtaa ja kiusauksen kohteeksi. Voi käsitellä vihan kautta omaa isä suhdettaan ja purkautuu oudolla tavoilla. Teini kasvaa ja haaveilee rakkaudesta. Voi olla myös kateellinen. Ei äitiä saa rakastaa kun minulla ei ole ketään poikaystävää. Nämä on vain ajatuksia. Pidä huoli ettei perhe mene rikki ja paljon voimia sinulle ja miehelleni sekä tytölle joka kamppailee pahan aivomyrskyn seassa sekaisin murrosiästä. Kyllä te selviätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 10:05"]sanot, että teini ei ole isäpuoltaan koskaan hyväksynyt. eikö sinun äitinä olisi jo suhteen alussa pitänyt lasta kuunnella? kyllä sen todellakin huomaa, jos lapsi ei tule ihmistä hyväksymään. silloin pitää äidin osata antaa periksi, eikä pitää omaa napaa tärkeämpänä kuin lapsen hyvinvointia. eipä ihme, että teineillä nyt paha olla. koitappa ap itse ottaa perheeseesi ihminen jota et sinne halua ja hyväksy, mutta sinut pakotetaan elämään hänen kanssaan. ap! ei teini ole osaansa valinnut vaan sinä olet pitänyt miestä tärkeämpänä, etkä kuunnellut lastasi. nyt maksat siitä hintaa lapsesi pahoinvoinnilla. anteeksi kovat sanani, mutta näitä lapsia ja nuoria käy sääliksi ja heitä on liian paljon.
[/quote]
Niin. Että äidilläkö ei ole oikeutta uuteen rakkauteen ja mieheen? Jos lapsi ei hyväksyisi ketään uutta miestä niin pitäisikö apn olla yksin loppu elämänsä? Ongelmana tässä on kiukutteleva teini, eikä äidin mies!
No tietenkään ei lapsi saa päättää äidin seurustelusta, olettaen tietysti että mitään pahoinpitelyä ei ole. Kun lasu tulee pyydä tytölle terapiaa ja isän luo muuttoakaan en sulkisi pois. Vaikuttaa että lapsi kokeilee rajojaan ja mitä löysemmät ne on sitä kovempia tempauksia vaatii niiden rikkominen. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:00"]
Kas täällä yksi joka katuu vieläkin ettei marssinut sinne sosiaalitoimistoon äidin uuden poikaystävän ja sen kautta muuttuneen elämäntilanteen takia! Meidän tilanne kotona oli äidin mukaan - no, lukekaa tämä aloittajan teksti - kaikki hyvin, mikään ei ollut vinossa, kaikki olivat onnellisia mutta kun teini oli niin saatanan vaikea, mielisairas kakara mikä haluaa omia äidin itselleen ja hallita omien mielihalujensa mukaan huusholliaan. Naureskelin ihan samaan tapaan isäpuoleni puolesta ilmoittamisesta kun halusin hänestä eroon, mutta se johtui siitä että yritin olla näyttämättä heikkouttani eli itkemistä. Silloin kun itkin, niin äitini alkoi pokkana joko matkia mua tai rienata lisää "tässä ei nyt itku auta, voi kun isin prinsessa parkuu kun ei saa tahtoaan läpi", joten miten se vaikutti? Muutuin julmaksi ja lukittauduin henkisesti. Musta tuli ihan sadistinen, ja mitä vähemmän meidän äiti uskoi mua ja puolesti (meni sitten syteen tai saveen sen äijän kanssa) miestään, musta tuli vielä hankalampi.
Tilanteemme tämän mielisairaan teinin näkökulmasta meni aivan toisella tavalla. Meidän niin ongelmaton perheemme ei vain toiminut. Ensinnäkin mies oli älyttömästi äitiäni nuorempi, kouluttamaton ja töissä käymätön tossu joka istui kaiket ajat kotona odottamassa milloin äitini tulee töistä. Häpesin miestä, koska koulussa kaverit nauroivat sille tyypille ja muutenkin miehen mallia siitä tyypistä ei saanut. Ottamatta sen enempää kantaa tyypin persoonaan, niin sen touhut olivat ihan maksimaallisen typeriä. Se ei hakenut vahingossakaan töitä, koska hän haluaa suoraan johtajan paikalle tai keksiä mitä hän hlauaa elämällään tehdä ja kas, kului kahdeksna vuotta kun tyyppi alkoholisoitui keittiössämme kaikessa rauhassa pari kertaa pätkätöitä tehdessä.
Esimerkkinä yksi päivä: Nousen aamulla ja menen kouluun. Poimin kamani sotkuisesta keittiöstä, ja huomaan, että kirjani päällä on voileipärasvaa. Tyyppi on tehnyt taas leipänsä kirjojeni päällä, koska läksyt ovat jääneet jostain syystä kesken enkä ole lapsen mielenkiinnolla jaksanut hoitaa kirjojani suoraan reppuun. Harmistuneena sotkuisista kamoista etsin äkkiä kynäkotelon, jota ei yllättäen löydy msitään. Tyypin veljen oksennukset ovat keittiön lavuaarissa, joten en ilkeä tehdä edes aamuteetä. Sulkiessani oven selkäni takaa tyyppi jää veljineen makaamaan, kun kaikki muut äidistä lähtien ovat lähteneet jo kotoa ajat sitten.
Palaan kotiin. Tyypin veli on siivonnut jälkensä ja häipynyt sillä välin, mutta mitään muuta ei ole tehty. Jätän repun eteiseen, käyn vessassa ja huomaan että sillä aikaa reppuni päälle on kustu koska tyypin kissa ei ole oppinut sisäsiistiksi. Äiti valittaa kissasta jatkuvasti, mutta kissa saa jäädä koska se on tyypille niin rakas, ei väliä vaikka se oksentelee, paskantaa matoille ja kuseksii ympäriinsä. Suutun, ja tyyppi nalkuttaa jostain että kissaa ei saa laittaa pois.
Teen teetä, ja teen omia asioitani. tyyppi kävelee perässäni ja hokee siivouksen tarpeellisuudesta. Olen yhdeksän vuotias, ja perheeni vanhin lapsi, joten olen oikea osoite motkotukselle. En edes kuuntele tyypin selityksiä, mutta lopulta vaihtaessani huoneesta toiseen ja yrittäessäni piiloutua omaan huoneeseeni, tyyppi ei anna laittaa ovea kiinni vaan seisoo oviaukossa ja marisee siivouksen tarpeellisuudesta. Suutun, ja lyön tyyppiä niin monta kertaa kuin kädestä lähtee vaikka iskuni eivät ole kovat ja huudan että painuu helvettiin.
Äiti palaa kotiin. Äiti on vihainen ja kiukkunen ja väsynyt, kaupassa tarvii käydä. Äiti kuulee tuoreimmat tapahtumat, jotka tyyppi kertoo. Kakara hakkasi taas, kakara oli ärsyttävä. Yritän vinkua takaisin, kun äiti haukkuu minua pystyyn kuultuaan että olin järjestänyt kohtauksen taas kerran mutta minua ei yllättäen kuunnella.
Tyyppi seurasi kuin kokkeri äitiäni joka paikkaan. Kaikki piti tehdä yhdessä. Kerrankin huomasin että äiti oli karannut johonkin, niin tyyppi tajusi sen ja juoksi äkkiä pyörävarastolle ja lähti pyörällä äitini perään. Joskus hän livahti äitiäni vastaan töihin siten ettemme tulisi mukaan ja hän sanoi tekevänsä niin siksi, että halusi olla äidin kanssa kahdestaan. Tämä olisi ok, mutta kaikki aikuiset ihmiset tietävät, että toiminnan mennessä patologiseksi se ei ole enää normaalia.
Ruoka pöydässä otin kerran lautasen ja istuuduin äidin viereen. Tyyppi alkoi vinkua erittäin typerällä äänellä, miten se on hänen paikkansa ja hänen on päästävä siihen. En noussut, vaan jatkoin syömistä, ja hän ei saanut sitä persettään alas sitten millään. Lopulta äitini haukahti väliin, että päästä tyyppi istumaan (vaikka pöydän ympärillä oli tilaa.) Tyypistä pääsi helpommalla, kun sen tahdon mukaan mentiin.
Kova tahto olikin. Jos tyyppi päätti jotain, niin se piti. Yleensä ne päättämisen aiheet vain olivat äärimmäisen typeriä - hän päätti, että meidän lasten tietokoneeseen tulee salasana niin silloin siihen tuli salasana emmekä saaneet sitä ennen kuin olimme suorittaneet jonkinlaisen tehtävän, kuten siivonneet huoneemme. Äitini ei puuttunut näihin riitoihin koskaan vaan seurasi vierestä nyrpeänä. Huoneen siivous olisi ollut mukavampaa, jos tavaraa olisi ollut vähemmän ja olisimme saaneet äidin ohjausta - "tämä menee roskiin, tämä menee laatikkoon" tai hän olisi edes hankkinut tavaroille säilytystilaa.
Tyyppi kyllästyi jossain vaiheessa kun keittiön pöydän ääreen kerääntyi paljon tavaraa. Hän ratkaisi asian siten, että hän otti kaikki tavarat yhteen nippuun ja heittää ne meidän huoneemme lattialle. Tästä syystä emme siskoni kanssa siivonneet huonettamme, ja seurasimme, miten monen kuukauden aikana lattia täyttyi papereista pikku hiljaa hiljaksiin. Tyyppi alkoi pian ihmetellä missä ovat laskut, hänen sossun paperinsa, pari lehteä ja muuta - ja lopulta kun meidät kyykytettiin siivoamaan staffit lattialta, ne kaikki löytyivät sieltä.
Olin muuten todella kiukkuinen noihin aikoihin. En koskaan saanut kahdenkeskistä aikaa äidille, koska mies oli koko ajan välissä. Hän oli joka paikassa. Jopa ensimmäisiä rintaliivejä ostaessa hän änki mukaan ja olin koko ajan varautunut että hän aloittaa jonkinlaisen rienaamisen ääneen. Sitä ei tapahtunut. Ilmoitin suoraan että vihaan tyyppiä ja haluan hänet pois juomasta kotoamme, mutta äiti ilmoitti että ainoa joka meiltä lähtee, on mielisairas kakara joka vain vihaa kaikkia.
Miksi en vain marssinut sosiaalitoimistoon niin kuin silloin ajattelin? Minuahan ei siis pahoinpidelty ainakaan säännöllisesti, mutta kukaan ei huolehtinut vaatteistani, tehnyt säännöllisesti taloustöitä tai säännöllisesti ruokaa. Elämänhallinta aivan hukassa ja todella kaaoksellinen tilanne isäpuolen ja lasten välillä.
Toistakaa muuten mainittu ensimmäinen tilanne seuraavan kahdeksan vuoden ajan, vaihda vain riidan aihe ja keksi uusia variaatoita, sillä koin ne kaikki. Vasta kun äiti itsekin alkoi havahtua tyypin kyseenalaisiin kasvatuskeinoihin, oli jo myöhäistä ja muutin pois kotoa. Tämän vuoksi suhtaudun aina vakavasti teinien puheisiin kotioloista, koska a) lapset eivät osaa muotoilla näitä asioita riittävän rakentavasti b) he eivät tiedä paremmasta tai huonommasta ja c) heidät teilataan liian helposti, kuten mutkin teilattiin. Mun olisi pitänyt olla onnellinen tuollaisesta isäpuolesta ja se on kuule äitis joka päättää kuka teillä asuu.
[/quote]
Ikäviä asioita olet joutunut kokemaan :( Saitko halausta äidiltäsi ? Oltiinko kanssasi aidosti läsnä koskaan ? Olen onnellinen, että asiat meni näin ja saamme apua. Toivon, että tyttö olisi onnellinen ja saamme asiat sujumaan. Kaikkea hyvää elämääsi <3
ap
Heipä hei! Kyllä on anonyymi säpo. Voin laittaa sen tähän ja sinne saa jatkaa tätä keskustelua jos haluaa.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:29"]
Heipä hei! Kyllä on anonyymi säpo. Voin laittaa sen tähän ja sinne saa jatkaa tätä keskustelua jos haluaa.
kukkakumminkin@suomi24.fi[/quote]
Tämä siis ap :)
En ihan ymmärrä miksi ap valehteli lasten määrästä?
Olisi varmaan aika istua tämän teinin kanssa pöydän ääreen ja keskustella ihan vakavasti, mitä on tehnyt, miten hänen tekonsa voi vaikuttaa sinun työhösi, isäpuolen elämään, hänen omaansa. Kertokaa myös tytölle miten mahdollinen ero vaikuttaisi elämäänne, kuinka paljon enemmän vastuuta tytär joutuisi ottamaan pienemmistä sisaruksista ja kotitöistä. Millainen rahallinen tilanne tulisi, joutuisitteko muuttamaan pois kodistanne jos ero tulisi yms. Jos kerran haluaa sotkea perhe-elämän saa myös kuulla mitä vaikutuksia sillä olisi teidän elämään.
Lastensuojelu nyt tulee käymään, ja seurailee teitä ja perheenne elämää, haastattelee tytärtäsi ja puoli-sisaruksiakin varmaan. Myös teitä vanhempia.