Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko ollut kusessa ilman perintöä?
Kommentit (71)
Olen jo reilusti yli70 ja se, kenet perin, jos elän o melkein 100 v.
Joten on tultava vielä jonkun aikaa toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, olen pärjännyt elämässä 56 vuotta ilman perintöä ja kait pärjäisin tästä eteen päinkin kun osaa raha-asiansa hoitaa hyvin. Mutta kyllähän sitä kiva ois että ei pitäisi niin tarkkaan miettiä mitä voi ostaa.
Kristallikissa kirjoitti:
En kusessa, mutta onneton kylläkin. Onni on noin 2 miljoonan euron perintö, koska se nosti minut salamana varallisuudessa takaisin eliittiluokaan, minne kuulunkin.
Miten niin kuulut? Ehkä siinä tapauksessa kuuluisit, jos olisit kyennyt hankkimaan itse omaisuutesi ilman muilta jääviä lahjarahoja.
Olen kusessa perinnön takia. Perinyt sukutilan, jota EI (!) saa myydä pois. Mukana tuli myös metsää, yksi sisar ei suostu tekemään mitään töitä tilan eteen, haluaa vaan pelkkää rahaa.... jne. Olisin niin onnellinen, jos en olisi ikinä perinyt koko roskaa.
En oo saanut koskaan perintöä. Vanhemmilta tulee korkeintaan velat perinnöksi. Heillä on velkoja ja ei ole omaisuutta. Pieni eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taidan luopua perinnöstä kun sen aika tulee. Omakotitalo + tontti, kai niillä jokin pieni rahallinen arvo olisi, mutta riski vanhan talon myynnissä ylittää mielestäni rahallisen hyödyn. Ehkä olisi toisin, jos olisin itse toistaitoinen tyhjätasku joka ei olisi kyennyt hankkimaan omaa varallisuuttaan itse.
No ei mulla varmaan tuota kakkoskotia miehen kotiseudulla olisi, enkä siellä silloin aikaani paljoa sukulaisten nurkissa viettäisi. Koti ja muu omaisuus on hankittu palkkatuloilla, siinä ei siten muutosta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kusessa perinnön kanssa
Miljoona asunto ja mökki. Leskellä nautintaoikeus.
Perintöveroja varten joutuu ottamaan ison lainan.
Kuolen varmaan ennen leskeä velkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kusessa perinnön takia. Perinyt sukutilan, jota EI (!) saa myydä pois. Mukana tuli myös metsää, yksi sisar ei suostu tekemään mitään töitä tilan eteen, haluaa vaan pelkkää rahaa.... jne. Olisin niin onnellinen, jos en olisi ikinä perinyt koko roskaa.
No pyydä pesän jakoa, ongelma on sillä ratkaistu. Jos sisko ei halua myydä niin lunastaa sitten tilan omakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri peri vanhempiensa yrityksen. Ei ollut varaa maksa perintöveroa. Firma nurin ja virsua työntekijöille.
Vierailija kirjoitti:
Itse taidan luopua perinnöstä kun sen aika tulee. Omakotitalo + tontti, kai niillä jokin pieni rahallinen arvo olisi, mutta riski vanhan talon myynnissä ylittää mielestäni rahallisen hyödyn. Ehkä olisi toisin, jos olisin itse toistaitoinen tyhjätasku joka ei olisi kyennyt hankkimaan omaa varallisuuttaan itse.
Jos luovut ja olet ihminen jolla on lapsia niin lapsesi saavat sen perinnön niskoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kusessa perinnön takia. Perinyt sukutilan, jota EI (!) saa myydä pois. Mukana tuli myös metsää, yksi sisar ei suostu tekemään mitään töitä tilan eteen, haluaa vaan pelkkää rahaa.... jne. Olisin niin onnellinen, jos en olisi ikinä perinyt koko roskaa.
No pyydä pesän jakoa, ongelma on sillä ratkaistu. Jos sisko ei halua myydä niin lunastaa sitten tilan omakseen.
Perintöverot menee heti maksuun. Pesän jakamisen kanssa voi mennä vuosikaudet jos toiset heittäytyy hankalaksi. Ja juoksevat kulut joutuu jokatapauksessa maksamaan koko ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taidan luopua perinnöstä kun sen aika tulee. Omakotitalo + tontti, kai niillä jokin pieni rahallinen arvo olisi, mutta riski vanhan talon myynnissä ylittää mielestäni rahallisen hyödyn. Ehkä olisi toisin, jos olisin itse toistaitoinen tyhjätasku joka ei olisi kyennyt hankkimaan omaa varallisuuttaan itse.
Jos luovut ja olet ihminen jolla on lapsia niin lapsesi saavat sen perinnön niskoilleen.
Ja holhoojana joudut huolehtimaan jokatapauksessa heidän perinnöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi. Eläisin erilaista elämää. Olisin ehkäpä sairaanhoitaja, opettaja tai psykologi. Voisi olla paljon mielenkiintoisempi elämänpolku.
Jouduin kuseen perinnön takia, koska verot pitää maksaa heti, eikä vasta omaisuuden myynnistä. Joten ulosottoon meni, työtön kun ei mitään pysty maksamaan tai lainaamaankaan.
Mä taas otan siltä kannalta, että jos perintöä tulee, niin olen about eläkeiän kynnyksellä. Nyt 46-vuotias ja vanhemmat on 75-vuotiaita, joten hyvin mahdollista, että perintö tulee vasta 20 vuoden päästä. Jos tulee jotain. Ajattelin, että onpahan eläkerahastoa jeesiä omia lapsia.
Mielenkiintoinen havainto on vanhempien takertuminen rahoinsa iän myötä. Se on outo ilmiö, että mitä lähempänä kuolema on, sitä kovempi on nuukuus ja halu vielä haalia lisää. Viimeisenä jäljelle näyttää useimmilla jäävän rahanahneus. Tarkoitan sitä, että kuusikymppisenä heittelivät meille lapsille rahaa aika löysästi autoon, remonttiin jne. He ovat itse perineet myös mukavasti. Nykyään ei tipu mitään, vaikka en kyllä sinänsä arkeen tukea tarvikaan. Pikemminkin säästävät entistä enemmän, sijoittavat enemmän ja ovat rikkaampia kuin koskaan aikaisemmin. Ei puhettaaan ennakkoperinnöistä esimerkiksi lapsenlapsille enää.
Seitsemän tonnia sain perintöä köyhänä. Puolet meni voudin velkoihin.
Perunkirjoituspalkkana se neljä tonnia ihan ok. Oli hommaa.
Alue: Aihe vapaa
On ne talot ja maat ennenkin vaihtaneet omistajaa. Myyntiin vaan tai sitten pidätte hyvässä kunnossa ja toivotte että joku jälkikasvusta sitten joskus kiinnostuu. Entäpä jos vanhukset myyvätkin ennen kuin jää perinnöksi?