Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko ollut kusessa ilman perintöä?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Oon kusessa kun saan perinnön
Mökki ja asunto syrjäkylillä
Eli verot heti maksuun na myynti vaikeaa
Vähän sama täällä, mutta sellaisella twistillä että iso suvussa yli 100v ollut talo keskellä ei mitään tulossa, jota ei edes pysty tunnesyistä myymään. Niin monessa sukupolvessa nuo tilukset matkanneetmatkanneet, että en minä kehtaa olla se joka niistä alihintaan luopuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän perinnöstä on tullut harmeja. Varmaan aika yleistä nykyään. Peritään joku 60-luvulla rakennettu homemökki, jolla ei ole mitään myyntiarvoa ja sijaintikin on jossain kuivalla maalla kaukana uimarannoista, tai on kaivettu pihallle ällöttävä mutakuoppa joka ei ketään ostajaa kiinnosta. Näitä tulee koko ajan enemmän, että oottakaa vaan lisää näitä perintöjä.
ÄItin kuoli muutama vuosi sitten ja me lapset jaoimme kolmeen pekkaan kohtuullisen perinnön ja isäkin jäi rahallisesti hyvään tilanteeseen. Olemme kaikki lapset töissä eikä mitään isompia talousongelmia, joten perintö ei merkinnyt mitään sen kaiken surun ja välien rikkoutumisen rinnalla. Voin sanoa, että kaikki muuttui äitini kuoleman jälkeen täysin. Välit viilenivät sisaruksiini, isäni valtasi melankolia eikä hän oikein innostu enää mistään, monet sanomattomat asiat ja teot jäivät vaivaamaan ja ajattelemattomat tyhmät riidat ja "sanasammakot"... Olisin miljooona kertaa mielummin halunnut että äiti olisi selvitynyt sairaudestaan ja että elämä olisi jatkunut kuten ennenkin, mutta elämä loppuu kaikilla joskus. Äitini kuolema muutti meitä perheenjäseniä tosi rajusti ja joudun jatkuvasti vetämään itseeni virtaa että jaksan ymmärtää isääni ja sisaruksiani, mutta aina en jaksa, kun asiat ovat niin ikäviä ja tulee sanottua suoremmin, mutta sekin on parempi kuin epämääräiset välit. ... En ymmärrä perintöjen kyttääjiä - omat rahat tulee hankkia omalla työllä ja vanhemmat voi tuhlata vaikka kaikki rahansa jos haluavat. Lasten kiitollisuus paljastuu vasta silloin kun vanhemmat ovat jo huonossa kunnossa, köyhiä ja tarvitsevat apua.
En olisi. Selvinnyt omista lainoista omilla tuloilla. Nyt tuli keväällä perintöä 30 000. Saman verran omaa rahaa tilillä. Ollut jopa pitkäaikaistyötön ja silti selvinnyt omillani asuntolainoista ym.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan perinnöstä ei ole ollut muuta kun harmia. Kyllä, asunto erittäin halutulta paikalta joka meni kaupaksi alta vuorokauden tarjouskilpailun jälkeen. Rahaa tileillä aika paljon mutta tämä loputon paperisota. Itse en olisi mitään tarvinnut mutta mielestäni eivät tarvitse mitkään hyväntekeväisyysryhmätkään pomojensa palkkioihin. Verottajalta tulee kyllä lasku omaisuudesta joka on jo monta kertaa verotettu.
Voi jukra miten ikävä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään.
Olen opiskellut sitä varten että sain hyvän ammatin ja työn jolla elättää itsensä ilman vaikeuksia.
Perintö oli kyllä täysin ylimääräistä rahaa, josta osalla tein matkan josta olin haaveillut ja lopun sijoitin.
Periaatteeni on aina ollut että ihminen pyrkii eteenpäin omilla ansioillaan. Ja jos ei, ei voi sitten valittaa.
En voisi kunnioittaa itseäni jos olisin kytännyt perintöä tai odottanut että joku muu elättää.
Onko sulla joku ongelma ihmisten perintöjen kanssa?
Oot varmaan varsinaissuomalsinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku ongelma ihmisten perintöjen kanssa?
Oot varmaan varsinaissuomalsinen!
Geeniperinnön puolesta varsinaissuomalainen siis..
En kusessa, mutta onneton kylläkin. Onni on noin 2 miljoonan euron perintö, koska se nosti minut salamana varallisuudessa takaisin eliittiluokaan, minne kuulunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole sellaista tulossa, vanhemmat elää vielä. Olen tavallisesta duunariperheestä jolla on kaikkea mitä tarvitaan, mutta omaisuutta ei ole. Perintö tulee olemaan velaton okt ihan hyvällä paikalla, mutta muuttotappiokunnassa. Jos sen saa myytyä niin noin 30 000 ehkä jää per perijä. Oma talo ja tontti on 4 vuoden päästä velaton. Ehkä tuolla perinnöllä sitten joskus tekee remonttia omaan.
Mutta kusessa en ole enkä tule olemaan ilman tuotakaan. Olen kyllä vanhemmille sanonut, että myykää pois ja tuhlatkaa itseenne kun vielä voitte. Minua varten ei tarvitse säästää. Olen tähänkin asti pärjännyt ja ollut onnelinen näin.
En ole kusessa, tienaan omat rahani. Tiedän ja etukäteen että perinnöttä jään, narsistivanhemman testamentissa minut (syntipukkilapsi) on jätetty ulos, ja on tehty selväksi että en tule saamaan lakiosaakaan. (Tämä onnistuu sillä että omaisuutta siirretään ja piilotellaan ja kikkaillaan suosikille etukäteen).
Eipähän tule sitten perinnönjaossa pettymystä, parempi on että tietää asian ennakkoon…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään.
Olen opiskellut sitä varten että sain hyvän ammatin ja työn jolla elättää itsensä ilman vaikeuksia.
Perintö oli kyllä täysin ylimääräistä rahaa, josta osalla tein matkan josta olin haaveillut ja lopun sijoitin.
Periaatteeni on aina ollut että ihminen pyrkii eteenpäin omilla ansioillaan. Ja jos ei, ei voi sitten valittaa.
En voisi kunnioittaa itseäni jos olisin kytännyt perintöä tai odottanut että joku muu elättää.
No, sä et koskaan pääsekään tai ole ollut eliittiä. Eliitille on ominaista periytyvä varallisuus. Ja sitä on paljon. Eliitti on myös henkistä perintöä, eli kyky elää ylivertaisessa henkisessä asemassa muihin rahoihin katsomatta.
Ei ole perintöä näkynyt, ja jos luoja suo ja vanhempani elävät keskimääräisen elinajanodotteen mukaisesti, minä olen 60+ kun perintöä olisi luvassa. Tuskin minä kovin kipeästi sitä enää silloin tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, jotka kyttäävät perintöä, kyttäävät jonkun ihmisen kuolemaa. Oksettavaa!
Ei ne perinnöt aina niin ihmeellisiä ole. Jos saa muutaman tonnin, mitäs sitten? Hautajaisiinkin kuluu osa niistä.
No en. Olemme täysin omavaraisia. Meillä ei ole edes takaajia asuntolainalle. Olemme keskituloisia.
Vanhemmat elää.
Saatiin hautajaiset niillä rahoilla hoidettua, mutta muuta mainittavan arvoista ei jäänyt. Muistoksi lähinnä pientä tavaraa. Nyt on molemmat vanhemmat jo kuolleet ennen kun täytin 40.
Olen saanut perintöä 7 000e ja ennakkoperintöä 15 000e. En olisi kusessa mutta velkaa olisi nykyistä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
No ei oo perintöjä näkynyt. Ei kyllä kusiakaan, että kai tässä sit pärjäilee.
Veit sanat suustani. Eipä tässä ole mitään ylimääräistä omaisuutta karttunut. Enkä keneltäkään mitään odotakaan. Omillaan pitää pärjätä.
Alue: Aihe vapaa
Minulta jää perinnöksi vain tuulen huuhtoma takapuoli.