"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"

Vierailija kirjoitti:

Joo, nainen voimaantuu ja alkaa huudattaa kaija koota.

Ja monesti nauttii estottomasta seksistä useiden eri kumppanien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miesten ja naisten pään sisältö psykologisessa mielessä ole mitenkään kovin erilainen.

Sanot siis että naisetkin ovat väkivaltaisia murhaajia jotka pettävät puolisoitaan?

Naisten tulee pelätä myös toisia naisia pimeällä ja myös miesten tulee pelätä naisia?

Koitahan erottaa toisistaan tunne ja teko. Samat tunteet on molemmilla. Teot ei ole samoja. Naiset puhuu niitä tunteita ulos, eli käsittelee niitä. Miehet yrittää tukahduttaa niitä, ja se sitten ilmenee esimerkiksi noin kun ne tunteet silti putkahtaa pintaan.

heh

eli naiset kulkisivat rais kaamassa miehiä jos eivät kävisi terapiassa.

tämä selvä.

Hassua mutta tajusin tämän ketjun luettuani, että minulla on ehkä sellainen mies, jota tässä kuvaillaan. Tapasin hänet silloin, kun edellisen vaimon lähdöstä oli runsas puoli vuotta. Omaisuus jaettiin vasta siinä vaiheessa heillä, kun me jo asuimme yhdessä. Ekan vuoden tapailimme niin, että mies asui yhä kodissa, jonka omisti puoliksi exänsä kanssa. Lapsiakin heillä on.

Mielestäni meidän suhteemme on ollut aivan normaali alusta lähtien. Mies on sitten osannut piilottaa hyvin sen, jos on ollut henkisesti hajalla tai jotain po7kkeavaa vailla, koska se ei ole tullut ilmi mitenkään. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta ja tämä on ihan normaali suhde.

Eli jäin miettimään, että millä lailla sen uuteen suhteeseen ryntäämisen pitäisi siis näkyä negatiivisesti niiden nopeasti uuden löytäneiden miesten elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nainen voimaantuu ja alkaa huudattaa kaija koota.

Ja monesti nauttii estottomasta seksistä useiden eri kumppanien kanssa. 

Mutta ilman miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä edes olet ollut parisuhteessa jos koko elämä on ollut pettymystä?

Sitä on vaan huomaamatta ajautunut parisuhde tilanteeseen suunnittelematta ja toivo/haave kunnollisesta kumppanista

Miten tämä on edes mahdollista? Ajautunut huomaamatta parisuhteeseen? Tässä on todellinen oman elämänsä objekti, jos tuo on totta.

Tässä tulee miesten ja naisten eri esille kun en miehenä tarvitse tunnelatauksia joka asiaan niin pystyy ajautumaan parisuhteeseen kun nainen alkaa läheisyyden puutteessa muuttamaan tapailu suhdetta parisuhteeksi

Kyllä mulla on kumpikin aviomies ihan aktiivisesti ja havaittavasti halunnut parisuhteeseen. En usko että heistä kumpikaan allekirjoittaisi väitettäsi sukupuolten erosta. Melkoinen elämähän tuollainen olisi, missä ei ole itse puikoissa, kelluu vaan kuin lastu laineilla.

Ihmiset on erilaisia eikä mikään yhtenäinen massa jossa kaikki toimii ja ajattelee samalla tavalla. En minkään syyllistä muita kun ei ajattele samalla tavalla kuin minä. Jokainen saa olla juuri semmoinen kuin on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miesten ja naisten pään sisältö psykologisessa mielessä ole mitenkään kovin erilainen.

Sanot siis että naisetkin ovat väkivaltaisia murhaajia jotka pettävät puolisoitaan?

Naisten tulee pelätä myös toisia naisia pimeällä ja myös miesten tulee pelätä naisia?

Koitahan erottaa toisistaan tunne ja teko. Samat tunteet on molemmilla. Teot ei ole samoja. Naiset puhuu niitä tunteita ulos, eli käsittelee niitä. Miehet yrittää tukahduttaa niitä, ja se sitten ilmenee esimerkiksi noin kun ne tunteet silti putkahtaa pintaan.

heh

eli naiset kulkisivat rais kaamassa miehiä jos eivät kävisi terapiassa.

tämä selvä.

Lähestytkö kaikkea elämässäsi kärjistävien ja äärimmäisten esimerkkien ja rinnastusten kautta? Vaikuttaa aika hedelmättömältä tavalta ajatella asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt ymmärtää mikä miehiä naisissa kiinnostaa. Tietenkin ottaa uuden ettei tarvitse olla ilman...

Kokkia, siivoojaa, pyykkäriä? Niin ainakin mun ex. Puoli vuotta söi eineksiä ja asui yksin sotkuissaan. Laittoi Tinderin laulamaan ja sai uuden kodinhoitajan.

Miksi teistä suomalaisista naisista tulee suhteen edetessä tuollaisia tylsimyksiä? Miksi teille ei opeteta miten parisuhdetta vaalitaan?' Mä kun menin naimisiin naisen kanssa, joka on aivan erilaisesta kulttuurista, niin meillä järjestetään yhteistäkin aikaa, jolloin esim. rakastellaan todella pitkään ja monta kertaa. Välillä käydään ulkona syömässä kahdestaan ja kun lapset nukkuvat, saatamme viettää romanttisen illan hellitellen toisiamme.

Suomalaisen naisen pitäisi nyt pikkuhiljaa jo kasvaa pois siitä piikamoodista ja edes yrittää tehdä jotain parisuhteet eteen. Silloin, kun mies haluaisi rakastella, niin ei ne mielihalut tyydyty sillä, että sä teet ruokaa, peset pyykiä tai siivoat.

P.S. Entinen miehesi saa nyt seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Miehillehän se ero tulee aina ”ihan puskista” ja kaikki oli ”ihan hyvin” 🤣

Miksi nauruemoji?

Annat ymmärtää että saat nautintoa tilanteesta?

Pitäisikö sinun harkita terapiaa? Et selvästi ole käsitellyt tunteitasi jos vihaat miehiä tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt ymmärtää mikä miehiä naisissa kiinnostaa. Tietenkin ottaa uuden ettei tarvitse olla ilman...

Kokkia, siivoojaa, pyykkäriä? Niin ainakin mun ex. Puoli vuotta söi eineksiä ja asui yksin sotkuissaan. Laittoi Tinderin laulamaan ja sai uuden kodinhoitajan.

Miksi teistä suomalaisista naisista tulee suhteen edetessä tuollaisia tylsimyksiä? Miksi teille ei opeteta miten parisuhdetta vaalitaan?' Mä kun menin naimisiin naisen kanssa, joka on aivan erilaisesta kulttuurista, niin meillä järjestetään yhteistäkin aikaa, jolloin esim. rakastellaan todella pitkään ja monta kertaa. Välillä käydään ulkona syömässä kahdestaan ja kun lapset nukkuvat, saatamme viettää romanttisen illan hellitellen toisiamme.

Suomalaisen naisen pitäisi nyt pikkuhiljaa jo kasvaa pois siitä piikamoodista ja edes yrittää tehdä jotain parisuhteet eteen. Silloin, kun mies haluaisi rakastella, niin ei ne mielihalut tyydyty sillä, että sä teet ruokaa, peset pyykiä tai siivoat.

P.S. Entinen miehesi saa nyt seksiä.

Niin saa exän uus nainenkin

Hahahahahaaaaa. Miehet eivät löydä, vaikka haluaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä edes olet ollut parisuhteessa jos koko elämä on ollut pettymystä?

Sitä on vaan huomaamatta ajautunut parisuhde tilanteeseen suunnittelematta ja toivo/haave kunnollisesta kumppanista

Miten tämä on edes mahdollista? Ajautunut huomaamatta parisuhteeseen? Tässä on todellinen oman elämänsä objekti, jos tuo on totta.

Tässä tulee miesten ja naisten eri esille kun en miehenä tarvitse tunnelatauksia joka asiaan niin pystyy ajautumaan parisuhteeseen kun nainen alkaa läheisyyden puutteessa muuttamaan tapailu suhdetta parisuhteeksi

Kyllä mulla on kumpikin aviomies ihan aktiivisesti ja havaittavasti halunnut parisuhteeseen. En usko että heistä kumpikaan allekirjoittaisi väitettäsi sukupuolten erosta. Melkoinen elämähän tuollainen olisi, missä ei ole itse puikoissa, kelluu vaan kuin lastu laineilla.

Ihmiset on erilaisia eikä mikään yhtenäinen massa jossa kaikki toimii ja ajattelee samalla tavalla. En minkään syyllistä muita kun ei ajattele samalla tavalla kuin minä. Jokainen saa olla juuri semmoinen kuin on

Mutta eikö tuo ole ahdistavaa? Suhde syventyy toisen aloitteesta, vaikket oikeastaan halua sitä, kehitys on vain "ok"? Aika kuluu ja jonain päivänä huomaat olevasi avoliitossa, avioliitossa, isä, ilman tunnelatausta? Ymmärsinkö oikein? Näin naisnäkökulmasta kuulostaa ihan mekanismilta, jolla ajaudutaan elämään elämää, jota ei oikeastaan edes tahdo. Kai sekin on sitten mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

SinultaKIN on siis puuttunut kyky olla miehellesi kumppani, paras ystävä, seksipommi, vaimo, tuki ja olkapää silloin, jos miehellä on ollut murheita. Ei mies kieltämättä kyllä tee yhtään mitään tuollaisilla naisilla.

Tai ehkä naisen voimavarat on loppuun kulutettu, jos mies ei ole toiminut kumppanina naisen kanssa arjen pyörityksessä. Tuskin tuollainen mies on myöskään naista tukenut ja lohduttanut murheissa.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee.

Omani lähti etsimään kadonnutta ensihuumaa. Todellisuuden valjetessa ennemminkin arjen pyörittäjää ja huolen pitäjää.

Itse en nyt ketään jaksa. Paitsi lapsia <3

Jos et edes jaksanut olla parisuhteessa etkä jaksanut panostaa siihen yhtään, ja mies oli sinulle riesa, eikö ollutkin ihan hyvä, että mies lähti?

Hän ehkä voi löytää jonkun, joka nauttii yhteisestä arjen jakamisesta juuri hänen kanssaan.

Täällä tuntuu moni fantasioivan, että se mies katuu eroa sitten joskus kun ”tajuaa mitä menetti”. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että usein se vasta eron jälkeen iskee päin kasvoja, miten huono suhde oikeasti oli?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se niin monesti menee että nainen uudistaa itsensä eron jälkeen. Uusi asunto, uusi sisustus, uudet vaatteet ja hiukset varsinkin. Jos mies oli se joka jätti tämä rituaali suoritetaan kiukusta kihisten ja vannotaan että se mies tulee vielä "niin näkemään mitä menetti". Mies taas eron tullen pyrkii heti haalimaan eri naisia niin paljon kuin vain mahdollista ellei ollut jo joku valmiina. Jos ei saa ketään enää niin alkaa limaiseksi setämieheksi.

Minun upea vaimoni hankkii uusia vaatteita aika usein ja pitää itsestään muutenkin huolta. Ei tarvitse erota. Suomalaisilla naisilla kaikki tuo tehdään vasta eron jälkeen, kunnes taas vakisuhteessa piereskellään samoissa rytkyissä, kunnes uusikin mies kyllästyy ja sittan taas nainen hankkii uusia vaatteita, että saisi uuden miehen ansaan. Onhan sekin tosiaan naurettavaa, että itsensä lihottanut mätisäkki "kostolaihduttaa", kun ukko antaa kenkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt ymmärtää mikä miehiä naisissa kiinnostaa. Tietenkin ottaa uuden ettei tarvitse olla ilman...

Kokkia, siivoojaa, pyykkäriä? Niin ainakin mun ex. Puoli vuotta söi eineksiä ja asui yksin sotkuissaan. Laittoi Tinderin laulamaan ja sai uuden kodinhoitajan.

Miksi teistä suomalaisista naisista tulee suhteen edetessä tuollaisia tylsimyksiä? Miksi teille ei opeteta miten parisuhdetta vaalitaan?' Mä kun menin naimisiin naisen kanssa, joka on aivan erilaisesta kulttuurista, niin meillä järjestetään yhteistäkin aikaa, jolloin esim. rakastellaan todella pitkään ja monta kertaa. Välillä käydään ulkona syömässä kahdestaan ja kun lapset nukkuvat, saatamme viettää romanttisen illan hellitellen toisiamme.

Suomalaisen naisen pitäisi nyt pikkuhiljaa jo kasvaa pois siitä piikamoodista ja edes yrittää tehdä jotain parisuhteet eteen. Silloin, kun mies haluaisi rakastella, niin ei ne mielihalut tyydyty sillä, että sä teet ruokaa, peset pyykiä tai siivoat.

P.S. Entinen miehesi saa nyt seksiä.

En ole tuo jolle vastasit, mutta huutelen sivusta.

Se on vähän vaikea nauttia elämästä, jos koti on kuin kaatopaikka.

Itse odotin vuosia, että ex käärii hihat ja tekee osuutensa. Yleensä töistä kotiintullessa koti oli jo mullinmallin.

Ja tähän päälle se, ettei huomioitu. Synttäreitä, jouluna tai vuosipäivänä en saanut edes korttia tai kukkaa, koska "emmä keksiny mitään, ei nää päivät mulle merkkaa oikee mitään".

Joo, lopulta niin "arvostettu" tunne, ettei tosiaan kiinnosta miettiä mitään "romanttisia hetkiä". Nekin hetket kun olivat täysin minun varassani, ei niitä minulle koskaan järjestetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nainen voimaantuu ja alkaa huudattaa kaija koota.

Tämä on totta! Ollaan kauniita riettaita ja onnellisia ja käydään myös eronneiden "sielunsiskojen" kanssa vetämässä korkkarit kattoon. Suureen ääneen kehutaan ettei miehiä tarvitse mihinkään kun on niiiin hienoja ystäviä mutta samaan aikaan yritetään kaikkensa että edes joku äijänkäppänä huolisi.

Surkuhupaisin porukka mitä baareissa käy.

Tästä pahempia ovat vain kymmenen vuotta näitä vanhemmat rääväsuiset vanhat naiset hunningolla. Nämä yrittää ottaa miehet jo väkisin.

Enemmän ne miehet suurimmaksi osaksi riettailevat ja hakevat seuraa baareista ja tinderistä heti eron jälkeen. Kuten täälläkin on sanottu: naiset selvittävät omia tunteitaan ja käyvät jopa terapiassa. Myös siksi, että moni nainen jää lähihuoltajaksi lapsille - ei siinä pahemmin baareissa ravata. Sen jälkeen, kun oikeasti tuntee itsensä - ja kun lapset on kasvatettu aikuisiksi - voi ruveta seuranhakuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä edes olet ollut parisuhteessa jos koko elämä on ollut pettymystä?

Sitä on vaan huomaamatta ajautunut parisuhde tilanteeseen suunnittelematta ja toivo/haave kunnollisesta kumppanista

Miten tämä on edes mahdollista? Ajautunut huomaamatta parisuhteeseen? Tässä on todellinen oman elämänsä objekti, jos tuo on totta.

Tässä tulee miesten ja naisten eri esille kun en miehenä tarvitse tunnelatauksia joka asiaan niin pystyy ajautumaan parisuhteeseen kun nainen alkaa läheisyyden puutteessa muuttamaan tapailu suhdetta parisuhteeksi

Kyllä mulla on kumpikin aviomies ihan aktiivisesti ja havaittavasti halunnut parisuhteeseen. En usko että heistä kumpikaan allekirjoittaisi väitettäsi sukupuolten erosta. Melkoinen elämähän tuollainen olisi, missä ei ole itse puikoissa, kelluu vaan kuin lastu laineilla.

Ihmiset on erilaisia eikä mikään yhtenäinen massa jossa kaikki toimii ja ajattelee samalla tavalla. En minkään syyllistä muita kun ei ajattele samalla tavalla kuin minä. Jokainen saa olla juuri semmoinen kuin on

Mutta eikö tuo ole ahdistavaa? Suhde syventyy toisen aloitteesta, vaikket oikeastaan halua sitä, kehitys on vain "ok"? Aika kuluu ja jonain päivänä huomaat olevasi avoliitossa, avioliitossa, isä, ilman tunnelatausta? Ymmärsinkö oikein? Näin naisnäkökulmasta kuulostaa ihan mekanismilta, jolla ajaudutaan elämään elämää, jota ei oikeastaan edes tahdo. Kai sekin on sitten mahdollista.

Ainoa mikä siinä tekee ahdistavaa on se naisen syyttely ku vihellän pelin poikki jo ennen liittoja. Kyseleppäs ystävä/tuttava piirissäsi miehiltä onko ne ihan oikeasti onnellisia elämäänsä niin saatat yllättyä jos ne on rehellisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies osaa itsenäistyä jos on rakastanut vaimoaan kovasti….uusi/toinen nainen ei voi koskaan korvata omaa vaimoa….mieluummin yksin….

Ei miehet osaa rakastaa.

Kyllä osataan. Oikeaa tapaa vain ei ole vielä keksittykään, minkä suomalainen nainen hyväksyisi.

Vierailija kirjoitti:

Hassua mutta tajusin tämän ketjun luettuani, että minulla on ehkä sellainen mies, jota tässä kuvaillaan. Tapasin hänet silloin, kun edellisen vaimon lähdöstä oli runsas puoli vuotta. Omaisuus jaettiin vasta siinä vaiheessa heillä, kun me jo asuimme yhdessä. Ekan vuoden tapailimme niin, että mies asui yhä kodissa, jonka omisti puoliksi exänsä kanssa. Lapsiakin heillä on.

Mielestäni meidän suhteemme on ollut aivan normaali alusta lähtien. Mies on sitten osannut piilottaa hyvin sen, jos on ollut henkisesti hajalla tai jotain po7kkeavaa vailla, koska se ei ole tullut ilmi mitenkään. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta ja tämä on ihan normaali suhde.

Eli jäin miettimään, että millä lailla sen uuteen suhteeseen ryntäämisen pitäisi siis näkyä negatiivisesti niiden nopeasti uuden löytäneiden miesten elämässä?

Itse mietin oman exäni uutta naista, joka tosiaan tuli kuvioon kolme viikkoa meidän eron jälkeen ja siis meillä se 20 vuoden liitto, että käykö ikinä mielessä miten nopeasti hän olisi korvattavissa jos heille tulisi ero. Varmaan tunneista kyse, jos menee samalla kaavalla. Ja uskon että ex pystyy peittämään kaiken myllerryksen päässään. On paras pokerinaama jonka tunnen. Ja sillä tavalla läheisriippuvainen, ettei varmasti itse eroa kenestäkään, joten jos nainen hänet pitää voi tuokin liitto kestää vaikka sen 20 vuotta, kunnes sitten paljastuu jokin kaksoiselämä mitä minunkin kanssa ja nainen heittää ulos.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nämä miehet tuo kaikki vanhat parisuhdemallinsa ja -ongelmansa vaan uusiin suhteisiinsa? Itse aloin näkemään omaa osuuttani parisuhteessa vasta pari vuotta eron jälkeen, ankaran itsetutkiskelun jälkeen.

Uudessa suhteessa ei joudu rankan itsetutkiskelun äärelle, kun itseään voi peilata uuden ihastuksen silmin.

Tuo ne, mutta niin tuo kaikki muutkin sen oman menneisyytensä siihen suhteeseen. Ei sitä pysty selittämään ja terapoimaan pois, sehän on sama kuin nollaisi ihmisen omat asetukset.

Mulla kesti eron jälkeen 7 vuotta ennen kuin ymmärsin millaisen ihmisen kanssa minun tulee olla yhdessä, ja mitä minun pitää asialle itse tehdä. Tuo ymmärtäminen siis sisälsi sen että ymmärsin että minun tulee olla itsekseni loppuelämäni ilman vakavaa parisuhdetta, koska sellaista ei olisi mahdollista löytää.

 Nykyinen mies taasen oppi nämä samat asiat kun oltiin me jo yhdessä. Yhdessä opeteltiin miten me toimitaan yksikkönä, mikä triggeröi toista, miten selvitetään keskenämme ristiriidat. Kumpikaan ei ollut mikän valmis paketti, vaan hitsauduttiin yhteen ja hiottiin toistemme särmiä. 

Mieheni ei halua olla yksin, vaan hän on luonteeltaan seurustelija. Toisilla ihmisillä on isompi läheisyyden ja yhdessäolemisen tarve kuin toisilla. Sinänsä en sanoisi että tämä on sukupuolikysymys, koska tiedän ihan 50/50 tapauksia molemmin puolin.

Itse ennemmin vierastan niitä joilla on kaava kaikkeen, ja sitä pitää noudattaa vaikka hampaat irvessä, eikä pystytä ymmärtämään erilaisia ihmisiä, ja toimintatapoja, on olemassa vain oikein ja väärin tehty.