"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä on aika yksioikoisia luonteita ja evoluutiossa vielä sillä tasolla, että kiva kun saa p....psaa helposti ilman sen syvällisempiä keskusteluja. Se osuuko naisen kanssa henkisestikin yhteen ei ole niin merkitsevää. He eivät hae mitään syvempää yhteyttä naisen kanssa, fyysinen riittää pitkälle. Ja asuvat sitten ihan parisuhteessa tai jopa avioliitossa tällä mentaliteetilla. 

Tunnen kyllä useampiakin miehiä (hyviä sellaisia, ei peräkammarinpoikia), jotka eivät ole löytäneet uutta naista heti ero jälkeen ja siksi, että eivät tyydy siihen, että saa seksuaalisen tyydytyksen ja joku siivoaa ja tekee ruokaa. Nämä miehet ovat ehkä ymmärtäneet sen, että enemmin voi olla sinkkuna, kun hakeutua epätäydelliseen suhteeseen. Näin moni nainen ajattelee eron jälkeen, kuten minäkin olen tehnyt, että miksi haluaisin äkkiä vai parisuhteeseen. No toki haluan parisuhteen, mutta minä haluan nyt sen match in heaven suhteen ja jos sitä ei tule vastaan, niin olen sata kertaa enemmin sinkkuna ja harrastan vain sitten jotain satunnaisia irtosuhteita, jos joskus ok sexy tapaus tulee vastaan.

Kaikki eivät ole siis samanlaisia ja minusta tämä on lohduttavaa, että on entistä enemmän miehiä, jotka haluavat naisestaankin sitä henkistä yhteyttä myös ja arvostavat sitä enemmän kuin muita ominaisuuksia.  

Evoluution kannalta se pimpsa on ainoa mikä meille merkitsee lajina. Se on lisääntyminen, se on lapsia. Kaikki muu mitä pidämme kovin hienona elämässämme on evoluution kannalta pelkkää ylimääräistä nöyhtää. Eli miehet ovat evoluution kärjessä, jos tuolle linjalle lähdetään.

Mikä vaivaa näitä palstan miehiä, jotka jaksavat päivät päästään lällättää että miehet eivät halua lapsia vaan lapset ovat aina vain ja ainoastaan naisen itselleen hinkuamia projekteja? He eivät varmaankaan ole evoluution kärjessä sitten?

No periaatteessa eivät, jos heitä ei kiinnosta saada omia geenejään eteenpäin. Mutta onnistuvathan he toki niinkin jos nainen vaatii sen homman tehtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä useammin mies kokee itsensä väheksytyksi parisuhteessa, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Lehden mukaan naisesta kuoriutuu parisuhteessa kaikesta päättävä kenraali ja miehestä tulee hänen apurinsa.

- Naiset puhuvat miehistään kuin nämä olisivat vähän vähemmän älykkäitä ihmisiä tai vallattomia lapsia, joita ei saada kuriin, sanoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen Helsingin Sanomille.

Vaarasen mukaan miehet eivät puhu naisista vastaavalla tavalla juuri koskaan, mikä koettaisiin outonakin. Naisten puhetapaan puolestaan törmää monessa paikassa, kuten ratikoissa, kahviloissa ja internetin keskustelupalstoilla. Vaarasen mukaan tätä tekevät erityisesti koulutetut naiset.

Ilmiö nousi puheenaiheeksi, kun Vaaranen kirjoitti asiasta mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin viime vuonna. Aihe on herättänyt uudelleen keskustelua tänä vuonna. Vaarasen mukaan ilmiön taustalla on se, että väsymyksestä on tullut parisuhteen perustila, kun kaksi työn uuvuttamaa lapsiperheellistä kohtaa. Vaarasen mukaan väsynyt nainen alkaa päsmäröidä parisuhteessa. Tämä korostuu erityisesti kodin tyypillisissä riita-aiheissa, kuten kodinhoidossa, lasten kasvattamisessa, raha-asioissa ja seksissä, Helsingin Sanomat kirjoittaa.

Mies turhautuu, koska hän ei päätä juuri mistään, ja hänen tehtävänään on ottaa vastaan käskyjä, joiden noudattamisesta hän ei useinkaan saa kiitosta. Samalla nainen on kiukkuinen kokiessaan saavansa liikaa vastuuta.

- Seurusteluajan tasa-arvoisesta parisuhteesta on ajauduttu hyvin kauas. Pariterapiaan miehet tulevat kuin syytettyinä. Syytettyinä siitä, etteivät ole pystyneet täyttämään naisen kaikkia vaatimuksia, Vaaranen kuvailee.

Vaarasen mukaan naisilla riittää vaatimuksia erityisesti silloin, kun perheeseen tulee lapsia. Naisen kriteerit muuttuvat.

- Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä, Vaaranen sanoo.

Täydellisyyden tavoittelu on kolme- ja nelikymppisten naisten vitsaus, Vaaranen kuvailee. Helsingin Sanomien mukaan mies alistuu naisen apupojaksi, koska nainen on yleensä parempi kertomaan tarpeistaan verbaalisesti. Lisäksi naisella on takanaan tyttökavereiden tuki, kun taas miehellä ei ole vastaavaa.

Tuossapa se syy, miksi parisuhteet eivät Suomessa oikein toimi.

https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/a/201701162200054446

Ehkä menneessä maailmassa oli jotain aitoa viisautta, kun naisia ei päästetty päsmäröimään asioissa. Pysyi perheet kasassa ja sitä myöten myös yhteiskunnat. Nykyään on kaikki jotain epämääräistä huttua, jossa kaikki tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän eksyksissä ja vailla merkitystä. Vapaudessa on varjopuolensa, kaikki eivät tiedä mitä sillä tekisivät.

Mennyt maailma toimi vain miehille. Siksi se on mennyt maailma. Minä en koe naisten olevan erityisesti eksyksissä. Käymme töissä, hoidamme perheitä ja läheisiämme, arvostamme ystäviämme, teemme vapaaehtoistyötä, harrastamme kulttuuria ja ulkoilua ja liikuntaa ja mistä nyt kukin tykkää. Meillä on ihan hyvä elämä.

Mennyt maailma toimi kaikille, nykymaailma ei oikein kenellekään. Mutta hurraa, nyt saavat naisetkin jonkun hienon englanninkielisen tittelin jonkun firman koneistossa ja voivat litkiä latteaan tyytyväisinä. Kapitalisti ainakin on tyytyväinen, kun on saatu palkat puoliksi ja sen takia tuplasti työvoimaa samaan hintaan.

Tottakai se miehistä tuntuu hienolta ajalta. Naisilla ei ollut mitään vaihtoehtoja, koko elämä meni vanhempien tai miehen vallan alla. Vain rikas leski sai elää vapaammin kuin kanssasisarensa.

Eihän sekään toki täydellistä ollut, mutta kaikki tiesivät paikkansa ja tarkoituksensa, eikä haahuiltu sinkkuna ja itkeskelty yksinään ja vedetty kaksin käsin mielialalääkkeitä kun mikään ei tunnu miltään. Naisten onnellisuuskäyrät ovat tutkimusten mukaan tehneet pelkkää laskua sitä myötä kun vapautuminen on tapahtunut. Miksi?

Miten ihmeessä palstamiehet on sitä mieltä, että ennen kaikki oli paremmin? Ennenvanhaan kun se oli miehelle kunnia-asia, että se elätti perheensä.

Mikäli olen oikein vauvapalstaa lukenut, ei yksikään palstamies halua vaimoaan elättää. Ei yksikään palstamies halua lasta, eikä yksikään palstamies halua perhettä/naista.

Ennen oli oletus, että mies hankkii vaimon/perheen/lapset ja elättää sen.

Eihän yksikään palstamies sellaista halua, eli miksi ennen kaikki oli paremmin?

Eihän täällä yksikään mies halua tuohon muottiin.

Vai haluaako palstamies, että nainen passaa ja palvelee miestä,elättää itsensä  ja yhteiset lapset, mutta että mies ei itse ole valmis  tekemään yhtään mitään? Ennen ne miehet oli valmiita elättämään perheensä vaikka se muu olisi vähemmälle jäänytkin.

Ei pidä toiselta vaatia sellaista, mihin ei itsekään pysty/halua.

Minä ainakin olisin valmis sellaiseen. Jokaisen palstamiehen kantaa en voi tietää, etkä sinäkään. Täällä kun ei tiedä jutteleeko yhden vai seitsemän ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mies osaa itsenäistyä jos on rakastanut vaimoaan kovasti….uusi/toinen nainen ei voi koskaan korvata omaa vaimoa….mieluummin yksin….

Jaa tämäkö se onkin?

Tosin ei ollut ero vaan hän päätyi tuonne kirkkomaalle rintasyövän uuvuttamana.

Siitä on nyt 7,5 vuotta.

Käyn yhä edelleen haudallaan pari kertaa viikossa. Kesäisin vien sinne aina sen ruusukimpun jonka toin vaimolleni joka viikko hänen eläessään.  Talvisin kynttilän. Ikuinen  liekki.

Olen muutaman kerran nettitreffeillä pitkään keskustellut ja tavattukin ollaan. Loppunut siihen, että vastapuoli on tajunnut, miten paljon kaipaan vaimoani. Ja tuon "uusi/toinen nainen ei voi koskaan korvata omaa vaimoa" ajatuksen kera häipynyt takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies osaa itsenäistyä jos on rakastanut vaimoaan kovasti….uusi/toinen nainen ei voi koskaan korvata omaa vaimoa….mieluummin yksin….

Jaa tämäkö se onkin?

Tosin ei ollut ero vaan hän päätyi tuonne kirkkomaalle rintasyövän uuvuttamana.

Siitä on nyt 7,5 vuotta.

Käyn yhä edelleen haudallaan pari kertaa viikossa. Kesäisin vien sinne aina sen ruusukimpun jonka toin vaimolleni joka viikko hänen eläessään.  Talvisin kynttilän. Ikuinen  liekki.

Olen muutaman kerran nettitreffeillä pitkään keskustellut ja tavattukin ollaan. Loppunut siihen, että vastapuoli on tajunnut, miten paljon kaipaan vaimoani. Ja tuon "uusi/toinen nainen ei voi koskaan korvata omaa vaimoa" ajatuksen kera häipynyt takavasemmalle.

Eronneen kanssa voi vielä "kilpaillakin". Kuolleen kanssa se on paljon vaikeampaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies osaa itsenäistyä jos on rakastanut vaimoaan kovasti….uusi/toinen nainen ei voi koskaan korvata omaa vaimoa….mieluummin yksin….

Jaa tämäkö se onkin?

Tosin ei ollut ero vaan hän päätyi tuonne kirkkomaalle rintasyövän uuvuttamana.

Siitä on nyt 7,5 vuotta.

Käyn yhä edelleen haudallaan pari kertaa viikossa. Kesäisin vien sinne aina sen ruusukimpun jonka toin vaimolleni joka viikko hänen eläessään.  Talvisin kynttilän. Ikuinen  liekki.

Olen muutaman kerran nettitreffeillä pitkään keskustellut ja tavattukin ollaan. Loppunut siihen, että vastapuoli on tajunnut, miten paljon kaipaan vaimoani. Ja tuon "uusi/toinen nainen ei voi koskaan korvata omaa vaimoa" ajatuksen kera häipynyt takavasemmalle.

Kannattaa harkita terapiaa. Ei elämän pidä loppua puolison menetykseen, ainakaan jos ollaan alle 80 v. Jos olisin tuo kuollut vaimo, en tahtoisi että mies jää loputtomiin suremaan, vaan elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies osaa itsenäistyä jos on rakastanut vaimoaan kovasti….uusi/toinen nainen ei voi koskaan korvata omaa vaimoa….mieluummin yksin….

Jaa tämäkö se onkin?

Tosin ei ollut ero vaan hän päätyi tuonne kirkkomaalle rintasyövän uuvuttamana.

Siitä on nyt 7,5 vuotta.

Käyn yhä edelleen haudallaan pari kertaa viikossa. Kesäisin vien sinne aina sen ruusukimpun jonka toin vaimolleni joka viikko hänen eläessään.  Talvisin kynttilän. Ikuinen  liekki.

Olen muutaman kerran nettitreffeillä pitkään keskustellut ja tavattukin ollaan. Loppunut siihen, että vastapuoli on tajunnut, miten paljon kaipaan vaimoani. Ja tuon "uusi/toinen nainen ei voi koskaan korvata omaa vaimoa" ajatuksen kera häipynyt takavasemmalle.

Olet ollut todella hyvä ja rakastava mies vaimollesi. Uskon, että hän soisi sinulle vielä uuden kumppanin, joka ei tietenkään voi korvata vaimoasi, mutta auttaa jatkamaan elämää ja jossain vaiheessa kokemaan myös onnellisuutta. On niitä järkeviäkin naisia vielä olemassa, jotka ymmärtävät kaipuun ja osaavat elää sen kanssa. Se, miten olet käynyt asiaa läpi nettitreffeillä on ollut eräänlaista terapiaa ja kuuluu asiaan. Älä lannistu, olet harvinaisen hyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Tästähän oli jokin tutkimus jokin aika sitten; uusperheissä uuden naisen tehtävänä on usein tukea miehen isyyttä. Eli myöntävät nämä miehet sitä edes itselleen tai eivät, niin jonkinlaista äitihahmoa ja kanssakasvattajaa ne itselleen etsivät. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni mies kokee suhteessaan tehtäväkseen tukea uuden puolison äityttä. :D Tai eronnut nainen miettii, että nyt äkkiä uutta vakavaa suhdetta kehiin, jotta saisin kasvatusapua lapsiviikkoihin.

"uusperheissä uuden naisen tehtävänä on usein tukea miehen isyyttä". No tässähän on tasan se ero niihin alkuperäisiin perheisiin, että niissä miehen tehtävä on tukea naisen äitiyttä tai elämänmissiota. Ja jäädä joka asiassa viimeisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästähän oli jokin tutkimus jokin aika sitten; uusperheissä uuden naisen tehtävänä on usein tukea miehen isyyttä. Eli myöntävät nämä miehet sitä edes itselleen tai eivät, niin jonkinlaista äitihahmoa ja kanssakasvattajaa ne itselleen etsivät. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni mies kokee suhteessaan tehtäväkseen tukea uuden puolison äityttä. :D Tai eronnut nainen miettii, että nyt äkkiä uutta vakavaa suhdetta kehiin, jotta saisin kasvatusapua lapsiviikkoihin.

"uusperheissä uuden naisen tehtävänä on usein tukea miehen isyyttä". No tässähän on tasan se ero niihin alkuperäisiin perheisiin, että niissä miehen tehtävä on tukea naisen äitiyttä tai elämänmissiota. Ja jäädä joka asiassa viimeisiksi.

Äitiyden tukeminen on tarpeen lapsen synnyttyä, sillä naisella menee aika ja energia synnytyksestä toipumiseen ja imettämiseen. Ei siinä välttämättä ehdi eikä jaksa tehdä muuta. Myöhemmin vanhemmilla on yhtälainen vastuu lapsista. Välillä toinen on enemmän vetovastuussa, välillä toinen. Normaali ihminen kyllä tajuaa, milloin hänen pitää pistää omat tarpeensa taka-alalle.

Erossa nainen löytää kampaajan ja leikkauttaa pitkät ja kauniit hiukset lyhyeksi ja yrittää epätoivoisesti saada laihdutettua pari ekstrakiloa. LOL

Suomessa miehen ei tarvitse ottaa vastuuta oikein mistään, siksi voi aika helposti ja keveästi tehdä spontaaneja päätöksiä puoleen ja toiseen. Nainen hoitaa kuitenkin lapset ja talouden, niin kuin usein on aiemminkin hoitanut niin mikäpä siinä. Miehet tosi usein eivät ota oikeasti vastuuta lapsista, eivät ole kartalla mitä koulussa on, monelta pitäs herätä, tarviitko kouluun jotain erityistä, onko puhtaita vaatteita, monelta lapsi pääsee, mitä se tekee koulun jälkeen jne. Nää ei koske isää nää asiat. Isää koskee se, että lapsi tulee sen pari krt kuussa kylään ja kun tulee niin mitään yhteistä tekemistä tms ei ole suunniteltu. Tilataan pizzaa ja lapsi omaan huoneeseen koneelle. Näin yleistettynä.

Niin se on helppo sitten mennä uuteen suhteeseen kenen kanssa vaan

Mistäkö johtuu eron jälkeen se että alkaa heti uuden suhteen? Ei oikean vastauksen antamiseen tarvita mitään terapeutteja, vertaisryhmiä ja juuri eronneiden yhteisiä sieniretkiä Nuuksioon. Vastauksen voi antaa tällainen 60- vuotias kouluja käymätön kansalainen-C.

Ikävä ja suru se on joka minutkin on saanut siihen miinaan muutaman kerran astumaan, että ryntään päätäpahkaa uuteen suhteeseen kun minut on jätetty ja olen tuntenut itseni täysin luuseriksi ja ollut varma ettei minua enään kukaan edes halua.

Heti eron jälkeen teennäisen iloisen haku päälle ja naisia vokottelemaan, pakko testata vieläkö minussa olisi kuitenkin charmia ja kun nainen osoittaa mielenkiintoa niin minä nostan kytkintä, ahaa, minussa onkin erosta huolimatta vielä jotakin joka naisia kiinnostaa, jne., sitten alkaa styylaamaan ilman että on käsitellyt eroa päässään lainkaan ja vie kaikki kurat uuteen suhteeseen, iso mies kantaa entisen suhteen avaimia taskussaan ja elättelee uudessa suhteessa toiveita paluusta entiseen…

voi, minä uskallan katsoa peiliin, olen ollut onneton lapanen, märkä tumppu täynnä tuskaa ja ahdistusta ja ottanut kantapään kautta opikseni, uutta suhdetta ei kannata aloittaa ennen kuin on surrut edellisen alta pois ja se voi kestää kauan, itselläni helpostikin vuosia.

Hyvät naiset, jos olette aloittamassa parisuhdetta miehen kanssa, olen varma että miehet käyttäytyvät eron jälkeen erilailla kuin naiset, kysykää mieheltä mikä oli syy edellisen suhteen loppumiseen, jätettiinkö hänet ja jos, niin kuinka paljon siitä on aikaa?

Jos vastaus on päiviä, viikkoja tai vaikka vain kuukausi, niin minä ainakin unohtaisin koko miehen, en ainakaan aloittaisi vakituista suhdetta vielä pitkään aikaan hänen kanssaan, sillä hän on edellisen suhteen jäljiltä vielä aivan alkumetreillä surutyönsä kanssa eikä lähellekään valmis uuteen suhteeseen, minä olen tätä mieltä.

Näin on, koska miehistä vain puolet haluavat ylipäätään naimisiin ja naisista valtaosa haluaa naimisiin

Sen kyllä huomaa milloin on eron jälkeen valmis uuteen suhteeseen, puhun nyt vain itsestäni, jauhettuani edellisen suhteen syitä eroon vuosikausia, kiusannut kaikkia yhteisiä ystäviämme ja etsinyt vastauksia, itkien soitellut keskellä arkiöitä ja anonut vastauksia mitä ihmeellinpiin kysymyksiin, miksi näin kävi tiesitkö sinä että näin tulee käymään, oliko hänellä toinen, mikä minussa on vikana, miksei kukaan kertonu että tein jotain väärin, miksei hän enään vastaa minulle, minkälainen hänen uusi miehensä on… ja plaa-plaa-plaa, pää aivan sekaisin MINUT ON JÄTETTY! eikä osaa katsoa peiliin mikä mahtaa olla oma osuus eroon MINUT MINUT MINUT!…

No ajan kanssa tilanne alkaa tasoittumaan ja se peilikin löytyy, muiden kiusaaminen asialla vähenee ja osaa tarkastella eroa eri kulmista ja löytää vastauksia, kuluu kuukausia ja vuosia ja yhtenä kauniin päivänä sen vain huomaa, että surutyö on päättynyt, uskaltaa kohdata edellisen kumppanin, jos niin on käydäkseen ja keskustella hänen kanssaan sivistyneesti, kuin hyvän ystävän kanssa, poissa on kaikki katkeruus ja kauna, molemmilla uudet suhteet tai ei, mutta kumpainenkin toivoo sillä kertaa erotessaa molemmille vain ja ainoastaan kaikkea hyvää.

Elämä on ihmeellistä, eikö.

Koska henkisesti ja fyysisesti vahvan miehen kainalossa nainen tuntee olonsa niin turvalliseksi, että luovuttaa tälle helposti myös omat tarpeensa ja mielipiteensä ja alkaa elää ikään kuin miehensä kautta. Näin naisen oma persoona katoaa miehen persoonaan eikä tervettä erillistymistä suhteessa tapahdu joka on rakkauden ja yhteenliittymisen kulmakivi. Ja lopulta tällaisessa suhteessa kukaan ei voi hyvin. Miehen on vaikea rakastaa naista, jonka persoona ei ole puhjennut kukkaan omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen vaan on enemmäkin epämääräisen häilyvä. Ja naisen on vaikea kunnioittaa miestä, joka ei rakasta. Ja vasta erotessaan miehestä nainen alkaa lopulta eriytyä omaksi itsekseen ja löytää todellisen minänsä. Mies ei omaa itseään ole koskaan varsinaisesti menettänytkään joten hän voi helposti jatkaa elämäänsä ja luoda uuden suhteen.

Se onkin jännä juttu, että erossa mies saattaa "unohtaa" omat lapsensa, mutta uuden kumppanin kanssa laitetaan usein aika pian taas pulla uuniin.

Kuinka moni nainen luopuu eron yhteydessä myös kotiavaimista?

Miehellä se avain killuu uuden kodin avaimien seassa vielä vaikka kuinka kauan, miksi, koska hän elättelee toivetta paluuta entiseen, vaikka on juuri aloittanut uuden suhteen.

Käsi ylös naiset, monellako teistä on kokemuksia siitä, että miehellä on vielä edellisen parisuhteen avaimet ja miksi, mies antaa ympäripyöreitä vastauksia…joo mun pitää vielä hakee sitä ja tätä tai jotain muuta huttua….hah-hah-hah…

Se olisi mielenkiintoista nähdä sellainen tutkimus eroista missä kerrotaan kuinka nopeasti aloitetaan uusi suhde jos edellisen lopettaa itse, tai jos on tullut itse jätetyksi?

Ja suhteen loppumisen syy ei ole kolmas henkilö.

Veikkaan että uuden suhteen aloittavat huomattavasti aikaisemmin he joista erotaan?

Mies kantaa eron jälkeen vanhaa vihki- ja kihlasormustaankin mukanaan.

Ihminen on eläin eikä minun mielestäni hänen luonteelleen eläminen parisuhteessa sovi.

Joskus on hauskaa ja mielenkiintoista seurata luonto-ohjelmia ja tarkkailla kuinka niissä urokset ja naaraat, nartut ja koiraat käyttäytyvät ja verrata heidän käyttäytymistään naiseen ja mieheen, ihmisiin jotka ovat suuressa viisaudessaan keksineet niinkin typerän asian kuin parisuhde, jonka on kestettettävä niin myötä kuin vastamäet….hohhoijaa….pakottaa itsensä elämään perimmäisen luonteensa vastaisesti.

Sitten ihmetellään kun petetään eikä miehet pidä perheistään huolta, joka on aivan normaalia muiden eläinten keskuudessa.

Ihmistä on kyllä sosiaalinen eläin, mutta elinikäiset parisuhteet ovat hänen oma luonnonvastainen typerä keksintö sanon minä.