Lue keskustelun säännöt.
Hah, lasta ei voikaan pakottaa urheilemaan!
18.01.2015 |
Kaverilleni urheilu on tärkeää ja hän on painottanut pitkään kuinka lasten on PAKKO harrastaa urheilua. Eli vanhempien pitää tarvittaessa pakottaa lapsi urheiluharrastukseen, vaikka tämä ei haluaisi. Tässä siis puhutaan ohjatusta harrastuksesta, ei vanhempien kanssa luistelusta tai uimisesta.
Kaveri piti siis meitä "huonoina vanhempina" kun emme pakottaneet lapsiamme urheiluharrastuksiin. Toinen lapsi harrasti pari vuotta, toinen vain yhden kauden ja totesimme, että ei ollut meidän juttu. Minusta on väärin viedä lasta itku silmässä harrastamaan tai lahjoa että suotuu menemään. Tietenkin urheilua pitää arjessa olla muuten, ja meillä onkin. Kaveri oikein saarnasi (useita kertoja ja perustelujen kanssa) minulle että kyllä vanhemmat päättävät tuollaiset asiat ja kyllä se lapsi pitää vaan viedä. Piste.
Nyt sitten kaveri totesi, että hänen lapsensa oli lopettanut urheiluharrastuksensa. Olivat miehensä kanssa päättäneet, että turha viedä kun poika ei siitä pidä ja aina saa huudon kanssa viedä ja poika sitten vaan seisoskelee kentällä.
Tuli oikein vahingoniloinen fiilis, että siinäs näit. Eniten huvitti se, että kaverin lapsi on niinkin nuori kuin 6 v ja nyt jo pystyi "pompottamaan" (kaverin sanoja) vanhempiaan tässä asiassa. Toisaalta tuntui hyvältä pojan puolesta, ehkä vanhempansa vähitellen tajuavat että lapsella on omatkin ajatukset ja toiveet.
Kommentit (132)
Meillä kuvataidekoululainen oli kilpauimari ja musiikkiopistolainen yleisurheilija. Kädentaitokerholainen tanssii. Liikunta tukee taideharrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn lapsen kanssa metsäretkillä ja jopa vaeltamassa.
Lapsi voi liikkua paljonkin harrastamatta minkään sortin urheilua. Luistella, lenkkeillä ja hiihtää voi huvikseen. Pulkkamäki on ihan hyvää liikuntaa. Onhan tästä ollut tutkimuksiakin, että osa urheilevista lapsista liikkuu tosi vähän sen harrastuksen ulkopuolella ja jopa liian vähän.
Meidän lapsilla on yksi liikunnallinen ja yksi musiikillinen harrastus. Pidän tärkeänä, että he saavat molemmista kokemuksia, mutta emme edes yritä saada heistä huippu-urheilijoita/-muusikkoja, jos oma kiinnostus ei riitä niin pitkälle. Liikunnallista harrastusta saa vaihtaa aina vuoden jälkeen.
7 lisää, että meillä on iso kitararepertuaari ja lapset ovat todella lahjakkaita mielestäni, toinen säveltääkin ja tuntuu osaavan sen homman. Mutta vain toinen on käynyt kansalaisopiston soittotunneilla muutaman vuoden. Mihinkään musiikkiopistoon eivät ole halunneet hakeakaan. Meillä siis on liikuttu ja soitettu ilman ohjattua harrastusta. Tai no kävivät he harrastejudossa aikoinaan, mutta ei kilpatasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisesta pakottamisestahan se elinikäinen liikuntakammo voi saada alkunsa. Hyvä, että lakkasivat viemästä sitä lapsiparkaa.
Mekin ollaan sovittu, että lapsella pitää olla yksi liikuntaharrastus. Jokaiselle lapselle on löytynyt joku mieluisa laji, joskus useamman kokeilun kautta. Liikunta auttaa nukahtamaan ja on kaikin puolin hyödyllistä lapselle. Kaikilla lapsillamme on myös joku muu harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lapsena vihasin kaikenlaista ohjattua liikuntaa, mutta olin paremmassa kunnossa kuin luokkalaiseni, jotka harrastivat vaikka mitä. Kuntotesteissä se aina selvisi, ja ihmettelin asiaa. Mielestäni en tehnyt ikinä mitään. Mä kuitenkin juoksin ja kiipeilin lähimetsässä 15-vuotiaaksi asti. Vaelsin melkein päivittäin aika kauas. Se oli mulle mieluisa harrastus. Metsässä oli rauhallista ja tunsin sen kuin omat taskuni. Viihdyin siellä paremmin kuin missään ikinä sen jälkeenkään. Olin ylpeä kiipeilytaidoistani, vaikka ei niistä kukaan tiennytkään. :)
Meillä mies pakottaa lapset aamulla viideltä karateharjoituksiin.
Lapset ovat vielä alle 7 vuotiaita. Mies opettaa ennen päiväkotia ohjeiden kuuntelua. Lapsilla ei ole mitään sanavaltaa asiassa. He tekevät mitä vanhemmat hyväksi näkevät. Jos karateharjoitukset eivät maistu niin lapsi istuu sitten salin reunalla ja opettelee rauhoittumista ja kärsivällisyyttä (itsehillintää). Uskokaa, se ei ole lapselle helppoa. Suosittelisin monille aikuisillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas on pakko harrastaa lähes kaikkea muuta, paitsi urheilua. Musiikki, kuvataide, kädentyöt, teatteri..
Urheilu? Ajan tuhlaamista sanon minä.
12: Täällä samis. Inhosin koululiikuntaa ja en oikein pärjännyt ohjatuissakaan voimakkaiden tyyppien vuoksi. Mutta kuntoni on edelleen nyt 50-vuotiaana loistava. Vain yksi kouluaikainen urheilijatyttö juoksee vieläkin maratoneja, mutta kukaan muu ei luultavasti, niistä joita olen nähnyt, minulle pärjää enää. No ehkä se nykyinen maatalon emäntä, mutta hänkään ei ollut mikään urheilija. Liikuntaa harrastin muuten paljon, omaksi ilokseni ja tein ei-liikunnallisen kaverini kanssa teini-ikäisenä kymmenien kilometrien pyörälenkkejä, kerran teimme usean sadan kilometrin pyöräretken. Uimassa käytiin järvessä, lapsena otimme eväät ja menimme metsään retkelle. Liikuin siis tosi paljon. Saman iloisen liikunnan halusin opettaa omille lapsilleni. Eivät he turhia matkoja autolla kulje nyt aikuisenakaan, vaan pyörällä ja kävellen menee kaikki kohtuulliset matkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:06"]
Meillä taas on pakko harrastaa lähes kaikkea muuta, paitsi urheilua. Musiikki, kuvataide, kädentyöt, teatteri.. Urheilu? Ajan tuhlaamista sanon minä.
[/quote]
Urheilu virkistää aivoja. Etenkin motoriikkaa parantavat liikkeet, kuten karate, baletti, taitoluistelu, voimistelu moninkertaistavat taitoja musiikissa, kuvataiteessa, kädentöissä ja etenkin teatterissa.
Tämä kaikki lapsuudessa. Mitä monipuolisempaa lapsuudessa sitä virkeämmät aivot ja hermosto kokonaisuudessaan. Myöhemmin aikuisena voi erikoistua, jos haluaa päteä jossain tietyssä asiassa.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:08"]
12: Täällä samis. Inhosin koululiikuntaa ja en oikein pärjännyt ohjatuissakaan voimakkaiden tyyppien vuoksi. Mutta kuntoni on edelleen nyt 50-vuotiaana loistava. Vain yksi kouluaikainen urheilijatyttö juoksee vieläkin maratoneja, mutta kukaan muu ei luultavasti, niistä joita olen nähnyt, minulle pärjää enää. No ehkä se nykyinen maatalon emäntä, mutta hänkään ei ollut mikään urheilija. Liikuntaa harrastin muuten paljon, omaksi ilokseni ja tein ei-liikunnallisen kaverini kanssa teini-ikäisenä kymmenien kilometrien pyörälenkkejä, kerran teimme usean sadan kilometrin pyöräretken. Uimassa käytiin järvessä, lapsena otimme eväät ja menimme metsään retkelle. Liikuin siis tosi paljon. Saman iloisen liikunnan halusin opettaa omille lapsilleni. Eivät he turhia matkoja autolla kulje nyt aikuisenakaan, vaan pyörällä ja kävellen menee kaikki kohtuulliset matkat.
[/quote]
Mäkin muistan järviretket kavereiden kanssa. Pyörällä poljettiin aika matka järvelle uimaan. Eväät oli tietty mukana. :) Eväsretkiä harrastettiin muutenkin kesäisin aika usein. Kiivettiin metsässä tietylle isolle kivelle syömään. Talvisinkin liikuttiin ihan samalla lailla, ehkä vähemmän eväsretkiä ja enemmän paksussa lumessa rämpimistä, mutta kuitenkin. :D
Oma kuntoni on jo huonontunut aika paljon, mutta lihakset pysyy helposti hyvässä kunnossa. Mä olen edelleen todella vahva. Pitää muuten varmaan paikkansa, että tällaisen lapsuuden jälkeen aikuisenakin mielellään kävelee ja pyöräilee paikkoihin. Mulla ei edes ole autoa. Kävelen päivittäin aika pitkiä matkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 08:47"]
Kaverilleni urheilu on tärkeää ja hän on painottanut pitkään kuinka lasten on PAKKO harrastaa urheilua. Eli vanhempien pitää tarvittaessa pakottaa lapsi urheiluharrastukseen, vaikka tämä ei haluaisi. Tässä siis puhutaan ohjatusta harrastuksesta, ei vanhempien kanssa luistelusta tai uimisesta.
Kaveri piti siis meitä "huonoina vanhempina" kun emme pakottaneet lapsiamme urheiluharrastuksiin. Toinen lapsi harrasti pari vuotta, toinen vain yhden kauden ja totesimme, että ei ollut meidän juttu. Minusta on väärin viedä lasta itku silmässä harrastamaan tai lahjoa että suotuu menemään. Tietenkin urheilua pitää arjessa olla muuten, ja meillä onkin. Kaveri oikein saarnasi (useita kertoja ja perustelujen kanssa) minulle että kyllä vanhemmat päättävät tuollaiset asiat ja kyllä se lapsi pitää vaan viedä. Piste.
Nyt sitten kaveri totesi, että hänen lapsensa oli lopettanut urheiluharrastuksensa. Olivat miehensä kanssa päättäneet, että turha viedä kun poika ei siitä pidä ja aina saa huudon kanssa viedä ja poika sitten vaan seisoskelee kentällä.
Tuli oikein vahingoniloinen fiilis, että siinäs näit. Eniten huvitti se, että kaverin lapsi on niinkin nuori kuin 6 v ja nyt jo pystyi "pompottamaan" (kaverin sanoja) vanhempiaan tässä asiassa. Toisaalta tuntui hyvältä pojan puolesta, ehkä vanhempansa vähitellen tajuavat että lapsella on omatkin ajatukset ja toiveet.
[/quote] ei lapseni halunnut ohjattua toimintaa, intressit vallan muualla.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:48"]
7 lisää, että meillä on iso kitararepertuaari ja lapset ovat todella lahjakkaita mielestäni, toinen säveltääkin ja tuntuu osaavan sen homman. Mutta vain toinen on käynyt kansalaisopiston soittotunneilla muutaman vuoden. Mihinkään musiikkiopistoon eivät ole halunneet hakeakaan. Meillä siis on liikuttu ja soitettu ilman ohjattua harrastusta. Tai no kävivät he harrastejudossa aikoinaan, mutta ei kilpatasolla.
[/quote] mun lapsi oppi soittamaan ihan itsekseen netin kautta, akustinen että sähkökitara. Ei siitä uraa tule koska koulu sujuu erinomaisesti.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:48"]
7 lisää, että meillä on iso kitararepertuaari ja lapset ovat todella lahjakkaita mielestäni, toinen säveltääkin ja tuntuu osaavan sen homman. Mutta vain toinen on käynyt kansalaisopiston soittotunneilla muutaman vuoden. Mihinkään musiikkiopistoon eivät ole halunneet hakeakaan. Meillä siis on liikuttu ja soitettu ilman ohjattua harrastusta. Tai no kävivät he harrastejudossa aikoinaan, mutta ei kilpatasolla.
[/quote] mun lapsi oppi soittamaan ihan itsekseen netin kautta, akustinen että sähkökitara. Ei siitä uraa tule koska koulu sujuu erinomaisesti.
[/quote]
Sama. Molemmat opiskelevat menestyksekkäästi muita aloja, eivätkä esim. bändeihin halua. Nuorempaa kuulemma on pyydetty, mutta ei ole lähtenyt.
Liikuntaharrastus maksaa, esim jääkiekko mihin monet pojat haluaa eikä se jalkapallokaan oo ilmaista. Lapset saa kyllä liikuntaa kun käyvät ensiksi vanhempien kanssa uimassa pienestä pitäen, käydään metsäretkillä, luistellaan, hiihdetään, pihaleikit, yleisurheilu ei kai maksa juuri mitään. Se edellyttää että pienestä pitäen ollaan näissä mukana. Helpompaahan se on vanhemmalle että viedään johonkin harrastukseen ja haetaan.
Puolet niistä, joiden mielestä lapsella pitää olla vähintään yksi liikunnallinen harrastus, pakottavat lapsensa siihen. Puolet taas saavat lapsen tuntemaam, että se onkin hänen oma valintansa. Pakko ei ole koskaan hyvä motivaattori, päinvastoin!
Jos lapsen pakottamalla pakottaa liikuntaharrastukseen, ei siitä seuraa muuta kuin syvä inho (kyseistä) liikuntaa kohtaan.
Olen siinä samaa mieltä että urheilu ei ole ainoa harrastuslaji eikä edes tärkein. Tärkeintä on, että lapsi saa harrastaa itselleen mielekkäitä asioita.
Toisaalta kyllä en ikinä antaisi lapsilleni mielikuvaa ettei liikkuminen ole tärkeää. Kyllä on, vaikka itse lösö sohvaperuna olenkin. Lapsi tarvitsee liikuntaa yli kaksi tuntia päivässä ihan terveydenkin takia. Jos itse ei urheile lapsen kanssa tai jos lapsi ei liiku kavereiden kanssa, jokin ohjattu liikunta olisi hyvä ajatus. Osa lapsista ei liiku edes koulun välitunneilla, ja luonteva suhtautuminen liikkumiseen olisi tärkeää. En siis sallisi lapselle ajatusta, ettei liikkuminen ole tärkeää vaan yritettäisiin yhdessä löytää se lapselle ominainen tapa liikkua.
Omassa perheessämme on ajatuksena, että jokaisella lapsella on yksi liikuntaharrastus. Ei ole tarvinnut vaatia tai pakottaa, kaikilla lapsilla on kaksi ohjattua liikuntaharrastusta ja yksi musiikkiharrastus ja nämä ovat valinneet ihan itse.