Lue keskustelun säännöt.
Miniäni ei anna minun tavata vanhempiaan, missä syy?
18.01.2015 |
Ongelmani on nyt tällainen. Miniäni ja poikani alkoivat seurustelemaan muistaakseni lukion viimeisenä vuonna, kun olivat samalla luokalla. Nykyään heillä molemmilla on ikää kertynyt 27 vuotta enkä vieläkään ole tavannut hänen perhettään!
Seurusteluvuosina eivät ikinä viettäneet aikaa hänen luonaan, vaan olivat aina meidän luona. Poikani tapasi hänen vanhempansa ensimmäistä kertaa vasta kun seurustelua oli kestänyt yli vuoden!
Ajattelin että viimeistään kihloihin mennessä joisimme kakkukahvit molempien vanhempien kanssa samassa pöydässä, mutta ei. Kysyin miniältä että josko nähtäisiin, mutta hän jotenkin sivuutti koko aiheen.
Häissä näin vilauksen hänen isästään, emme kerenneet edes tervehtiä, äitiä en nähnyt enkä koskaan ole nähnytkään. Ja tiedän, että hänellä on molemmat vanhemmat elossa ja velikin.
Lapsikin on heille siunaantunut eikä miniän vanhempia edes näkynyt mailla halmeilla ristiäisissä. Ikinä eivät käy vanhempiensa luona edes moikkaamassa. Heidän nimensäkin olen joutunut utelemaan pojaltani.
Mistä tässä voi olla kyse?! Muutenkin tuntuu, etten ole koskaan saanut miniään "yhteyttä". Hän on kyllä todella fiksu ja mukava nainen, ja pidänkin hänestä, mutta tuntuu että hän pitää minua jotenkin käsivarren päässä hänestä. Ei ikinä jakanut mitään kokemuksia eikä koskaan ole puhunut eikä puhu perheestään. Ei puhu ikinä asioistaan, ei työasioista eikä mistään. Korkeintaan pientä rupattelua kun tulevat käymään. En oikein saa selvää tästä naisesta.
Pakko oli tulla tänne purkamaan, kun en saa unta. Asia vaivaa minua. Tänään juttelin poikani kanssa ja hän taas hermostui, kun kyselin miniän vanhemmista. Jopa poikani hermostuu jos kyselen heistä jotain. Olen vuosien mittaan huomannut että tämä on tulenarka asia, josta ei uskalla enää puhua. Miniä vaivaantuu selvästi jos on puhe hänen vanhemmistaan ja poikani hermostuu minulle jos kysyn jotain asiasta.
On siis sanomattakin selvää, ettei heistä saa puhua, jotenka kysyn teiltä, miten voisin saada selville mikä tämä juttu nyt on? Haluaisin kovasti tietää keitä miniäni vanhemmat ovat mutta se tuntuu olevan jotenkin vaarallinen puheenaihe. Minusta on outoa kun ollaan yhdessä vuosia ja naimisiin menty ja lapsikin tehty enkä ole tavannut hänen vanhempiaan. Onko tämä yleinenkin ilmiö? Minun ystävättäreni puhuvat aina kuinka taas vietettiin sukujuhlaa ja ties mitä kissanristiäisiä jossa kaikki olivat paikalla, kun minä hädin tuskin tiedän miniäni vanhempien nimiäkään....
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 00:38"]Niin ja tarkennan vielä, en siis halua todellakaan olla mikään kamala ahdistelija-anoppi. Tai työntää heidän perhettään pois meidän luotamme. Päin vastoin, halusin vain tuoda meidät kaikki yhteen saman pöydän ääreen. Eli aikeeni eivät ole pahoja todellakaan! -Ap
[/quote]anna olla. Kunnioita toisten oikeutta yksityisyyteen. En minäkään ole tavannut "miniäni" vanhempia - nuoret ovat siis kihloissa, eivät asu yhdessä - eikä heitä ole tiettävästi esitelty exällenikään, poikani isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tapasin mun entisen avopuolison vanhemmat viisi vuotta seurusteltuamme. Tosin nyt kun erosta on 7 vuotta olen miehen vanhempien kanssa vieläkin tekemisissä, pistetään kortteja matkoilta ja tekstaillaan.
Kuuluuhan se jo hyviin tapoihin että tavataan myös toisen puolen vanhemmat. Jotain outoahan siinä on jos ei tavata. Etkö voi pojaltasi kysyä mikä siinä on syynä? Johan tuollaisista asioista pitää pystyä juttelemaan.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:41"]Kuuluuhan se jo hyviin tapoihin että tavataan myös toisen puolen vanhemmat. Jotain outoahan siinä on jos ei tavata. Etkö voi pojaltasi kysyä mikä siinä on syynä? Johan tuollaisista asioista pitää pystyä juttelemaan.
[/quote]
miksi? Jotain outoa siinä varmasti onkin, mutta miksi anopin pitää saada sörkkiä tietoonsa kaikki mahdollinen kipeä miniän taustoista?
Oletkohan minun anoppi... Jatkuvaa kyselyä mun vanhemmista ja perheestä ja miksen pidä yhteyttä. Tässä voin anonyymisti sanoa, että ne on jehovia, minä en ja äiti vihaa mua. Mun anoppi on niin jumalattoman utelias ja kaikki pitäis saada tietää ja kun saa tietää niin koko kaupunki tietää kohta. Ei siis tosiaan kiinnosta kertoa, että mun perhe (paitsi isä) on kieltänyt ja hylännyt mut ja kuulla siitä seuraavaksi lähikaupan kassalta. Erehdyttiin lapsen syntyessä kertomaan nimi anopille etukäteen, kun meni hermo siihen kyselyyn. Muille oltais haluttu kertoa vasta ristiäisissä. Seuraavan kerran kun mentiin lapsen kanssa kauppaan alkoi kassantäti kommentoida ostoksia, että "Emilialle" uus nalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppi on kiltti ihminen, kun taas äitini osaa olla hyvinkin ilkeä. Äiti kuvittelee myös olevansa ns. parempaa väkeä kuin appivanhempani, vaikka koulutus- ja työura on kummallakin yhtä olematon. En halua, että äitini lyttää anoppini maanrakoon ja pahoittaa tämän mielen.
Esikoiseni ristiäisissä äitini oli jossain välissä onnistunut pitämään anopille puhuttelun, miten tänä heille ensimmäinen lapsenlapsi kuuluu enemmän heille kuin anopille, jolla oli jo lapsenlapsia. Mies kuuli tuosta äidiltään, kun hän oli varovati kysynyt, mikä ihmeen purkaus se oli ollut.
Äidistäni johtuen menimme naimisiinkin niin, että emme kutsuneet yhtään vierasta edes todistajiksi vaan ne tulivat viran puolesta. Toisaalta en halunnut pahoittaa äidin mieltä, että olisin jättänyt hänet kutsumatta häihin.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 00:35"]Mitä olen pojaltani kuullut, miniän vanhemmat ovat kyllä korkeasti koulutettuja. Ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen alkoholismi, mutta tarkemmin kun ajattelee, niin miksei? [/quote] Koulutus ja alkoholismi ei liity sitten millään tavalla toisiinsa :-D et kai oikeasti ole noin uuno?
[/quote]
No harvemmin kunnon juopot menestyy elämässä.
[/quote]
Hyvä ystävä, ihan "kunnon juoppoja" löytyy lääkäreistä, juristeista, lentäjistäkin. Myös pari ministeriä on olleet niitä "kunnon juoppoja", joiden töppäilyjä on peitelty julkisuudesta minkä ehditty.
Alkoholismi ei ole sama kuin sillan alla elävä jeppe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en pidä yhteyttä vanhempiini, eivätkä appivanhemmatkaan ole luonnollisesti heitä ikinä tavanneet. Herran kiitos ihanat appivanhemmat eivät ikinä utele vanhemmistani, eivätkä esim. ole (ainakaan minulle ääneen) ihmetelleet, miksi vietämme joulun aina anoppilassa enkä käy ikinä kotipaikkakunnallani. En haluaisi esimerkiksi joulupöydässä alkaa kertomaan, kuinka molemmat vanhempani ovat persoonallisuushäiriöisiä ja kuinka olen tarvinnut vuosien terapiaa toipuakseni edes suunnilleen normaalisti toimivaksi ihmiseksi.
Jätä miniäsi rauhaan. Niin kauan kuin utelet, ei hän varmasti uskalla luottaa sinuun ja kertoa oma-aloitteisesti asioistaan. Hänellä on oikeus varjella itseään, todennäköisesti taustalla on jotain vastaavaa laiminlyöntiä/väkivaltaa/riippuvuusongelmia/hyväksikäyttöä. Silloin muihin ihmisiin luottaminen on tooooodella vaikeaa, eikä mikään painostaminen ainakaan helpota asiaa.
Ehkä perheessa on ongelmia esim. väkivaltaa jne. asioita, joista miniäsi ei koe tarpeelliseksi muiden kanssa keskustella. Ehkä välit perheeseen on menneet hyvästä syystä. Älä siis utele, voit pilata omatkin välit miniään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tänne tullut paljon viestejä. Tosiaan, tiedän että vanhemmat ovat miniälleni arka paikka ja aion kyllä jatkossa olla kyselemättä enempää, uskon että varmasti on ahdistava tilanne hänelle minun kyselyni.. Ja nyt potkin itseäni kun ajattelen kuinka tyhmä olen ollut.
Niin ja miniäni perhe ei ole uskovainen, päinvastoin he ovat ateisteja, kuulin tämän aikoinaan pojaltani, kun kyselin tuota Jehova-asiaa. Ja joku tuolla aiemmin sanoi että oma syyni, kun en mennyt miniän isälle juttelemaan häissä: isä oli häissä vihkimisen ajan ja vastaanotolla vain parin minuutin ajan jonka jälkeen hän katosi kuin tuhka tuuleen.
No, oli miten oli, en aio kysellä mitään enempää, etten työntäisi miniää pois luotamme. En halua hänelle epämukavaa oloa. Ap
Hyvä ihmettelevä anoppi, lue Katriina Järvisen kirja:Kaikella kunnioituksella,irtiottoja vanhempien vallasta", alat ehkä ymmärtää syitä miniäsi käytökseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:51"]
Ja joku tuolla aiemmin sanoi että oma syyni, kun en mennyt miniän isälle juttelemaan häissä: isä oli häissä vihkimisen ajan ja vastaanotolla vain parin minuutin ajan jonka jälkeen hän katosi kuin tuhka tuuleen.
[/quote]
Kuulostaa ihan joltain, mitä oma isäni voisi tehdä - jos yleensä saapuisi häihin. Silloinhan voi olla vaikka hyvä kalastuskeli, joten tottakai oman tyttären häistä on kiire tärkeämpiin hommiin...
Niin, mitä mieltä itse olet, kuulostaako tuo normaalin, rakastavan isän käytökseltä? Onko kumma, jos miniä ei halua järjestää tapaamista ihmisten kanssa, joita ei edes oman tyttären häät tuon enempää innosta?
Asuvatko nämä miniän vanhemmat miten lähellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:03"]
Aika oudot häät, jos et muka ehtinyt edes tervehtimään miniän vanhempia. Kaikissa häissä, joissa olen ollut, on aika lailla aikaa rupatella muiden kanssa.
[/quote]Kaikilla ei ole häitä vaikka naimisissa ovatkin. Minäkin olen naimisissa, mutta häissä eivät suvut toisiaan nähneet,koska mitään häitä ei ollut. Mentiin naimisiin kahden todistajan läsnäollessa(seurakunnan työntekiöitä).
Jospa vanhemmat eivät ole sosiaalisia?
Vanhempani tapasivat omat appivanhempani vasta esikoisen ristiäisissä kirkkomaalla. Oikeastaan sitäkään ei voi sanoa tapaamiseksi, koska miehen vanhemmat huikkasivat nopeasti tervehdyksen kirkkomaalla ja juoksivat karkuun, eivät tulleet edes kahville. Seuraavaksi olivat samassa tilassa kun menimme naimisiin ja sitten kuopuksen ristiäisissä. Ovatkohan koskaan kolmea lausetta vaihtaneet?
Tuota ensimmäistä "tapaamista" jäivät äitini ja sisareni anoppi huuli pyöreänä ihmettelemään..kyllä hävetti.
Ensimmäinen minulle tullut ajatus on että sinä olet ns. juoruakka. Poikasi ja miniäsi eivät voi kertoa sinulle yksityistä asiaa koska sen jälkeen sen tietää kaikki.
Toivon että jätät lapsenlapsesi rauhaan näiltä uteluilta kun hän vähän kasvaa.
Esimerkkinä haluan ap:lle kertoa oman esimerkin. Itselläni on perhetaustassa seksuaalista hyväksi käyttöä, isoveljeni taholta. Pidän vanhempiini yhteyttä. Veljeeni vain välttämättömissä asioissa. Lapsuus on jättänyt minuun jäljet. Esim. erittäin harvoille ihmisille puhun asioistani syvällisemmin. En millään lailla koe tarpeelliseksi järjestää isovanhempien tapaamisia. Tai vastailla anopin kyselyihin, mitä veljelleni kuuluu. Tämä vain ap:lle esimerkkinä. Kunnioita ihmisten omia rajoja ja valintoja.
Ap ei osaa tehdä kunnon salapoliisityötä. Kunnon googlettamista, varmasti jotakin löytyy. Osoiterekisteristä saa osoitteet ja voi lähikulmilla käydä pyörähtämässä. Laita tuttavia asialle ettet jää kiinni. Lapset ovat hyviä tiedonlähteitä. Jos rahaa on niin palkkaa yksityisetsivä.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:03"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:21"]
Jospa onkin niin etteivät hyvinkoulutetut hyväksyneet tyttärensä liittoa. Oletko alempaa kastia? Näin he eivät halua tutustua sinuun.
[/quote]
Ei kai ap ole WT? SE on tässä ydinkysymys!
[/quote) poika voi olla yliopistotasoa ja miniä ammattikoulun käynyt
Ap, ole kiltti ja anna miniällesi tilaa. Hän kertoo asioista jos itse haluaa. Asialla painostaminen ja utelu vain pahentaa tilannetta. Minun lapsuuteni oli helvettiä väkivaltaisen alkoholisti-isäni vuoksi. Äitini hyssytteli asiaa ja antoi lastenkin kärsiä. Kulissit piti kuitenkin pitää yllä, vanhempani ovat korkeasti koulutettuja yrittäjiä. Nyt aikuisena en ole tekemisissä isäni kanssa ja äitiin asiallisen kohteliaat välit. Olemme menossa naimisiin tulevan mieheni kanssa. Juhlia ei tule, koska alkoholisti-isäni pilaisi ne käytöksellään. En halua että tulevat appivanhemmat tapaavat vanhempiani, koska häpeän heitä. Appivanhemmat itse ovat normaaleja ja hyväsydämisiä ihmisiä, heidän olisi vaikea ymmärtää miten joku voi olla niin paha omaa lastaan kohtaan. Mieheni tietää mitä lapsuudessani on tapahtunut, mutta ei juoruile asioista omille vanhemmilleen.