Miniäni ei anna minun tavata vanhempiaan, missä syy?

Mä oon varmaan sitten vanhanaikainen mutta oon sitä mieltä että on ihan normaalia ajatella että avioliitto on myös sukujen yhdistymistä. Toi haave että juhlitaan isolla porukalla vaikka lastenlasten ristiäisiä on lähtökohtasesti kaunis ja lämmin toive ja hirveetä että niin moni syyttää ap:tä ahdistelevaksi juoruämmäksi! Mulle ap:n tekstistä henkii enemmänkin suru kuin kyylävimma, haluaisi olla läheisemmissä väleissä miniän kanssa ja ehkä olla jopa sellainen luottohenkilö jolle miniä vois kertoa perhetaustastaan ongelmineen vähän avoimemmin. Itsestäni olis todella, todella outoa olla anoppini kanssa lähes viikottain tekemisissä niin ettei hän tietäisi mitään henkilökohtaisempaa minusta. Hänhän on myös minun perhettäni nykyään! Omalla kohdalla on ollut jopa helpotus saada puhua anopille omiin vanhempiin liittyvistä murheista, hän on tukenut monessa mutkassa ja osaa myös nähdä asiat ns. vanhempien vinkkelistä, se on tuonut minulle vanhemman ja viisaamman ihmisen vinkkeliä. Sääli että niin moni täällä pitää omaa elämäänsä ja asioitaan niin erityisinä ja yksityisinä etteivät ole valmis kertomaan anopilleen juuri muuta kuin nimen ja siviilisäädyn.

Pidä huoli omista asioistasi. Miniäsi perhe ei kuulu sinulle pätkääkään. Minäkin pitäisin noin vittumaista kyylää käsivarren mitan päässä, ihan oman mielenterveyteni turvaamiseksi. Vai pitäiskö sen miniän lähettää raportti sulle joka kerta kun käy paskallakin?

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 00:23"]Pidä huoli omista asioistasi. Miniäsi perhe ei kuulu sinulle pätkääkään. Minäkin pitäisin noin vittumaista kyylää käsivarren mitan päässä, ihan oman mielenterveyteni turvaamiseksi. Vai pitäiskö sen miniän lähettää raportti sulle joka kerta kun käy paskallakin?
[/quote]

Ei pidä. Mielestäni on vaan outoa, kun en saa heitä edes kerran tavata, varsinkin kun miniä ja poikani ovat olleet yhdessä 10 vuotta jo. Kyllä minä haluaisin tietää, millaisia ovat lapsenlapseni toiset isovanhemmat. -Ap

Häpeää vanhempiaan?

Jospa sieltä löytyy alkoholismia, mt-ongelmia, jotain muuta jota miniä häpeää? Itsekin vähän pelolla odotan sitä mahdollista päivää kun avomieheni ja oman perheeni pitäisi tavata. Ovat niin toisenlaisia ihmisiä... en häpeä vanhempiani, mutta jotenkin ajatus vain on ahdistava. Muutenkin perheeseeni kuuluu jos minkälaista taapertajaa. Augh. Häpeän veikkaan olevan perimmäinen syy.

Mutta joo, anna asian olla. Ole iloinen lapsenlapsesta ja mukavasta ja fiksusta miniästä.

Vanhemmat alkoholisteja tms?

4 on todennäköisesti oikeassa. Saattaa olla arkakin juttu taustalla, joten ehkä parempi, ettet utele tms.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 00:23"]Pidä huoli omista asioistasi. Miniäsi perhe ei kuulu sinulle pätkääkään. Minäkin pitäisin noin vittumaista kyylää käsivarren mitan päässä, ihan oman mielenterveyteni turvaamiseksi. Vai pitäiskö sen miniän lähettää raportti sulle joka kerta kun käy paskallakin?
[/quote]

Ei pidä. Mielestäni on vaan outoa, kun en saa heitä edes kerran tavata, varsinkin kun miniä ja poikani ovat olleet yhdessä 10 vuotta jo. Kyllä minä haluaisin tietää, millaisia ovat lapsenlapseni toiset isovanhemmat. -Ap
[/quote]

Sun ei tarvitse sitä mitenkään ihmetellä, hommaa ihan oma elämä. Ei ole mikään perustarve jota ilman et voi elää. Ps. Nenäkkäät anopit on helppo työntää kauas, mieti siis mikä on tärkeää. Oma anoppini ahdisti minut tiukalle,eivät ole mieheni kanssa ollut yhteyksissä yli kymmeneen vuoteen.

Mitä olen pojaltani kuullut, miniän vanhemmat ovat kyllä korkeasti koulutettuja. Ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen alkoholismi, mutta tarkemmin kun ajattelee, niin miksei? Uskoisin, että hän häpeää heitä, vähän on tullut sellaiset fiilikset, kun miniä on vaan hiljaa tai vaihtaa puheenaihetta. Pari viikkoa sitten kun kysyin että mitä hänen vanhemmilleen kuuluu niin sanoi vaan lyhyesti että hyvää, ja vaihtoi heti aihetta.

Huh, kyllä on jännä että 10 vuotta tuntee toisen mutta silti pinnan alla voi olla vaikka mitä. Ai kamala, kun olen näin utelias, huonoimpia piirteitä minussa! Olen jopa sortunut googlaamaan heidän nimiään... Pitäisi ehkä tosiaan vaan antaa olla. Ap

Niin ja tarkennan vielä, en siis halua todellakaan olla mikään kamala ahdistelija-anoppi. Tai työntää heidän perhettään pois meidän luotamme. Päin vastoin, halusin vain tuoda meidät kaikki yhteen saman pöydän ääreen. Eli aikeeni eivät ole pahoja todellakaan! -Ap

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 00:20"]

Ongelmani on nyt tällainen. Miniäni ja poikani alkoivat seurustelemaan muistaakseni lukion viimeisenä vuonna, kun olivat samalla luokalla. Nykyään heillä molemmilla on ikää kertynyt 27 vuotta enkä vieläkään ole tavannut hänen perhettään! Seurusteluvuosina eivät ikinä viettäneet aikaa hänen luonaan, vaan olivat aina meidän luona. Poikani tapasi hänen vanhempansa ensimmäistä kertaa vasta kun seurustelua oli kestänyt yli vuoden! Ajattelin että viimeistään kihloihin mennessä joisimme kakkukahvit molempien vanhempien kanssa samassa pöydässä, mutta ei. Kysyin miniältä että josko nähtäisiin, mutta hän jotenkin sivuutti koko aiheen. Häissä näin vilauksen hänen isästään, emme kerenneet edes tervehtiä, äitiä en nähnyt enkä koskaan ole nähnytkään. Ja tiedän, että hänellä on molemmat vanhemmat elossa ja velikin. Lapsikin on heille siunaantunut eikä miniän vanhempia edes näkynyt mailla halmeilla ristiäisissä. Ikinä eivät käy vanhempiensa luona edes moikkaamassa. Heidän nimensäkin olen joutunut utelemaan pojaltani. Mistä tässä voi olla kyse?! Muutenkin tuntuu, etten ole koskaan saanut miniään "yhteyttä". Hän on kyllä todella fiksu ja mukava nainen, ja pidänkin hänestä, mutta tuntuu että hän pitää minua jotenkin käsivarren päässä hänestä. Ei ikinä jakanut mitään kokemuksia eikä koskaan ole puhunut eikä puhu perheestään. Ei puhu ikinä asioistaan, ei työasioista eikä mistään. Korkeintaan pientä rupattelua kun tulevat käymään. En oikein saa selvää tästä naisesta. Pakko oli tulla tänne purkamaan, kun en saa unta. Asia vaivaa minua. Tänään juttelin poikani kanssa ja hän taas hermostui, kun kyselin miniän vanhemmista. Jopa poikani hermostuu jos kyselen heistä jotain. Olen vuosien mittaan huomannut että tämä on tulenarka asia, josta ei uskalla enää puhua. Miniä vaivaantuu selvästi jos on puhe hänen vanhemmistaan ja poikani hermostuu minulle jos kysyn jotain asiasta. On siis sanomattakin selvää, ettei heistä saa puhua, jotenka kysyn teiltä, miten voisin saada selville mikä tämä juttu nyt on? Haluaisin kovasti tietää keitä miniäni vanhemmat ovat mutta se tuntuu olevan jotenkin vaarallinen puheenaihe. Minusta on outoa kun ollaan yhdessä vuosia ja naimisiin menty ja lapsikin tehty enkä ole tavannut hänen vanhempiaan. Onko tämä yleinenkin ilmiö? Minun ystävättäreni puhuvat aina kuinka taas vietettiin sukujuhlaa ja ties mitä kissanristiäisiä jossa kaikki olivat paikalla, kun minä hädin tuskin tiedän miniäni vanhempien nimiäkään....

[/quote]

jos siellä on jotain perheväkivaltaa tai insestiä tms taustalla ja miniä ei halua pitää mitään yhteyksiä? 

tai miniä on narsisti, joka manipuloi poikaasi ja vanhempiaan ja on katkaissut välit ja uhkaa katkaisulla jos asiasta puhutaan.  ehkä vanhemmat voisivat paljastaa narsistin juonet. 

Varmaan on vanhemmilla ongelmia tai huonot välit. Tiedän yhden vastaavan tapauksen, siinä isä käyttänyt tyttöä hyväksi. Nykyään välit äitiinsä hyytävät, koska äiti tiesi asiasta ja hyssytteli vain; isäänsä välit viileät myös, vanhempiaan näkee vain joskus esim. Sukujuhlissa jossa moikataan, siinä se. Tätä tyttöä ahdistaa jos joku kysyy miksei näe vanhempiaan, eikä tuollaista syytäkään yleensä viitsi kertoa. En sano että tämä on sinun tapauksessa syynä, vaan sanon, että jos vanhemmat eivät ole miniän elämässä mukana, siihen on syy, eivätkä miniän vanhemmat kuulu sinunkaan elämääsi.
*
Ps. Minä en osaa näyttää kiintymystä/rakkautta vähän vieraammille koska ei sellaista kotonakaan tehty. Oma anoppi varmaan pitää minua myös etäisenä ja jäykkänä, mutta minusta on ihanaa kun anoppi tekee aloitteen ja halaa.

11, en todellakaan usko että miniäni olisi narsisti. 10 vuoden ajan olen hänet tuntenut ja hän on kyllä todella herttainen ja kiltti. Tekee poikani onnelliseksi ja on hyvä äiti. Viimeinen asia mitä uskoisin hänestä on tuo narsismi. -Ap

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 00:38"]Niin ja tarkennan vielä, en siis halua todellakaan olla mikään kamala ahdistelija-anoppi. Tai työntää heidän perhettään pois meidän luotamme. Päin vastoin, halusin vain tuoda meidät kaikki yhteen saman pöydän ääreen. Eli aikeeni eivät ole pahoja todellakaan! -Ap
[/quote]

Sä kuulostat kamalan ahdistavalta, asia ei kuulu sulle.

Äidillä paniikkihäiriö, ei uskalla juhliin, eikä isä halua yksin?

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 00:40"]

10 vuoden ajan olen hänet tuntenut ja hän on kyllä todella herttainen ja kiltti. Tekee poikani onnelliseksi ja on hyvä äiti. Viimeinen asia mitä uskoisin hänestä on tuo narsismi. -Ap

[/quote]

Anna siis olla. Miniääsi kyselysi ahdistavat, ja utelemalla sysäät hänet ja koko poikasi perheen kauemmaksi. Et kai halua, että he alkavat pitää väliä sinuunkin, kun kiusaat heitä kyselyilläsi?

voi herranjumala, ihan googletatkin? 

Morsiamen isä eikä äiti ei pitänyt puhetta häissä? Aika jännä. Eivätkä olleet ristiäisissäkään...

Ei siinä välttämättä ole taustalla mitään dramaattista. Jos ovat esim aina olleet todella tunneköyhiä, eivät ole läheinen perhe. Häihin tulivat kenties ihan kohteliaisuudesta. Tai sitten taustalla voi olla vaikka mitä, mutta ne eivät sulle kuulu. Jos eivät pidä lapsista, mutta hankkivat niitä koska siihen aikaan se oli vielä odotettua... Jos ovat aina halveksuneet perhe-elämää. Ei sitä voi tietää. Joissain perheissä ollaan sellaisia että nähdään kerran vuodessa jouluna ja vaihdetaan muutama sana säästä ja istutaan vaan hiljaa syömässä. Jos ovat sellaisia, niin en yhtään ihmettele miksei miniä avaudu sinulle, ei ehkä ole tottunut läheisiin väleihin sukulaisten kanssa tai vaikkapa vanhempien ihmisten yleensä.

anna asian olla. Minua ainakin ahdistaisi jos anoppi koko ajan kyselisi esim alkoholisti-isästäni, mutta on kai ymmärtänyt olla kyselemättä kun ei ole tätä nähnyt. Tiedän, että haluaisit tutustua kun vaikutat niin perhe-ihmiseltä, mutta he luultavasti eivät halua tavata sinua.

kaikilla on niin erilainen perhe. Jätät vaan asian nyt sikseen, kun ei kumpikaan halua asiasta puhua. Keskityt nyt tekemään vierailuista sinun luonasi mukavia perhetapahtumia ja olet mukana lapsen elämässä että on edes yksi mummo.

Voi olla, että miniällä on huono suhde vanhempiinsa ja he pitävät itsekin yhteyttä juuri sen verran kuin on "pakollista".

Mahdollista on myös, että miniän vanhemmat eivät vaan itse halua tavata sua/vaimoasi.

Häissä sulla oli mahdollisuus tutustua miniän elämän tärkeisiin ihmisiin. Ne ketkä ei olleet häissä tuskin on kovin läheisiä. Jos et sitä tehnyt, oma mokasi. Lakkaa kyselemästä ja anna miniän itse päättää keistä henkilöistä tuo asioita esiin. Ei kaikki edes halua kaikkia samojen patojen ääreen, vaikka olisi ok välitkin.