muita, jotka aloittaneet seurustelun nuorena ja edelleen yhdessä?

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:33"]Me alettiin seurustella 14- ja 15-vuotiaina ja kymmenen vuotta tulee tänä vuonna täyteen. Naimisissa ollaan, ei vielä lapsia. Onnellisia ja rakastuneita ollaan vieläkin :)

Minuakin kiinnostaa nuo erojen syyt. Onko erot liittyneet siihen nuorena seurusteluun vai johonkin ihan muuhun? Itse olen joiltain "kavereilta" kuullut päivittelyä, että varmasti kyllä sitten alkaa joskus harmittaa kun ei ole tullut koettua villejä sinkkuvuosia ja on ollut vain yhden miehen kanssa. Kuulemma sitten aletaan pettää ja lopulta erotaan. Kiitos vaan kannustuksesta "kaverit" :D No onneksi vain muutama tuollainen tsemppari osunut kohdalle, oikeat ystävät eivät ainakaan tuota ääneen ole sanoneet. Itse en näe meillä tuollaista tulevaisuutta, mutta enhän minä mikään ennustaja ole. Siksi kiinnostaa, että onko monellekin käynyt noin vai onko ne eron syyt samoja kuin vaikka 40-vuotiaina seurustelun aloittaneilla.
[/quote]
Heh, nuo "sulta kuule jää nuoruus elämättä ja alat pettää" -viisaudet on parhautta :D olin 15 kun aloin seurustella mieheni kanssa, kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen ostettiin yhteinen koti, jota on tässä vaiheessa asuttu jo kuusi vuotta. Emme ole naimisissa eikä meillä ole lapsia, vaikka toiveissa olisi, ollaan "urakeskeisiä paskiaisia" molemmat ;)
Työkaverini tapasi miehensä 14-vuotiaana ja ovat nyt olleet yli 40 vuotta yhdessä, eikä kumpikaan heistä vaikuta sille että "olisi pitänyt pettää", ovat viettäneet villiä nuoruutta yhdessä ennen lapsiaan :)

Olimme 16 ja 17, kun tapasimme ja aloimme samantien seurustella. Mies, siis poika silloin, oli määrätietoisempi, minä ehkä menin mukana, parempi oli kuin edelliset säädöt. Paljon parempi. Siitä parin vuoden päästä yhteen asumaan, opiskelemaan jne. Naimisiin vasta 10 vuoden yhdessäolon jälkeen, lapset (2) sen jälkeen. Edelleen yhdessä ja hyvinkin onnellisina. On ollut huippuaikoja, tosi vaikeita aikoja, rankkoja hetkiä ja ikimuistoisia ihania hetkiä. Aina on otettu omaa aikaa, siis erikseen, ja lasten tultua kahdenkeskistä aikaa.
Muutaman kerran olen ollut lähtökuopissa, mutta ikinä en ole ääneen erolla uhkaillut, ja luulen, että sama on ollut toisinpäin. Sateen jälkeen on aina paistanut aurinko!
En vaihtaisi tätä polkua mihinkään!

17 ja 18 vuotiaita oltiin. Nyt tulee 5 vuotta yhdessä oloa ja hyvältä näyttää vielä

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:39"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:31"]

Eroon oli monta syytä. "Kasvoimme erilleen", kuulostaa niin tyhmältä, mutta osittain totta. Emme enää löytäneet yhtään syytä olla yhdessä, yhdessä oleminen/tekeminen ei kiinnostanut. Lasten takia vaan oltiin, ja tottumuksesta. Käytiin terapiassa, mutta ei se auttanut, tuntui että elämä olisi ollut pelkkää kompromissia, jos yhdessä olis jatkettu. Toinen ärsytti ja ahdisti... Muut miehet alkoi kiinnostaa. . Minäkin ajattelin pitkään, että aina ollaan yhdessä, ero ei ollut vaihtoehto. Piti näyttää epäilijöille. Ja toki oltiin onnellisia aikaisemmin, mutta kyllä siinä +30 iässä tajusi, että ei teininä osannut valita oikein. Joku osaa, pisteet siitä. . Nyt mulla on oikein sopiva miesystävä ja olen ajatellut monta kertaa, että miten oikeasti olinkaan niin vääränlaisen miehen kanssa pitkään... siis väärän mulle, hyvä mies se on ja oikea jollekin toiselle. . t. Se 17 vuoden jälkeen eronnut

[/quote]

Tuskin olet seitsemäätosta vuotta tämän nykyisen kanssa.
[/quote]

Näinkö arvelet? Mä en itse osaa sanoa mitään suuntaan tai toiseen. Nyt meillä on älyttömän hyvä olla yhdessä, mutta en todella tiedä, kantaako tämä vielä 15 vuotta. Enää en ainakaan itse aio hakata vuosikausia päätä seinään, jos tulee sellaisia ongelmia, joita ei saada millään selvitettyä.

Hohhoijaa. Teinisuhteet eivät kestä. Huomaatte vielä, ku kasvatte.

Minä olin 16 ja mies 18 kun aloimme seurustella. Nyt ollaan oltu kohta 17 vuotta yhdessä joista 10 naimisissa. Kaksi lasta on.

2

Alettiin seurustella 18-vuotiaana. Yhdessä on oltu 36 vuotta, siitä naimisissa 29 vuotta, lapsia on viisi, iältään 12 - 26-v. Suhteeseen on mahtunut paljon ylä-ja alamäkiä, välillä tasaistakin, mutta kaikesta on selvitty. Nyt on huono vaihe menossa, mutta ehkä se tästä taas paranee. Ainakin kärsivällisys on kasvanut kummallakin kovasti.

2

Seurustelu aloitettiin, kun minä olin 17v ja mies 18v. Siitä on nyt 20 vuotta...olemme naimisissa ja meillä on lapsia. Yhtä huonoa kautta lukuunottamatta en vaihtaisi hetkeäkään pois. Ja tuon huonon kaudenkin olisin valmis elämään uudelleen tämän suhteen vuoksi. Ihana rakkaus!

Me oltiin 15v ja 20v, nyt on oltu kohta 22 vuotta yhdessä, 21 vuotta naimisissa.

27 vuotta yhdessä. 17- ja 18-vuotiaina mentiin yhteen.

Tavattoin 14 ja 15v. Alettiin seurustelee 15-16v ja kesällä tulee 7v, mutta emme ole naimisissa vielä. Opiskelut vei eripuolelle suomea, mutta 2016 on häät vihdoin :)

Aika tuoreita ollaan. Minä olin 16v ja mies 22v. Nyt 8 vuoden jälkeen edelleen onnellisesti yhdessä, yksi lapsi meillä on :)

Tavattiin 17- ja 18-vuotiaina. 14 vuotta yhdessä ja siitä 6 vuotta naimisissa.

Mä olin 18v kun tavattiin miehen kanssa, nyt tänä keväänä 26v yhdessä. Elämä on tasapainoista ja hyvää, viihdytään ja nauretaan edelleen yhdessä.

Me tavattiin 15- ja 16-vuotiaina. 25 vuotta yhdessä, josta 20 vuotta naimisissa.

 Ai niin, sitten erottiin, siitäkin jo 8 vuotta.

Olin 17v kun tavattiin. Mies 23v. Nyt oltu yhdessä 37vuotta.Ei enää niin hirveästi yhteistä. Lapset pitäneet yhdessä ja nyt laiskuus. Ei viitsi erota.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:22"]Me tavattiin 15- ja 16-vuotiaina. 25 vuotta yhdessä, josta 20 vuotta naimisissa.

 Ai niin, sitten erottiin, siitäkin jo 8 vuotta.
[/quote]

Mikä oli eron syy?

Juu. 15-vuotiaina alettiin seurustella. Kohta 13 vuotta ollaan oltu yhdessä. Yksi lapsi, 3 kk. Ihan hyvin kai menee :) Vaikeaa olisi kuvitella elämää jonkun muun kanssa. Toki on ollut huonojakin aikoja ja ero käynyt mielessä monestikin vuosien varrella. Mutta aina jälkeenpäin on huomannut, että ne huonot ajat on liittynyt enemmänkin stressaavaan elämäntilanteeseen (esim. kun mies etsi töitä valmistumisen jälkeen) eikä siihen toiseen ihmiseen, vaikka välit onkin tuntuneet kireiltä. Huonoja aikoja on seurannut hyvät ajat.