muita, jotka aloittaneet seurustelun nuorena ja edelleen yhdessä?

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:17"]

Miten teillä suhde sujuu? Minä tapasin mieheni 15 vuotiaina, ja nyt jo 15 vuotta yhdessä:)

[/quote]

Moikkalin vaimoni jo 14-vuotiaana. Tapailimme satunnaisesti alkaen 15-vuotiaasta, mutta emme olleet vakituisesti yhdessä, vaan seurustelimme myös muiden kanssa siinä välissä ja väilillä olimme toistemme kanssa. Muutimme ja päädyimme yhteen vakituisesti reilu  19-vuotiaina ja vakiinnuimme..lapsia tuli 4 ja eka kun oltiin 21. Nyt ikää 45 ja yhdessä ollaan vieläkin.

15-vuotiaana aloitettiin olemaan yhdessä, kohta 20 vuotta täynnä ja lapsiakin on. Ihan perushyvää elämää, aikuisena tosin olisin valinnut toisin. Ihminen ei 15 vuotiaana valitse elämäntoveria ja lastensa isää....valintakriteerit on aika toisenlaiset. Yhdessä tarvotaan nyt mutten usko että aina. Yhteen on meinaan kasvettu tiiviisti mutta tosi erilaisia olemme ja ajattelemme vanhuuden päivistä hyvin eri tavalla.

Olin 18 v ja mies 21v, eli enää kuitenkaan ihan teinejä, mutta nuoria. Itselleni juuri yksi valintakriteeri oli että mies on luotettava ja soveltuu juurikin hyvin isäksi.

Nyt on oltu yhdessä yli 23v. Lapsia on 3 ja meillä menee sekä perheenä että parisuhteessa hyvin.

18-vuotiaasta yhdessä 20 vuotta. Erottiin vuosi sitten.
Hyvin etilaisia oltiin alusta asti, vanhemmiten erot arvoissa ja mielenkiinnon kohteissa alkoi todella häiritä.
Yhdessä kyllä viihdyttiin. Naurettiin ja juteltiin paljon. Edelleen väleissä vaikka ei lapsia.

Appivanhemmat ovat olleet yhdessä 15 vuotiaidta eli yhdessä 57 vuotta.

19-v alettiin ja jatkuu edelleen (45-v)

Tylsyyden sieto on monesti avainsana pitkissä suhteissa, toki niitä ilonaiheita pitää myös löytyä.

17v olin miehen tapasin ja 11v kulunut :)
Näyttäisi jatkuvan :)

Olimme 20v ja 21v kun tapasimme. Ei siinä juuri seurustelemaan ehditty kun mentiin jo naimisiin. Tapaamisesta tuli joulun alla 31 vuotta ja 30v hääpäivä on jo juhlittu viime kesänä. Lapsia on kolme, joista vanhin 18v, joten lasten teon kanssa ei hoppuiltu.

18 v tavattiin, noin 20v yhdessä, ei enää mitään yhteistä. Laiskuuttani ei jaksaisi erotakaan vaikka ahdistaa.

Olin just täyttänyt 20 v kun alettiin seurustelemaan. Nyt 10 v takana, toistaiseksi hyvin menee.

Jännää, että kaikkia vastauksia täytyy alapekuttaa :/

No me olimme jo 18 kun tapasimme. Olemme olleet 25 vuotta yhdessä ja lapsetkin kohta aikuisia, nuorin 15 ja vanhin 20.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:33"]

Me alettiin seurustella 14- ja 15-vuotiaina ja kymmenen vuotta tulee tänä vuonna täyteen. Naimisissa ollaan, ei vielä lapsia. Onnellisia ja rakastuneita ollaan vieläkin :)

Minuakin kiinnostaa nuo erojen syyt. Onko erot liittyneet siihen nuorena seurusteluun vai johonkin ihan muuhun? Itse olen joiltain "kavereilta" kuullut päivittelyä, että varmasti kyllä sitten alkaa joskus harmittaa kun ei ole tullut koettua villejä sinkkuvuosia ja on ollut vain yhden miehen kanssa. Kuulemma sitten aletaan pettää ja lopulta erotaan. Kiitos vaan kannustuksesta "kaverit" :D No onneksi vain muutama tuollainen tsemppari osunut kohdalle, oikeat ystävät eivät ainakaan tuota ääneen ole sanoneet. Itse en näe meillä tuollaista tulevaisuutta, mutta enhän minä mikään ennustaja ole. Siksi kiinnostaa, että onko monellekin käynyt noin vai onko ne eron syyt samoja kuin vaikka 40-vuotiaina seurustelun aloittaneilla.

[/quote]

Höpö höpö. Asia on täsmälleen päin vastoin. Ne jotka ovat eläneet villiä nuoruutta ja kumppaneita on vaihdettu yhtä usein kun alaushousuja, niin he eivät missään vaiheessa vakiinnu kovin pitkiksi ajoiksi, vaan vanhat tavat puskee läpi ja tulee aina eroja uudestaan ja uudestaan.

Me ollaan tunnettu koko ikämme. Yksi muisto varhaisesta kohtaamisesta on kun otin miehen kädestä hiekkalapion ja hän löi mua niin että pipo tippui hiekkalaatikkoon.

Seurustelemaan alettiin 14-vuotiaina, nyt on ikää kummallakin ~50v. Kolme nyt jo aikuista lasta on siunaantunut ja pian ollaan mummu ja vaari

15-vuotiaina aloitettiin seurustelemaan. Yhdessä oltu nyt 23 vuotta, joista aviossa 16 vuotta. Lapsia on kaksi. Elämä yhdessä on edelleen mukavaa, vaikka matkan varrelle on osunut myös paljon vastoinkäymisiä. Tulevat vuodet houkuttaa, kun elämä on tasaantunut ja lapset kasvavat isoiksi.

2

Ruvettiin seurustelemaan lukion tokalla 16-vuotiaina. Nyt tulee kymmenen vuotta yhdessä. Meillä menee tällä hetkellä paremmin kun koskaan, eletään jotenkin uudelleenrakastumisen aikaa ja sellaisilta vaikutetaankin tällä hetkellä. Välillä on mennyt huonommin, mutta kumpikaan ei ole tosissaan halunnut erota. Aina on löytynyt halua ruveta tekemään töitä suhteen eteen.

Eroon oli monta syytä. "Kasvoimme erilleen", kuulostaa niin tyhmältä, mutta osittain totta. Emme enää löytäneet yhtään syytä olla yhdessä, yhdessä oleminen/tekeminen ei kiinnostanut. Lasten takia vaan oltiin, ja tottumuksesta. Käytiin terapiassa, mutta ei se auttanut, tuntui että elämä olisi ollut pelkkää kompromissia, jos yhdessä olis jatkettu. Toinen ärsytti ja ahdisti... Muut miehet alkoi kiinnostaa.
.
Minäkin ajattelin pitkään, että aina ollaan yhdessä, ero ei ollut vaihtoehto. Piti näyttää epäilijöille. Ja toki oltiin onnellisia aikaisemmin, mutta kyllä siinä +30 iässä tajusi, että ei teininä osannut valita oikein. Joku osaa, pisteet siitä.
.
Nyt mulla on oikein sopiva miesystävä ja olen ajatellut monta kertaa, että miten oikeasti olinkaan niin vääränlaisen miehen kanssa pitkään... siis väärän mulle, hyvä mies se on ja oikea jollekin toiselle.
.
t. Se 17 vuoden jälkeen eronnut

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:31"]

Eroon oli monta syytä. "Kasvoimme erilleen", kuulostaa niin tyhmältä, mutta osittain totta. Emme enää löytäneet yhtään syytä olla yhdessä, yhdessä oleminen/tekeminen ei kiinnostanut. Lasten takia vaan oltiin, ja tottumuksesta. Käytiin terapiassa, mutta ei se auttanut, tuntui että elämä olisi ollut pelkkää kompromissia, jos yhdessä olis jatkettu. Toinen ärsytti ja ahdisti... Muut miehet alkoi kiinnostaa. . Minäkin ajattelin pitkään, että aina ollaan yhdessä, ero ei ollut vaihtoehto. Piti näyttää epäilijöille. Ja toki oltiin onnellisia aikaisemmin, mutta kyllä siinä +30 iässä tajusi, että ei teininä osannut valita oikein. Joku osaa, pisteet siitä. . Nyt mulla on oikein sopiva miesystävä ja olen ajatellut monta kertaa, että miten oikeasti olinkaan niin vääränlaisen miehen kanssa pitkään... siis väärän mulle, hyvä mies se on ja oikea jollekin toiselle. . t. Se 17 vuoden jälkeen eronnut

[/quote]

Tuskin olet seitsemäätosta vuotta tämän nykyisen kanssa.