Eevi Teittisen synnytystoivekirje. WTF?

Vierailija kirjoitti:

Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei.  Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.

Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?

Vierailija kirjoitti:

Synnytystoivelista on todella tärkeä, koska kätilö ym. henkilökunta voi vaihtua lennosta ja vaihtuukin monta kertaa synnytyksen aikana. Toimii myös hyvin synnytyksen jälkeen, kun jokainen hoitaja lukee ne toiveet ennenkuin tulee tapaamaan. Minä esimerkiksi toivoin sitä, että kun minua lähestytään niin esitellään itsensä. En halunnut olla vain hoidettava tapaus vaan kohdata ihmisiä ja että minua kohdellaan hyvin ja huomioivasti. Valitettavasti tällainen ei ole itsestäänselvää. 

Toivekirje on siitä kiva, että ei sillä ole mitään merkitystä. Kun kätilö päättää, että synnytät yläviistoon ilman kivunlievitystä, niin siinäpä synnytät. Kun se kätilö on siellä töissä eikä halua kipeän selkänsä kanssa könytä lattialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytystoivelista on todella tärkeä, koska kätilö ym. henkilökunta voi vaihtua lennosta ja vaihtuukin monta kertaa synnytyksen aikana. Toimii myös hyvin synnytyksen jälkeen, kun jokainen hoitaja lukee ne toiveet ennenkuin tulee tapaamaan. Minä esimerkiksi toivoin sitä, että kun minua lähestytään niin esitellään itsensä. En halunnut olla vain hoidettava tapaus vaan kohdata ihmisiä ja että minua kohdellaan hyvin ja huomioivasti. Valitettavasti tällainen ei ole itsestäänselvää. 

Toivekirje on siitä kiva, että ei sillä ole mitään merkitystä. Kun kätilö päättää, että synnytät yläviistoon ilman kivunlievitystä, niin siinäpä synnytät. Kun se kätilö on siellä töissä eikä halua kipeän selkänsä kanssa könytä lattialla.

Voin sanoa, että kätilöille opetetaan kyllä ergonomisia työasentoja myös sille lattialle könyämiselle😊 Kuuluu meidän toimenkuvaan. Ja jos et ole tyytyväinen kätilöösi, sinulla on aina oikeus vaatia toista. Ei me oteta sitä henkilökohtaisesti😊 Ollaan totuttu hormonaalisiin naisiin kivuissa, silloin mikään ei ole henkilökohtaista!😅

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tuo  pyydetään, ainakin pääkaupunkiseudulla.

Ei ne kätilöt sitä kysele, itse tein enkä sitä muistanut antaa, siellä se oli laukussa kotiin asti. muistin kyllä sanoa mitä toivoisin ja toiveet onnistui, en tarvinnut epiduraalia tai oksitosiinitippaa.

Pudentaalin otin ja ilokaasua.'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää

Niin että koska joku muukin on synnyttänyt niin siitä ei saisi puhua tai koet asian itsekkäännä?😂 Taitaa loppua puheenaiheet aika nopeasti kanssasi jos kukaan ei saa kertoa kokemuksiaan asioista joita joku muukin on kokenut.

"Kävin ihanassa ravintolassa tänään..."

"Ihmiset ovat syöneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minäääää."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytystoivelista on todella tärkeä, koska kätilö ym. henkilökunta voi vaihtua lennosta ja vaihtuukin monta kertaa synnytyksen aikana. Toimii myös hyvin synnytyksen jälkeen, kun jokainen hoitaja lukee ne toiveet ennenkuin tulee tapaamaan. Minä esimerkiksi toivoin sitä, että kun minua lähestytään niin esitellään itsensä. En halunnut olla vain hoidettava tapaus vaan kohdata ihmisiä ja että minua kohdellaan hyvin ja huomioivasti. Valitettavasti tällainen ei ole itsestäänselvää. 

Toivekirje on siitä kiva, että ei sillä ole mitään merkitystä. Kun kätilö päättää, että synnytät yläviistoon ilman kivunlievitystä, niin siinäpä synnytät. Kun se kätilö on siellä töissä eikä halua kipeän selkänsä kanssa könytä lattialla.

Voin sanoa, että kätilöille opetetaan kyllä ergonomisia työasentoja myös sille lattialle könyämiselle😊 Kuuluu meidän toimenkuvaan. Ja jos et ole tyytyväinen kätilöösi, sinulla on aina oikeus vaatia toista. Ei me oteta sitä henkilökohtaisesti😊 Ollaan totuttu hormonaalisiin naisiin kivuissa, silloin mikään ei ole henkilökohtaista!😅

Mulle kyllä kätilö tiuskas ponnistaessani että älä huuda. Loukkaanuin kyllä siitä, enkä huutanut sitten seuraavalla ponnistuksrlla. olin tosin huutanut sitten jo 5h supistuksissa enkä ollut sellanen hiljainen epiduraalikäyttelijä vaan ilokaasulla mentiin. 😀 Ymmärrän kyllä nyt että ei oo kiva jos huutaa korvaan kun kätilö piti jo jalasta kun olin puoli-istuvassa asennossa ponnistamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää

Ei yli 30v ensisynnyttäjä ole kyllä nuori vaan päinvastoin. 32v Eevi on kyllä huomattavan vanha ensisynnyttäjäksi jo...

Helsinkiläinen korkeakoulutettu nainen synnyttää keskimäärin 1.lapsensa 35-vuotiaana. Eli revi siitä.

Nykyajan trendi, Mummoäidit.

Tämä. Tunnen 28-vuotiaan isoäidin. Hänhän olisi tuon ikäisenä jo melkein isoisoäiti...

Vierailija kirjoitti:

Mulle kyllä kätilö tiuskas ponnistaessani että älä huuda. Loukkaanuin kyllä siitä, enkä huutanut sitten seuraavalla ponnistuksrlla. olin tosin huutanut sitten jo 5h supistuksissa enkä ollut sellanen hiljainen epiduraalikäyttelijä vaan ilokaasulla mentiin. 😀 Ymmärrän kyllä nyt että ei oo kiva jos huutaa korvaan kun kätilö piti jo jalasta kun olin puoli-istuvassa asennossa ponnistamassa.

Ja kun se huutaminen vie turhaan sinun voimia. On myös mahdollista että et ole kuunnellut niitä kätilön ohjeita keskittää ne voimat työntöön eikä huutamiseen ja sanoi sitten liian tiukasti josta loukkaannuit

No siis nykyään on valtavasti erilaisia vaihtoehtoja kivunlievitykseen ja synnytysasentoihin, isän rooliin jne., että ei ole mitään järkeä kätilön näitä alkaa kirjaamaan ylös tai neuvomaan täysin tietämätöntä synnyttäjää joka ikisen synnyttäjän kohdalla. Tietenkin on parempi, että synnyttäjä perehtyy asioihin etukäteen, käsittelee asioita neuvolassa ja synnytykseen osallistuvan henkilön kanssa sekä kirjaa nämä toiveensa paperille kätilöä varten. Tästä paperista voi sitten alkaa se keskustelu siitä miten synnytystä autetaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?

Se on lääke, sillä on tietty annostus, kuten lääkkeillä muutenkin.

Samako määrä tuutataan kaikille kävi miten kävi? Kyllähän lääkkeen annostus yleensäkin jollain perusteella määrätään. Mistä siis tiedetään paljonko annetaan?

Potilaan painon perusteella määrä lasketaan. Toki siihen voi vaikuttaa muutamia muitakin asioita.

Eikö tullut keskosena. ??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tuo  pyydetään, ainakin pääkaupunkiseudulla.

Saahan sitä toivoa, Naistenklinikalla ei kuitenkaan toteuteta mitään.

Synnytin Naistenklinikalla viime joulukuussa ja kyllä silloin ainakin kätilöt kävi joka vuorossa listan läpi. Toki se oli lyhyt: kaikki kivunlievityslääkkeet mitä saa, amme jos sattuu olemaan vapaana mutta ei välttämätön, toivoin synnytystä jakkaralla. Ei nää listat mitään kilometripituisia ihmisillä ole😅

ei ollut toiveita ja annoin itseni naistenklinikan käsiin. Nk kiireellinen sektio. Kaikki meni hyvin. Kiitos .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oonko nyt sit ihan vää.rin ja huonosti toiminut kun en oo mitään siihen toivelistaan laittanut?

Oletko mennyt/menossa synnyttämään sillä asenteella, että kyllä ne siellä sairaalla sanoo mitä pitää tehdä? Jos näin niin siinnä tapauksessa: kyllä olet toiminut huonosti. Olisi hyvä miettiä asioita ja ottaa aktiivinen rooli omassa synnytyksessä eikä odottaa että kaikki tehdään valmiiksi.

Yllätus juttuja tulee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tuo  pyydetään, ainakin pääkaupunkiseudulla.

Saahan sitä toivoa, Naistenklinikalla ei kuitenkaan toteuteta mitään.

Ammattilaiset asialla.

2010-2011 kun itse olin raskaana, niin ainakin täytettiin etukäteen kaavake synnytykseen liittyvistä toiveista.

Olin hyvin valmistautunut, etsinyt tietoa synnytyksestä ja keskustellut siitä niin synnytysvalmennuksen kätilön, oman äidin, isoäitien kuin muidenkin tuttujen vanhempien naisten kanssa, ja tiesin millä tavalla haluan ensisijaisesti synnyttää, mitä keinoja ensisijaisesti käyttää helpottaakseni sen kulkua jne.

Keskityin siis synnytyksessä hengittämiseen ja liikuin niin pitkään kuin pystyin, ponnistin pystyssä itselleni luontaisessa asennossa ja tämä oli merkitty myös siihen kaavakkeeseen, missä ja miten haluan ensisijaisesti ponnistaa.

Synnytys meni hyvin ja kätilö mainitsi, että ponnistusasento oli hänenkin kannalta ergonominen (kätilö oli pitkällä raskaana itsekin, ja aivan ihana lempeä tyyppi).

Itse ajattelin, että kätilö on apuna ja tukena (ja turvana jos jokin menisikin pieleen) - en niin, että olisin passiivinen ja kätilö hoitaisi synnytyksen.

Ponnistusvaiheessa kätilö oli läsnä ja oleellisessa roolissa, mutta 14h avautumisvaiheessa kävi lähinnä välillä hetken katsomassa joten hyvä itse olla voimassaan eikä heittäytyä vain kätilön harteille.

Voisin kuvitella, että synnytystoivekaavake herättelee viimeistään odottajia valmistautumaan synnytykseen, mitä se sitten kellekin tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää

Naisten synnytyskertomuksien jakamistahan usein verrataan miesten jakamiin inttitarinoihin, koska suurin osa on saman kokenut. Joten koetko myös, että miehet jotka puhuvat intistä ovat minäminäminääää ihmisiä? Vai koskeeko tämä vain nuoria naisia koska olet naisia syrjivä ikärasisti?

Kyllähän vanhemmat miehet aina muistaa kertoa nuoremmille, miten paljon huonommat varusteet, painavammat reput, pidemmät marssit ja muutenkin paljon kamalampaa heillä oli intissä, ja nykynuorista ei ole mihinkään. Että samaa ikärasismia molemmilla sukupuolilla.

Mä täytin kyllä synnytystoivekaavakkeen, mutta en viitsinyt sitä antaa, kun se tuntui vain läpätykseltä suurimmaksi osaksi. Sanoin sitten suullisesti, että haluan kaiken mahdollisen kipulääkityksen ja sen käsittääkseni myös sain.

Toinen toiveeni oli, että vauva annettaisiin ekana isänsä syliin (raskaus oli hankala ja halusin vain hetken levähtää ennen kuin isä heitettäisiin pois sairaalasta ja joutuisin olemaan yksin vastuussa vauvasta). Tätä henkilökunta ei kuitenkaan kuunnellut (paikalla kaksi kätilöä ja lääkäri), vaan vauva annettiin suoraan minun syliini, vaikka sanoin ei. Tästä olin pettynyt, en muistanut enää jälkikäteen valittaa

Minä en kirjannut juurikaan mitään toiveita. Mainitsin, että te olette ammattilaisia, joten luotan siihen ja tilanteet hoidetaan miten henkilökunta parhaaksi näkee. Ja tärkein pyyntö oli se, että minulle ei saa lässyttää ja teennäinen tsemppaaminen on ehdottomasti kielletty! Kaikki kolme synnytystä mennyt oikein mukavasti ja hyvässä hoidossa. Ilman lässytystä.

Enää pitäisi tietää kuka on Eevi Teittinen.

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen: millä perusteella oksitosiinia säädellään? Onko joku toinen sille herkempi kuin toinen vai kuinka?

Tämän haluaisin myös tietää. Minä en normaalisti valita kivuista juuri niin mitenkään, mutta synnytyksessä oksitosinimäärää lisättiin vähän väliä enemän ja enemmän. Olin siis 6cm auki 32h supistusten alettua. Ja en olisi ollut tuotakaan määrää auki ilman oksitosiinia. 

Päädyttiin lopulta kiireelliseen sektioon, koska synnytykseni ei kertakaikkiaan edennyt. Kun mua valmisteltiin leikkaussaliin niin sain jonkun oksitosiinin vaikutuksia estävän lääkkeen suoneen vielä, mutta ihmettelivät vielä leikkaussalissa kun leikkauspöydälle siirtyessäni sain kaksi isoa musertavaa supistusta.

Minulle myös huudettiin kahdesti, että turpa kiinni, koska huusin kuin teurastettava supistusten aikana. Siis huusin lujemmin kuin TV- sarjoissa esitetyissä synnytyksissä. Yritin todella hengitellä ja siirtää kipua siten pois, mutta ei auttanut! Minä, joka normaalisti on hiljaa kun lyö vahingossa varpaansa lipaston kulmaan. 

Tahtoisin kovasti tietää, että voiko runsas synteettisen oksitosiinin käyttö voimistaa kipuja luonnottoman suuriksi?