Lue keskustelun säännöt.
Miten te iäkkäämmät naiset, +40v, pidätte itsenne laihana? Onko joku onnistunut laihduttamaan reilusta ylipainosta laihaksi, tuossa iässä?
04.11.2021 |
Ahdistaa, kun paino alkaa ykkösellä ja ikää jo 35v.
Vinkkejä kaipaan, kiitos :)
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 41 ja aina ollut hoikka. Tykkään syödä terveellisesti ja kasvispainotteisesti. Joskus kyllä pitsa tms maistuu, en ole mitenkään tiukka sen suhteen. Makeaa syön tosi harvoin, joskus juon vähän viiniä.
Käyn päivittäin kävelyllä ja noin joka 3. päivä juoksen. Teen kotona lihaskuntoharjoitteita painoilla ja käyttäen omaa kehoa painona. Kesäisin pyöräilen ennemmin kuin liikun bussilla.
Minusta on mukavaa pitää itsestä huolta terveellisillä elämäntavoilla. Se ei ole mitään pakkopullaa. En halua kökköytyä ja sohvaperunoita, haluan tehdä ja kokea juttuja. Se on hyvä motivaatio. Kun liikkuu, siitä tulee hyvä olo kaikin puolin. Parempi kuin siitä, että vaikka syö liikaa.
Kannattaa ruveta tekemään reippaita kävelylenkkejä. Sillä on hyvä aloittaa liikkuminen. Lisäksi ulkoilmasta saa puhtia ja hyvää mieltä.
Mulla tulee liikunnasta huono olo. Ja väsymys. Ap
Miksi pitänyt alapeukkuja? Todella monelle liikunta tuo huonon olon ja koko päivän kestävän väsymyksen ja vi tu tul sen.
Siihen päälle vielä hiki, ajanhukka, hikiset vaateet--->lisä pyykkiä, taas suihkuun jne
Jättämällä väliin saa olla iloinen, pirteä säästyy aikaa.
Kukaan ei haluais tehdä asioita, jonka vaikutukset mieleen on 90% negatiivisia
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa kun en saa lihotettua itseä millään. Paino 55kg ja kyllä on pitänyt vetää herkkuja joka päivä että paino pysyy tuossa lukemassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen jos siitä päästä että voidaan alkaa puhua vanhenevasta naisesta.
Nyt kuusikymppisenä olen laihempi kuin kaksikymppisenä, enkä koskaan ole ollut yli normaalipainon.
En ole tehnyt asian eteen yhtään mitään.
Kaksi raskautta joiden aikana paino nousi totta kai, kiloja en muista mutta ne jäi melkein sitten laitokselle.
Lapset 3390g ja 3385 g. Kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin kolmekymppisenä enkä silloinkaan lihonut kuten monet valittaa. Oli muita sietämättömiä oireita joiden takia tutkittiin ja löydettiin. Lääkitys auttoi enkä muista koko asiaa paitsi että pitä muitstaa ottaa se pilleri joka aamu.
Painoani en tähän laita koska se on erittäin alhainen, alhaisen normaalin puolella kuitenkin. Pituus 167 cm.
Olen ovo-lakto-vegetariaani. Syön siis esim raejuustoa ja maustamatonta Kreikan jogurttia, kananmunaa.
Syön neljä kertaa päivässä, aamiaisen, lounaan, päivällisen sekä iltapalan. Lisättyä sokeria en ole syönyt missään muodossa varmaan kolmeen kymmeneen vuoteen. Rasvoista hyviä rasvoja koska aivot tarvitsevat sitä.
Liikuntaa olen harrastanut aina paljon, kuten maastojuoksu ja patikointi.
Nyt juoksu on ollut pakko jättää vammautuneen jalan takia. Lenkkejä teen kuitenkin joka päivä.
Meillä näyttää tämä olevan ihan suvussa naispuolisilla jäsenillä. Painon hallinta on erittäin helppoa. Tai siis sitä ei tarvitse mitenkään erityisesti hallita, se ei nouse kun ei mässää turhia.
Äitini lihoi yhdessä välissä niin että painoi noin 80 kg, saman pituinen kuin minä. Huomasi sitten mitä oli tapahtunut ja lopetti karkin mättämisen ja pullansyönnin yms. ja painaa nyt 55 kg. Paino pysyy normaalilla ruokavaliolla ilman turhia mässyjä.
En syö pullaa tai karkkia, miksi minä en laihdu? Ap
Vierailija kirjoitti:
Jep, lopetin vuorotyön. -34 kg.
Vain nuori ihminen kuvittelee iän olevan loukkaus.
N42
Mieluummin olisin 22v, kuin 42v
Mä en pysy hoikkana, ellei ole intohimoa päällä elämässä. Noin on ollut aina, uskottava se on.
Silloin, kun on, tuntuu kuin vatsassa pyörisi rasvaa syövä kone, joka kohentaa myös ryhdin ja kirkastaa naaman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla auttaa vain raaka treeni: olen hankkinut tavoitteellisesti lihasmassaa ja sen kautta päässyt pois laihdutuskierteestä. Enää ei paino ole pääosissa vaan vartalon mitat. Näytän paremmalta kuin koskaan.
Kulutukseni on niin suurta, ettei satunnaiset herkkuhetket pilaa mitään, voin syödä kerran viikossa karkkipussillisen ja muuten syön aika terveellistä ruokaa 4-5 kertaa päivässä.
Aikaisemmin olin laihaläski laihduttelija, joka söi herneen ja lihoi kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jos vinkkejä kaipaa niin voisi ensin kertoa, miten nykyään syö ja juo ja liikkuu (myös arkiliikunta ja saako työssä liikuntaa).
Aamulla 3 paistettua kanamunaa, niillä jaksaa iltapäivään. Lounasta en syö julkisella paikalla, eli jää 90% väliin.
Iltapäivällä aloitan lautasmallilla, mutta santsaamiseksi se menee, koska nälkä on jo hirveä.
Illalla syön joko pannaria hillolla /mammapuuroa/riisipiirakkaa/rahkaa ja kanamunaa/kanasalaattia +leipä
Viikonloppuisi päivät menee syödessä, leipoessa jen
ei harrastuksia tai ystäviä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysy hoikkana, ellei ole intohimoa päällä elämässä. Noin on ollut aina, uskottava se on.
Silloin, kun on, tuntuu kuin vatsassa pyörisi rasvaa syövä kone, joka kohentaa myös ryhdin ja kirkastaa naaman.
No mun intohimo on esim leipominen. Huono harrastus lihavalle
Ap
Kotiruoka ja liikuntaa. Harvoin herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiruoka ja liikuntaa. Harvoin herkkuja.
Mitä on kotiruoka? Toiselle se on peltipitsaa tai kermaperunoita pihvillä, toiselle linssikeittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, lopetin vuorotyön. -34 kg.
Vain nuori ihminen kuvittelee iän olevan loukkaus.
N42
Mieluummin olisin 22v, kuin 42v
Ok. Mä en, paljon työtä edessä. -ed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ikäni ollut hoikka ja tiedän perimällä olevan osuuden asiassa, mutta ...
-jos tekee mieli makeaa, saatan yksin ollessa pureskella ja maistella ruokaa suussa mutta jättää nielaisematta
Kuulostaa kyllä ennemmin syömishäiriöltä kuin miltään geenien sanelemalta.
Mulle tuli masennuksen myötä 8 kuukaudessa 12 kg, se oli aikamoinen muutos. Ei huvittanut liikunta, pientä lohtua toi kotona mässäily ja tissuttelu viltin alla. Muuttuva olomuoto syvensi pahaa oloa. Monta kertaa yritin aloittaa, sitten päätin aloittaa "huomenna", huominen ei onnistunut, sitten ensi maanantaina... Kaikki tämä epäonnistuminen/itsekurin puute taas vain pahensi oloa.
Sitten päätin aloittaa kävelyt, ihan vain olotilan, terveyden ja hapen saannin sekä paremman unen vuoksi. Että lähden edes ulos, käyn edes 10 minuuttia. Se venyi nopeasti tuntiin, ilman mitään stressiä sykkeen tai matkan kanssa, kunhan ulkoilen ja poikkean vaikka kaupoilla, jos huvittaa. Se lisäsi nopeasti unenlaatua huomattavasti. Mikä sai aikaan alkoholin jättämisen, että saa mennä ajoissa nukkumaan. Säännöllinen unirytmi taas vähensi epäterveellisen ruoan (huonot hiilarit, rasva, sokerit) syömisen tarvetta. Mikä sai aikaiseksi sen, että alkoi tehdä mieli syödä enemmän kasviksia.
Positiivinen kierre, jolla kilot ovat nyt alkaneet pudota. Enkä niihin enää kiinnitä huomiota, vaan jahtaan sitä hyvää oloa. Painon putoaminen tyydyttävä sivutuote.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
170cm 56kg, lapsia useampi, laihtunut reilusti. 40 kiloa...
Syön vain kerran päivässä. Klo 7 illalla. En rajoita ruokailua muuten kuin valkoista sokeria en syö missään muodossa. Muuten juon kahvia ja teetä, vettä aika reilusti koko päivän ajan. Liikun paljon. Ai niin maitotuotteita en myöskään nauti maitoallergian takia joka puhkesi lihavimmillaan ollessani ja vei minut sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
170cm 56kg, lapsia useampi, laihtunut reilusti. 40 kiloa...
Syön vain kerran päivässä. Klo 7 illalla. En rajoita ruokailua muuten kuin valkoista sokeria en syö missään muodossa. Muuten juon kahvia ja teetä, vettä aika reilusti koko päivän ajan. Liikun paljon. Ai niin maitotuotteita en myöskään nauti maitoallergian takia joka puhkesi lihavimmillaan ollessani ja vei minut sairaalaan.
Kello 7 on kylläkin aamulla.
Samalla tapaa kuin teininäkin eli röökillä ja kahvilla, jos syön jotain niin muroja.
En suosittele, mä kyllä pärjään kun elimistö tottunut mutta useimmat saisivat tästä päänsärkyä ja heikotusta.
Eiköhän ne terveelliset elämäntavat ja liikunta kannattis alottaa jo ihan lapsena.... turha kitissä enää tuossa vaiheessa
Olen ensinnäkin huolhtinut siitä etten liho, ei se ole vaikeaa.
Naisillahan on aina liuta TEKOsyitä lihomiseen. Millon on raskauksien vika, millon minkäki. Nyt onki hyvä syyttää koronaa. Ihan niinkö ulkona ei vois liikkua. Se ei ole mitään muuta ku omaa laiskuutta ja aikaansaamattomuutta. Turha laittaa muiden piikkiin, varsinkaan raskauksien. Huhhuh viimeisenä käyttäisin sitä tekosyynä
Mulla on aina ollut huono ruokahalu ja vatsaan tulee nopeasti täysi olo. Siis syön aika vähän muihin verrattuna. Näin on ollut lapsesta asti. Mahaan ei vaan mahdu enempää. Oon yli 50-v.