Päätin, että olen onnellinen
Asun kaupungin vuokra-asunnossa vaikka olen keski-ikäinen. Olen ylipainoinen. En ole saavuttanut paljoa. Siitä huolimatta päätin että yritän olla onnellinen tai tyytyväinen joka tapauksessa. Hyväksyn vallitsevat olosuhteet. Minulla on kuitenkin lapsi, olen suht terve, minulla on kivoja sukulaisia ja ystäviä. Ja vaikkei olisikaan mitään noista, yrittäisin silti olla onnellinen. Kaikki me kuolemme. Miksi murehtia joutavanpäiväisiä. Olkaamme siis tyytyväisiä tämänhetkiseen. Ja kuka tietää, ehkä huomenna asiat ovat vielä paremmin. (Ehkäpä unelmat toteutuvat, ehkä eivät)
Kommentit (11)
Nopsaahan me kuollaan. 100 on kuin kärpäsen pierasu. Tai 80 vuotta tai mikä se nykyinen keskimääräinen elin ikä onkaan.
Ja kohtahan me kaikki olemme onnellisia tai itkemme ja olemme onnellisia. T: Klaus Schweinehund Shwab.
Ihana aloitus, tuli itsellekin valoisampi olo.
Lapsestakin varmasti ihanaa, kun vanhemmasta näkee, että tämä on onnellinen❤️
Minäkin olen gtehnyt tuon saman päätöksen jo vuosikymmeniä sitten. Olen vielä nykyäänkin onnellinen vapaana ihmisenä.
Juuri noin! Voi kuinka olen kohdannut suurituloisia, hyvässä työssä olevia, perhellisiä, terveitä ja kaikki puitteet kunnossa ja mitä vielä...niin kateellsia ja katkeria ihmisiä etten ole eläissäni tavannut vastaavaa. Sisältäpäin onnellisuus lähtee ja sillä ei ole ulkoisten puitteiden kanssa mitään tekemistä. Aidosti onnellinen iloitsee vaikka kuinka pienistä asioista, tyytymättömälle ei riitä mikään.
:)