Sinulle, joka mietit vakavana itsaria
En tiedä, että onko tämä mitä aion kertoa oikea ohje sinulle, mutta mut tämä tapa ajatella auttoi uuden elämän alkuun.
Ensimmäinen asia on tiedostaa, ettei ihmisen joka harkitsee itsemurhaa vakavasti tarvitse pelätä enää mitään. Olet jo ohittanut sen vaiheen, jossa pelätään kuolemaa ja siksi voit tehdä ihan mitä haluat. Jos esimerkiksi olet läski, niin voit kokeilla tapaa itsesi treenaamalla kovempaa kuin muut ja lyöt lisää kierroksia, kun muut säälivät itseään. Valitettavasti minä en kuollut, jossain vaiheessa sydämeni syke näytti 214 ja jouduin aina kuivaamaan kuntosalin laitteet jälkeeni. Minusta tuli vahva ja naiset alkoivat katsoa perään.
Nykyään en pelkää mitään ja teen mitä haluan enkä tee myöskään mitään siksi, että voin osoittaa itselleni, että uskallan tehdä mitä haluan. Minä tiedän, että uskallan ja se tieto tekee entistäkin vahvemmaksi. En siis hyppele benji-hyppyjä osoittaakseni itselleni tai muille, että uskallan, kun tiedän kuitenkin uskaltavani, jos vaan haluan. Ei kuitenkaan vittujakaan kiinnosta enkä tarkoituksellisesti ota riskejä asioissa, joista en pidä. Heikommat hyppiköön ja näytelkööt muille, mun ei tartte.
Kauppaan mennessä ostan kokeeksi kaikkea sellaista mitä en ole ennen ostanut, syön kuoleman riskilläkin uusia ruokia ja kokeilen kuolenko niihin. Toistaiseksi en ole vielä onnistunut siinäkään. Jotkut maistuu hyvältä ja jotkut paskalta.
Oma lukunsa on pukeutuminen, jossa en enää mene massojen mukana enkä osta Prismasta korkeintaan kuin sukkia. Ne on tarkoitettu aremmille, ei mulle. Seuraavaksi menen kulmien muotoiluun ja värjäykseen, kun kasvohoitoakin olen jo kokeillut. En kuollut siihenkään, vaikka moni tietämäni mies niin luulee.
En myöskään pelkää lääkäriä ja kuolemaakin uhmaten sanoin haluavani erektion joka vetää vertoja rautakangelle. Lääkäri ymmärsi ja kirjoitti reseptin. Siihen meinasin tosin kuolla, kun viiden tunnin jälkeenkään ei laskenut, mutta se on eri tarina se.
Miten olisi, jos sinäkin yrittäisit kuolla tällä tavalla?
Kommentit (49)
Hyvä sinä! Näin se minäkin olen ajatellut että kun ei ole menetettävää niin ei ole pelättävää. Mutta itse masentuneena taas "halvaannun". Millään muulla ei ole väliä kuin että saa olla yksin rauhassa ja kunhan ei tarvitse tehdä yhtään mitään ikinä. Mutta sinulla on hieno asenne! Masennus ilmeisesti historiaa?
Jaaha. Tarjoot jotain niinkin mullistavaa, kuin että niskasta kiinni ja hymyä huuleen. Kiitos, ihan uus näkökulma.
Hienoa, että oot löytäny ylimielisen erikois-itsesi. Mie käytän Prisma-vaatteita ja oon täällä nyt ihan kateellisena sun erikoisvaatteilles, joita uskallat rohkeena yksilönä muille naureskellen käyttää. Oisinpa mieki yhtä ylpee ja erikoinen spessuhenkilö.
Kokeilen, josko jo heti huomenna kuolisin Citymarketin kalsareihin.
No oho, itse olen pakko-oireinen, masentunut enkä itse ymmärrä oikein onko tässä elämässä järkeä kun en pysty edes päivästä päivään huolehtimaan itsestäni. Kirjoituksesi sai minut vain nauramaan että voi elämä, kuinka paljon sitä voikaan pelätä ihminen joka ei edes ole pakko-oireinen. Prisman vaatteet ja uudenlaiset ruoat, voi helvetti mitä typerää paskaa.
Säästäkää nyt ihmiset joilla on oikeita ongelmia tällaisilta kliseisiltä jeesusteluilta. Tämä saa haluamaan justiinsa hypätä sen benjihypyn ilman köyttä kerrostalon katolta.
Toivon kuolemaa, mutten pelkää lääkäriä, eksoottisia hedelmiä, kosmetologeja tai merkkivaatteita. Ei mulla niihin kyllä oo varaakaan, senköhän takia haluun kuolla?
Ihanaa, viiden tunnin erektio ja kummalliset vaatteet yhdessä sliipatussa ylpeessä paketissa. Tän luettuani kuolisin nauruun, jos jaksaisin. Onnea uusille kulmakarvoille ja erektiolle, elät täyttä elämää!
Ootko miettiny, miksi sun ystäväsi pelkäs, että kuolet kosmetologille? Taitaa nähä sun läpi.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 03:32"]
Kiitos ajatuksistasi. Miten voit osata kaikkea? Ilmankos sulla on vähän rankkaa. Itse osaan pyytää apua ja tiedän mihin pystyn. Parhaiten tunnut itse osaavan tuon toisten ihmisten mollaamisen ja alentamisen. En kuitenkaan jaksa halveksua sua, onhan sulla pantava vaimo kaulin seläntakana.
Kuten sanoin, ei omalla alalla oo töitä ja valtion hallinnosta leikataan koko ajan. Uusien asioiden oppiminen on kivaa, ja sais jotain tekemistäkin. En haluu mitenkään erityisesti olla muitten silmissä parempi, riittää, jos arvostaisin itteäni. Ylimielisenä paskiaisena vihaisin itteäni entistä enemmän.
Ehkä mä kokeilen silareita, niistähän miehet tykkää ja kun ne kuolais perääni, tuntisin itteni varmasti viisaaksi ja hyväksi ihmiseksi. Kiitos. Pitää tietty vähän huorata ensin, että saan rahat silikoneihin, mutta sehän on ihan jees.
Kauniita unia, jos nyt tommonen mahtisonni ehtii nukkua, viis tuntia, vau.
[/quote]
Palaan lupaukseni mukaan hetkeksi tähän ja nukuin tosiaan viime yönä vain nelisen tuntia. Eikä syy siihen ollut masennus vaan tulin niin myöhään erittäin kovista harkoista, etten saanut unta aiemmin. Ja tämä siis ihan vain tiedoksi siksi, ettei tartte jälleen vastailla johonkin väitteeseen, joka ei pidä paikkaansa. Nukun normisti ihan hyvin, mutta toi torstaina vedän oikeesti maratonia vastaavan setin.
Uuden oppiminen on vasta nykyään alkanut muodostua vastenmieliseksi, kun osaan jo riittävän paljon, vähän liikaakin ja tykkään ottaa töissä rennommin. Ei ole enää mikään pakko päteä, sanon oman mielipiteeni ja mikäli sitä ei uskota, niin sitten mennään muiden tekemien päätösten mukaan. Palkka kuitenkin juoksee ainakin toistaiseksi ja, kun ei turhaan väännä vastaan, niin ihmissuhteetkin pysyvät paremmin kunnossa.
Sua nämä mun höpinät tuskin auttavat, mutta parhaiten sua auttaisi ehkä usko siihen, että kykenet ihan samaan kuin ketä tahansa muutkin, mutta ensin pitää alkaa uskoa itseensä. Kouluttaudu mihin haluat ja katso noita meitä vanhempia filmitähtiä, niin aikaa on vaikka kuinka paljon.
Silarit voit ottaa, jos haluat, mutta ite tykkään aidoista tisseistä, mutta kuten Rakel Liekistä kerroin, en ole,edes nähnyt hänen videoitaan. Tykkään hänen tavastaan puhua, katsoa ja pilkeestä silmissä.
Mielestäni takerrutte liikaa yksityiskohtiin ja aivan turhaan. Ei hän käskenyt teitä kosmetologille tai maistelemaan eksoottisia hedelmiä. Pointti on käsittääkseni uskaltautua tekemään jotakin itselle uutta ja vähän pelottavaakin. Poistua mukavuusalueelta ja vanhoista kaavoista. Ihan viisas ajatus!
Kuinka ap:lla menee nyt? Vieläkö itsemurha mielessä?
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 00:08"]
Kuinka ap:lla menee nyt? Vieläkö itsemurha mielessä?
[/quote]
No noilla elämän riemuilla ja rohkeudella se voi toki olla hyvinkin äkkiä uudestaan mielessä kun prisman hedelmätiski on käyty läpi.
Tuleepa peukkujen päälle sitten melko kylmää palautetta ja arvoita meikäläisestä. En esimerkiksi tarkoittanut noilla Prisman vaatteilla sitä, että uskaltaa pukeutua massoista poiketen ja myös ymmärtää piristää itseään uusilla vaatteilla. Olen myös pahoillani, jos itseluottamukseni sai aikaan teissä vihareaktion, kun aika moni näissä vastauksissa tuntuu kärsivän juuri siitä. Ette usko, että onnistutte siinä, vaikka todellisuudessa kyse on vain tavasta, jolla näette itsenne, ikuisena luuserina.
Luulen, että te ette ole vielä yön tunteina ajatelleet rekan keulaa sillä tavalla vaihtoehtona kuin minä autossa istuessani mietin. Silloin en todellakaan ollut ylpeä ja itsevarma, mutta ehkä teitä kiukkuisempi omaan tilanteeseeni. Koin epäonnistuneeni aviomiehenä ja vaimoni rakastajana, joten ehkä sieltä kumpusi halu haistattaa kaikille pitkät ja lähdin epäröimättä tappamaan itseäni salilla. Mulla ei ollut mitään hävittävää ja lopulta voitinkin kaikki.
Et kuulosta ihmiseltä joka haluaa kuolla, kuulostat ihmiseltä joka nyyhkii "yhyy yhyy kukaan ei ymmärrä ja elämä on niin kamalan kurjaa".
Ihminen, joka oikeasti haluaa kuolla, järjestää tilaisuuden niin että mikään ei häntä estä kuolemasta. Esim. lähtee töistä ruokatunnilla, painelee kotiinsa ja ampuu itseään päähän ilman että kukaan olisi sitä odottanut.
Siinä ei olisi auttanut uudet housut ja purkki viagraa.
Siinä oikean itsetuhoisuuden ja marttyrismin, huomionhaun ja silkan ruikutuksen ja huonon itsetunnon ero.
Up, täällä kaivataan huomiota! Ylistäkää ylpeää omantiensäkulkijaa!
Kyllä tossa omien tapojen muuttamisessa ja pienten uusien asioiden tekemisessä on pointtinsa, mutta ei ehkä kannata kertoa asiasta noin ylimielisesti. Tommonen muiden vähättely tekee ap:n pian yksinäiseksi. Mutta onhan sillä muotoillut kulmat, eikä tarvi ees tehäbenjihyppyä.
Ja vakavasti masentunutta ei naurata vinkkisi heikoimpien hyppelystä. Tiedätkö ap; ei kiinnosta. Mutta onnea, kun ot teini-iän epävarmuudesta päässyt yli. Älä silti käyttäydy kuin maailmanomistaja.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 00:33"]
Tuleepa peukkujen päälle sitten melko kylmää palautetta ja arvoita meikäläisestä. En esimerkiksi tarkoittanut noilla Prisman vaatteilla sitä, että uskaltaa pukeutua massoista poiketen ja myös ymmärtää piristää itseään uusilla vaatteilla. Olen myös pahoillani, jos itseluottamukseni sai aikaan teissä vihareaktion, kun aika moni näissä vastauksissa tuntuu kärsivän juuri siitä. Ette usko, että onnistutte siinä, vaikka todellisuudessa kyse on vain tavasta, jolla näette itsenne, ikuisena luuserina.
Luulen, että te ette ole vielä yön tunteina ajatelleet rekan keulaa sillä tavalla vaihtoehtona kuin minä autossa istuessani mietin. Silloin en todellakaan ollut ylpeä ja itsevarma, mutta ehkä teitä kiukkuisempi omaan tilanteeseeni. Koin epäonnistuneeni aviomiehenä ja vaimoni rakastajana, joten ehkä sieltä kumpusi halu haistattaa kaikille pitkät ja lähdin epäröimättä tappamaan itseäni salilla. Mulla ei ollut mitään hävittävää ja lopulta voitinkin kaikki.
[/quote]
Onko sun elämässä kyse voittamisesta?
Itse en ollut kenellekään vihainen yhdelläkään kerralla yrittäessäni itsemurhaa. En jaksanut. Koin vain mainitsemasi rauhallisuuden tunteen, että nyt ei tarvitse enää jaksaa.
Mistä osaat analysoida meidän muiden mielentilaa? Menepäs hieman itseesi, jos oot joskus ollu apea ja känniräyhässäs yrittäny rekan alle, niin et todellakaan tiedä sen takia elämästä kaikkea. Kuuntele, katsele, älä mahtaile. Lopeta toisten vähättely.
Kaikkea hyvää ja hienoja kokemuksia sinullekin ap <3
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 00:33"]Tuleepa peukkujen päälle sitten melko kylmää palautetta ja arvoita meikäläisestä. En esimerkiksi tarkoittanut noilla Prisman vaatteilla sitä, että uskaltaa pukeutua massoista poiketen ja myös ymmärtää piristää itseään uusilla vaatteilla. Olen myös pahoillani, jos itseluottamukseni sai aikaan teissä vihareaktion, kun aika moni näissä vastauksissa tuntuu kärsivän juuri siitä. Ette usko, että onnistutte siinä, vaikka todellisuudessa kyse on vain tavasta, jolla näette itsenne, ikuisena luuserina.
Luulen, että te ette ole vielä yön tunteina ajatelleet rekan keulaa sillä tavalla vaihtoehtona kuin minä autossa istuessani mietin. Silloin en todellakaan ollut ylpeä ja itsevarma, mutta ehkä teitä kiukkuisempi omaan tilanteeseeni. Koin epäonnistuneeni aviomiehenä ja vaimoni rakastajana, joten ehkä sieltä kumpusi halu haistattaa kaikille pitkät ja lähdin epäröimättä tappamaan itseäni salilla. Mulla ei ollut mitään hävittävää ja lopulta voitinkin kaikki.
[/quote]
Minä en nähnyt kirjoitusta lainkaan ylimielisenä. Siinä oli tosiaankin pointtia, vieläpä hauskalla tavalla kirjoitettuna.
Olen itse pahassa masennuksessa, sairaalahoito edessä. Itsemurhamietteet päivittäisiä.
Minulle tämä ap:n postaus osui ja upposi kyllä. Kiitos siitä!
t. nelikymppinen nainen
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 00:05"]
Mielestäni takerrutte liikaa yksityiskohtiin ja aivan turhaan. Ei hän käskenyt teitä kosmetologille tai maistelemaan eksoottisia hedelmiä. Pointti on käsittääkseni uskaltautua tekemään jotakin itselle uutta ja vähän pelottavaakin. Poistua mukavuusalueelta ja vanhoista kaavoista. Ihan viisas ajatus!
[/quote]
Purit ajatuksen juuri oikein. Mulle sopi se, että "teen kaikkea sellaista mitä vastaan mieleni eniten kapinoi" ja tutustun toisenlaiseen elämäntapaan rohkeasti ja ennakkoluulotta. Osa on ollut ihan hauskoja juttuja ja toisista tiedän nyt, etteivät ne ole mua varten. Kerran pitää kuitenkin "maistaa" kaikkea ja sitten vasta tietää varmasti. Itseään pitää myös tarpeen tullen rakastaa edes sen verran, että jos eilen mietit kuolemaa yhtenä vaihtoehtona, niin ostaa joskus itselleen sellaista mistä tulee hyvä fiilis. Raha mulla kuitenkaan ole ollut se suurin ongelma vaan enempi sosiaaliset ihmissuhteet, jossa taidan tässäkin ryssiä, vaikka muiden vastaavassa tilanteessa olleiden auttamista ajattelin. Parhaani kuitenkin yritin ja enempää en osaa itseltäni vaatia.
Kuulostat kyllä asenneihmiseltä! Vielä kun unohtaisit ne itsemurha-ajatukset. Tsemppiä ja kaikkea hyvää!
Mä näin ap:n tekstin niin, että ei saa antaa diagnoosin ja omien ajatusten ottaa täysvaltaa. Mulle psykologi aikoinaan vastasi valitusvirteeni "mutta nämä ovat sinun ajatuksiasi. Sähän pystyt itse ajattelemaan miten haluat, voit muuttaa ajatteluasi" ja se kun iski tajuntaan niin parantuminen alkoi. Eli mene tämänhetkisen "mukavuus"alueesi ulkopuolelle ja ajattele sekä tee hyviä asioita. Vaikka se aluksi vaikealta tuntuu. Se on sitä että haluaa parantua/muuttua ja elää elämäänsä niinkuin oikeasti haluaa. Päivä kerrallaan murut! Been there done that.
Mua ei hirveesti lohduta tommonen "aloin käymään salilla ja syömään erektiolääkkeitä, nyt naiset kuolaa mun perään"-selviämisraportti. Mitäs ap neuvoo mulle, saadaksei vaihtelua; revinkö pätsit irti ja ostanko ehjät farkut, tai peräti jakkupuvun? Silarit on varmaan se eka askel, mikä mut nostaa masennuksesta. Sit vasta rajojani rikkovia vaatteita.
Ja ap, oikeasti olen iloinen puolestasi, jos tunnet voivasi hyvin.
Haluan edelleen kuolla, vinkkisi eivät oikein saa nuorta naista innostumaan. Mutta hyvä kirjoitus, toivottavasti voit hyvin.