Lue keskustelun säännöt.
Sinulle, joka mietit vakavana itsaria
15.01.2015 |
En tiedä, että onko tämä mitä aion kertoa oikea ohje sinulle, mutta mut tämä tapa ajatella auttoi uuden elämän alkuun.
Ensimmäinen asia on tiedostaa, ettei ihmisen joka harkitsee itsemurhaa vakavasti tarvitse pelätä enää mitään. Olet jo ohittanut sen vaiheen, jossa pelätään kuolemaa ja siksi voit tehdä ihan mitä haluat. Jos esimerkiksi olet läski, niin voit kokeilla tapaa itsesi treenaamalla kovempaa kuin muut ja lyöt lisää kierroksia, kun muut säälivät itseään. Valitettavasti minä en kuollut, jossain vaiheessa sydämeni syke näytti 214 ja jouduin aina kuivaamaan kuntosalin laitteet jälkeeni. Minusta tuli vahva ja naiset alkoivat katsoa perään.
Nykyään en pelkää mitään ja teen mitä haluan enkä tee myöskään mitään siksi, että voin osoittaa itselleni, että uskallan tehdä mitä haluan. Minä tiedän, että uskallan ja se tieto tekee entistäkin vahvemmaksi. En siis hyppele benji-hyppyjä osoittaakseni itselleni tai muille, että uskallan, kun tiedän kuitenkin uskaltavani, jos vaan haluan. Ei kuitenkaan vittujakaan kiinnosta enkä tarkoituksellisesti ota riskejä asioissa, joista en pidä. Heikommat hyppiköön ja näytelkööt muille, mun ei tartte.
Kauppaan mennessä ostan kokeeksi kaikkea sellaista mitä en ole ennen ostanut, syön kuoleman riskilläkin uusia ruokia ja kokeilen kuolenko niihin. Toistaiseksi en ole vielä onnistunut siinäkään. Jotkut maistuu hyvältä ja jotkut paskalta.
Oma lukunsa on pukeutuminen, jossa en enää mene massojen mukana enkä osta Prismasta korkeintaan kuin sukkia. Ne on tarkoitettu aremmille, ei mulle. Seuraavaksi menen kulmien muotoiluun ja värjäykseen, kun kasvohoitoakin olen jo kokeillut. En kuollut siihenkään, vaikka moni tietämäni mies niin luulee.
En myöskään pelkää lääkäriä ja kuolemaakin uhmaten sanoin haluavani erektion joka vetää vertoja rautakangelle. Lääkäri ymmärsi ja kirjoitti reseptin. Siihen meinasin tosin kuolla, kun viiden tunnin jälkeenkään ei laskenut, mutta se on eri tarina se.
Miten olisi, jos sinäkin yrittäisit kuolla tällä tavalla?
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 04:20"]
Täällä yksi itsaria joka päivä miettivä, yhden kerran yrittänyt. Tai siis olisin onnistunut, jos ei erään vaistot olisi pilanneet hommaa.
No, minua ei ainakaan auta mukavuusalueelta poistuminen. Sitä teen joka viikko useamman kerran. Ei auta myöskään sykkeen nostaminen pilviin, se kun nousee jo pelkällä istumisella yli sataseen, saati sitten 6-7,5 kilsan lenkillä. Vaikka itsaria ajattelenkin, niin kuolemanpelko silti on. Pelkään sairaskohtausta ihan satasella, ja syystä.
itse kuolemaa en pelkää, vaan "väärään aikaan" kuolemista. Mulla kun on lapsi ja lemmikki, joiden asiat pitäisi saada hoidettua kuntoon ennen omaa kuolemaa.
Joten, mua ei voi auttaa enää mikään. Peli on menetetty jo aikaa sitten. Odotan vain oikeaa aikaa saattaa itseni lepoon. Se ei voi olla ihan vielä, vaikka ihan loppu ja valmis olenkin, henkisesti.
[/quote]
Sulla on sentään lapsi. Monet eivät pääse edes siihen asti että tarvitsisi miettisiä sellaista. Lapselles kukaan muu ei ole niin tärkeä kuin sinä. En usko sanaakaan tuosta mukavuusalueelta poistumiseen. Siinä vaiheessa olisit iloinen kun olet vielä hengissä. Ihminen selviää vaikka nukkumalla rappukäytävässä yön ja päivisin kaupassa. Tuskin sinun tarvitsee tehdä niin(onneksi). Voin tavata sinut jos haluat jutella. Olo helpottaa muutaman vuoden päästä. Joka päivä helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 04:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 04:20"]
Täällä yksi itsaria joka päivä miettivä, yhden kerran yrittänyt. Tai siis olisin onnistunut, jos ei erään vaistot olisi pilanneet hommaa.
No, minua ei ainakaan auta mukavuusalueelta poistuminen. Sitä teen joka viikko useamman kerran. Ei auta myöskään sykkeen nostaminen pilviin, se kun nousee jo pelkällä istumisella yli sataseen, saati sitten 6-7,5 kilsan lenkillä. Vaikka itsaria ajattelenkin, niin kuolemanpelko silti on. Pelkään sairaskohtausta ihan satasella, ja syystä.
itse kuolemaa en pelkää, vaan "väärään aikaan" kuolemista. Mulla kun on lapsi ja lemmikki, joiden asiat pitäisi saada hoidettua kuntoon ennen omaa kuolemaa.
Joten, mua ei voi auttaa enää mikään. Peli on menetetty jo aikaa sitten. Odotan vain oikeaa aikaa saattaa itseni lepoon. Se ei voi olla ihan vielä, vaikka ihan loppu ja valmis olenkin, henkisesti.
[/quote]
Sulla on sentään lapsi. Monet eivät pääse edes siihen asti että tarvitsisi miettisiä sellaista. Lapselles kukaan muu ei ole niin tärkeä kuin sinä. En usko sanaakaan tuosta mukavuusalueelta poistumiseen. Siinä vaiheessa olisit iloinen kun olet vielä hengissä. Ihminen selviää vaikka nukkumalla rappukäytävässä yön ja päivisin kaupassa. Tuskin sinun tarvitsee tehdä niin(onneksi). Voin tavata sinut jos haluat jutella. Olo helpottaa muutaman vuoden päästä. Joka päivä helpompi.
[/quote]
sulla on sentään lapsi... Niin, sehän tässä perin veemäistä onkin. Ja lapsen lisäksi höppänä hyvin rakas koirakin.
Mikähän tuosta mukavuusalueelta poistumisen tekee niin epäuskottavaksi? Jo eri sairaudet tekee multa kotoa poistumisen hyvin hyvin epämukavaksi. Joten koen, että kun poistun kotoota esim. 7 kilsan lenkille paniikkihäiriöisenä ja fyysisiä vaivoja omaavana pää kainalossa tyyliin, niin poistun mukavuusalueeltani. Siellä minä koikkelehdin eteenpäin hurjaa vauhtia yrittäen ja miettien, että en taida kotio päästä, kun kroppa pettää alta. Välillä menen jopa ruuhka-aikana vaatekauppaan. Ihan vaan masokistina ilmeisesti.
Eipä tässä kuule juttelut auta, jos on parikymmentä vuotta halunnut kuolla, ja tunne on vuosia myöten voimistunut. Harmi vaan, että sain lapsen. Ja otin koiran.
Tekisin kyllä apn kuvaamia asioita jos joku vaan voisi tehdä ne puolestani. Itse en omatoimisesti jaksa tehdä mitään. Jos ei ole pakko niin en edez nouse sängystä
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 05:09"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 04:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 04:20"]
Täällä yksi itsaria joka päivä miettivä, yhden kerran yrittänyt. Tai siis olisin onnistunut, jos ei erään vaistot olisi pilanneet hommaa.
No, minua ei ainakaan auta mukavuusalueelta poistuminen. Sitä teen joka viikko useamman kerran. Ei auta myöskään sykkeen nostaminen pilviin, se kun nousee jo pelkällä istumisella yli sataseen, saati sitten 6-7,5 kilsan lenkillä. Vaikka itsaria ajattelenkin, niin kuolemanpelko silti on. Pelkään sairaskohtausta ihan satasella, ja syystä.
itse kuolemaa en pelkää, vaan "väärään aikaan" kuolemista. Mulla kun on lapsi ja lemmikki, joiden asiat pitäisi saada hoidettua kuntoon ennen omaa kuolemaa.
Joten, mua ei voi auttaa enää mikään. Peli on menetetty jo aikaa sitten. Odotan vain oikeaa aikaa saattaa itseni lepoon. Se ei voi olla ihan vielä, vaikka ihan loppu ja valmis olenkin, henkisesti.
[/quote]
Sulla on sentään lapsi. Monet eivät pääse edes siihen asti että tarvitsisi miettisiä sellaista. Lapselles kukaan muu ei ole niin tärkeä kuin sinä. En usko sanaakaan tuosta mukavuusalueelta poistumiseen. Siinä vaiheessa olisit iloinen kun olet vielä hengissä. Ihminen selviää vaikka nukkumalla rappukäytävässä yön ja päivisin kaupassa. Tuskin sinun tarvitsee tehdä niin(onneksi). Voin tavata sinut jos haluat jutella. Olo helpottaa muutaman vuoden päästä. Joka päivä helpompi.
[/quote]
sulla on sentään lapsi... Niin, sehän tässä perin veemäistä onkin. Ja lapsen lisäksi höppänä hyvin rakas koirakin.
Mikähän tuosta mukavuusalueelta poistumisen tekee niin epäuskottavaksi? Jo eri sairaudet tekee multa kotoa poistumisen hyvin hyvin epämukavaksi. Joten koen, että kun poistun kotoota esim. 7 kilsan lenkille paniikkihäiriöisenä ja fyysisiä vaivoja omaavana pää kainalossa tyyliin, niin poistun mukavuusalueeltani. Siellä minä koikkelehdin eteenpäin hurjaa vauhtia yrittäen ja miettien, että en taida kotio päästä, kun kroppa pettää alta. Välillä menen jopa ruuhka-aikana vaatekauppaan. Ihan vaan masokistina ilmeisesti.
Eipä tässä kuule juttelut auta, jos on parikymmentä vuotta halunnut kuolla, ja tunne on vuosia myöten voimistunut. Harmi vaan, että sain lapsen. Ja otin koiran.
[/quote]
Ok, olet selvästi vahvatahtoinen. Tiedän silti, että sinulla on tässä elämässä sellaisia asioita mitä et ole vielä saavuttanut. Oli ne sitten ihan yksinkertaisia. Kun katsot eläimiä ne eivät koskaan luovuta. Ne jatkaa vaikka jälkeläiset kuolisi ja puolet ruumiista olisi syöty. Jotain sellaista joka on ihmiselle todella vaikeeta. Tärkeämpää on mitä voit tehdä tästä päivästä lähtien. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään tai olla muu kuin olet. Tiedän että tässä maailmassa on monta ihan samanlaista ketkä käy joka päivä samoja ongelmia läpi. Ne ovat sinua nuorempia ja haluais kuulla sinun kokemuksen.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 05:23"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 05:09"]
[/quote]
Ok, olet selvästi vahvatahtoinen. Tiedän silti, että sinulla on tässä elämässä sellaisia asioita mitä et ole vielä saavuttanut. Oli ne sitten ihan yksinkertaisia. Kun katsot eläimiä ne eivät koskaan luovuta. Ne jatkaa vaikka jälkeläiset kuolisi ja puolet ruumiista olisi syöty. Jotain sellaista joka on ihmiselle todella vaikeeta. Tärkeämpää on mitä voit tehdä tästä päivästä lähtien. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään tai olla muu kuin olet. Tiedän että tässä maailmassa on monta ihan samanlaista ketkä käy joka päivä samoja ongelmia läpi. Ne ovat sinua nuorempia ja haluais kuulla sinun kokemuksen.
[/quote]
ei kai ihmisen ole tarkoitus koko elämänsä ajan saavuttaa ja suorittaa jotain? Ei mulla ole tarvetta moiseen. Mulle riittää saavutukseksi, että saan itse käytyä kaupassa, tai käytettyä tuon piskin. Siinä on välillä saavutusta kerrassaan.
En ole elukka, joten jätän väliin tuon kohdan.
En ole ikinä ollut miellyttämishaluinen :D en myöskään ole ikinä kokenut tarvetta esittää jotain mitä en ole. Olen reilusti oma itseni. Nämä ei näemmä kanna pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 05:52"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 05:23"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 05:09"]
[/quote]
Ok, olet selvästi vahvatahtoinen. Tiedän silti, että sinulla on tässä elämässä sellaisia asioita mitä et ole vielä saavuttanut. Oli ne sitten ihan yksinkertaisia. Kun katsot eläimiä ne eivät koskaan luovuta. Ne jatkaa vaikka jälkeläiset kuolisi ja puolet ruumiista olisi syöty. Jotain sellaista joka on ihmiselle todella vaikeeta. Tärkeämpää on mitä voit tehdä tästä päivästä lähtien. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään tai olla muu kuin olet. Tiedän että tässä maailmassa on monta ihan samanlaista ketkä käy joka päivä samoja ongelmia läpi. Ne ovat sinua nuorempia ja haluais kuulla sinun kokemuksen.
[/quote]
ei kai ihmisen ole tarkoitus koko elämänsä ajan saavuttaa ja suorittaa jotain? Ei mulla ole tarvetta moiseen. Mulle riittää saavutukseksi, että saan itse käytyä kaupassa, tai käytettyä tuon piskin. Siinä on välillä saavutusta kerrassaan.
En ole elukka, joten jätän väliin tuon kohdan.
En ole ikinä ollut miellyttämishaluinen :D en myöskään ole ikinä kokenut tarvetta esittää jotain mitä en ole. Olen reilusti oma itseni. Nämä ei näemmä kanna pitkälle.
[/quote]
Ei tarvitse suorittaa eikä saavuttaa mitään. Elämä antaa vain enemmän kun yrittää, vaikka menisi pieleen. Tyhmillä on hauskempaa. Vaikutat paljon tavallista fiksummalta siksi joudut kärsimään.
Tavallaan ymmärrän ap:n pointin, tavallaan en. Itselläni oli samantyyppinen fiilis sen jälkeen kun isäni kuoli. Tajusin että elämä on rajallinen eikä ole oikeastaan mitään pelättävää vaan voi tehdä mitä haluaa, eli samantyyppinen ajatus kuin aloittajalla. Harmi vaan että ainakin omalla kohdallani tuo olotila oli ohimenevä, eikä tuo ajatustapa tosiaan auta silloin kun on syvällä masennuksessa eikä ole energiaa toimia.
Muutenkin aloituksessa pistää silmään minäkeskeisyys: minä treenaan, minä haluan rautakankierektion, minä menen värjäyttämään kulmani, naiset katsovat minun perääni. Kuulostaa aika pintapuoliselta. Mitä tapahtuu jos ap jonakin päivänä menettää nuo nyt saavuttamansa, tärkeinä pitämänsä asiat? Onko ap ajatellut että elämällä voisi olla jotakin syvempää merkitystä, joka on egokeskeisten tarpeiden tuolla puolen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 16:33"]
Et kuulosta ihmiseltä joka haluaa kuolla, kuulostat ihmiseltä joka nyyhkii "yhyy yhyy kukaan ei ymmärrä ja elämä on niin kamalan kurjaa".
Ihminen, joka oikeasti haluaa kuolla, järjestää tilaisuuden niin että mikään ei häntä estä kuolemasta. Esim. lähtee töistä ruokatunnilla, painelee kotiinsa ja ampuu itseään päähän ilman että kukaan olisi sitä odottanut.
Siinä ei olisi auttanut uudet housut ja purkki viagraa.
Siinä oikean itsetuhoisuuden ja marttyrismin, huomionhaun ja silkan ruikutuksen ja huonon itsetunnon ero.
[/quote]
En mä silloin hakenut mitään huomiota enkä edes jutellut asiasta kenellekään. Olin yöllä yksin autossani ja mietin mitä tehdä ja minne mennä. Näin tapahtui muutamina öinä, välillä olin parkissa levähdyspaikoilla, joskus kaupungin syrjäisillä kujilla, kunnes tiesin vaihtoehtoja olevan kaksi ja vain kaksi. Oli joko noustava ja kuolla sitä yrittäessä tai sitten kuolla yrittämättä. Tämän tajuamisen jälkeen olikin sitten jo helpompaa ja lopetin kaikkinaisen murehtimisen siitä onnistunko vai en. Haistatin kaikille varoituksille piupaut, kuivailin kuntosalin laitteita ja treenasin aina niitä lihaksia, jotka vielä suostuivat pahemmitta kivuitta tekemään töitä. Ei ollut ollenkaan tavatonta, että saatoin ylittää sykkeessä 200 lukemia ja jopa puolen tunnin lämmittelyn aikana keskisyke oli päälle 170. Voit joskus kokeilla, niin ymmärrät miten tosissani olin ja olen edelleen.
En tiedä, ehkä mun ja niiden itsarin tekevien välillä on se ero, että löysin vaihtoehdon ja päätin vaikka tappaa itseni sitä tehdessäni. Ja turha puhua tavalla, joka ylistää itsariin päätyvän "kovaa" kanttia, kun tämä on ollut paljon kovempi tie, aiheuttanut fyysistä kipua enemmän kuin moni ymmärtääkään. Edes sellaiseen kuin itsesääli ei ole ollut mahdollisuutta ja antanut itselle armoa poiketa päätöksestä. Te ilkeämieliset tässä ennemminkin itsesäälissä piehtaroitte, nyyhkytätte kykenemättömyyttänne, paskaa fyysistä kuntoa ja sitä, ettei kukaan tuo teille kunnollista elämää kultalautasella. Sanon siis ihan suoraan, että jos olette kerran päättäneet, ettei elämä kannata ja teistä ole nousijaksi, niin vitut sinne ketään teitä jeesaamaan tule ja ketjulla työntämään. Siellähän makaatte surkean elämänne loppuun saakka tai sitten lopetatte sen itsesäälissä piehtaroimisen ja alatte oikeasti tehdä asioita ongelmienne ratkaisemiseksi. Asia kerrallaan, jos ette jaksa niin tämä on väärä mesta hakea vinkkejä miten kotonakin voi treenata siinä kuin kuntosalilla, ja jos ette osaa "yhtään mitään" niin täältä sitäkään ei löydy sanan sanaa, vaan oikeilla hakusanoilla hakukoneesta tai videoilta Youtube:sta.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 23:41"]
Haluan edelleen kuolla, vinkkisi eivät oikein saa nuorta naista innostumaan. Mutta hyvä kirjoitus, toivottavasti voit hyvin.
[/quote]
On helppo tehdä itsari. Miksi et ole tehnyt jos et halua elää?