Raskaus 40-vuotiaana - kokemuksia?

up

Sain kaksi nuorinta lastani 40 ja 42-vuotiaana.

Ei ollut komplikaatioita raskaudessa ja voimatkin riittäneet melkein paremmin kuin silloin kun parikymppisenä sain ensimmäiset lapseni.

Tsemppiä ap!

Sain ensimmäiseni 41 -vuotiaana. Raskausdiabetesta lukuunottamatta täysin normaali raskaus ja tuloksena täysin terve pieni tyttö. Ei ollut edes pahoja oloja tms.

Minulla 6 lasta. Ensimmäisen sain 25v ja kuudennen 39v. Iästäni riippumatta jokaisessa raskaudessa on ollut liitos-ja selkäkipuja. 3, 4 ja 5 raskaudessa verensokerissa heittoa.

Raskaudet alkaneet kaikki helposti, 2, 4 ja 6 ekalla yrityksellä, kaikki synnytykset sujuneet hyvin, ainoassakaan en ole tarvinnut kivunlievitystä. Joissakin raskauksissa ollut lievää pahoinvointia alussa.

Kuudes raskaus sujui mainiosti, terkkarin odottamaa verensokeriheittojakaan ei tullut. Selkä oli kipeä, mutta tosiaan niin kaikissa muissakin.

Joten tsemppiä vaan, ei 40v ole tosiaankaan vielä vanha. Itse olen nyt 44v ja kuntoni ja oman jaksamiseni puolesta voisin kyllä vielä lapsen tehdä, mutta ihan sillä perusteella, että olisin n.63v kun lapsi olisi täysi-ikäinen, en lapsia enää tarkoituksella tee.

Olen 39 ja odotan toista lasta. Minulla oli viime vuonna kauhea vauvakuume, oireilin paljon ja olin onnesta sekaisin. Mutta sitten tuli kolmannella kuulla keskenmeno. Nyt en osaa iloita raskaudesta yhtään, odotan vain että verenvuoto kuitenkin kohta taas alkaa ja lapsi on varmaan vammainen jos selviää ultraan asti. En ole edes enää varma oliko lapsi hyvä ajatus... Keskenmeno pilasi kaiken, en osaa enää olla iloinen ja onnellinen odottaja. Ei minulla ole edes mitään raskausoireitakaan, ei minkäänlaisia (olen 7. viikolla). Luultavasti tämä on tuulimuna.

En usko, että minun raskauteni 42 v oli sen kummallisempi kuin kenenkään muunkaan. Itse asiassa minulla ei ollut mitään hankaluuksia koko aikana, lukuunottamatta parin viikon selkäsärkyä puolessa välissä raskautta, ja aivan lopussa kohonnutta verenpainetta. Päin vastoin, monella nuoremmalla ystävällä oli paljon hankalampi raskaus. Lapsivesipunktiossa kävin, sen tulosten odottaminen oli raskauden stressaavin vaihe. Ja tosiaan, minullakin keskenmeno tuota aiemmin.

Jos olet suht terve, tuskin siinä mitään ihmeellistä tapahtuu. Moni kaverini on saanut lapsia yli 40-vuotiaana ja kaikilla on mennyt kaikki hyvin. Vanhin oli 47-vuotias ja hänkin selvisi oikein hyvin.

Minä sain ensimmäiseni 40-vuotiaana. Minulla oli kyllä melko helppoa kaikki. Raskaaksi tulin toisesta kierrosta ehkäisyn poisjättämisen jälkeen. Raskausaikana ei muuta vaivaa kuin alussa pientä pahoinvointia ja loppuvaiheessa selkäkipuja ja yleistä tukaluuden tunnetta ison mahan kanssa. Mutta ei mitään ylettömän raskasta, töissäkin pystyin käymään normaalisti. Synnytys oli myös ihan perus, pieni repeämä tuli välilihaan ja se ommeltiin mutta ei mikään kammokokemus todellakaan tuo synnytys. 

Minulla ei ole mitään väsymysongelmia ole ollut vauvankaan kanssa, mutta minä olen muutenkin ihminen joka en koskaan nuku pitkiiä jaksoja putkeen vaan heräilen vähän väliä ja nukahdan heti takaisin. Sen takia varmaan ei esim. imettämään tai itkuihin herääminen ole minua erityisemmin väsyttänyt. Paljon väsyneempi olen ollut töissä käydessä stressaavan työni takia kuin äitiyslomalla vauvan valvottamisten takia.

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta äitini oli 40v, kun synnyin. Olin täysiaikaiseksi todella pieni, koska istukka ei toiminut enää loppuvaiheessa kunnolla. Äiti sattui tuurilla olemaan sairaalassa, kun sydänäänet alkoivat laskea, ehdittiin pelastua sektiolla. :)

Kiitos kommenteista! Olen kyllä lukenut, että komplikaatiot on suht yleisiä, mutta se pelottaa, jos lapsi ei olekaan terve. Kuka huolehtisi esim. vammaisesta lapsestani kun itse olisimme miehen kanssa vanhuksia ja lapsella voisi vielä olla elämää vuosikymmeniä edessä? Onko muilla ollut tällaisia pelkoja tai ajatuksia? AP

Sain ainokaiseni 40-vuotiaana. Lasta yritettiin vajaa vuoden, minkä aikana tulin raskaaksi kolmesti joista viimeinen sitten onnistui. Lapsi on terve ja syntyi kuukauden etuajassa mutta siitä ei seurannut mitään ongelmia. Raskausaika oli minulle henkisesti kovaa aikaa, pelkäsin kokoajan raskausmyrkytystä ja niin minä mittailin ja puntaroin itseäni lähes päivittäin. Käytössä oli sokerimittari, virtsanvalkuaiset mittavat testiliuskat ja verenpainemittari. Kävin tarkkailussa sairaalassa ensin kohonneeen verenpaineen johdosta ja lopusi kohonneiden sokereiden vuoksi. 

Iällä varmaan osuutta asiaan mutta olisin saattanut olla yhtä hysteerinen 10 vuotta aikaisemminkin.

Löytyykö lisää kokemuksia?

Olen 39v ja odotan neljättä. Raskaaksi tulin, vaikka käytössä oli pillerit eikä mitään unohduksia tms. Että hedelmällisyys lienee kohdillaan :P

Raskaus on ollut jopa helpompi kuin edellinen (kuopus on 2,5v). Silloin olin vuodelevossa supistusten takia useaan otteeseen, mitään syytä ei löytynyt. Vielä pari kuukautta jäljellä, mutta ei mitään komplikaatioita tms toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 39v ja odotan neljättä. Raskaaksi tulin, vaikka käytössä oli pillerit eikä mitään unohduksia tms. Että hedelmällisyys lienee kohdillaan :P

Raskaus on ollut jopa helpompi kuin edellinen (kuopus on 2,5v). Silloin olin vuodelevossa supistusten takia useaan otteeseen, mitään syytä ei löytynyt. Vielä pari kuukautta jäljellä, mutta ei mitään komplikaatioita tms toistaiseksi.

Onnea myös loppuraskauteen!

Onko sinun raskautta seurattu nyt tarkemmin kuin nuorempana?

Sain ensimmäisen lapseni 42-vuotiaana. Raskausaikana meni hyvin, vähän pahoinvointia aluksi, mutta muuten ei mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 39v ja odotan neljättä. Raskaaksi tulin, vaikka käytössä oli pillerit eikä mitään unohduksia tms. Että hedelmällisyys lienee kohdillaan :P

Raskaus on ollut jopa helpompi kuin edellinen (kuopus on 2,5v). Silloin olin vuodelevossa supistusten takia useaan otteeseen, mitään syytä ei löytynyt. Vielä pari kuukautta jäljellä, mutta ei mitään komplikaatioita tms toistaiseksi.

Onnea myös loppuraskauteen!

Onko sinun raskautta seurattu nyt tarkemmin kuin nuorempana?

Ei, pikemminkin vähemmän, koska ongelmaton uudelleensynnyttäjä. Ja muutenkin esikoisen ajoista on neuvolakäyntejä vähennetty. Lääkärissäkin kysyttiin vaan, että haluanko sisätutkimuksen, ei ne aiemin ole tuollaisia kyselleet.

Odotan kolmatta ja täytän tänä vuonna 40. Olen vielä suht alussa, mutta raskaus on ollut samanlainen kuin 2 ekaa, ei juuri oireita, ihan lievää väsymystä ja kuvotusta. Varhaisultrassa kaikki oli normaalisti (vanhempien kohdalla en moisissa käynyt, mutta nyt ei hermot pitäneet ilman). Olen hyväkuntoinen, voimakas ja hoikka, paremmassa kunnossa kuin esikoisen aikaan 10 vuotta sitten. Toki tiedostan, että asiat voivat mennä pieleen, mutta en pelkää turhia. Seulonnan tulokset hieman jännittää.

Vierailija kirjoitti:

Odotan kolmatta ja täytän tänä vuonna 40. Olen vielä suht alussa, mutta raskaus on ollut samanlainen kuin 2 ekaa, ei juuri oireita, ihan lievää väsymystä ja kuvotusta. Varhaisultrassa kaikki oli normaalisti (vanhempien kohdalla en moisissa käynyt, mutta nyt ei hermot pitäneet ilman). Olen hyväkuntoinen, voimakas ja hoikka, paremmassa kunnossa kuin esikoisen aikaan 10 vuotta sitten. Toki tiedostan, että asiat voivat mennä pieleen, mutta en pelkää turhia. Seulonnan tulokset hieman jännittää.

Milloin olet menossa seulontaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan kolmatta ja täytän tänä vuonna 40. Olen vielä suht alussa, mutta raskaus on ollut samanlainen kuin 2 ekaa, ei juuri oireita, ihan lievää väsymystä ja kuvotusta. Varhaisultrassa kaikki oli normaalisti (vanhempien kohdalla en moisissa käynyt, mutta nyt ei hermot pitäneet ilman). Olen hyväkuntoinen, voimakas ja hoikka, paremmassa kunnossa kuin esikoisen aikaan 10 vuotta sitten. Toki tiedostan, että asiat voivat mennä pieleen, mutta en pelkää turhia. Seulonnan tulokset hieman jännittää.

Milloin olet menossa seulontaan?

Sain itse asiassa juuri tulokset, ei kohonnutta riskiä, nt 0.6 (pienempi kuin aiemmilla lapsilla :) toki kaikki ei selviä seulonnassa mutta olen varovaisen luottavainen - eikä down-lapsikaan ole meille katastrofi.