Raskaus 40-vuotiaana - kokemuksia?
Mitä kokemuksia teillä on raskaudesta 40-vuotiaana? Minkälaisia komplikaatioita mahdollisesti ollut vai onko kaikki mennyt hyvin.
Itselleni rakaus ei ole ollut aiemmin erinäisistä syistä mahdollista (toinen lapsi olisi kyseessä), mutta nyt mietin uskallanko enää edes yrittää? Eka raskaus oli suht helppo, mutta sen jälkeen oli keskenmeno juuri ennen 12 viikkoa. Asiallista kommentointia kaipaisin, en hyökkäävää, mutta en toisaalta kaunistelevaakaan. Aitoja kokemuksia ja tarinoita siis, ei mitään mielipideasioita. Saa nähdä onko se mahdollista tällä foorumilla... :)
Kommentit (52)
Hormoonihoidolla (2v) raskaus 40-vuotiaana.Raskaus oli helppo ja pientä alun pahoinvointia lukuunottamatta ei muita oireita.Raskaus oli toinen ja ensimmäinen "luomu".2 keskenmenoa siinä välissä.Tein kolmivuorotyötä äitiyslomaan asti.Molemmat raskaudet ovat olleet ihan parasta aikaa elämässäni kun muuten hormoonikierrot epäsäännölliset.Vielä kun puolisoni olisi ollut "mukana" odotuksessani ,mutta se onkin eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan kolmatta ja täytän tänä vuonna 40. Olen vielä suht alussa, mutta raskaus on ollut samanlainen kuin 2 ekaa, ei juuri oireita, ihan lievää väsymystä ja kuvotusta. Varhaisultrassa kaikki oli normaalisti (vanhempien kohdalla en moisissa käynyt, mutta nyt ei hermot pitäneet ilman). Olen hyväkuntoinen, voimakas ja hoikka, paremmassa kunnossa kuin esikoisen aikaan 10 vuotta sitten. Toki tiedostan, että asiat voivat mennä pieleen, mutta en pelkää turhia. Seulonnan tulokset hieman jännittää.
Milloin olet menossa seulontaan?
Sain itse asiassa juuri tulokset, ei kohonnutta riskiä, nt 0.6 (pienempi kuin aiemmilla lapsilla :) toki kaikki ei selviä seulonnassa mutta olen varovaisen luottavainen - eikä down-lapsikaan ole meille katastrofi.
Onneksi olkoon!
Tiedätkö muuten onko 40-vuotiaan riski saada keskenmeno suurimmillaan alkuraskaudessa vai säilyykö riski kovinkin suurena loppuun asti? (verrattuna nuorempiin odottajiin)
Kiitos! :)
En ole varma - seuraavassa mitä itse netistä lukemalla päättelin:
ihan varhaisen keskenmenon (4-5 vko) todennäköisyys ainakin kasvaa huimasti iän myötä, ja on todella suuri 40-vuotiailla (90-95%), ja 12 viikkoon saakka keskenmenoriski on suurempi kuin nuoremmilla. 12 viikon jälkeen keskenmeno on mielestäni harvinainen kaikilla. Mutta myös kohtukuoleman riski ja synnytyskomplikaatioiden riskit ovat käsittääkseni reilusti suurempia 40+ ikäisillä kuin nuoremmilla. Jos on aiempia lapsia ja ei keskenmenoja niin riski laskee 30-35-vuotiaan tasolle.
Tsemppiä!
Sain 5. lapsen 42-vuotiaana. Mulla raskaus sujui todella hyvin, ei oikeastaan mitään ongelmia paitsi veriryhmävasta-aine, joka oli edellisessäkin raskaudessa. Sitä seurattiin tiiviisti ja jouduin ramppaamaan äitipolilla. Niskaturvotus oli 2,9 mm, mutta en päässyt sen takia lapsivesipunktioon, koska rajana oli 3 mm. Ikä ei oikeuttanut tutkimukseen. Paino pysyi hyvin kurissa, kiloja tuli vain kuusi koko raskausaikana. Silti lapsi oli syntyessään (sektio perätilan takia) liki nelikiloinen ja ihan terve. Toivuin nopeasti sektiosta. Vauva-aika meni hienosti enkä rasittunut edes koliikista ja yövalvomisista. Lapsi on pian 16-vuotias ja hyvin sujuu edelleen.
Sain luomu-esikoiseni 44-vuotiaana. Raskaus meni ok, väsynyt olin kyllä, en oksentanut kertaakaan, mutta hieman paha olo ekan kolmanneksen. ei mitään riskiryhmähommaa ollut, erikseen oikein sanottiin, ettei pidetä riskisynnyttäjänä (Helsinki). Ainoastaan sokerirasitustestiin jouduin/pääsin hoikkuudesta huolimatta, puhtaat paperit sain. Mitään seulontoja ei tehty, koska niskapoimu-ultra ja se verikoe oli niin selvästi puhtaat. Synnytys meni hyvin. Nivelkipuja tuli. Tyttäremme on terve, iloinen, älykäs ja lahjakas, ei allergioita ja hyvä vatsustuskyky.
Ei ole keski ikä vielä 40v!!!! :/ jotkut 30v voi olla.esim katkeruuden, vihan tms takia vanhemman näköisiä kun jotkut 50v
Onnellinen ihminen se joka saa vauvan yli neljäkymmentä vuotiaana.
Sitä samaa toivoo muillekkin tyytyväisin iloisin mielin.
43 vuotiaana sain kolmannen lapseni. Lievä rd oli, johon sain tiivistä seurantaa ja insuliinihoidon. Muuten meni niinkuin raskaudet yleensäkin menevät. Kremppaa ja vaivaa, muttei mitään maata mullistavaa.
Vähän jännitti ennen rakenneultraa, mutta pohjimmiltaan oli kuitenkin ihan levollinen olo.
En tunne itseäni mitenkään erityisen iäkkääksi äidiksi. Vauva oli perustyytyväinen, joten yöheräilytkään eivät muodostuneet ongelmaksi.
Harmaita hiuksia alkoi tulemaan heti synnytyksen jälkeen ja raskaudesta palautuminen on varmasti hitaampaa.
Sain esikoiseni 20 vuotiaana ja iltatähden 39 vuotiaana, kyllä on ihan jäätävä ero univajeisena operoimisessa. 😵💫
Kiloja kertyi myös hirveästi ja liitoskivut ja selkävaivat olivat infernaaliset. Tosi vaikea raskaus, vaikka olen sporttinen ja ”nuorekas” nelikymppinen.
En tiedä olisinko ryhtynyt tähän, jos olisin tiennyt miltä valvominen ja vauvan viihdytys univajeisena tuntuu.🤕Rakas ja toivottu lapsi on, mutta mutta..
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista!x Olen kyllä lukenut, että komplikaatiot on suht yleisiä, mutta se pelottaa, jos lapsi ei olekaan terve. Kuka huolehtisi esim. vammaisesta lapsestani kun itse olisimme miehen kanssa vanhuksia ja lapsella voisi vielä olla elämää vuosikymmeniä edessä? Onko muilla ollut tällaisia pelkoja tai ajatuksia? AP
Vaikeimmat vammat huomataan yleensä jo raskausaikana, kun vielä voi keskeyttää raskauden. Synnytyksessä vammautumisia tulee nykyään erittäin vähän ja ainakin pk-seudulla tehdään sektioita melko helposti, jos synnytys ei etene.
Mä sain esikoisen 41 v. Tavallinen raskaus. Sain raskausdiabetes dg:n, mutta se olikin ainoa kerta, kun verensokerissa oli poikkeamaa. Nykyään iso osa saa saman dg:n iästä jne. riippumatta.
Onneksi olkoon!
Tiedätkö muuten onko 40-vuotiaan riski saada keskenmeno suurimmillaan alkuraskaudessa vai säilyykö riski kovinkin suurena loppuun asti? (verrattuna nuorempiin odottajiin)