Onko sinulla ollut vainoajaa?

Ei oo ollut, mutta katson juuri Netflixistä vainoojista kertovaa sarjaa. Aika moni heistä on vankilassakin sitä mieltä, ettei ole vainonnut ja kaikki on vain väärinkäsitystä. Pelottavaa.

Erityisesti jäi mieleen yksi tapaus, jossa nainen otti takaisin vankilasta palanneen exänsä, joka tappoi ensin vahingossa hänen poikansa, sitten jäi koukkuun huumeisiin, petti, alkoi vainoamaan ja lopulta yritti tappaa naisen. Mietin, että mitäköhän pariskunnalle tänä päivänä kuuluu.

Kyllä. Yhä 15v jälkeen pelkään, että hän jonain päivänä tulee ja tekee sen, minkä uhkasi eli ottaa minut päiviltä. 

Koska tuosta on kulunut niin pitkä aika, niin poliisit eivät tee tottakai mitään asian eteen enää vaikka olin silloin alaikäinen ja terveydenhuollosta halutaan vain lääkitä pää täyteen lääkkeitä.

Olkaa onnellisia, ettette ole rikollisten uhreja. Se on täyttä helvettiä olla Suomessa.

Mulla ollut vaan kissa.

Kyllä, 11-vuotiaana ensimmäisen kerran ja kaikki vainoajani ovat olleet ennalta tuntemattomia ja vainoamista kesti vuosia kerrallaan. Tunne on aivan järkyttävä kun kohteeksi joutuu, onneksi asia on edes kriminalisoitu nykyään. Ja sillä tavalla selvinnyt, että ulkona yksin ollessani olen edelleen jatkuvasti varuillani.

Periaatteessa kyllä. Ex-avopuoliso (nainen).

On. Vainoaja oli nainen.

M46

Ei minulla, mutta tutulla oli rapussa joku hiippari, joka aina "sattumalta" osui samaan aikaan pyykkituvalle, hissiin, käytävään jne.

Selvisi muuttamalla.

Eiköhän nuo ex-jutut ole vähän eri kun maan laajuiset ja maailmanlaajuiset gan stalkingit. Niissä nyt olekaan kyse pelkästään existä vaan ihan järj. rikollisuudesta, rahasta ja rikoksista.

Miksi vainoat?

Varmaan vainoavat samasta syystä kun ihmiset joukolla koulukiusaa. Koska voi ja siihen ei puututa. Todetaan vaan että uhri on varmaan tehnyt jotain tai on muuten vaan outo.

Ennen vainosi ihmisiä psykoexät. Nykyään työkkärin tädit. 

On ollut ex-poikaystävä vuosia sitten. Välillä mietin, että vainoaako vieläkin. Aktiivista vainoa kesti n.9kk ja se oli todella traumatisoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Yhä 15v jälkeen pelkään, että hän jonain päivänä tulee ja tekee sen, minkä uhkasi eli ottaa minut päiviltä. 

Koska tuosta on kulunut niin pitkä aika, niin poliisit eivät tee tottakai mitään asian eteen enää vaikka olin silloin alaikäinen ja terveydenhuollosta halutaan vain lääkitä pää täyteen lääkkeitä.

Olkaa onnellisia, ettette ole rikollisten uhreja. Se on täyttä helvettiä olla Suomessa.

Pää täyteen lääkkeitä? Ihan tosi? Kyllä esim. masennuslääke on hyväksi ja auttaa nukkumaan. Onhan salainen osoite?

Katkaisin välit hänen vaikka on sukulainen ja kaikkin niihin ihmisiin joihin hän kontatki..Ei pääse kiinni minun, ei horjutaa mieltäni.

Vainoajat ovat olleet minuun ihastuneita poikia/miehiä sekä yksi eksä. Hämmentävin oli teininä 50+ miehen harrastama stalkkaus, ahdistavinta hampaisiin asti veitsillä aseistautuneen huumeita käyttäneen luokkatoverin stalkkaus.

Oli, eräs vanhempi nainen, joka hermostui mulle, kun sääntörikkomuksesta ja ihan syystä heitin pois fb-ryhmästä. Alkoi häiritsemään kauppojani huutonetissä. Osteli kohteitani ja sai meilini ja puhelinnumeroni ja lähetteli kaikenlaista suunnilleen tappouhkauksesta lähtien. 

Siitäkin selvittiin lopulta, tosin nettipoliisin virka-apua tarvittiin.

Kyllä oli. Eräs henkilä noin 15 vuotta sitten, jonka kanssa vaihdoin sähköpostia. Hän alkoi yllättäen käyttäytymään todella ilkeästi, uhkailemaan, syyttelemään minua kaikesta mitä en ollut tekemään, vaati että minun piti tulla hänen luokseen monen sadan metrin päähän vaikka emme edes tunteneet kunnolla jne. Sitten muutaman sellaisen viestin jälkeen tein selväksi, että en halua olla enää hänen kanssaan tekemisissä, mistä hän raivostui ja alkoi lähettämään useita kymmeniä viestejä päivässä. Minä sitten vaihdoin sähköpostiosoitetta, mutta kävin yhä muutaman kuukauden välein katsomassa sitä vanhaa osoitetta. Se oli aina aivan täynnä niitä viestejä, joita oli satoja kertynyt muutamassa kuukaudessa. En lukenut niitä vaan poistin ne aina ja lopulta niiden tulo loppui ehkä noin 3-4 vuoden päästä. Onneksi hän vainosi vain sähköpostin välityksellä, mutta jaksan yhä ihmetellä sitä sinnikkyyttä. Jopa neljän vuoden ajan joka päivä vähintään muutama viesti oli tullut ja hän siis ilmeisesti luuli, että jos hän jaksaa niiden lähettämistä tarpeeksi pitkään jatkaa, niin minä vastaan hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla, mutta tutulla oli rapussa joku hiippari, joka aina "sattumalta" osui samaan aikaan pyykkituvalle, hissiin, käytävään jne.

Selvisi muuttamalla.

Mullakin oli tällainen. Kummasti aina just samaan aikaan lähti kämpästään ulos kun kävelin rappukäytävällä hänen asuntonsa ohi, varmaan ovisilmästä kyttäsi koska menen siitä. Useamman kerran sattui myös yhtä aikaa viemään roskia. Helvetin ahdistavaa. Kyseessä oli about ikäiseni mies.

Mutta kumma juttu, vaikka sitten tällainen pakkomielteisesti ihastunut yksilö pääsee/joutuu vanhan Vaasan sairaalaan niin hupsis äkkiäkös sieltä pääsee pois ja lääkkeet. Mitä niitä ottamaan, kunhan vaan saa sekoilla maailman tappiin.

Ala-asteella yksi minuun yksipuolisesti ihastunut tyttö vietti paljon aikaansa kotikadullamme pyöräillen. Pysähtyi yleensä talomme eteen minuuteiksi. Usein oli pikkuveljensä kanssa.

Parikymppisenä yksi minuun yksipuolisesti ihastunut nuori nainen piinasi häirikköpuheluilla. Soitto tuntemattomasta numerosta ja kun vastasin, niin tuut tuut tuut... Tiesin ensimmäisestä puhelusta lähtien kuka oli asialla, mutta varmistuksen sain, kun soitti kerran vahingossa niin, että numero näkyi. Vasta silloin paljastin tietäväni kuka häiriköi, mutta ei myöntänyt. En siis kertonut, että soitti numero näkyvillä. Soitti vielä pari kertaa häirikköpuhelun hälventääkseen epäilyä, mutta lopetti sitten.