Minun lapseni aloitti päivähoidossa alle 2-vuotiaana

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 20:23"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 20:17"]

Miksi pk/pp-hoitajien osaamista ei arvosteta ja kunnioiteta? Miksi 3 lapsen äiti olisi automaattisesti parempi hoitaja kuin ammattimainen hoitaja, jonka vastuulla on 3 lasta? Hoitopäivä on rakennettu ikäryhmälle sopivaksi, päivä noudattaa turvallista rutiinia mutta sisältää myös kehittävää toimintaa ja hoitaja osaa koulutuksensa ja kokemuksensa pohjalta arvioida onko syytä seurata lapsen kehitystä erityisen tarkasti ja osaa tarjota sopivia välineitä tähän. Lisäksi väitän, että päiväkodissa esiintyy vähemmän huutoa, kiroilua ja uhkailua kuin mitä kotiäiti saattaa päästää suustaan. Mutta Suomessahan ei tästä saisi puhua kun äitimyytti on niin vahva.

[/quote]

Ihan kuin äidin roolia yritettäisiin mitätöidä - se on toinen ääripää äitimyytistä. Miten lapset voivat terveesti itsenäistyä vanhemmistaan jos nämä eivät koskaan ole olleet näiden kanssa.

[/quote] Ohiksena, lapsihan tarvitsee yhden turvallisen aikuisen elämäänsä. Jos näitä on enemmän, hyvä vain. Äidin ei kuitenkaan tarvitse olla se lähin. Se voi hyvin olla isä ja/tai äiti ja/tai hoitaja. Oli se hoitaja sitten isovanhempi, pph tai päiväkodinhoitaja.

[/quote]

Olisi helpointa että lapsi kiintyy johonkin pysyvästi siihen asti kunnes tulee itsenäistymisen hetki. Päiväkodin hoitaja on siellä vain lyhyen ajan.

[/quote]

Ideaalia onkin useampi läheinen aikuinen. Isä, äiti ja sitten se hoitaja. Kaikki yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:04"]

40 jatkaa: ja olen ollut itse päiväkodissa 2 vuotiaasta 80 luvulla. Silloin päivähoito oli aivan erilaista kuin nykyään. Meillä oli oma keittäjä joka teki kaikki ruuat, omat tutut hoitajat, lapsiryhmä pienempi samoin pk:n koko. Nykyään toiminta on aivan erilaista ja luulen että monet vanhemmat luulevat päiväkotien olevan samanlaisia kuin heidän lapsuudessaan.Vielä 15 vuotta sitten toiminta oli erilaista kuin nyt.

[/quote]

Hoh hoijaa taas. 

Ihanko todella päiväkodit ovat muuttuneet nyt 15 vuoden aikana kaikki samanlaisiksi kauhulaitoksiksi, joissa lapset voivat huonosti 80-luvun onneloiden sijaan? Oletko sä nyt vittu sentään tosissasi?

80-luvulla oli ihan samalla tavalla hyviä ja huonoja päiväkoteja kuin nykyäänkin. Oli sadistisia perhepäivähoitajia, ja usein lapsia piti viedä hoitoon minne sattuu, eikä silloin edes välttämättä ollenkaan välitetty siitä, oliko hoitajalla koulutusta vai ei. Nykyään valvonta ja päivähoidon, anteeksi varhaiskasvatuksen tavoitteet on aivan toisella tasolla kuin tuolloin.

Mulla on kokemusta kolmesta lapsesta ja neljästä päiväkodista. Jokaiseen olen ollut tyytyväinen. Yksi oli pieni yksityinen pk, jossa oli 3 hoitajaa ja paikat 14:sta lapselle, joita hoidettiin sisarusryhmässä. Että kyllä näitä pieniä ja tunnelmallisia päiväkoteja on edelleen olemassa.

Näissä muissakaan päiväkodeissa ei ole ollut ylisuuria ryhmiä tai ongelmia henkilöstön vaihtuvuuden takia. Viimeisimmässä, missä on ollut meidän perheen lapsia nyt neljänä vuonna, on ollut koko ajan samat hoitajat, ja toiminta kaikin puolin kivaa ja mielekästä.

Ja sanon nyt vielä, että esikoisemme ehti olla kotona eskari-ikäiseksi asti, eli tiedän kyllä lasten kotihoidostakin aika paljon. Mm. sen että itselleni lapsena se oli ihan kamala vaihtoehto, koska äitiäni ei pystynyt järjestämään minulle tarpeeksi toimintaa ja ylisosiaalisena lapsena oli kamalaa olla kotona päivät pitkät tyhjän panttina. Vaikka tiedän ja kuvistakin näen että olen ollut kerhoissa ja harrastuksissa jne. niin  silti mun pääasiallinen muistikuva noista vuosista on se armoton tylsistyminen, ja kateus naapurin lasta kohtaan, joka PÄÄSI tarhaan.

LUKEKAA TOHTORI KELTINKANGAS-JÄRVISEN kirja Pienen lapsen sosiaalisuus. Siinä kerrotaan, miksi alle 2 v. ei pidä laittaa päiväkotiin. Kirjassa on viitattu lukuisiin kansainvälisiin tutkimuksiin!

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 14:36"]

Tuon ikäisenä ei vielä lapsi ole kehityksellisesti valmis ryhmähoitoon, kokopäiväisesti. Tämä vaan on kehityspsykologinen tosiasia eikä mielipidekysymys. Totta on että lapset kokevat tilanteen hyvin eri tavoin mutta riski lapsen hyvinvoinnille on suurempi. Kaikki eivät kärsi eivätkä samalla tavalla. Suuri merkitys ollaan todettu ryhmän suuruudella, hoitoajan pituudella, henkilöstön pysyvyydellä, läheisellä yhteistyöllä hoitaja-vanhempi. Siis vanhemmat voivat vaikuttaa ryhmähoidon stressiin kiinnittämällä huomiota näihin seikkoihin.

[/quote]

Juu. Esim. kaikki ruotsalaiset lapset ovat vissiin tämän takia häiriintyneitä idiootteja. Lapset joutuvat ihan yleisesti reilun vuoden ikäisinä päivähoitoon. Siellä kun ei tunneta kotihoidontukea. Puhumattakaan muista maista.

[/quote]

Mutta Ruotsissa onkin sellainen mahdollisuus, että äitiyspäivärahaa + vanhempainrahaa (tai millä nimellä nuo siellä kulkevatkaan) voi ottaa joka toiselta päivältä ja näin tuplata tuetun kotonaoloaikansa lapsen kanssa. Suurin osa vanhemmista myös käyttää tuon mahdollisuuden.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 20:23"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 20:17"]

Miksi pk/pp-hoitajien osaamista ei arvosteta ja kunnioiteta? Miksi 3 lapsen äiti olisi automaattisesti parempi hoitaja kuin ammattimainen hoitaja, jonka vastuulla on 3 lasta? Hoitopäivä on rakennettu ikäryhmälle sopivaksi, päivä noudattaa turvallista rutiinia mutta sisältää myös kehittävää toimintaa ja hoitaja osaa koulutuksensa ja kokemuksensa pohjalta arvioida onko syytä seurata lapsen kehitystä erityisen tarkasti ja osaa tarjota sopivia välineitä tähän. Lisäksi väitän, että päiväkodissa esiintyy vähemmän huutoa, kiroilua ja uhkailua kuin mitä kotiäiti saattaa päästää suustaan. Mutta Suomessahan ei tästä saisi puhua kun äitimyytti on niin vahva.

[/quote]

Ihan kuin äidin roolia yritettäisiin mitätöidä - se on toinen ääripää äitimyytistä. Miten lapset voivat terveesti itsenäistyä vanhemmistaan jos nämä eivät koskaan ole olleet näiden kanssa.

[/quote]

Mikä ihmeen äitimyytti? Äitiä tarvitaan kipeästi elämän alussa. Äiti tavallisesti paras ja luonteva lapsen tarpeista huolehtija. Ei ole olemassa aikuista joka lähempänä lapsen tarpeita ja jolle niiden tyydyttäminen on niin osa omaa itseä. Kyllä se luonto antoi äitiydelle sille kuuluvan tärkeyden. Se että äidit itse haluavat sitä väheksyä ja mitäyöidä on minulle arvoitus.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 20:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 20:30"]

Jos niillä asioilla on merkitystä, ne kyllä otetaan huomioon ja kerrotaan tarkasti tutkimuksissa. Kunhan nyt ensin saisimme luettavaksi näitä tutkimuksia. Ketkä kansainvälisesti nimekkään psykologian ammattilaiset ovat tutkineet kiintymyssuhdetta? Entä tätä väitettyä päiväkotistressiä?

[/quote]

"Kansainvälisesti nimekkäät psykologit"? Freudkin oli nimekäs psykologi, mutta kompastui omaan naisvihaansa. Toisaalta monet ammattilaiset ovat etääntyneet ihmisistä, koska jälkimmäisten pitävät heitä puolijumalina. Niin kuin todistit. Ihmisiä hekin ovat. Huolestuttavaa jos et osaa arvioida tietoa ilman asianomaisen titteleitä.

[/quote] Näinhän tässä sanottiinkin. Ei ihan. Pointtini oli, että yhden Keltikankaan tutkimus ei vielä paljoa paina, jos siitä ei tiedemaailmassa olla yksimielisiä, tai se ei ole aiheuttanut mitään mielenkiintoa ja jatkotutkimuksia. 

Jos aiheesta kuitenkin on muutakin kuin yhden suomalaisen naisen tekemää viime aikaista tutkimusta, niin lukisimme sitä mielellämme. 

[/quote]

LUKEKAA TOHTORI KELTINKANGAS-JÄRVISEN kirja Pienen lapsen sosiaalisuus. Siinä kerrotaan, miksi alle 2 v. ei pidä laittaa päiväkotiin. Kirjassa on viitattu lukuisiin kansainvälisiin tutkimuksiin!

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:04"]

Toinen lapseni meni hoitoon 9kk iässä ja vielä päiväkotiin. Ihana pikkuneiti hänestä silti kasvoi <3 Töihin palaaminen oli oma valintani. Ei olisi päänuppi enää kestänyt kotona olemista. Olen nyt työelämässä onnellisempi kuin kotona lasten kanssa. Lapsetkin huomaa ettei äiti ole enää niin kireä, kuin 1,5 vuotta sitten. Miehellä oli toki mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa, mutta hän ei halunnut.

[/quote]

Miksi ihmeessä hankit lapsia, jos et jaksa/pysty/halua olla heidän kanssaan edes muutamaa vuotta? Meillä lapset kotihoidossa 3-v saakka, kuten monilla muillakin lähipiirissämme ja kyllä eron huomaa selkeästi verrattuna lapsiin, jatkaa ovat menneet kovin pieninä päiväkotien isoihin ryhmiin.

Sama kun laittaisi orpokotiin.

Kyllä niiden ammattikasvattajien kuuluisi vanhemmille kertoa enemmän siitä mitä päiväkotihoito merkitsee ja sisältää etenkin alle kolmevuotiaiden kohdalla. Kertoa siitä miten pyritään auttamaan ja tukemaan, mitkä asiat pienelle hankalia ryhmässä, miten pitkän päivittäseen eroon liittyvien tinteiden kanssa lasta autetaan, miten kehitysaskelia tuetaan ja miten päiväkoti pyrkii jakamaan lapsen kehityksen vanhempien kanssa. Valitettavasti jää aivan liian vähän aikaaa ja mahdollisuuksia tämän kaltaisille keskusteluille ja niin lapsi elää kahta arkea jotka eivät kommunikoi riittävästi keskenään riittävästi, mikä johtaa usein väärinkäsityksiin ja ristiriitoihin jossa lapsi jää vaille tarvitsemaansa apua.

Mä en jksa lukea näitä jankuttavia kirjoituksia, joissa vedotaan tutkimuksiin siellä ja täällä. Kai sen huomaa lapsesta, miten hoito sujuu. Ja vanhempi voi tehdä lyhyempää päivää, joten hoitopäivistä tulee lyhyitä.
Kummasti tpelätään hoidon kauheutta, mutta silti itketään, kun on niin kuinka kiireistä oma arki on. Kyllä siihen lapsen mahdolliseen stressiin vaikuttaa myös se kotona vietetty aika, eli onko se rauhoittavaa ja kiireetöntä.
Mutta sitten stressi ei pelota, kun jo alle kouluikäiselle hankitaan monta harrastusta ja monilla alakoululisella on tiukempi aikataulu kuin yritysjohtajilla.

Tässä keskustelussa on valtavasti yleistystä ja ääripäitä. Olisi mielenkiintoista joskus nähdä päiväkoti, jossa oikeasti koko alle 3-vuotiaiden ryhmä olisi paikalla täysilukuisena 10 tuntia päivässä. Veikkaanpa ettei Suomesta sellaista löydy.

Sen verran uskallan itsekin yleistää, että totean että meidän päiväkotimme alle 3-vuotiaiden ryhmässä puolet ovat vapaalla vähintään yhden päivän viikossa, useimmat näistä kaksi päivää viikossa. Päiväkotimme ensimmäinen hoitolapsi tulee klo 7 ja hän on 4-5-vuotiaiden ryhmästä. Ensimmäinen alle 3-vuotias tuodaan aikaisintaan klo 7.30 ja hänkin usein myöhemmin, kun vanhemmat ovat saaneet työvuoroja sovitettua tai pyytäneet isovanhempia hätiin.

Klo 16 alle 3-vuotiaiden ryhmästä (12 lasta) on jäljellä neljä lasta, nämäkin niitä vapaapäivää viettäviä. Pisimpään hoidossa oleva tästä ryhmästä on noin 9 tunnin verran (7.30-16.30) mutta hänkin siis vapaalla kaksi päivää viikossa.

Oma kokemukseni (neljän päiväkodin verran) on, että pienten lasten vanhemmat yrittävät monin tavoin pitää hoitoajan lyhyenä tai ainakin sen viikottaisen hoitoajan minimissä. En ole tavannut vielä alle 3-vuotiasta joka olisi hoidossa 10 tuntia päivässä 5 päivänän viikossa. Tämä on siis todella marginaali ilmiö, josta ei mielestäni tarvitse edes keskustella.  

Minut on laitettu hoitoon 1-vuotiaana ja hoitopäivien pituus oli 8,5 tuntia. En muista ryhmäkokoja, päiväkotikuvassa on kuitenkin 18 lasta ja kolme aikuista, joten kovin paljon pienemmät ne ryhmäkoot eivät ole olleet. En ole ikinä kokenut tulleeni hylätyksi vanhempieni toimesta, koska he viettivät hyvin tiiviisti kanssani muun vapaa-ajan. Uskonkin, että iso vaikutus pienten lasten hoidossa on se, miten vanhemmat viettävät vapaa-aikansa. Jos hoitopäivän päätteeksi vanhemmila on harrastuksia ja viikonloppuisin viettävät vielä parisuhdeaikaa, on aivan selvää, että lapsi voi olla eksyksissä ja stresaantunut. Jos sen sijaan hoitopäivät ovat lyhyet ja vapaa-aikaa vietetään yhdessä, niin tilanne on varmasti aivan toinen.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 19:58"]

Huvittuneena aina luen näitä vääntöjä. Toivotaan, että lapsistani ei tule stressin vuoksi mitään sekopäitä vaikka menivät vauvoina päiväkotiin. t. parjatussa Belgiassa asuva

[/quote]

Kai he ovat olleet siellä 10 tunnin päivä 5 krt vkossa ryhmässä jossa on 12 alle 3 lasta ja 3 hoitajaa joista kaikki ovat yhtäaikaa paikalla n. 1 tunnin päivässä?

[/quote]

Typerä ja asiaton tuo jälkimmäinen kommentti. Suomessa on kohtuullisen hyvät resurssit ja taso päivähoidossa, vaikka päivärytmit ja mitoitukset ovat joskus melkoista villiä länttä. Aika vähän varsinaisesti väkivaltaisia pikkulapsia, ja tarhatädit ovat kokeneita ja koulutettuja verrattuna joihinkin teineihin mitä Keski-Euroopassa näkee. Ei se meno silti olennaisesti erilaista ole. Järkevät määrät hoitajia lapsimäärään nähden ihan kuten Suomessakin ja normaalit työpäivät vanhemmilla.

Itse uskon kyllä, että minkä ikäisillä tahansa lapsilla tarhassa tulee jonkin verran "stressiä" (erityisesti varmaan alle 2v, riippuu kyllä tarhasta ja lapsesta) mutta kaikki stressi ei välttämättä ole pahasta, enkä usko, että "stressi" tässä erityisesti lapsia pilaisi, vaikka joku päivystävä dosentti olisi laboratoriossa verrannut tarhalasten ja mamin sylissä istuvien kotihoidettujen kortisoliarvoja. Ihme pumpulissa sitä halutaan kasvattaa sitä ainokaista herranterttua ja saadaan se sitten monella muulla tavalla pilalle.

Samoin ei alle 2-vuotias tarhaa välttämättä "tarvitse", mutta minusta on ihan älytöntä kuvitella, etteikö siitä olisi myös hyötyjä. Me ei haluttu alle vuoden ikäisenä laittaa lasta tarhaan, tuntui itsestä vähän hurjalta katsella jotain 3-4kk ikäisiä hoidossa, ja jälkiviisaana tuntui että siinä 1 ja 2v välillä oli 4 pv/vk (8-9 tuntia/kerta) hieman liikaa, 3 pv olisi ollut sopiva. Mutta ei tuo ole lasta mitenkään haitannut ja ainakin on pienestä oppinut leikkimään toisten kanssa ja sosiaaliseksi. Saa sitä stressiä huonoista kotioloista ja stressaantuneista, seinähulluista, kiireisistä vanhemmistakin joille lapsi on koko elämä ja illatkin menevät vauva.fi-palstalla oman kotihoidon erinomaisuutta itselleen uskotellessa.

Toinen lapsi meni reilun 1,5v ikäisenä tarhaan 2 pv/vk, ja tämä oli vielä melko hyvä tarha - ja meidän tapauksessamme tuntuu ihan absurdilta ajatella, että tästä olisi ollut hänelle jotakin haittaa. Omasta mielestäni suomalainen 5pv/vk on kyllä vielä 4-5-vuotiaallekin tarpeetonta (lähinnä aamuheräily ja pakollinen lepohuoneessa makailu ovat rasittavia), ja olen iloinen että pystymme pitämään omamme osan viikkoa kotona. Mutta en silti usko että asiat viisipäiväiseen rytmiin tottuneilla lapsilla mitenkään huonommin ovat.

Stressaava päivähoito ja sen päälle väsyneet, stressaantuneet vanhemmat on varmaan jo aika huono yhdistelmä, mutta jos kotona ovat asiat hyvin, on tuo aika ihmeellistä jankuttaa että päivähoito sinänsä pieniä lapsia pilaisi siksi että joku asenteellinen dosentti sanoo niin.

[/quote]

Mitä sä selität? Kerrot ihan eri tilanteesta kuin ap jonka lapsi oli pk:ssa täydet päivät ja viikot. Ei teidän lasten hoitoa ja jonkun joka on täysipäiväisesti voi verrata, siitä kokopäivähoidosta päiväkodissa pitkiä päiviä on tässä ollut kysymys. Ei myöskään ole kysymys lapsen pilaamisesta, vaan siitä mitkä arvot ovat aikuisella, haluaako palata töihin vai hoitaa pienen itse, lapsen parhaasta.

Mutta uskottele mitä haluat itsellesi "korkealaatuisesta" päivähoidosta ja siitä että henkilökuntamitoitukset täyttyvät (itse n. 20 päiväkotia Helsingissä kiertäneenä voin todeta että ne eivät täyty eikä kyse ole yksittäisistä päivistä) ja siitä että alle 2 vuotias hyötyy täysipäiväisestä hoidosta 100 lapsen pk:ssa enemmän kuin kotioidosta. Suomessa on niin liikkuttava tuo ihmisten usko viranomaisiin ja siihen että kun joku sanoo päivähoidon olevan laadukasta niin sen on sitä sitten oltava.

[/quote]

Palliaivo, tuossa ei sanottu että 2-v. "hyötyy hoidosta enemmän kuin kotioidosta (sic)". Todettiin, ettei siitä ole erityistä haittaakaan - ja olen samaa mieltä, ei ainakaan siinä määrin mitä te seinähullut kotiäidit täällä maalailette. Siitähän tässä nimenomaan puhutaan, että menevätkö lapset pilalle. Se on älytöntä henkisesti häiriintyneiden pakkomielteisten äitien pohdiskelua mikä on lapselle "paras". Se riittää, mikä on "hyvä" lapselle ja siihen on monia konsteja - kotona tai tarhassa. "Parasta" jos haettaisiin, niin aika monelle lapselle se ei olisi ne nykyiset vanhemmat ilman melkoista terapiaa. (Ennenkuin joku idiootti tähän tarttuu: en tarkoita, etteivätkö omat vanhemmat olisi parhaat kasvattajat, mutta jos "parasta" haetaan, kyllä aika monella vanhemmalla olisi siinä omassa touhussa kotona paljon kehittämistä, sen sijaan että mietitään onko ne lapset lisäksi tarhassa vai ei.)

Ja sillä nyt ei ole mitään merkitystä onko iso vai pieni päiväkoti, olennaista on ryhmien koko. Parempi pieni ryhmä 500 lapsen päiväkodissa kuin liian iso ryhmä 20 lapsen päiväkodissa.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:37"]

Lukekaa psyk. tohtorin Keltinkangas-Järvisen kirjoja on olemassa kiistaton tutkimusnäyttö, että alle 3 v. ei hyödy millään tavalla päivähoidosta. Päinvastoin on osoitettu, että kortisolintuotanto (stressihormoni) aktivoituu, ja lapsi kärsii stressistä todennäköisesti myöhemminkin elämässä helpommin. Lisäksi agressiivinen käytös lisääntyy. Mitä nuorempi lapsi, suurempi ryhmä, pidempi hoitopäivä sitä suuremmat riskit. Katsokaa ympärillenne; nykyihmiset ei kestä pientäkään stressiä, joka toisella burn out ja mt-lääkkeet...

[/quote]

Partakarva väpättäen väristellään "Keltinkankaasta" (Keltikangas!) ja "agressiosta" (kaksi geetä).

Suomessa on paljon aivan erinomaisia päiväkoteja. 

Lasten stressaaminen on suorassa suhteessa vanhempien täyspäisyyteen ja stressaamiseen. Jos äiti vouhottaa, ahistuu ja soimaa itseään lasten hoitoon viemisestä, totta kai se tarttuu lapsiinkin. 

Olipa ihanan neutraali ja rehellinen teksti. Hyvä äiti sinä olet, aivan varmasti :)

Minun lapseni menivät päiväkotiin 10 kk, 12 kk ja 11 kk ikäisinä ja ihan kelpo nuoria niistä on kasvanut. Iloisia ja reippaita ja opiskelevat ahkerasti eikä mitenkään tunnu vaikuttaneen se, minkä ikäisinä hoitoon menivät. Enkä edes ole mikään jättipalkkainen uraohjus vaan ihan kolmivuorotyötä tekevä nainen joka nyt vaan sattuu tykkäämään työstään ja joka halusi mennä töihin.

Poika meni tarhaan 1.5v ja on viihtynyt tosi hyvin, mitään ongelmia ei ole ollut.

Tuon ikäisen on ihan hyvä olla muiden ihmisten ja ikäistensä kanssa tekemisissä.

Mun meni kanssa, hiukan alle 2 v. On nyt 14 v, ystävällinen ja hauska poika, joka menestyy hyvin koulussa ja saa viikottin kiittäviä merkintöjä Wilmaan. Itsekin olen tavallinen toimihenkilö.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:04"]

Toinen lapseni meni hoitoon 9kk iässä ja vielä päiväkotiin. Ihana pikkuneiti hänestä silti kasvoi <3 Töihin palaaminen oli oma valintani. Ei olisi päänuppi enää kestänyt kotona olemista. Olen nyt työelämässä onnellisempi kuin kotona lasten kanssa. Lapsetkin huomaa ettei äiti ole enää niin kireä, kuin 1,5 vuotta sitten. Miehellä oli toki mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa, mutta hän ei halunnut.

[/quote]

Miksi ihmeessä hankit lapsia, jos et jaksa/pysty/halua olla heidän kanssaan edes muutamaa vuotta? Meillä lapset kotihoidossa 3-v saakka, kuten monilla muillakin lähipiirissämme ja kyllä eron huomaa selkeästi verrattuna lapsiin, jatkaa ovat menneet kovin pieninä päiväkotien isoihin ryhmiin.

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta, miten sen eron huomaa? Olen siis kanssasi samaa mieltä siitä, että ei liian pieniä päivähoitoon.

Oma lapseni aloitti hieman alle 11 kk enkä todellakaan koe olevani huono äiti. En tekisi mitään toisin vaikka saisin valita uudelleen.

Täällä näköjään taas peruskoulupohjalta tai lähihoitajaopintojen viisastamina puolustellaan lasten kotihoitoa kolmivuotiaaksi. Ja kas, onhan siellä joku lukeneemmankin mielipide. Ja sen lukeneemman lapset ovat siellä päiväkodissa.

Olettateko oikeasti, että koulutetut ihmiset (jotka tutkimusten mukaan palaa ihin ja laitta lapsen päiväkotiin keskimäärin lapsen ollessa 1,5v) eivät osaa lukea mitään tutkimuksia? Tai eivät peräti ymmärrä niitä? Että ne lukeneet raukkaparat uraäidit eivät osaa etsiä ja vertailla tietoa? Kuulkaa, se taitaa valitettavasti olla niin, että tiedon ja sen oikean relevantin tiedon omaksuminen onnistuu näöiltä 1,5 vuotiaiden päiväkotilasten äideiltä kaikein parhaiten.  Mutta turha tästä on jankuttaa. Olisi ehkä paras, että peruskoulupohjalta luettaisiin vaan peruskoulukirjallisuutta ja jätettäisiin nämä vähän haasteellisemmat keltikangasjärviset meille vähän enemmän lukeineille, joille niiden sisältämän tiedon omaksuminen kriittisesti onnistuu parhaiten.

Ja mitä tulee lasten pahoinvointiin. Ne äidit, jotka palaavat töihin, ovat koulutetuinpia. Ne ovat ne samat äidit, joiden lapset tarvitsevat vähiten lapsilleen mielenterveys tai lastensuojelupalveluja.Ehkei mennyt päivähoio sittenkään pieleen?

Ja mitä tulee kansainvälisesti kotihoidontukeen tai päivähoitoon. Suomessa on täysin ainutlaatuinen järjestelmä. Norjassa on pikkasen samanlainen. Muualla tämmöistä kummajaista ei ole. Lapset viedäänjopa 2-3kk ikäisinä seimiin tms. Ja kyllä päiväkotilapset ovat ihan yhtä isoissa ryhmissä myös ulkomailla alla 3v kuin suomessa. Tosin vastaava julkinen hoitojärjestelmä puuttuu, mutta yksityis-järjestösektorit hoitavat asiat lähes identtisesti.

Ja lopuksi. joo. Minut on kasvatettu kotona kuoluun asti, mies 4kk iästä päiväkodissa. Ja kyllä meikäläinen on se perheen vinksahtanein.

ja vielä. Toki olen asunut Ruotsissa, Norjassa, Sakssa ja Ranskassa

ja vielä. Teen aiheesta tieteellistä tutkimusta. Toki lähteenä ei ole yhden yliopiston julkaisut, koska se ei ole tapana.

ja vielä. Omat lapseni menivät päiväkotiin 11kk ja 1v1kk iässä. Ja viihtyvät siellä vielä nyt 3 vuoden jälkeenkin.