Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minun lapseni aloitti päivähoidossa alle 2-vuotiaana
14.01.2015 |
Ja voin kyllä itsekin myöntää, että ajattelen olevani huono äiti sen takia. Aina välillä täällä on niitä uraäiti vs kotiäiti keskusteluita, joissa uraäidit mollaa kotiäitejä. Minä ainakin arvostan teitä kotiäitejä todella paljon.
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:28"]
Jos on olemassa kiistatonta näyttöä siitä, että alle 3-vuotias ei kehityksellisesti ole vielä valmis päivähoitoon, niin miksi niin monet sivistysmaat ottavat tässä asiassa riskin? Ovat ottaneet jo vuosikymmeniä ja monet näistä lapsista ovat jo itse vanhempia.
[/quote]
Sanos muuta! Tutkimukset joita kansainvälisesti jatkuvasti lisääntyvät ovat kuitenkin useimmat 2000-luvulta. Huoli pienten lasten ryhmähoidosta ja siihen sisältyvistä haasteista ja ongelmista ovat hyvnkin keskeisiä. Unicefinkin taholta kehoitettu kiinnittämään erityistä huomiota juuri kaikkein pienimpien päiväkotihoitoon. Unicefin lapsen oikeuksien komitean Suomen päivähoitoa koskevassa lausunnossa kiinnitettiin erityistä huomiota alle kolmevuotiaiden päiväkotihoidon puutteisiin. Alle kolmevuotiaiden kehityksessä rakentuu kivijalka joka kantaa myöhemmän kehityksen. Kannattaa pyrkiä turvaaman tämä varhainen kehitysvaihe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on taas AV-mammojen tiedeyhteisö ratkonut kaikki lapsen psyykeen ja kasvamiseen liittyvät mysteerit.
Tieteellinen menetelmä, jolla nämä kaikki mysteerit on ratkottu, on vanha ja hyväksi todettu: otetaan netistä joku tekstinpätkä, joka tukee omaa käsitystä, ja julistetaan se "titeelliseksi todisteeksi" tai "tutkimustulokseksi joka osoittaa että Y vaikuttaa X:ään".
Sinänsähän on harmitonta, että nämä alikoulutetut, jotka eivät ymmärrä tieteestä ja tutkimuksesta mitään, saati sellaisista tieteenhaaroista kuin kvalitatiiviset tieteet (esim. psykologia, jossa ei voida aukottomasti todistaa jotain ilmiötä, vaan erilaisia teorioita pyritään todistelemaan havainnoilla, joille voi olla muitakin selityksiä) kertoilevat täällä, että taas on jotai osoitettu todeksi, mutta harmi on se, että osa porukasta täällä uskoo näitä hörhöjä.
Tämä on hyvä esimerkki tällaisesta pseudotieteestä, tämä "tutkimus", jonka mukaan lasta ei pitäisi viedä hoitoon (varsinkaan ryhmään) alle kolme vuotiaana. Jos et aikaisemmin tiennyt vielä, niin; kyseessä on sen tekstin kirjoittajan mielipide, ei mikään tieteellisesti todistettu tosiasia, joka pätisi yleisesti.
Samanlainen harha (täälläkin) on ollut lapsen kiintymyssuhde käsitteenä. Esimerkiksi meille pokkana päiväkodin täti selvitti tärkeänä päiväkodin kasvatus- ja toimintamallia: se perustuu kiintymyssuhdeteoriaan. Siellä ihan strategiana (Helsinki) on, että lapsen kiintymyssuhdetta tuetaan päiväkoin toiminnalla. Ihan kelpo teoria, joka pitää varmasti pitkälti paikkansa. Helsingin kaupunki on vain unohtanut ohjeistaa päiväkodin tätejä siitä, että kiintymyssuhde ei muodostu automaattisesti äitiin. Päiväkodissa kiintymyssuhdeteoria ja äitimyytit olivat menneet villisti sekaisin, ja ja pokkana täti tilitti kuinka kiintymyssuhdeteorian mukaan "äiti on lapsen tärkein henkilö" ja tätä äiti-lapsisuhdetta tuetaan myös omahoitajasysteemillä.
No, jos kukaan on jaksanut oikeasti perehtyä tähän(kään) teoriaan, niin eihän sielläkään tällaista todeta. Kiintymyssuhdeteorin mukaan lapselle muodostuu läheinen kiinteä suhde siihen tai niihin aikuisiin, jotka ovat läsnä siinä varhaisvaiheessa. Usein (käytännön järjestelysyisyistä, monissa perheissä) se aikuinen joka varhaisvaiheessa on lapsen kanssa eniten, on äiti. Mutta aina ei näin ole, ja jos isä tai mummo tai who ever onkaan se, joka siinä varhaisvaieessa on se läheisin ja turvallisin hoitaja ja läsnä eniten, niin siihen se kiintymyssuhde sitten muodostuu. Tai kumpaankin vanhempaan, jos ovat yhtäveroisesti kotona lapsen kanssa ihan alusta asti ja kumpikin sen suhteen luo.
Näin ne menee sossussa kaikki tutkimukset kevyesti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja lopputulos on se, että tutkimuksesta tai teoriasta otetaan käyttöön vain se osa, joka tukee omia (vinoutuneita) käsityksiä, tai sitten teoria suorastaan väännetään tukemaan omia uskomuksia. Sossussa se uskomus on, että lapselle tärkein ihminen on aina äiti, ja mitä tahansa maailmalla tutkitaan ja teorioidaan, joka osoittaisi jotain muuta, niin sossulle nämä ovat aina kerettiläisiä väitteitä.
Näin tämän hoitoiänkin suhteen. Koko euroopassa ja monilla muilla alueilla lapset ovat paljonkin erossa vanhemmistaan ja menevät hoitoon pienestä pitäen -ja yksi mielipidekirjoittaja nyt sitten on mielipiteellään "osoittanut", että nämä lapset ovat stressaantuneita ja kärsivät aikuisuuteen asti tästä henkisestä väkivaltaisesta erosta (äidistä).
Meidän muksut meni kunnan päiväkotiin kumpikin puolitoistavuotiaina; siinä iässä, että osasivat kävellä ja puhua sen verran, että psytyivät kertomaan onko jano, vessahätä (vaipat toki oli), nälkä, ikävä, kylmä, jne ja mitä haluavat tehdä (piirtää, leikkiä). Se oli meistä turvallinen ikä, ja vähän säälitti ne alle vuoden ikäiset, jotka eivät osanneet puhua eivätkä oikeen liikkua, ihan vaan sen takia, että tiedettiin ettei niillä tädeillä ole aikaa ja mahdollisuutta koko ajan sylissä hoitaa. Mutta näyttää niistäkin lapsista ihan terveitä kasvaneen, kun niitä nyt siellä katsoo.
Tosin parilla äidillä näyttäisi olevan vakavampia epätasapainotiloja... mutta se on oma juttunsa se. Ehkä heitä on lapsena pidetty liian pitkään kotona, ja nyt sitten sopeutuminen maailmaan on siitä syystä jäänyt puolitiehen...
Taas joku yhden tutkimuksen nainen täällä riehumassa.
Lukekaa psyk. tohtorin Keltinkangas-Järvisen kirjoja on olemassa kiistaton tutkimusnäyttö, että alle 3 v. ei hyödy millään tavalla päivähoidosta. Päinvastoin on osoitettu, että kortisolintuotanto (stressihormoni) aktivoituu, ja lapsi kärsii stressistä todennäköisesti myöhemminkin elämässä helpommin. Lisäksi agressiivinen käytös lisääntyy. Mitä nuorempi lapsi, suurempi ryhmä, pidempi hoitopäivä sitä suuremmat riskit. Katsokaa ympärillenne; nykyihmiset ei kestä pientäkään stressiä, joka toisella burn out ja mt-lääkkeet...
Näistä tutkimuksista nyt vielä.
Se ei osoita tieteellisesti yhtään mitään, että suomessa sosiaalialaa opiskelevat (ja usein vielä amk-tasolla) tekevät omia "tutkimuksiaan" joissa saatana vielä viitataan parhaimmillaan oman opinahjon aikaisempiin "tutkimuksiin". olen ollut näitä lukemassa ja pöyristynyt siitä helvetin paskasta tasosta, joka suomalaisessa sosiaalitoimessa ja sen opinahjoissa on.
Suomalaisessa "sosiaalitieteissä" on itseasiassa kyseessä epätiede. Vallitsevana käsityksenä ja johtoajatuksena on (kasvatus ja perhe), että perheessä äiti on kantava voima ja side sekä lämmin hahamo, johon lapset luovat kiintymyssuhteen vauvasta alkaen, ja isät ovat enemän tai vähemmän statisteja joiden rooliin kuuluu elättäminen ja työnteko, ja joiden ominaisuuksiin ihmisenä kuuluu juopottelu ja väkivalta.
Kaikenmaailman haistapaskan -"tutkimuksia" sitten kirjoitellaan sellaisessa ohjauksessa, joiden ohjaajien ajatusmaailma on vinksahtanut ja kaukana objektiivisesta tieteenteosta. Nuoret opiskelijat (ja vähän vanhemmatkin) lainailevat onneissaan aiempia vastaavia suppeita epäobjektiivisia kirjoitelmia, ja tulkitsevat villisti ja täysin epätieteellisesti muita tutkimuksia tukemaan omia teorioita, jotka opinnäytetyönohjaaja ohjaa valitsemaansa suuntaan.
Pahimmillaan ohjaamassa (tai opinnäytetyötä tekemässä) on kiihkouskovaisia, jolloin näiden "tutkimusten" muutoinkin kyseenalaiseen lopputulemaan on ollut vaikuttamassa oman lahkon käsitykset maailmanmenosta.
Puolueetonta perustutkimusta sen sijaan voi löytää psykiatrian ja suurelta osin psykologian saralta. Näissä yhteisöissä ei ole päässyt liikaa ainakaan vielä vaikuttamaan tämä sairaalloinen miesviha ja äitimyytti, joka on saastuttanut suomalaisen sosiaalitieteen ja sosiaalitoimen kentän kokonaan.
Jossette ole huomanneet, niin jo monissa asiantuntijapiireissä on oltu tästä tilanteesta huolissaan, ja esim. sosiaalitoimeen perheasioita käsittelemään on vaadittu psykologeja. Sossun ihmisten ammattitaito (tai siis taidottomuus) ja käsinkosketeltavan vahvat asennevammat ovat täysin julkisesti tunnettu ja todettu tosiasia.
Mutta jos nyt siis niitä tutkimuksia linkkaatte tänne tukemaan teidän käsityksiänne puolesta ja vastaan, niin unohtakaa ne sossualan oppilaitosten opinnäytetyöt ja siellä opiskelevien kaikenmaailman höpönlöpön kirjotelmat, joita he kutsuvat graduiksi tai "tieteellisiksi artikkeleiksi". Ne on puhdasta aatteella saastunutta propagandaa, mistä syystä ne eivät ole objektiivista tiedetää, mistä syystä ne eivät ole tieteellisessä keskustelussa päteviä argumenttien tukijalkoja. Psykologian alan tutkimukset sen sijaan ovat paljon vahvempaa tavaraa väittelyssä -psykologiksi ei voi edes valmistua minkään kansanopiston kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:22"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 14:36"]
Tuon ikäisenä ei vielä lapsi ole kehityksellisesti valmis ryhmähoitoon, kokopäiväisesti. Tämä vaan on kehityspsykologinen tosiasia eikä mielipidekysymys. Totta on että lapset kokevat tilanteen hyvin eri tavoin mutta riski lapsen hyvinvoinnille on suurempi. Kaikki eivät kärsi eivätkä samalla tavalla. Suuri merkitys ollaan todettu ryhmän suuruudella, hoitoajan pituudella, henkilöstön pysyvyydellä, läheisellä yhteistyöllä hoitaja-vanhempi. Siis vanhemmat voivat vaikuttaa ryhmähoidon stressiin kiinnittämällä huomiota näihin seikkoihin.
[/quote]
Juu. Esim. kaikki ruotsalaiset lapset ovat vissiin tämän takia häiriintyneitä idiootteja. Lapset joutuvat ihan yleisesti reilun vuoden ikäisinä päivähoitoon. Siellä kun ei tunneta kotihoidontukea. Puhumattakaan muista maista.
[/quote]
Missään ei ole väitetty, että päivähoidon varhainen aloittaminen tekee lapsista häiriintyneitä idiootteja. Sen sijaan se aiheuttaa lapselle stressiä, ja kotona oleminen on se parempi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei tarvitse "päiväkodin sosiaalisia kontakteja".
[/quote]
Jatkuva ylimääräinen stressi (joka todettu tutkimuksissa taaperoilla päiväkotihoidossa) vaikuttaa haitallisesti neurofysilogiseen kehitykseen. Näin kertovat uusimmat aivotutkimukset. Alle kolmevuotiaan aivojen neurologinen kehitys on vilkasta ja sen normaaliin toteutumiseen tarvitaan myö emotionaalinen ympäristö joka oikealla tavalla tukee. Stressi häiritsee normaalia kehitystä Liian varhaisesta ryhmähoidosta saattaa tästä syystä olla haitallisia vaikutuksia.
[/quote]
Ei mutta kun ei nyt ollut riittävän arvostettu kansainvälinen tutkimus.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:45"]
Näistä tutkimuksista nyt vielä.
Se ei osoita tieteellisesti yhtään mitään, että suomessa sosiaalialaa opiskelevat (ja usein vielä amk-tasolla) tekevät omia "tutkimuksiaan" joissa saatana vielä viitataan parhaimmillaan oman opinahjon aikaisempiin "tutkimuksiin". olen ollut näitä lukemassa ja pöyristynyt siitä helvetin paskasta tasosta, joka suomalaisessa sosiaalitoimessa ja sen opinahjoissa on.
Suomalaisessa "sosiaalitieteissä" on itseasiassa kyseessä epätiede. Vallitsevana käsityksenä ja johtoajatuksena on (kasvatus ja perhe), että perheessä äiti on kantava voima ja side sekä lämmin hahamo, johon lapset luovat kiintymyssuhteen vauvasta alkaen, ja isät ovat enemän tai vähemmän statisteja joiden rooliin kuuluu elättäminen ja työnteko, ja joiden ominaisuuksiin ihmisenä kuuluu juopottelu ja väkivalta.
Kaikenmaailman haistapaskan -"tutkimuksia" sitten kirjoitellaan sellaisessa ohjauksessa, joiden ohjaajien ajatusmaailma on vinksahtanut ja kaukana objektiivisesta tieteenteosta. Nuoret opiskelijat (ja vähän vanhemmatkin) lainailevat onneissaan aiempia vastaavia suppeita epäobjektiivisia kirjoitelmia, ja tulkitsevat villisti ja täysin epätieteellisesti muita tutkimuksia tukemaan omia teorioita, jotka opinnäytetyönohjaaja ohjaa valitsemaansa suuntaan.
Pahimmillaan ohjaamassa (tai opinnäytetyötä tekemässä) on kiihkouskovaisia, jolloin näiden "tutkimusten" muutoinkin kyseenalaiseen lopputulemaan on ollut vaikuttamassa oman lahkon käsitykset maailmanmenosta.
Puolueetonta perustutkimusta sen sijaan voi löytää psykiatrian ja suurelta osin psykologian saralta. Näissä yhteisöissä ei ole päässyt liikaa ainakaan vielä vaikuttamaan tämä sairaalloinen miesviha ja äitimyytti, joka on saastuttanut suomalaisen sosiaalitieteen ja sosiaalitoimen kentän kokonaan.
Jossette ole huomanneet, niin jo monissa asiantuntijapiireissä on oltu tästä tilanteesta huolissaan, ja esim. sosiaalitoimeen perheasioita käsittelemään on vaadittu psykologeja. Sossun ihmisten ammattitaito (tai siis taidottomuus) ja käsinkosketeltavan vahvat asennevammat ovat täysin julkisesti tunnettu ja todettu tosiasia.
Mutta jos nyt siis niitä tutkimuksia linkkaatte tänne tukemaan teidän käsityksiänne puolesta ja vastaan, niin unohtakaa ne sossualan oppilaitosten opinnäytetyöt ja siellä opiskelevien kaikenmaailman höpönlöpön kirjotelmat, joita he kutsuvat graduiksi tai "tieteellisiksi artikkeleiksi". Ne on puhdasta aatteella saastunutta propagandaa, mistä syystä ne eivät ole objektiivista tiedetää, mistä syystä ne eivät ole tieteellisessä keskustelussa päteviä argumenttien tukijalkoja. Psykologian alan tutkimukset sen sijaan ovat paljon vahvempaa tavaraa väittelyssä -psykologiksi ei voi edes valmistua minkään kansanopiston kautta.
[/quote]
Onko psyk. tohtori Keltinkangas-Järvinen amk-tasolla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:22"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 14:36"]
Tuon ikäisenä ei vielä lapsi ole kehityksellisesti valmis ryhmähoitoon, kokopäiväisesti. Tämä vaan on kehityspsykologinen tosiasia eikä mielipidekysymys. Totta on että lapset kokevat tilanteen hyvin eri tavoin mutta riski lapsen hyvinvoinnille on suurempi. Kaikki eivät kärsi eivätkä samalla tavalla. Suuri merkitys ollaan todettu ryhmän suuruudella, hoitoajan pituudella, henkilöstön pysyvyydellä, läheisellä yhteistyöllä hoitaja-vanhempi. Siis vanhemmat voivat vaikuttaa ryhmähoidon stressiin kiinnittämällä huomiota näihin seikkoihin.
[/quote]
Juu. Esim. kaikki ruotsalaiset lapset ovat vissiin tämän takia häiriintyneitä idiootteja. Lapset joutuvat ihan yleisesti reilun vuoden ikäisinä päivähoitoon. Siellä kun ei tunneta kotihoidontukea. Puhumattakaan muista maista.
[/quote]
Missään ei ole väitetty, että päivähoidon varhainen aloittaminen tekee lapsista häiriintyneitä idiootteja. Sen sijaan se aiheuttaa lapselle stressiä, ja kotona oleminen on se parempi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei tarvitse "päiväkodin sosiaalisia kontakteja".
[/quote]
Jatkuva ylimääräinen stressi (joka todettu tutkimuksissa taaperoilla päiväkotihoidossa) vaikuttaa haitallisesti neurofysilogiseen kehitykseen. Näin kertovat uusimmat aivotutkimukset. Alle kolmevuotiaan aivojen neurologinen kehitys on vilkasta ja sen normaaliin toteutumiseen tarvitaan myö emotionaalinen ympäristö joka oikealla tavalla tukee. Stressi häiritsee normaalia kehitystä Liian varhaisesta ryhmähoidosta saattaa tästä syystä olla haitallisia vaikutuksia.
[/quote]
Ei mutta kun ei nyt ollut riittävän arvostettu kansainvälinen tutkimus.
[/quote]
LUE PROFESSORI KELTINKANGAS-JÄRVISTÄ, kiistaton näyttö olemassa!!!
[/quote] Kyllä Ruotsissa on kotihoidontuki. Lisäksi monet äidit tekevät osa-aikatyötä ensimmäiset vuodet.
[/quote]
No sitten on muutosta tapahtunut. Ei ollut minun aikanani. T. 10 v. sitten Ruotsista muuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:52"]
[/quote] Kyllä Ruotsissa on kotihoidontuki. Lisäksi monet äidit tekevät osa-aikatyötä ensimmäiset vuodet.
[/quote]
No sitten on muutosta tapahtunut. Ei ollut minun aikanani. T. 10 v. sitten Ruotsista muuttanut.
[/quote]
Huomaatko, ei ole sinun "olen asunut siellä, täällä ja tuolla" perustelusi ihan paikkaansapitäviä enää nykypäivänä?
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:01"] [quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:27"] [quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:22"] [quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 14:36"] Tuon ikäisenä ei vielä lapsi ole kehityksellisesti valmis ryhmähoitoon, kokopäiväisesti. Tämä vaan on kehityspsykologinen tosiasia eikä mielipidekysymys. Totta on että lapset kokevat tilanteen hyvin eri tavoin mutta riski lapsen hyvinvoinnille on suurempi. Kaikki eivät kärsi eivätkä samalla tavalla. Suuri merkitys ollaan todettu ryhmän suuruudella, hoitoajan pituudella, henkilöstön pysyvyydellä, läheisellä yhteistyöllä hoitaja-vanhempi. Siis vanhemmat voivat vaikuttaa ryhmähoidon stressiin kiinnittämällä huomiota näihin seikkoihin. [/quote] Juu. Esim. kaikki ruotsalaiset lapset ovat vissiin tämän takia häiriintyneitä idiootteja. Lapset joutuvat ihan yleisesti reilun vuoden ikäisinä päivähoitoon. Siellä kun ei tunneta kotihoidontukea. Puhumattakaan muista maista. [/quote]
Missään ei ole väitetty, että päivähoidon varhainen aloittaminen tekee lapsista häiriintyneitä idiootteja. Sen sijaan se aiheuttaa lapselle stressiä, ja kotona oleminen on se parempi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei tarvitse "päiväkodin sosiaalisia kontakteja". [/quote] Jatkuva ylimääräinen stressi (joka todettu tutkimuksissa taaperoilla päiväkotihoidossa) vaikuttaa haitallisesti neurofysilogiseen kehitykseen. Näin kertovat uusimmat aivotutkimukset. Alle kolmevuotiaan aivojen neurologinen kehitys on vilkasta ja sen normaaliin toteutumiseen tarvitaan myö emotionaalinen ympäristö joka oikealla tavalla tukee. Stressi häiritsee normaalia kehitystä Liian varhaisesta ryhmähoidosta saattaa tästä syystä olla haitallisia vaikutuksia. [/quote]
Ei mutta kun ei nyt ollut riittävän arvostettu kansainvälinen tutkimus. [/quote] LUE PROFESSORI KELTINKANGAS-JÄRVISTÄ, kiistaton näyttö olemassa!!!
[/quote]
Juu mutta katsos ei riitä, ei ole kansainvälisesti arvostettu tämä Keltinkangas-Järvinen. Ei ole näyttöä, että lapselle olisi haitallista aloittaa alle 2-vuotiaana tarhassa. Näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut kotona ja sitten myöhemmin eskarissa omasta tahdostani. Koen että olin tärkeä äidilleni ja että olen erityinen. Sain yhdeltä ihmiseltä täysin jakamattoman huomion. Ryhmässä olisin varmaan joutunut liikaa ajattelemaan "me"- tyyliin ja alkanut kyseenalaistamaan omia tarpeitani jos ympärilläni on muitakin jotka tarvitsevat jotain. Tosin minä olenkin erityisherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:52"]
[/quote] Kyllä Ruotsissa on kotihoidontuki. Lisäksi monet äidit tekevät osa-aikatyötä ensimmäiset vuodet.
[/quote]
No sitten on muutosta tapahtunut. Ei ollut minun aikanani. T. 10 v. sitten Ruotsista muuttanut.
[/quote]
Huomaatko, ei ole sinun "olen asunut siellä, täällä ja tuolla" perustelusi ihan paikkaansapitäviä enää nykypäivänä?
[/quote]
No enpä ole kyllä perustellut asuneeni siellä ja tuolla. Ihan kommentoin vaan, että näyttää systeemit Ruotsissa muuttuneen. Sekoitat johonkin toiseen.
Minä laitan omani hoitoon heti kun voin, jotta voin opiskella arvostetun tutkinnon ja olla arvostettu.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 17:57"]
Minä laitan omani hoitoon heti kun voin, jotta voin opiskella arvostetun tutkinnon ja olla arvostettu.
[/quote]
Näin sitä minä minä maailmassa. Entäs lapsesi uskotko että saa riittävästi eväitä elämää varten ja riittävästi taitoja oman tulevaisuuden rakentamiselle. Ei se itsen arvostus tutkimuksilla tule vaan siitä että tuntenut itsensä tärkeäksi ja rakestetuksi kun pieni.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 22:01"]
Poika meni tarhaan 1.5v ja on viihtynyt tosi hyvin, mitään ongelmia ei ole ollut.
Tuon ikäisen on ihan hyvä olla muiden ihmisten ja ikäistensä kanssa tekemisissä.
[/quote] pieni kaipaa syliä paljon .
Minulla ei ollut mitään muuta niin tärkeää kun oma lapsi jolloin vein hoitoon vasta n. 3,5 v.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 17:57"]
Minä laitan omani hoitoon heti kun voin, jotta voin opiskella arvostetun tutkinnon ja olla arvostettu.
[/quote]
Näin sitä minä minä maailmassa. Entäs lapsesi uskotko että saa riittävästi eväitä elämää varten ja riittävästi taitoja oman tulevaisuuden rakentamiselle. Ei se itsen arvostus tutkimuksilla tule vaan siitä että tuntenut itsensä tärkeäksi ja rakestetuksi kun pieni.
[/quote]
Uskon. Totta, ei itsen arvostus tule tutkimuksilla, mutta tutkinnoilla ja hyvällä asemalla kyllä. Minun etu on myös lapsen etu.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:22"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 14:36"]
Tuon ikäisenä ei vielä lapsi ole kehityksellisesti valmis ryhmähoitoon, kokopäiväisesti. Tämä vaan on kehityspsykologinen tosiasia eikä mielipidekysymys. Totta on että lapset kokevat tilanteen hyvin eri tavoin mutta riski lapsen hyvinvoinnille on suurempi. Kaikki eivät kärsi eivätkä samalla tavalla. Suuri merkitys ollaan todettu ryhmän suuruudella, hoitoajan pituudella, henkilöstön pysyvyydellä, läheisellä yhteistyöllä hoitaja-vanhempi. Siis vanhemmat voivat vaikuttaa ryhmähoidon stressiin kiinnittämällä huomiota näihin seikkoihin.
[/quote]
Juu. Esim. kaikki ruotsalaiset lapset ovat vissiin tämän takia häiriintyneitä idiootteja. Lapset joutuvat ihan yleisesti reilun vuoden ikäisinä päivähoitoon. Siellä kun ei tunneta kotihoidontukea. Puhumattakaan muista maista.
[/quote]
Missään ei ole väitetty, että päivähoidon varhainen aloittaminen tekee lapsista häiriintyneitä idiootteja. Sen sijaan se aiheuttaa lapselle stressiä, ja kotona oleminen on se parempi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei tarvitse "päiväkodin sosiaalisia kontakteja".
[/quote]
Jatkuva ylimääräinen stressi (joka todettu tutkimuksissa taaperoilla päiväkotihoidossa) vaikuttaa haitallisesti neurofysilogiseen kehitykseen. Näin kertovat uusimmat aivotutkimukset. Alle kolmevuotiaan aivojen neurologinen kehitys on vilkasta ja sen normaaliin toteutumiseen tarvitaan myö emotionaalinen ympäristö joka oikealla tavalla tukee. Stressi häiritsee normaalia kehitystä Liian varhaisesta ryhmähoidosta saattaa tästä syystä olla haitallisia vaikutuksia.
[/quote]
Uusimassa "Kirkko ja kaupunki" lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli sylin merkityksestä pienelle lapselle nimenomaan juuri aivojen kehityksenkin kannalta. En voinut olla ajattelematta kun luin sitä alle 3 vuotiaita 12 lapsen ryhmässä 10 tunnin hoitopäivää "lusimassa" 5 krt viikossa. Kuinka paljon he saavat syliä vrt kotihoidettu lapsi?