Paskimmat tai epäonnistuneimmat HÄÄT missä ootte ollut?

Upeat maalaishäät maalaistalon pihalla, kaikki tehty aivan täydellisesti ulkohäitä varten. Kutsuttuja vieraita 120 henkilöä. Koko päivän S.A.T.O.I kun ....no just sieltä....hät hätään kyhättiin ruokailu SIIVOAMATTOMAAN autotalliin, jonne johti jyrkät portaat: 120 vierasta jonottaa ruokaa / kiipeää raput ylös ruokalautasen ja lasin kanssa ja etsii epätoivoisesti laskutilaa asunnosta (maalaistalo ei ollut suuren suuri) ....ikimuistoiset häät...piha muuttui "kuravelliksi" ja päätin pelastaa kalliit korkkarit, kävelin ILMAN kenkiä pellolla olevaan autoon ja jännäsin pääsenkö pois - juu oli ihan alkottomat häät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lestadiolaisperheestä, vapaammasta sellaisesta. En ole enää vahvassa uskossa ja elän maallisesti, olen edelleen kuitenkin hyvissä väleissä perheeseen ja sukuun. Suvussa on konservatiivisempaakin väkeä, oma isäni kuitenkin aika vapaamielinen ja sitä mieltä, että ei hän voi minua siihen elämäntyyliin pakottaa.

Käyn usein perheen mukana kaikkien srk-tuttujen ja kumminkaimojen häissä. Ihan mukavia tilaisuuksia, hengellisyys ei ole minulle ongelma, tapaan vanhoja tuttuja. Kuitenkin useissa häissä paistaa läpi se, että nuori tyttö haluaa naimisiin päästäkseen isän henkisestä "lieasta" ja vaikutusvallan alta - joissain perheissä tyttöjen elämä on aika säänneltyä ja jopa pukeutumiseen puututaan. Tyttöjen pitää olla siveitä, ahkeria ja kunniakkaita, niin toisaalta poikienkin hyvätapaisia ja eduksi perheelleen. Jos isä on kovin vanhoillinen, tyttö usein löytää miehen 18-20-vuotiaana ja menee naimisiin, koska monet nuoremmat lestadiolaispojat ovat vapaamielisempiä. Kun menee naimisiin uskovaisen pojan kanssa, säilyttää tyttö silti kasvonsa perheensä silmissä, mutta saa vapautta.

Pari kertaa olen ollut häissä joissa sulhanen on joku morsiamen isän kaverin poika. Uskon vahvasti, että on annettu ymmärtää kyseisen pojan olevan "se oikea" ja naimisiin mennään enemmän riidan välttämiseksi ja maineen säästämiseksi. Olen kuullut parista tapauksesta (esim. tätini kohdalla), että riitaa on tullut kun tyttö ei ole hyväksynyt sitä poikaa jota hänelle on katseltu.

Yksissä häissä serkukset menivät naimisiin. Se oli kyllä rakkausliitto ja ihan laillinenkin, mutta osasyynä varmaan se että hirveästi ei ole kylillä käyty poikia/tyttöjä katselemassa, vaan pyöritty srk:n ja oman suvun kanssa...

Täh :D olen itse lestadiolainen nuori nainen enkä todellakaan tunnista tuollaisia käyttäytymismalleja. Älähän yleistä.

Tämä on jostain pienemmästä lestadiolaissuuntauksesta tai sitten provo. Tekstissä on sellaisia sanavalintoja, joita vl:t eivät käytä.

Omat häät, nuoria tietämättömiä aikaa ennen nettiä... päävastuu minulla eli morsiamella järjestelyissä.

Ruoka normi, allergioita ei oltu meille ilmoiteltu ja ainakin yhdelle ei löytynyt syötävää.

Morsiamen ryöstö bubiin, morsiamella oli kyllä kivaa mutta juhlavieraista en tiedä. Sulhanen pakotettiin laulamaan että saa morsiamen takaisin 😬

Riitaisa suku, molempien vanhemmat eronneet. Appiukot veti kännit ja herneet nenään mm. Istumapaikoista. Oman isän kanssa välirikko 5 vuodeksi häiden jälkeen.

Häävalssi keskeytettiin, isovanhemmat änki väliin.

Mm. Siideri loppui kesken, sinkkukaverit valitti että oli tylsää kun ei ollut aveccia mukana.

Liikaa tyhmiä leikkejä.

Voisi jatkaa loputtomiin mitä tekisin toisin....

Ehkä uskallan kertoa, kun tästä on jo jonkin verran aikaa.  Nuorempana työkaverin häät juhannuksena, morsiamen kotikylällä paikkakunnan urheilutalolla. Yksin en olisi lähtenyt mutta myös toinen työkaveri sai kutsun. Häät oli useamman tunnin bussimatkan päässä. Tarkoitus oli yöpyä jossakin hotellissa mutta niitä ei ihan hirveästi kyseisellä paikkakunnalla ollut ja lisäksi morsian vaatimalla vaati, että jäämme tottakai hänen vanhempiensa tilalle yöksi, joka on lähellä hääpaikkaa. Vieraassa paikassa yöpyminen on itselleni todella suuri "out of comfort zone" mutta se oli oikeastaan ainut vaihtoehto.  Saavuimme paikalle muutamia tunteja ennen häiden aloitusta morsiamen pyynnöstä, jotta ehdimme vaihtaa vaatteet ym. 

Pääsimme paikalle niin meidät nakitetiin koristelupuuhiin. Kirkossa en vielä niin havainnut, kuinka paljon vieraita oli mutta juhlapaikassa hämmennys oli aika valtaisa, kun tajusin, että minä ja työkaverini olimme morsiamen vanhempien ja sisaruksen lisäksi ainoat vieraat morsiamen puolelta. Ajattelin etukäteen, että häät ovat varmasti melko suuret, kun työkaveritkin on kutsuttu, varsinkin kun emme kovin läheisiä olleet. Mutta vaivaantuneisuus oli suuri, kun tajusin, että me esiinnymme morsiamen läheisinä häissä.  Häät kestivät kaikkineen alle 3h, vihkiminen, ruokailu, muutamat puheet, yksi leikki ja ulos. En tiedä eikö morsianta oltu informoitu lainkaan mutta tämä leikki oli sellainen, johon piti kokoontua morsiamen "naimattomat läheiset" oli jotenkin noloa, kun meitä oli vain minä ja työkaveri.  Onneksi miehen puolen "naimatomilla naisilla" oli sen verran tilannetajua, että tulivat tähän mukaan. 

Ruokana oli kalakeitto ja jonkinlainen toinen lihakeitto. Ei minkäänlaista kasvisvaihtoehtoa. Jossakin kohtaa morsiamen äiti tuli kuuluttamaan, että keittoa on vielä muutamille henkilöille jäljellä ja kehotti hakemaan lisää. 

Häät oli nopeasti purkissa mutta oudoksi tilanteen tekee, että oli tosiaan juhannus. Juhannuksena voisi kuvitella, että häät voisi pitää ainakin osittain ulkona ja vähän pidempikestoisesti kuin juosta läpi koko häätilaisuutta. 

Häät olivat siis aika lailla keskellä ei mitään ja olimme morsiamen vanhempien kyydillä, joiden luona oli tarkoitus yöpyäkin.  Lähdimme sitten heti häiden jälkeen vanhempien mukana ja vietimme illan heidän seurassaan lähinnä katsellen telkkaria, koska häät olivat loppuneet niin aikaisin. Seuraavana päivänä, kun hääpari tuli takaisin "kotiin" niin pitikin lähteä siivoilemaan hääpaikkaa.  Näihin häihin meni siis käytännössä koko juhannus, pelkästään muutaman tunnin hääjuhlan takia. Oma vikahan se osaltaan oli, olisi pitänyt ymmärtää, että työkaverin häihin osallistuminen saattaa olla hieman vaivaannuttavaa. 

Ei nämä nyt paskat häät olleet mutta koko juhannuksesta jäi jotenkin hämmentynyt ja kiusaantunut fiilis. 

Häät, joissa aviopari juoksi joka välissä tupakalle ja ryypylle. Tästä tietysti seurasi se, että morsian juoksi jatkuvasti vessassa. 

Humaltunutta avioparia piti houkutella monta kertaa häävalssiin, bändi alkoi kyllästyä odotteluun, tosi typerää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lestadiolaisperheestä, vapaammasta sellaisesta. En ole enää vahvassa uskossa ja elän maallisesti, olen edelleen kuitenkin hyvissä väleissä perheeseen ja sukuun. Suvussa on konservatiivisempaakin väkeä, oma isäni kuitenkin aika vapaamielinen ja sitä mieltä, että ei hän voi minua siihen elämäntyyliin pakottaa.

Käyn usein perheen mukana kaikkien srk-tuttujen ja kumminkaimojen häissä. Ihan mukavia tilaisuuksia, hengellisyys ei ole minulle ongelma, tapaan vanhoja tuttuja. Kuitenkin useissa häissä paistaa läpi se, että nuori tyttö haluaa naimisiin päästäkseen isän henkisestä "lieasta" ja vaikutusvallan alta - joissain perheissä tyttöjen elämä on aika säänneltyä ja jopa pukeutumiseen puututaan. Tyttöjen pitää olla siveitä, ahkeria ja kunniakkaita, niin toisaalta poikienkin hyvätapaisia ja eduksi perheelleen. Jos isä on kovin vanhoillinen, tyttö usein löytää miehen 18-20-vuotiaana ja menee naimisiin, koska monet nuoremmat lestadiolaispojat ovat vapaamielisempiä. Kun menee naimisiin uskovaisen pojan kanssa, säilyttää tyttö silti kasvonsa perheensä silmissä, mutta saa vapautta.

Pari kertaa olen ollut häissä joissa sulhanen on joku morsiamen isän kaverin poika. Uskon vahvasti, että on annettu ymmärtää kyseisen pojan olevan "se oikea" ja naimisiin mennään enemmän riidan välttämiseksi ja maineen säästämiseksi. Olen kuullut parista tapauksesta (esim. tätini kohdalla), että riitaa on tullut kun tyttö ei ole hyväksynyt sitä poikaa jota hänelle on katseltu.

Yksissä häissä serkukset menivät naimisiin. Se oli kyllä rakkausliitto ja ihan laillinenkin, mutta osasyynä varmaan se että hirveästi ei ole kylillä käyty poikia/tyttöjä katselemassa, vaan pyöritty srk:n ja oman suvun kanssa...

Täh :D olen itse lestadiolainen nuori nainen enkä todellakaan tunnista tuollaisia käyttäytymismalleja. Älähän yleistä.

Samoin, vieraalta kuulostaa. Tuo lainattu kuvaus voisi olla ollut totta joskus vielä 70-luvulla, mutta ei tänään, mutta tietysti joukkoon mahtuu myös tällaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lestadiolaisperheestä, vapaammasta sellaisesta. En ole enää vahvassa uskossa ja elän maallisesti, olen edelleen kuitenkin hyvissä väleissä perheeseen ja sukuun. Suvussa on konservatiivisempaakin väkeä, oma isäni kuitenkin aika vapaamielinen ja sitä mieltä, että ei hän voi minua siihen elämäntyyliin pakottaa.

Käyn usein perheen mukana kaikkien srk-tuttujen ja kumminkaimojen häissä. Ihan mukavia tilaisuuksia, hengellisyys ei ole minulle ongelma, tapaan vanhoja tuttuja. Kuitenkin useissa häissä paistaa läpi se, että nuori tyttö haluaa naimisiin päästäkseen isän henkisestä "lieasta" ja vaikutusvallan alta - joissain perheissä tyttöjen elämä on aika säänneltyä ja jopa pukeutumiseen puututaan. Tyttöjen pitää olla siveitä, ahkeria ja kunniakkaita, niin toisaalta poikienkin hyvätapaisia ja eduksi perheelleen. Jos isä on kovin vanhoillinen, tyttö usein löytää miehen 18-20-vuotiaana ja menee naimisiin, koska monet nuoremmat lestadiolaispojat ovat vapaamielisempiä. Kun menee naimisiin uskovaisen pojan kanssa, säilyttää tyttö silti kasvonsa perheensä silmissä, mutta saa vapautta.

Pari kertaa olen ollut häissä joissa sulhanen on joku morsiamen isän kaverin poika. Uskon vahvasti, että on annettu ymmärtää kyseisen pojan olevan "se oikea" ja naimisiin mennään enemmän riidan välttämiseksi ja maineen säästämiseksi. Olen kuullut parista tapauksesta (esim. tätini kohdalla), että riitaa on tullut kun tyttö ei ole hyväksynyt sitä poikaa jota hänelle on katseltu.

Yksissä häissä serkukset menivät naimisiin. Se oli kyllä rakkausliitto ja ihan laillinenkin, mutta osasyynä varmaan se että hirveästi ei ole kylillä käyty poikia/tyttöjä katselemassa, vaan pyöritty srk:n ja oman suvun kanssa...

Täh :D olen itse lestadiolainen nuori nainen enkä todellakaan tunnista tuollaisia käyttäytymismalleja. Älähän yleistä.

Taidat olla serkuksien lapsi, kun luetun ymmärtämisesi on tota tasoa. Lue uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Eko/ego-ystäväni häät.

Hän ja hänen miehensä ovat niin luonnonystäviä ja ekologisia luomuihmisiä, ettei enemmän voi olla. Apuraha-akateemisia, jotka tulevat rahasuvuista (ainakin morsian), joten heillä rahalla ei ole mitään arvoa. Ystävä puhuu usein, miten raha on vain teoria, illuusio. Rahaa ei oikeasti ole olemassa, jne...

Hääkutsuja eivät laittaneet, ettei tulisi paperiroskaa. Ystäväni puhui koko ajan, miten häät järjestetään pienellä porukalla ja rennosti, ei mitään suureellista.

Totuus oli övereimmät ökyhäät, joissa olen ollut. Kirkossa oli iso liuta kaupunginorkesterin muusikoita soittamassa, morsiolla oli valtavia, uusia kultakoruja, kirkon koristelussa ja kukissa ei oltu säästelty.

Hääjuhlassa oli useita nimekkäitä palkattuja esiintyjiä. Juhlatilana oli suuri kartano. Juhlan aikana syötiin ensin alkupalat, sitten oli ohjelmaa, pääruoka, ohjelmaa, jälkiruoka, ohjelmaa, välipala, ohjelmaa, iltapala, ohjelmaa, yöpala, ohjelmaa. En ole koskaan nähnyt niin paljon ruokaa tarjolla häissä. Viinipulloja oli varattu varmaankin viisi kappaletta vierasta kohdin. Niitä vaan tuotiin koko ajan lisää pöytään, kun entiset tyhjenivät. Ei olleet mitään halpoja viinejä.

Mietin koko juhlan ajan, millainen spektaakkeli olisi ollut, jos pariskunta olisi päättänyt järjestää isot häät? Nämäkin rennot pikkuhäät maksoivat varmasti kymmeniä tuhansia euroja. Mutta raha on vaan paperia, you know.

(Omiin vaatimattomiin häihin en näitä ihmisiä kutsunut. Oli kiva päivä: mummini nuoruuden mekko päällä, käynti maistraatissa, kiva illallinen, jossa paikalla meidän vanhemmat ja sisarukset ja heidän perheet ja pari läheistä ystävää.)

Eikös 9/10 näissä stooreissa valiteta että oli liian köyhää ja kotikutoista mutta sitten kun joku törsää niin sekään ei ole hyvä?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 23:52"]Erään läheisen sukulaisen häät, joissa ei ollut plaseerausta. Hääkutsu tuli koko perheelle ja lapset olivat tervetulleita. Hääpaikka sinällään olisi ollut hyvin lapsillekin sopiva. Oli leikkinurkkaukset ja muut. Plaseerauksen puuttuminen vaan pilasi koko juhlan meiltä ja muutamalta muulta perheeltä. Kutsuttujen joukossa oi kaksi perhettä, joissa perheenjäsen liikkui pyörätuolilla sekä kolme perhettä, jossa oli imeväisikäisiä lapsia.

Me pyörätuolien ja lastenrattaiden kanssa kulkevat vieraat tietenkin olimme viimeisiä, jotka pääsimme juhlapaikalle. Jouduimme kaikki istumaan aivan juhlapaikan perällä olevaan pitkään pöytää, joka oli hieman kulman takana. Pyörtuolilla liikkuvat henkilöt eivät käytännössä päässeet liikkumaan omian avuin mihinkään, emmekä myös me, joilla oli mukana turvakaukaloita ja lastenrattaita. Kaukalo ja rattaat eivät mahtuneet mihinkään ruokapöydän viereen, vaan ne oi pakko jättää ainoaan lähellä olevaan paikkaan eli kulkutielle, joka johti buffet-pöydälle. Vauvoja oli pakko pitää sylissä koko ajan, koska kaukalot olivat monen metrin päässä kulkitiellä. Ruokaa ei päässyt hakemaan, jollei siirtänyt lastenrattaita/turvakaukaloita nesin jonnekin syrjemmälle ja siirtänyt pyörätuolissa istuvia  monen metrin päähän tanssilattian nurkalle odottelemaan.

Aika vähän tuli syötyä noissa häissä ja viivyimmekin vain vähän aikaa. Kyllä siinä plaseerauksessakin on puolensa. Ainakin omissa häissämme mietimme tarkkaan, että liikuntaesteiset pääsevät kulkemaan ja lastenrattaille ja kaukaloille on runsaasti tilaa pöytien vieressä.

Miksi sitten piti raahata niitä vauvoja sinne häihin? Ja miksi pitää hokea koko ajan termiä "plaseeraus", eikö voi käyttää tavallisempaa termiä :D

Ai sori, sä ootkin elämäm koulu ihmisiä joille pitää puhua selkeetä kirja keiltä eli suamea

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaisena olen tottunut siihen, että hääjuhlapaikka täyttyy lasten äänistä. Uskottomien juhlassa tuntui ikävälle, kun nuo elämän ja tulevaisuuden äänet puuttuivat. Jotenkin vain ahdisti ja ikävöin lapsia. Meidän lapsille ei ollut hääjuhlassa muita kavereita.

Varsinaisesti hääjuhlan pilaa alkoholi, rytmimusiikki ja tanssi.

Pullakahvit ja virsi on maittavin yhdistelmä.

En ollut aiemmin tullut aatelleksikaan, että tämmöisenkin humblebragin voi kirjoitella. Kiitos, kun avarsit näkemystäni.

Laitetaanpa taas yksi tapaus, jossa seremoniamestari puuttui. Häävalmistelut olivat ennen itse häitä viimeisen päälle, kalligrafialla kirjoitettuine kauniine hääkutsuineen.

Pidetty pari, ja suht isot häät. Valitettavasti kummankaan puolelta ei puhemiestä tai -naista aluksi löytynyt.

Tiedän, että sulho taas olisi itse vedellyt suvereenisti seremoniamestarin osan... niin kuin minkä tahansa muunkin roolin:)

Paikka oli viihtyisä, ja tarkoitukseen sopiva.

Alku meni melko mukavasti, mutta sitten alkoi tökkimään. Monia asioita oli mietitty valmiiksi, mutta tarjoilupuolella sitten mokattiin huolella.

Eli oli hauskaa hääkimpun heittoa, sinisen sukkanauhan riisumista, morsiamen ryöstöä...

Mutta kun protokolla on, että vasta kahvin ja kakun jälkeen alkaa tanssi, ja sitä ennen ei saa lähteä...

Keittiö odotutti 3 tuntia! Että saatiin hääkakku ja kahvit tarjolle!

Sekä morsiamen isä että vanhempi veli ovat satakuntalaista tuppisuumallia, jotka eivät suustaan sanaa saa, jos jotain yleisölle pitäisi sanoa. Lopulta vanhemman veljen vaimo tarttui puikkoihin, ja sai sentään tilanteen jotenkin hanskaan.

Harmitti mukava pariskunnan puolesta. Positiivista on, että ovat edelleen onnellisesti naimisissa...:)

Heh olen alottanut tämän ketjun melkein 4 vuotta sitten ja sivulla 35 kertonut meneväni kuukauden päästä naimisiin :D Niin menin ja naimisissa vielä näin 2,5 vuoden jälkeen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen siskon häissä morsian ja hänen isänsä eli appeni kaatuivat kännissä pitkälleen tanssilattialle. Tai no olihan se tavallaan hauskaa, muille.

Miehen serkun häissä oli tylsät pakkoleikit ja loppuaika veisattiin virsiä.

Yksissä häissä oli ilmeisesti sovittu, että morsiusparin ystävät laulattavat kivoja lauluja häävierailla yhtenä ohjelmanumerona.

Noh vähänhän ne tuhmia olivat, mutta saivat varsinaista kontrastia, kun morsiamen uskovainen sukulaisnainen halusi myöskin laulattaa häävieraita.

Itse hän pomppasi vuorollaan kiikaamaan veisujaan.

Pöydässä oli kaksi lauluvihkoa ja kohtalaisesti saatiin pidäteltyä niitä epätoivoisia nauruntyrskähdyksiä

Kokemus sinällään.

Ja olisit ollut tyytyväinen, jos vain tuhmia lauluja laulettu?

Että niinkuin humalaisen naisen unelmahäät toteutuivat...viinaa & tirskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Omat häät hävettää eniten, koska kumpikaan ei ollut kiinnostunut erityisesti panostamaan asiaan, joten ne tuli heitettyä hieman vasemmalla kädellä. Olisi se tuo vaimo ansainnut hieman enemmän. Mutta yli 20 vuotta on jo liitto kestänyt, joten ehkä se hääjuhla ei ole ollut kaikista tärkein asia tässä parisuhteessa?

Oletkohan minun mieheni :)

Hänkin joskus sanoo, että olisihan sitä voinut vähän enemmän panostaa, mutta ei silloin ajatellut, että joku juhla nyt niin tärkeä olisi. Olen hänelle sanonut, että mitä turhaa, en ole itsekkään mikään juhlafani ja en olisi suostunut oikeisiin häihin. Olin sen verran häissä käynyt, että missään nimessä en olisi suostunut sellaiseen pelleilyyn.

Joten ole huoletta. Uskoisin, että vaimosi on ihan tyytyväinen. Voithan tuota sitä romantiikkaa yms osoittaa vielä sen 20 vuoden jälkeenkin. Itse ainakin koin, että se naimisiinmeno oli jotenkin pakollinen hössötys, mistä muut olisivat hössöttäneet enemmän, kuin itse halusin, jos olisimme menneet perinteisesti naimisiin kirkossa ja pitäneet hääjuhlan.  Olin tyytyväinen, kun homman sai hoidettua pois alta eleettömästi ja pienesti maistraatissa.

Ja aloitukseen. Monissa häissä olen ollut ja aika lattea tunnelma monissa. Mutta yhdet oli sellaiset, missä sulhasen velipojat heitti ulos osan työkavereista, vaikka kaikki työkaverit oli kutsuttu. Ei auttanut juhlapaikan ovella sanoa, että me saimme kutsun. Jostain syystä velipojat kokivat olevansa portsareita ja vinttasivat heidän mielestään väärät ihmiset pois. 

Sulhasella oli kova työ selittää asiaa työkavereilleen jälkeen päin. Työpaikka oli sellainen boheemimpi paikka, mihin oli eksynyt ns. persoonia töihin ja he eivät täyttäneet velipoikien mielestä kriteereitä oikeanlaisista juhlavieraista

Parempi ratkaisu mennä naimisiin ilman vieraita. Säästetään kaikkien aikaa ja rahaa.

Olin ystäväni avecina häissä jossa en tuntenut morsiusparia tai muita vieraita lainkaan. Sulhasen vanhemmat olivat juuri eronneet ja isän uusine kumppaneineen istui parin kanssa pääpöydässä, eronnut äiti sivupöydässä. Tunnelma oli koko illan jäätävä ja puheet piikikkäitä kun koko suku oli jakautunut tilanteessa. Isä mm. kiitteli puheessaan vain uutta kumppaniaan. Pidot olivat kyllä hienot ja ohjelmana eturivin artisteja. Keskityin lähinnä syömiseen. Yksi vaivaannuttavimmista kokemuksista elämässäni

Vierailija kirjoitti:

Itse olin häissä joissa boolina oli kotiviini eli kiljua jossa rusinoita. Ruokana kaupan pyttipannua joka oli huonosti paistettu. "Kotiviini" taisi olla huonosti käynyttä kun kaikille tuli ripuli. Oli vessa aika jäätävässä kunnossa loppuillasta.

Kunnon hillbilly häät. Tuollaisiin kun pääsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua on ollut antoisaa lukea! Itselläni on häät koittamassa seuraavan parin vuoden sisään, ja täältä olen saanut vinkkejä, miten kannattaa toimia - ja etenkin miten EI kannata: huono tiedotus, huonosti suunniteltu ohjelma, ongelmallinen juhlatila, seremoniamestarin puuttuminen jne.

Haluamme tottakai järkätä häät, jotka ovat mukavat kaikille ja joissa kaikki on otettu tasapuolisesti huomioon. Mutta ainahan voi käydä niin, että jokin olennainen asia vain kerta kaikkiaan jää huomaamatta.

Jännä kun itselleni on päivänselvää, että kukaan ei pidä huonosta tiedotuksesta, ongelmallisesta juhlatilasta jne.

Voin vannoa, että jos joskus järkkään bileet, niin hauskuutta ja hyvää ruokaa sieltä ei puutu. Minä hallitsen bilejutut ja sisustamisen oikein hyvin.

No sehän on hienoa, että olet niin erinomainen :D 

t. alkup. kirjoittaja

Itse en varsinaisesti ole kertaakaan ollut 'paskoissa' tai epäonnistuneissa häissä, mutta hyvätkin häät/hääbileet muuttuvat surkeiksi jos tiettyjä asioita ei mietitä loppuun asti. Näitä ovat esim.

- eräs kaveri halusi pitää kaveriporukalle 'hääbileet' missä syödään ja juodaan kunnolla eikä pönötetä. Noh, idea hauska mutta tilaksi oli aivan liian pieni "mökki(?)" missä kaikki olivat ahtaasti kuin sillit purkissa. No sekin menetteli kun oltiin nuoria tuttuja ihmisiä, mutta pahin oli se, että ruoka loppui kesken ja iso osa porukasta istui nälkäisenä koko illan. Tämä oli vähän ns. 'juosten kustu' toteutettu vaikka tarkoitus oli varmasti hyvä, ja vaivaa oli nähty, mutta ruoan loppuminen kesken on ehdoton nou-nou häissä. Sitä vaan ei saa tapahtua.

- eräissä häissä morsian ja sulhanen päättivät ottaa toisistaan kuvat häiden jälkeen. Ok, ei siinä mitään, mutta siinä kesti ainakin 1,5 tuntia ja vieraat joutuivat odottelemaan paria kohtuuttoman kauan ilman minkäänlaista ohjattua ohjelmaa. Edes juotavaa ei tälle ajalle ihmisille tarjottu. Eli jos ikinä valitsetkin otattaa hääkuvat vihkisen jälkeen: keksi vieraille ohjelmaa ja tarjottavaa siksi aikaa! Vieraat odottelivat toista tuntia hääparia kuumalla kesähelteellä pihalla. Tämän takia muuten hyvistä ja kauniista häistäkin jäi p*ska maku, varsinkin kun tällainen viivästys kertaantui ja käytännössä kaikki muut ohjelmat alkoivat myös myöhässä.

Nämä ihan vain vinkkinä jos joku häitä järjestelevä sattuu näitä lukemaan. Tällaisten asioiden luulisi olevan itsestäänselvyyksiä, mutta ei ne vain näköjään ole. Häissä on monta liikkuvaa osaa ja aina kaikki kannattaa suunnitella hyvin.

Tulee mieleen lapsuudesta. Suurin osa miehistä oli todella voimakkaasti päihtyneitä. Minua pelotti se huuto.