Paskimmat tai epäonnistuneimmat HÄÄT missä ootte ollut?

Omat häät. Niissä kun oli väärä morsian. Tai sulhanen. Miten päin sen nyt ajatteleekaan.

Eivät varsinaisesti olleet epäonnistuneet häät, mutta vähän paha maku jäi silti suuhun. Miehen ystävän häät kyseessä, sulhasen olin tainnut tavata kerran, morsianta en kertaakaan. Mieheni lisäksi tunsin yhden häävieraan joten kuten, eli seuraa ei kauheasti ollut. Kurjinta oli kuitenkin se, että morsiuspari teki itse -aivan- kaiken. Oletan, että olivat halunneet järjestää juhlat nimenomaan vieraita varten, mutta siitä tuli todella vaivaantunut olo ja monta kertaa teki mieli kysyä, voisinko auttaa jotenkin, mutten sitten kehdannut, kun en heitä tuntenut yhtään. Kaikki vieraat tuntuivat jotenkin kyräilevän toisiaan, mulle tuli olo, että suvut eivät ehkä tulleet oikein juttuun keskenään. Tunnelma oli siis harvinaisen ankea. Muuten kaikki sujui ihan mallikkaasti, hyvää ruokaa, eikä muistaakseni liikaa väkisinväännettyä ohjelmaa.

Toiset ei niin kivat häät olivat myös miehen kaverin, joissa ei ollut mulle muita tuttuja kuin mieheni. En ollut tavannut morsianta ikinä ja mulle tuli onnitellessa todella vahva tunne, että olin saanut kutsun vain, koska eivät olleet kehdanneet kutsua miestäni yksin. Näissä juhlissa oli muutenkin aika vahvasti sellainen tunnelma, että osa vieraista, me mukaanlukien, oli kutsuttu vain kartuttamaan lahjakassaa. 

En yleisestikään kovin paljon piittaa perinteisistä häistä kirkkovihkimisineen ja muine pönötyksineen, mutta voivat ne olla kivatkin, jos kaikki hoituu jouheasti ilman turhaa odottelua. Sitä en ymmärrä, miksi häihin kutsutaan ihmisiä, joiden kanssa ei olla juuri koskaan tekemisissä, esimerkiksi kaukaiset sukulaiset, työkaverien puolisot jne. Silti niitä juhlia kuitenkin vietetään vain lähipiirin kesken ja ne muut vieraat häälyvät siinä taustalla tietämättä oikein, miten olisivat. Fiksumpi olisi kutsua vain ne ihmiset, joiden kanssa oikeasti haluaa juhlia, eikä haalia kaikkia mahdollisia serkunkumminsiskonkaimankissanvahteja isomman lahjapotin toivossa.

Kamalaa on, jos ruokaa on liian vähän tai se on todella huonoa. Myös kaikenlaiset leikit, joissa pakotetaan vieraat heilumaan suuren yleisön eteen, osoittavat häiden järjestäjiltä todellista tilannetajun puutetta.

Mulla on kyllä vain hyviä ellei loistavia kokemuksia. Muistan viidet häät. Ensimmäisissä jotka muistan, olin lapsena morsiusneitona sulhasen suvun samanikäisen tytön kanssa, lapsia huomioitiin niissä juhlissa todella hyvin ja juhlapaikka oli tosi kiva vanha avara puutalo, sattui kuitenkin olemaan myös todella nätti kesäpäivä ja viereisellä niityllä jahdattiin illalla mekoissamme heinäsirkkoja poissa aikuisten tieltä :D

Seuraavat hääjuhlat olivat sukulaiseni ja olin juuri alle täysi-ikäinen, ne olivat ehkä tylsimmät ja minulle lähinnä ok, mutteivät silti mitenkään epäonnistuneet. Minulle tyhmät koska sukulaiseni muuttuivat juhlissa etenkin tuohon aikaan järkyttäviksi milloinkas sinä tuot poikaystävän näytille/tällaiset sinäkin sitten/jnejne -jankkaajiksi, jotka ovat teini-ikäiselle ja kenelle tahansa muullekin kiusallisia ja ärsyttäviä. 

Loput ovat olleet kaverien hääjuhlia täysi-ikäisenä, ja ne ovat olleet aivan ihania. Jokaisessa on kyllä ollut rooliinsa sopiva mc, sopiva aikataulutus ja ohjelma, ihan kulloistenkin hääparien näköiset juhlat on ollut ja toki on ollut kiva että joka kerta näissä kesähäissä on sattunut kohdalle hyvä sää. Jos häissä on sellainen lämminhenkinen tunnelma että pariskunta oikeasti rakastaa toisiaan ja juhlat on sitä varten, että halutaan jakaa onni läheisten ihmisten kanssa, häät on onnistuneet. Olen miettinyt että omiin häihini haluaisin onnistuneimmat elementit kustakin juhlasta.

ruoka ja kakkukin loppui kesken, morsiuspari kohelsi kaukana lavalla jotain opiskeluporukan hauskoja leikkejä, niitä ei nähnyt tai kuullut, pyöriteltiin tyhjiä laseja nälkaisenä. toiset häät: tunti odottrlua, sen jälkeen sulhanen seisio ulkona kavereitten kanssa röökillä koko ajan, morsian istui yksin omassa pyödässään, ei mitään ohjelmaa, ikkunoista veti helmikuussa niin että tärisytty. erosivat ennenkuin kiitos kortteja ehtivät lähettää.

me mentiin kahdestaan ulkomailla naimisiin rannalla.

Eräissä häissä hääpari oli uskovaisia, he eivät mm. Olleet paneskelleet kertaakaan eläessään ennen naimisiinmenoa vaikka olivatkin 22-24-vuotiaita. Häissä veikattiin jatkuvasti höpöhöpö virsiä

Vierailija kirjoitti:

Miehen siskon häissä morsian ja hänen isänsä eli appeni kaatuivat kännissä pitkälleen tanssilattialle. Tai no olihan se tavallaan hauskaa, muille.

Miehen serkun häissä oli tylsät pakkoleikit ja loppuaika veisattiin virsiä.

Yksissä häissä oli ilmeisesti sovittu, että morsiusparin ystävät laulattavat kivoja lauluja häävierailla yhtenä ohjelmanumerona.

Noh vähänhän ne tuhmia olivat, mutta saivat varsinaista kontrastia, kun morsiamen uskovainen sukulaisnainen halusi myöskin laulattaa häävieraita.

Itse hän pomppasi vuorollaan kiikaamaan veisujaan.

Pöydässä oli kaksi lauluvihkoa ja kohtalaisesti saatiin pidäteltyä niitä epätoivoisia nauruntyrskähdyksiä

Kokemus sinällään.

Hienostorouvaksi väkisin halunneen prinsessahäät oli kiusaannuttavat. Ohjelmaa oli vaikka kuinka kuorolaulusta lähtien, mutta tunnelma oli pingottunut ja yritystä oli aivan liikaa. Vieraat oli kuin rekvisiittana siellä.

Toisissa häissä tympeän näköinen morsiamen äiti alkoi kesken ruokailun pakata buffettia pois. Nälkä jäi, koska en ollut tajunnut, että lautanen pitää heti kerralla ladata kukkuloilleen. En tiedä mitä kaikella sillä ruualla tekivät.

Parhaissa häissä on ollut rento ja pariskunnan näköinen ohjelma ja tunnelma ja maistuvaa ruokaa on ollut riittävästi. Ei tarvin olla sen kymmentä sorttia tai etikoisuuksia, pääasia että on hyvää.

Yhden kaverin ( emme ole enää juurikaan tekemisissä) häät toissa kesältä olivat sellaiset että mieluummin olisin jättänyt menemättä.

Mistä aloittaisin? Ohjelmaa ei ollut, vaan häätilaisuus oli pelkkää odottelua. Vihkimisen meitä ystäviä ei edes kutsuttu. Meille morsiamen ystäville oli varattu kaukaisin pöytä eikä kukaan missään vaiheessa tullut puhumaan meille. Hääpari vaihtoi pari saa. Morsiamen puku tilattu netistä ja sen kyllä näki.

Viini loppui kesken ja buffetin ruoka oli arkista ja osittain kylmää. Ei kasvisvaihtoehtoa lämpimänä ruokana. Buffetti korjattiin nopeasti pois eli nälkä jäi. Jälkiruoat maistuivat suorastaan pahalta. Viinin lisäksi oli yhtä merkkiä olutta tai siideriä.

Elävää musiikkia ei ollut, vaan taustalla soi koko ajan jonkinlaista örinäheviä ja väliin suomiräppiä! Lisäksi liian kovalla. Kukaan ei tanssinut, paitsi loppuillasta muutama eniten humalassa oleva. Puheita ei pidetty eikä ollut mitään leikkejä. Hääpari ja sukulaiset juttelivat keskenään.

Lisäksi meitä ystäviä ei kutsuttu hääkuvien ottoon jotka otettiin koko muusta seurueesta eikä kerrottu mihin kaikki hävisivät. Ihmeteltiin miksi kaikki muut ovat ulkona. Morsian hävisi aina välillä jonnekin hääpaikan yläkertaan. Missään vaiheessa ei tiedetty mitä pitäisi seuraavaksi tapahtua.

Häät olivat lähinnä kopiot yksistä satuhäistä.

Häät vietettiin morsiamen äidin työpaikalla leikkipuistossa .

Ruokana oli lihakeittoa, viimeiset saivat pelkkää lientä ja näkkileipää. Häävalssi tuli kasettinauhurilta. Sopivasti kun tuuli, puolet eivät kuulleet mitään. Itse kävin viereisessä lähikaupasta hakemassa syötävää , moni tuli kysymään mistä tota saa.

Ei mitään istumapaikkoja, siis muutamia penkkejä siellä täällä ja lopulta hain tuoleja sisältä. Tosin morsiamen äiti sanoi ei saa naarmuttaa tuoleja ja ehdotti viedään takaisin sisälle. Vessojen takia piti olla ovet auki.

Huvittavinta on, morsian piti häitä onnistuneena ja monet ovat kehuneet. En usko.

Varmaan omat ensimmäiset häät. Oltiin oltu 13-14-vuotiaista yhdessä ja oltiin häiden aikaan juuri ja juuri 20 molemmat. Sulhasen perhe ehkä vähän painosti naimisiin.

Minulle varsinkin häät oli vain yksi suoriutuminen. Vaihda sana kaikkien kanssa, hymyile kuvissa, kerro kuinka ihanaa kaikki on, tanssi onnellisena, näytä onnelliselta. En ole ikinä ollut niin uupunut kuin oman hääpäiväni jälkeen.

Puitteet olivat hienot eikä mistään oltu pihistellyt. Anoppi oikeastaan häät järjestikin ja päätti, kun maksoivatkin. Exäni on varakkaasta perheestä.

Aitoa tunnelmaa häissä ei ollut.

Saatiin lapsi ja pysyttiin pari lisävuotta yhdessä.

Nyt erosta jo kymmenen vuotta ja ollaan molemmat uuelleen naimisissa. Ja lisäksi ollaan hyvissä väleissä nyt.

Tuore aviomies veteli jo hääjuhlissa morsiantaan pitkin korvia ja kävi myös tilanteeseen väliinmenneen kaason kimppuun.

Vierailija kirjoitti:

Olen lestadiolaisperheestä, vapaammasta sellaisesta. En ole enää vahvassa uskossa ja elän maallisesti, olen edelleen kuitenkin hyvissä väleissä perheeseen ja sukuun. Suvussa on konservatiivisempaakin väkeä, oma isäni kuitenkin aika vapaamielinen ja sitä mieltä, että ei hän voi minua siihen elämäntyyliin pakottaa.

Käyn usein perheen mukana kaikkien srk-tuttujen ja kumminkaimojen häissä. Ihan mukavia tilaisuuksia, hengellisyys ei ole minulle ongelma, tapaan vanhoja tuttuja. Kuitenkin useissa häissä paistaa läpi se, että nuori tyttö haluaa naimisiin päästäkseen isän henkisestä "lieasta" ja vaikutusvallan alta - joissain perheissä tyttöjen elämä on aika säänneltyä ja jopa pukeutumiseen puututaan. Tyttöjen pitää olla siveitä, ahkeria ja kunniakkaita, niin toisaalta poikienkin hyvätapaisia ja eduksi perheelleen. Jos isä on kovin vanhoillinen, tyttö usein löytää miehen 18-20-vuotiaana ja menee naimisiin, koska monet nuoremmat lestadiolaispojat ovat vapaamielisempiä. Kun menee naimisiin uskovaisen pojan kanssa, säilyttää tyttö silti kasvonsa perheensä silmissä, mutta saa vapautta.

Pari kertaa olen ollut häissä joissa sulhanen on joku morsiamen isän kaverin poika. Uskon vahvasti, että on annettu ymmärtää kyseisen pojan olevan "se oikea" ja naimisiin mennään enemmän riidan välttämiseksi ja maineen säästämiseksi. Olen kuullut parista tapauksesta (esim. tätini kohdalla), että riitaa on tullut kun tyttö ei ole hyväksynyt sitä poikaa jota hänelle on katseltu.

Yksissä häissä serkukset menivät naimisiin. Se oli kyllä rakkausliitto ja ihan laillinenkin, mutta osasyynä varmaan se että hirveästi ei ole kylillä käyty poikia/tyttöjä katselemassa, vaan pyöritty srk:n ja oman suvun kanssa...

Täh :D olen itse lestadiolainen nuori nainen enkä todellakaan tunnista tuollaisia käyttäytymismalleja. Älähän yleistä.

Ns parhaan kaverin häät. Minut oli kutsuttu avecin kanssa vieraaksi, mutta paikan päällä kävi ilmi, että henkilökuntaa tarjoiluun ym ei ollut (sehän olisi maksanut), joten kaikki tämän ihmisen hyvät ystävät ja kiltit kaverit tietty joutuivat tarjoilu- ym hommiin. Plääh. Siitä tuli siis juhlinnan sijaan työrupeama.

P.S. Se kaveri on entinen.

Omat hääni!

Pienet häät lähipiirin kesken olivat aluksi ihan rennot ja onnistuneet, mutta loppuillasta rakas sulhoni oli jo niin kännissä että ajautui sanaharkkaan ensin anoppinsa ja sitten parhaan kaverinsa kanssa, lopulta sammui hotellihuoneessa ennen "hääyön aktia"...valitettuaan tietenkin ensin siitä kuinka olin pihdannut ennen häitä.

Tästä on 10 vuotta ja olemme edelleen yhdessä, mies ei ole sittemmin juonut yhtä paljoa :D

Omat

Eko/ego-ystäväni häät.

Hän ja hänen miehensä ovat niin luonnonystäviä ja ekologisia luomuihmisiä, ettei enemmän voi olla. Apuraha-akateemisia, jotka tulevat rahasuvuista (ainakin morsian), joten heillä rahalla ei ole mitään arvoa. Ystävä puhuu usein, miten raha on vain teoria, illuusio. Rahaa ei oikeasti ole olemassa, jne...

Hääkutsuja eivät laittaneet, ettei tulisi paperiroskaa. Ystäväni puhui koko ajan, miten häät järjestetään pienellä porukalla ja rennosti, ei mitään suureellista.

Totuus oli övereimmät ökyhäät, joissa olen ollut. Kirkossa oli iso liuta kaupunginorkesterin muusikoita soittamassa, morsiolla oli valtavia, uusia kultakoruja, kirkon koristelussa ja kukissa ei oltu säästelty.

Hääjuhlassa oli useita nimekkäitä palkattuja esiintyjiä. Juhlatilana oli suuri kartano. Juhlan aikana syötiin ensin alkupalat, sitten oli ohjelmaa, pääruoka, ohjelmaa, jälkiruoka, ohjelmaa, välipala, ohjelmaa, iltapala, ohjelmaa, yöpala, ohjelmaa. En ole koskaan nähnyt niin paljon ruokaa tarjolla häissä. Viinipulloja oli varattu varmaankin viisi kappaletta vierasta kohdin. Niitä vaan tuotiin koko ajan lisää pöytään, kun entiset tyhjenivät. Ei olleet mitään halpoja viinejä.

Mietin koko juhlan ajan, millainen spektaakkeli olisi ollut, jos pariskunta olisi päättänyt järjestää isot häät? Nämäkin rennot pikkuhäät maksoivat varmasti kymmeniä tuhansia euroja. Mutta raha on vaan paperia, you know.

(Omiin vaatimattomiin häihin en näitä ihmisiä kutsunut. Oli kiva päivä: mummini nuoruuden mekko päällä, käynti maistraatissa, kiva illallinen, jossa paikalla meidän vanhemmat ja sisarukset ja heidän perheet ja pari läheistä ystävää.)

Vierailija kirjoitti:

En tiedä lasketaanko tätä, mutta olin häissä, joissa tunsin sulhasen ihan lapsuudesta asti. Olin siis itse 16-vuotias, sulhanen isäni paras ystävä. Kun ruokailu alkoi, kävi ilmi, että mut oli laitettu lasten pöytään. Kaikki muut alle kouluikäisiä. Ja lastenpöytä oli vielä rakennuksen ulkopuolella kaukana muista. Kävi ilmi, että morsian oli kuulemma halunnut mut sinne "lapsenvahdiksi". Sulhanen ei hennonnut sanoa vastaan. Onneksi äitini hentosi ja ei, en edelleenkään päässyt aikuisten pöytään, mutta äiti soitti mulle taksin kotiin. En halunnut jäädä nöyryytettäväksi. Tai lapsenvahdiksi.

Tää teinien istuttaminen lasten pöytiin on niin urpoa (puhumattakaan siitä että nakitetaan yllärinä lapsenvahdiksi!). Mä oon itse sukuni serkuksista vanhin ja mun kaikki muut serkut ovat mua huomattavasti nuorempia. Sen sijaan mun vanhempien nuorimmat sisarukset ovat melkein saman ikäisiä kuin minä. Eräissä häissä istuin 20-vuotiaana lasten pöydässä vaikka ikäeroa lähimpään aikuiseen oli vain viisi vuotta. Mun pöydässä kaikki muut olivat jotain eka- ja tokaluokkalaisia. Mutta kenenkään mielestä tässä ei ollut mitään outoa koska hei tehän ootte serkkuja eli samaa sukupolvea niin totta kai istutte samassa pöydässä! Ja tietysti mahdollisimman kaukana kaikista muista ettette häiritse aikuisia... No, muuten noissa häissä oli kyllä ihan mukavaa, enkä onneksi joutunut lapsenvahdiksikaan, mutta en kyllä istunut pöydässä yhtään sen kauempaa kuin ruokailu ja kahvittelu vaativat.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisen nuoren sukulaispariskunnan häät. Miksi oli paskat?

Häät oli ensinnäkin jossain seurakunnan tiloissa, jotka oli vierasmäärään nähden aivan liian pienet. Siellä oli huone täynnä tiukkaan ahdettuja pöytiä, ei tilaa yhtään esim. vapaaseen kulkemiseen saati tanssimiseen tms. Tarjoilu: huonoa sulhasen kaverin tekemää omituista salaattia ja jotain hyvin arkista lämmintä ruokaa. Hääkakku oli ainoa mikä oli sentään tilattu konditoriasta ja oli ok. Ei alkoholia, koska pariskunta ei sellaisen juomista hyväksy vakaumuksensa takia. Ohjelma: Loputtomia puheita ja yhteislauluja, hengellisiä. Aika jumalattoman tylsiltä ja pitkiltä tuntui ne häät kyllä minusta.

,Kymmenkunta tällaista hääsessiota takana. Puuduttavia ovat. Ei enää

Terv ex lestantti

En ole kovin monissa häissä ollut, mutta niistäkin saa "selkeän ykkösen" valittua.

Morsiamen veli oli tuhannen kännissä, riiteli kaikkien kanssa ja loppuillasta sai tappelunkin aikaiseksi. Olin mukana järjestelyissä ja sekoittelin muutaman muun kanssa niin hyvät boolit, että viina loppui kesken. Itsehän en alkoholia juo, mutta kyllä sen huomasi, miten muille oli maistunut. Kännisiä ihmisiä piisasi ja morsian oli hermoromahduksen partaalla loppuillasta (tai yöstä, miten nyt asiaa katsoo) ja itkua vielä siihen päälle. Tanssilattialla vietin niin paljon aikaa, että jalkoihin alkoi sattumaan loppuillasta. Kävelin sitten ilman kenkiä loppuillan, kun tuntui niin mukavan viileältä jalkapohjissa. Kenkiä ei kuitenkaan löytynyt enää mistään, kuka perkele olikaan varastanut. Olin vasta ostanut ne, hinta jotain 60-70 euroa. Varsin kallis hinta kertakäyttöisistä kengistä. Onneksi sain avokin kanssa kyydin kotiin.