Paskimmat tai epäonnistuneimmat HÄÄT missä ootte ollut?

Ei viinaa.

KAIKKI häät on paskoja, siksi en sellasissa käykään, vaikka saisin kutsun.

Huonoimmat häät joissa olen ollut:

Odotukset ystäväni häistä eivät olleet korkealla. Pariskunta on jokseenkin omanlaatuinen, mikä näkyi jo hääkutsussa joka paljasti häiden teemaksi scifi häät. Kutsussa luki pukukoodina vapaa pukeutuminen, joka johti siihen että paikan päällä jo ensisilmäyksellä näin ryhmän velhoksi pukeutuneita vieraita.  Oma paikkani oli aika lähellä morsiusparin pöytää ja istuuduin sinne. Tämä oli siis yksi ns. parhaista pöydistä missä istuivat myös kaasot ja bestman. Tilat häille olivat melko omituiset ja suurinosa vieraista oli pukeutunut joko arkivaatteisiin tai naamiaispukuihin. Yhtenäistä tilaa ei ollut vaan ihmiset istuivat omissa huoneissaan eikä tilassa ollut minkäänsortin tanssilattiaa tai muutakaan tilaa jonne kaikki vieraat olisivat mahtuneet samaan aikaan.

Kun vieraat olivat löytäneet paikkansa alkoi jonkin näköinen sekava kotivideo/diashow avaruudesta, tämä kotivideo toimi ilmeisesti morsiammen "alttarille" kulkemis merkkinä sillä samalla kun vieraat katsoivat hämmentyneinä kovaan ääneen mölisevää kotikutoista avaruuselokuvaan (heijastettuna videotykillä juhlatilan seinään) ystäväni pöllähti sisään huoneeseen jossa istuin. Suurinosa vieraista eivät siis todennäköisesti nähneet koko vihkimistä, joka tapahtui videon meuhkatessa taustalla tässä huoneessa jossa istui ehkä kolmasosa kaikista vieraista.

Ruoka oli hyvää ja luojan kiitos alkoholia oli tarjolla (vaikkakin hyvin niukasti). Lapsia juoksi ja kiljui ympäri juhlatilaa, vanhempien puheet olivat ennemminkin keskustelu morsiusparin ja vanhempien kesken sillä puhe pidettiin niin hiljaa ja tausta melu oli niin kova ( sillä suurinosa juhlavieraista eivät edes olleet tietoisia että puheita pidettiin) ja kun tuli vuoro hääparin ensimmäiselle tanssille selvisi miten tanssilattia saadaan aikaisekisi. Huoneen, jossa itsekin istuin, tuolit ja pöydät raivattiin pois ja paikalle kiikutettiin flyygeli. Flyygelin taakse istahti nuori tyttö joka ei välttämättä ollut paras valinta häävalssin soittajaksi, mutta oli varmasti säästänyt pitkän pennin morsiusparin kukkarosta. Hääpari tanssi valssinsa irvokkaan pianonsoiton säestämänä niin, että jälleen suurinosa ei nähnyt koko tilaisuudesta silmäystäkään. 

Kamalat häät omastamielestä. Ei bändiä, ei juhlatunnelmaa ja todennäköisesti suuriosa vieraist lähti miettien olivatko he edes olleet häissä. Itse lähdin tanssin jälkeen kotiin jo pelkästään siksi, ettei minulla ollut enää paikkaa missä istua.

Paskimmat häät oli, kun osallistuin vanhollislestadiolaisten häihin. Pakotettiin kaikki eteen lavalle laulamaan siionin virsiä. Yritin parhaani huulisynkata. Onneksi olin varautunut omalla taskumatilla.

Häät, joissa hääparista näki, että tulevat eroamaan pian. Ja niin tekivätkin. 

Minä olen ollut aikanaan,melkein nelisenkymmentä vuotta sitten kaksissa häissä,jotka molemmat olivat kohdallani vähän pitkästyttävät.Eivät nyt epäonnistuneet eikä missään nimessä "paskat",mutta ei niin mukavat kuin suurin osa vastaavista tilaisuuksista.

Toiset olivat uskonnolliset,mutta se ei ollut se ikävä juttu.Vaikka en oikein uskovainen ole,niin uskonnollinen kuitenkin,ja ymmärsin heidän vakaumustaan hyvin.Olin itse lapsena yhden serkkutyttöni uskonnollisissa häissä,lauloinkin siellä ja lausuin Kanteletarta,mutta nämä aikuisiällä koetut vastaavat olivat yksinäiset minulle.

Olin aveccina isäni serkulle,kun olin muutenkin samana kesänä tutustunut enmmän isäni kaukaisempaan sukuun Satakunnassa.Isälläni oli sydänvika ja keuhkolaajennus,joten edustin häntä tällaisissa perhejuhlissa.

No nämä häät olivat aika kaukaisen sukulaisen,mutta meninkin siis sinne seuralaisena isän serkulle.Vihkitilaisuus oli kaunis kirkossa ja hääjuhla oli srk-talolla.Olivat ruokahäät ja oli varmaan jotain hengellistä ohjelmaa.Vieraat vaan olivat mulle outoja kun siellä ei ollut isän lähisukua.

Lähinnä he katselivat uteliaina minua.Hyvin ystävällisiä kaikki olivat,mutta siellä ei sit tapahtunut mitään.

Mulle riitti lähinnä ohjelmaksi,että seurailin hääparia,joilla tuo päähenkilön kauneus/komeus oli just toisinpäin kuin usein ajatellaan.Sulhanen oli valtavan näyttävä,tumma upea tukka kampaaja/parturin jäljiltä,roppa täydellinen ja yönsininen samettipuku hehkuvia rintakukkia myöten just eikä melkein.

Morsian olikin sitten "epäonnistuneempi".Oli toki kaunis morsiusasu huntuineen,mutta ensinnäkin näytti että naisella oli koko ajan hiki.Siinä missä sulhasen hiukset olivat coolin huolitellut,morsiamella oli märät kiharat ja kasvot hehkuivat punaisina kuin tomaatti.Hänellä ei varsinaisesti ollut meikkiä,mutta oisko sitten sudittu poskipunaa liikaa,vai mikä oli.Taisi olla jännittynyt.

No joku aika sitten kuulin että liitto on kestänyt läpi vuosikymmenten ja ovat jo isovanhempia.En ole heitä häiden jälkeen tavannut.

Toiset häät olivat sitten päinvastaiset.Niissä tanssittiin ja alkoakin otettiin,vaikkei siellä kukaan jurriin itseään juonut,ja morsian taisi jo silloin olla absolutisti.

Olivat toisen serkkuni toiset häät,ensimmäisissä en ollut,olin silloin ihan pieni.No näitä toisia vietettiin kun olin siis parikymppinen.Ne olivat kauniissa kartanossa,vuokrattu tila häille.Orkesteri soitti hyvää tanssimusiikkia,ruoka oli hyvällä maulla tehtyä,juomat kohdallaan,mutta mutta....

Olen vakavahenkisen kodin tytär,eivätkä sukulaisemme oikein tajunneet,että minä tanssin mielelläni.

Olivat saaneet sen kuvan aiemmin,kun olin vakavamielinen.Olin aikuistuttuani muuttunut jonkinverran,esim. tosiaan tanssin,niissä häissä en juuri lainkaan.

Minua ei haettu,katselin kateellisena ihmisten pyörähtelyä.Serkkuni sulhanen ei tuntenut minua kunnolla,näki vissiin toisen kerran,niin ettei hänkään hakenut.Oli sielläkin vähän yksinäistä,no löysin sit juttukaverin yhdestä sulhasen puolen sukulaismiehestä ja hän muistaakseni tanssikin kanssani jonkun kipaleen.

No pienessä sievässä häät kyllä menivät,muuten puitteet olivat tosi kivat ja morsiuspari kaunis.

Heidän onnensa ei kestänyt kuin kymmenisen vuotta,ja serkkuni on nyttemmmin kuollutkin.

Mies elää toisaalla omaa uutta elämäänsä.Emme ole sen kummemmin eron jälkjeen olleet tekemisissä,mutta seuraan mediassa joskus miehen elämää.On julkaissut runoteoksenkin.Se täytyy lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisen nuoren sukulaispariskunnan häät. Miksi oli paskat?

Häät oli ensinnäkin jossain seurakunnan tiloissa, jotka oli vierasmäärään nähden aivan liian pienet. Siellä oli huone täynnä tiukkaan ahdettuja pöytiä, ei tilaa yhtään esim. vapaaseen kulkemiseen saati tanssimiseen tms. Tarjoilu: huonoa sulhasen kaverin tekemää omituista salaattia ja jotain hyvin arkista lämmintä ruokaa. Hääkakku oli ainoa mikä oli sentään tilattu konditoriasta ja oli ok. Ei alkoholia, koska pariskunta ei sellaisen juomista hyväksy vakaumuksensa takia. Ohjelma: Loputtomia puheita ja yhteislauluja, hengellisiä. Aika jumalattoman tylsiltä ja pitkiltä tuntui ne häät kyllä minusta.

hengellisiä yhteislauluja? apua😂

Ainoa minkä tästä tapauksesta näen, on että kirjoittaja ei ole niin sofistikoitunut, epäkypsä. Yleensä häiden pitopaikkakin kertoo, onko siellä kirjoittajan kaipaamaa alkoholitarjoilua ja tanssia.

Joten: Miksi menit häihin?

Meillä oli varmaan huonot häät. Oltiin nuoria eikä osattu ajatella mitään ohjelmaa tms. ja aika lyhyellä kihlausajalla mentiin naimisiin. Jälkikäteen on noloa ajatella, että jotkut tulivat pitkänkin matkan takaa vain kirjoittamaan vieraskirjaan, onnittelemaan meitä ja syömään tarjoiluja.

Toisaalta suku olisi voinut tulla vastaan ja neuvoakin asiassa, kun heillä sitä kokemusta olisi ollut.

Missä olen vieraana ollut on olleet tosi hienostikin järjestettyjä ja näin, mutta ihan tyhjä fiilishän siitä jää, kun naimisiin menevät on olleet ja asuneet yhdessä iät ja ajat ja monilla on lapsiakin. Tavallaan tuntuu, että osallistuisi johonkin leikkiin ja se tuntuu vaan aika pahalta. Muissa juhlissa ei tunnu siltä, koska niitä ei yritetäkään väittää kuin hauskanpidoksi. Mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli varmaan huonot häät. Oltiin nuoria eikä osattu ajatella mitään ohjelmaa tms. ja aika lyhyellä kihlausajalla mentiin naimisiin. Jälkikäteen on noloa ajatella, että jotkut tulivat pitkänkin matkan takaa vain kirjoittamaan vieraskirjaan, onnittelemaan meitä ja syömään tarjoiluja.

Toisaalta suku olisi voinut tulla vastaan ja neuvoakin asiassa, kun heillä sitä kokemusta olisi ollut.

Missä olen vieraana ollut on olleet tosi hienostikin järjestettyjä ja näin, mutta ihan tyhjä fiilishän siitä jää, kun naimisiin menevät on olleet ja asuneet yhdessä iät ja ajat ja monilla on lapsiakin. Tavallaan tuntuu, että osallistuisi johonkin leikkiin ja se tuntuu vaan aika pahalta. Muissa juhlissa ei tunnu siltä, koska niitä ei yritetäkään väittää kuin hauskanpidoksi. Mikäs siinä.

Tuollaiset perushäät ovat juuri hyvät. Kuka tarvitsee näännyttäviä ohjelmanumeroita, kun voi rentoutua ja puhua tuttujen kanssa?

Mun sukulaisen häät oli jotenkin nolot. Vihkiminen tapahtui äkkiä heränneen ateismin takia jossain kellarissa. Mulle se nyt on sama, mennäänkö kirkossa vai missä naimisiin. Tilaisuus oli kuitenkin vailla juhlallisuutta ja sitten jostain mankalta soitettiin häämarssia jne. Itse juhla oli tylsä. Siellä istuttiin kolme tuntia pöydissä ja ainoa ohjelmanumero oli tuoreen rouvan nyyhkivä puhe. Ko. nainen on vaivaannuttava muutenkin ja sitten piti sellaisen teennäisen puheen kyynelten kera. Sellaista teatteria, kun tietää ihmisen oikean luonteen.

Varmaan monen mielestä epäonnistuneet häät, mutta minusta ja rouvastani ikimuistoiset hänen kaverinsa häät.

Päättyivät joukkotappeluun, josta pysyimme syrjässä.

Tätä ketjua on ollut antoisaa lukea! Itselläni on häät koittamassa seuraavan parin vuoden sisään, ja täältä olen saanut vinkkejä, miten kannattaa toimia - ja etenkin miten EI kannata: huono tiedotus, huonosti suunniteltu ohjelma, ongelmallinen juhlatila, seremoniamestarin puuttuminen jne.

Haluamme tottakai järkätä häät, jotka ovat mukavat kaikille ja joissa kaikki on otettu tasapuolisesti huomioon. Mutta ainahan voi käydä niin, että jokin olennainen asia vain kerta kaikkiaan jää huomaamatta.

Mun sisaren häät kaksikymmentä vuotta sitten. Pariskunta tapasi pari kertaa ennen häitä ja erosi kuukausi häiden jälkeen. Olin häätilaisuudessa läsnä. Toki perinteitä noudatettiin "jotakin lainattua, jotain varastettua, jotain sinistä, jotain vanhaa". Sulhanen oli se "vanha", "siniset" puolestaan sisareni silmät (vihreät oikeasti, mutta "sinisilmäinen" tässä tapauksessa), lainattua oli kaikki häärekvisiitta ja sulhanen varasti häälahjat ja rahat lähtiessään.

Kavereillamme oli suuret kirkkohäät, ja juhla oli jossain juhlatilassa kilometrien päässä kirkosta järven rannalla. Morsiuspari saapui paikalle soutuveneellä. Juhlaväki odotti arvon pariskuntaa pari tuntia kovassa helteessä (juhlatiloihin toki pääsi sisälle, mutta sielläkin oli todella kuuma) ilman ruuan muruakaan tai juomaa. Onneksi joku sitten hoksasi, että juhlatilan vieressä oli kahvila, josta voi ostaa vettä. Häissä oli myös lapsia vieraina, ja he olivat melkoisen kiukkuisia ja väsyneitä, kun juhla lopultakin alkoi.

Minä taisin omalta osaltani pilata ihan itse tunnelman, kun janoisena join sitten aika äkkiä pari lasia viiniä, ja sehän meni päähän. En toki riehunut enkä hillunut tai ladellut törkeyksiä, mutta sellainen pöhnäinen humala ei tuntunut kivalta, ja olinhan minä humalassa. Fiilis häissä oli kaiken kaikkiaan aika lattea - ihmiset viihdyttivät itseään lähinnä arvailemalla, kauanko avioliitto kestäisi. Ei se kestänyt kovin montaa vuotta, kunnes tuli riitaisa avioero.

Hääjuhla oli sokkeloisessa rakennuksessa, jolloin vieraat istuivat muutama siellä ja toiset täällä. Yksi yhtenäinen tila olisi ehdottomasti parempi.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua on ollut antoisaa lukea! Itselläni on häät koittamassa seuraavan parin vuoden sisään, ja täältä olen saanut vinkkejä, miten kannattaa toimia - ja etenkin miten EI kannata: huono tiedotus, huonosti suunniteltu ohjelma, ongelmallinen juhlatila, seremoniamestarin puuttuminen jne.

Haluamme tottakai järkätä häät, jotka ovat mukavat kaikille ja joissa kaikki on otettu tasapuolisesti huomioon. Mutta ainahan voi käydä niin, että jokin olennainen asia vain kerta kaikkiaan jää huomaamatta.

Jännä kun itselleni on päivänselvää, että kukaan ei pidä huonosta tiedotuksesta, ongelmallisesta juhlatilasta jne.

Voin vannoa, että jos joskus järkkään bileet, niin hauskuutta ja hyvää ruokaa sieltä ei puutu. Minä hallitsen bilejutut ja sisustamisen oikein hyvin.

Totta, tai oikeastaan omaa ylikiltteyttä.

Lähisukulaisen häät, jossa suunnitelmat oli suuret, mutta budjetti pieni.

Häät oli isossa, vanhassa juhlatilassa, mutta ruoka syötiin kertakäyttöastioista. Lähisukulaiset olivat tehneet ruokaa, kuka mitäkin ja ruoka loppui kesken. Catering-väkeä ei oltu palkattu, kaaso häsäsi yksinään keittiössä. Humalainen ja stressaantunut bestman juonsi yhden leikin muuten ohjelmana oli vain levotonta edestakas suhaamista ja odottelua.

Juomatarjoiluna vahva kotiviini tai maito. Joku vieraista kävi jossain vaiheessa ostamassa lähikaupasta pari laatikkoa olutta, joka loppui heti. Sulhasta kiukutti, kun kalja loppui. Loppuillasta humalaista tappelua ja riitelevä hääpari. Tätä en tosin ollut enää itse todistamassa. Morsian oli itse ihan tyytyväinen juhliin.

Näistä kommenteista tulee sellainen olo että en tuu ikinä haluamaan itselleni ja miehelleni häitä. Ainakaan sellaisia joihin tulisi omia sukulaisiani, koska heille ei kelpaa mikään.

Toisaalta maistraatissa voisi mennä naimisiin ja pitää bileet miehen sukulaisille ja kumnankin kaveripiireille.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 17:57"]tuli niin epäselvä teksti kännykällä, että otan uusiksi.. eli, serkun häät Suomenlinna. tulimme Mikkelistä asti, oli syksy ( elokuun loppu tai syyskuun alku).  KUKAAN ei maininnut että pitäisi pukeutua lämpimästi, joten oli melko karmea yllätys tajuta että lautatalta piti kävellä saaren läpi kellarimaiseen tilaan, jossa hääjuhla pidettiin. minulla oli ohuet mekko ja pitsibolero sekä korkokengät..  äitini lähes itki puolestani kun kompuroin perässä nenä valuen ja mies koetti lohduttaa" ettei varmasti ole enää pitkä matka" etten jäätyisi. siis voi helvetti, sanon minä! ette sitten yhtään varoittaneet! :Ovessakin oli ulkona, joten vessareissu piti tehdä pimeässä ja hirveässä tuulessa ! kun lopulta pääsimme takaisin Helsinkiin ja hotelliin, kiskoin lämpimäkseni kunnon kännit..

Et sitten itse voinut yhtään ottaa etukäteen selvää juhlapaikasta? Taidat olla juuri näitä mikrossakissankuivattajatyyppejä...

 

olin uskossa, että ne olisivat KIRKOSSA koska sellaisen tiesin sieltä löytyvän. en myöskään ollut ikinä käynyt Suomenlinnassa, en tiennyt kävelymatkoista enkä osannut ajatella että siellä tuulee niin pirusti! äidillä oli muistaakseen suorat housut ja neuletakki, mieheni asua en muista mutta kellekään ei oltu vinkattu että päällystakkia mukaan ja kengät joilla voisi kävellä! :/ menimme satamaan taksilla  ja lautalla sinne Suomenlinnan, luulin että kävelemme vain pari metriä tai sitten saamme autokyydin..!  oli tod. vittumainen yllätys kömpiä puolipukeissa ja kuuden sentin koroissa koko pirun saaren läpi..

 

ja se ulkovessa.....! käännyin pimeässä ja kovassa tuulessa väärään suuntaan, sen jälkeen päätin että pidättelen hotelliin asti.

"se joka jäätyi Suomenlinnan kellariin"

Haloo! Ohut mekko ja pitsibolero merenrannalla pidettäviin syyshäihin... Meinasitko, että koko hääjuhla vihkimisisestä aamuillan jatkoihin tapahtuisi siellä kirkossa? Ja kuuluu kyllä ihan yleissivistykseen tietään mikä Suomenlinna on.

Uskon että kaikki tietävät Suomenlinnan mutta ulkopaikkakuntalainen joka ei ole siellä käynyt, nähnyt vaan jotain postikorttityylisiä kuvia ei välttämättä osaa hahmottaa aluetta. Kaikki eivät myöskään tiedä että siellä ei ajeta autoilla. Olisi ehkä korrektia ilmoittaa tämä ja myös matkan pituus satamasta hääpaikalle tällaiselle vieraalle. T. Tyttö Hgistä.