Lue keskustelun säännöt.
Paskimmat tai epäonnistuneimmat HÄÄT missä ootte ollut?
14.01.2015 |
Mitä tapahtui?
Eikä nyt tänne sit mitään "käy sääliksi kun toisten häitä haukutte" -settiä, täällähän niistä on hyvä avautua!
Itellä ei oo ollut mitään erityisen huonoja, tylsiä häitä on ollut joissa ei selkeää ohjelmaa, yksissä ei ollut esim. mitään puheita ja leikkeinä vaan sulhasen ryöstö joka oli tosi kiusallinen morsiammelle ja sit tää leikki missä vieraat nostelee korista lappuja joissa on jotain tehtäviä.... tuskin kukaan näitä tehtäviä tulee ikinä toteuttamaan.
Kommentit (1007)
Morsiusparin laajasta ystäväpiiristä jokainen lauloi jotain osasi tai ei. Kaikki samat kaverit osallistuivat kamaliin, tylsiin hääleikkeihin, jotka huipentuivat monen tunnin kestävään morsiamen ryöstöön lähiterassille. Muut vieraat istuivat koko tämän teatterin ajan tuoleillaan täysin kuivin suin hyvin vittuuntuuneina. Häät olivat suorastaan nolouden huippu, morsiuspari ja entourage vieläkin puhuvat kuinka hauskat ja ihanat häät oli ollut. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häät joissa kukaan ei toiminut "seremonia mestarina". Oli tosi mukava hääpaikka, palkattu valokuvaaja, bändi ja tarjoilijat.
Illan kulkua ei oltu kerrottu kenellekkään eli "mennään fiilispohjalta". No, kuvaajan kanssa oli maksettu kolmesta tunnista, tarjoilijat olivat vaikka klo 16-20 paikalla, bändi klo 18-21.
Aluksi kaikki menivät istumaan ja odottivat. Hääpäri tuli paikalle. Sitten odotettiin. Kukaan ei tavallaan laittanut hommaa käyntiin. Kaikille oli tuotu skumpat/pommacit nenän eteen joten minä sitten nousi ylös ja olin että "nostetaanko malja hääpärille?".
Tarjoilijat eivät tienneet monelta ruokailu alkoi, he kävivät pariin otteeseen kysymässä hääparilta jne.
No kaikenkaikkiaan koko homma oli epäselvää odottelua.
Eräät Satuhäät-ohjelmassa olleet. Olivat tylsimmät ikinä. Ehkä ihmiset jännittivät niitä tv-kameroita?
Omani varmaan kaikille vieraille.
Olin raskaana ja lisäksi lähipiirissäni/vieraisssa useampi alkoholisti (tai alkoa saatuaan agressiivinen) henkilö niin alkoholitarjoilua ei ollut onnittelumaljoja lukuunottamatta.
Just tuollaiset missä ei oo kukaan seremoniamestarina on kauheat. Pieni piiri voi tietää mitä nyt tapahtuu ja muut vaan odottaa.
Yksissä häissä kuvaaja kuvasi hääparia ruuan jälkeen yli tunnin ja vieraat seisoi kuivin suin tietämättä mitä nyt tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karaokehäät. Voi kuinka ihanaa, kun vieraat alkavat olla päissään ja laulu senkun jatkuu. Jippii.
Tässä on kokemuksia useista häistä tiivistettynä: liian pitkä odottelu, ruokaa on liian vähän tai oikeasti liian erikoista kenenkään muun kuin hääparin makuun, istumapaikkoja ruokailuun ei ole tarpeeksi, kesähäissä ei ole otettu huomioon mahdollista sadetta vaan on suunniteltu että ulkonahan sitä ollaan..., kukaan ei ilmoita mitä seuraavaksi tapahtuu (muutamat kakun leikkaukset ja häävalssit jäänyt näkemättä tämän takia), ohjelmaa on liikaa tai ei ollenkaan, pyydetään ihmisiä "hauskoihin" hääleikkeihin vaikka eivät selvästikään halua osallistua, hääparilla on oma sisäpiiriseurueensa jolla on tosi hauskaa, muita vieraita ei olekaan sitten otettu juuri huomioon... yleensäkin se, ettei oteta huomioon esim. vierasmäärää, tilarajoituksia ym. olosuhteita, vaan yritetään tunkea siihen ainutlaatuiseen (tai toiseen tai kolmanteen "ainutlaatuiseen") tilaisuuteen kaikki mahdollinen mikä vaan mieleen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huonoimmat oli sellaiset, joihin meidät oli kutsuttu vain iltajuhlaan. Paikalle saavuimme 15 minuuttia kutsuaikaa myöhemmin. Ne oikeat vieraat vasta lopetteli syömistä. Kun oli syöty niin vieraat sitten lähti kierrokselle. Juhlat oli järkätty avioparin työpaikan salissa. Me sitten odottelimme sellaisen tunnin että Disco alkaisi. Ehkä paskalta tuntui kun oli kutsuttu vain iltajuhlaan ja suurinosa koko juhlaan. Kyseessä oli mieheni lapsuuden parhaimman kaverin häät.
Seremoniamestarin puute tai se, ettei mitään suuntaa antavaakaan aikataulua illan kululle oo tehty on aika piinaavaa ja latistavaa. Myös vieraiden erottelu eri huoneisiin on kurjaa vaikka ymmärrän tietty että jotku juhlatilat, varsinkin hienot kartanot nyt valitettavasti usein on sellaisia.
Ja jos huomaa, että hääpari stressaa ja joutuu ns itse toimimaan tiedottajana illan kulusta on aina kiusallista katsottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset jossa selvisi ruokailun jälkeen että en olekaan paikalla vieraana vaan pianistina. Jouduin soittamaan kaksi tuntia morsiusparin toivekappaleita, ilman nuotteja tietysti, kun ''sähän oot niin taitava!''
Olen ollut lähinnä oikein kivoissa häissä, mutta Vatipäisintä on ollut nimenomaan tuo valokuvaus.
Mikä hemmetin järki on odotuttaa ihmisiä kun valokuvat voisi hoitaa vaikka ensiksi ja juhlia sitten ilman turhaa odottelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turkkilaisen miehen ja suomalaisen naisen häät erään yliopiston tiloissa.
Juhlapaikan avaimet olivat kadonneet, joten vieraat joutuivat odottelemaan ulkona tunnin aivan kamalassa helteessä ilman mitään juotavaa.
Kun juhlapaikalle päästiin vihdoin sisälle niin vieraat vaan istuskelivat paikoillaan parisen tuntia ilman että yhtään mitään tapahtui. Siis todellakaan mitään ei tapahtunut.
Lopulta sulhasen sukulaiset raahasivat paikalle foliovuoissa ruokia (varmaankin lähikebabbilasta) jotka vielä kaikenlisäksi loppuivat kesken. Ruokana oli palanutta riisiä, kananuijia, patonkia, creme bonjouria ja vihersalaattia. Ruoka syötiin kertakäyttölautasilta ja muut ruokailuvälineet oli toki myöskin kertiksiä.
Kaikki vieraat humaltui hetkessä sillä tarjolla oli kiljuboolia eikä mitään alkoholitonta juotavaa. Vettä sai hakea vessasta.
DJ:nä toimi sulhasen veli joka soitti pelkästään turkkilaista musiikkia. Ainoat tanssijat tanssilattialla oli sulhasen sukulaiset.
Itse lähdin juhlista pois todella aikaisin, mutta kuulin jälkeenpäin, että turkkilaisten sekä suomalaisten välille oli puhjennut kunnon nyrkkitappelu.
Yhdet missä oli n. 150 vierasta joista pikkulapsiperheet oli laitettu samaan pitkään pöytään. Pöydässä oli n. 10 1-6 -vuotiasta vanhempineen. Ruoka haettiin pöytäkunnittain seisovasta pöydästä, ja lapsipöydän vuoro oli viimeisenä. Ruuan määrä oli laskettu aivan pieleen, ja kun meidän vuoro tuli, niin jäljellä oli enää jotain kuivaa vihersalaattia. Eli seurauksena muutama nälkäinen ja vihainen lapsiperhe ja juhlapaikkakin jossain keskellä ei mitään, eli lähistöllä ei ollut mitään paikkaa josta olisi saanut ruokaa >:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin kutsutuksi lähes tuntemattoman serkkuni häihin lapsuuden perheeni kanssa. Juhlapaikalla kävi ilmi että minun ja siskoni oli tarkoitus olla lastenvahteja noin kahdellekymmenelle alle kouluikäiselle pienessä seurakuntatilan kerhohuoneessa, josta sentään löytyi piirrustusvälineitä ja leluja. Mutta pääsimme sieltä vasta kun kaikki ohjelma oli ohi lukuun ottamatta todella vaivaannuttavaa yhteislaulua Kenellä on päällä... Ruoka oli ihan hyvää sentään! kirkkoon meitä ei tietenkään oltu kutsuttu, mutta se ei kyllä harmittanutkaan.
Varmaan omat tulevat hääni, ainakin eräiden mielestä. Kutsun nimittäin vain 2-3 sukulaistani, miehen puolelta tulee kyllä useampia. En ole väleissäni toisen puolen sukuuni, en näe velvollisuutta järjestää juhlia heitä varten.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 18:00"]
Kaikki perinteiset häät typerine leikkeineen ja ohjelmineen ovat varsin ahdistavia "juhlia". Jos vielä sen päälle ruoka on huonoa, niin huh huh.
[/quote]
Täällä taas mummo edelliseltä sivulta. Tiedoksesi, että perinteisiin suomalaisiin häihin eivät todellakaan kuulu minkäänlaiset leikit tai ohjelmanumerot. Ne ovat hyvin nuoria tulokkaita, Amerikasta kopioituja.
Mummon nuoruudessa 1960-luvulla vietettiin vielä ainakin maaseudulla (ja 90 prosenttia kansasta asui siihen aikaan maaseudulla) niitä oikeita perinteisiä häitä. Pirtissä oli koko päivän pöytä koreana, emännät kantoivat lisää sitä mukaa kun vadit hupenivat. Mummot istuivat tyytyväisinä peräkammareissa juttelemassa, lapset touhusivat pihassa, nuoriso nuohosi aitannurkissa ja aikuiset tanssivat puhtaaksi laastussa navetanparvessa, kun kylän pelimanni säesti hanurilla. Häissä oli aina oli rento ja hauska meno eikä tosiaankaan kirjoiteltu lahjalistoja eikä leikitty morsiamen ryöstöjä...
[/quote]
Täälläkin mummo. Olin nuorena tottunut kulkemaan vanhanajan häissä. Eli oli pieniä ja isoja. Mutta pääosassa niissä oli yhdessäolo. Joissain tanssittiin ja toisissa oli vain kakkukahvit. Mutta ei leikkejä yms.
Kun 90-luvulla sitten kaveriporukasta eka meni naimisiin, en edes tajunnut mitä polttarit on. Tai ensin sitä supisupijuttua, kun 7v avoliitossa elänyt pari kertoi, että menee vuoden päästä naimisiin. Olin vain, että niin, luonnollinen jatkumo. Kaveri loukkaantui, kun se ei ollutkaan elämää suurempi juttu. Olin tottunut, että ihmiset ruukasi mennä naimisiin kun oli seurustelleet jonkin aikaa. Mutta en ollut aiemmin kuullut, että häitä suunnitellaan vuosi.
No polttarit. Minut kutsuttiin niihin ja eipä ollut harmainta aavistusta, mikä se tilaisuus on. No akkaporukka oli kännissä saunatiloissa ja lasku lyötiin heti eteen, että maksa tuo. Sitten morsian puettiin huoraksi ja lähdettiin kaupungille myymään pimppaa.
Häät sitten. Elämäni eka lahjalista. Sitten juhla. Puheet ja leikit ja sukkanauhan penkomiset ja morsiamen ja kaverit istumaan ja sulhanen kopeloi sääriä ja tunnistaa morsiantaan ja morsiamen ryöstä. Me vieraat istuimme pitkissä pöydissä tylsistyneinä ja katsoimme, kun kaverit leikki etuosassa leikkejä. Ja morsian sen verran kävi meidänkin pöytää jututtamassa, että opasti, ettei hääkarkit ole syömistä varten, vaan pannaan talteen ja otetaan sitten lipaston laatikosta tulevaisuudessa esille ja muistellaan heidän häitä.
Minä ja muut morsiamen ja sulhasen kaverit samasta seurueesta olimme kaikki ihan pihalla, että mikä hemmetin näytelmä tämä oli ja mikä meidän rooli oli :)
Häät tietenkin olivat lapsettomat :)
No, tällaisia ne sitten ovat melkein kaikki olleet tämän jälkeen. Kaiholla muistelen lapsuuteni hääjuhlia, missä käytiin.
Pari kokemusta:
häät sulhon kotikaupungissa, mistä juuri kukaan ei ole kotoisin. Pitkä matka sinne, ja yöpaikkakin varattava. Ihan jees. Mutta, ruokana oli keittoa, jota tietenkin luulin alkukeitoksi. Lämmintä ruokaa ei vain koskaan tullut, ja keittokin korjattiin pois tai loppui. Siinä sitten näkkileipää ja voita hamstraamaan, koko päivän ruoka.
Toiset häät. Morsiamen isä pitää puheen, joka kertoo vain hänestä itsestään. Yhtymäkohta hääpariin jää tosi oudoksi kun äijä tilittää omia henk koht juttujaan liikuttuneena. Tämä on ainoa puhe. Se loppuu hassusti käytäänön asioihin vessoista sun muista.
^ Joo, 90-luvulla se juuri tapahtui tuo häiden "amerikasoituminen". Hämmästelin silloin samaa, että häistä tuli melkein yhdessä yössä joku elämää suurempi spektaakkeli, jota tosiaan valmisteltiin vuosikaupalla (ja joskus häät ehti jo peruuntuakin).
Koko se polttari- ja hääkarkki- ja lahjalista- ja bestman- ja morsiamenryöstö- ja sukkanauhanmetsästys-meininki oli kyllä suomalaiseen kulttuuriin tottuneelle vähän liikaa. Palataankohan enää ikinä takaisin ihan normaaleihin rentoihin häihin...
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 20:34"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 11:23"]Olen ollut vain kivoissa häissä ja tätähän ei kysytty, mutta äitini oli häissä, joissa sulho joi itsensä kovaan humalaan ja tappeli loppujuhlista vieraiden kanssa. Eropaperit lähti heti juhlien jälkeen. [/quote] Meidän häissä kävisi juuri näin. Siksi niitä ei tule koskaan!
[/quote]
Meinaatko kuitenkin, että elelet edelleen tuon sulhosi kanssa? Vai onko sulla kuitenkin etsinnässä joku, joka potentiaalisesti ei omissa häissään tinttaisi vieraitaan turpaan?
[/quote]
Ei ketään etsinnässä, miehistä olen saanut tarpeekseni. Nostan kytkintä kun aika siihen suotuisa :)
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 11:33"]Häissä noin 100 vierasta. Jokaiselle etukäteen merkitty istumapaikka. Jopa pariskunnat sekoitettu eri paikkoihin jotta 'tutustutaan sukuun ja tulee mielenkiintoisia keskusteluita'.
Ilta sujui vaivaantuneesti niitä näitä mutisten.
[/quote]
No, ne paikat nyt yleensä pysyy vaan ruokailun ajan. Sittenhän sitä voi liikuskella muissa pöydissä. Ja kyllä kai nyt jonkin aikaa pystyy juttelemaan niitä näitä...