miksi kakkosista aina kuvitellaan...

2

No minulla oli juuri näin aluksi hain varatusta miehestä pelkkää seksiä. Minulla ei ollut kaipuuta parisuhteeseen. Kohdallani mies oli visusti sitä mieltä, että hän ei tule eroamaan vaimostaan. Ja tiesin, että heillä oli jopa suht vilkas seksielämä. Puhuttiin monesti siitä mitä kivoja kikkoja siihen voisi lisätä ja annoin vinkkejä millä lisätä seksin monipuolisuutta myös kotona vaimon kanssa. 

Muistuttelin hääpäivistä. Olin hänen uskottunsa, jolle kertoi kaikki asiat. Niin hyvät, kun huonotkin. Kivasti toimineet seksi yllätykset. Näin jälkikäteen en olisi vaimona tykännyt miten tarkkaan hän minulle kuvaili perhe/seksielämäänsä. 

Tilanne nyt edelleen olen sitä mieltä, että en ole "parisuhdeihminen", mutta olen parisuhteessa tämän miehen kanssa. Tunteet kummallakin roihahti kunnolla pintaan ja sinne jäi vaimo ja lapset. Vielä viimeisinä päivinä, kun hän oli jättämässä vaimoaan kysyin, että haluaako hän varmasti tätä. Ja onko se se asia mitä hän oikeasti elämältä tahtoo. Mutta hän tahtoi minut. En pystynyt sitä lupaamaan, hän erosi silti jak uten kirjoitettu, ei pysytty sen jälkeen erossa juuri ollenkaan. Tunnen vahvaaa välittämistä, ehkä rakkauttakin, mutta voin suoraan sanoa, että ilman seksiä en olisi tässä suhteessa. Toivottavasti hän ei ehdota tämän enempää, kuten yhteen muuttoa tai muuta vakavampaa

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 07:32"]...että he uskovat miehen lässytystä eroamisesta ja seksittömästä liitosta?

Eikö ole käynyt mielessä, että kaikki miehet eivät ole eroamassa, eivätkä myöskään valehtele asiasta? Ja kaikki kakkoset eivät hae miehestä parisuhdetta, vaan läheisyyttä ja seksiä. Pitkän yksinolon jälkeen, jos ketään sopivaa puolisoehdokasta ei tule vastaan etsimisestä huolimatta, saattaa olla niin, että sekin on juhlaa, kun joskus on toisen ihmisen sylissä. Ei se ole välttämättä ihannetilanne tai jotakin, mitä kakkonen preferoisi, mutta aina ei valitettavasti ole hyviä vaihtoehtoja.

Kakkoset eivät ole mikään oma ihmislajinsa ilman moraalia. Jotkut varmaan ovat piittaamattomia, mutta enemmän sellainen suhde mielestäni kertoo ihmisen nälästä ja seksin kaipuusta kuin mistään veemäisestä vaimon/miehen kanssa kilpailusta.

Pettäjä voi olla myös ihan hyvä vaimo/mies muuten, mutta jotkut eivät 100% uskollisia. Ei kovin ihailtava piirre, mutta ei se tee automaattisesti naisesta huonoa äitiä tai miehestä isää. Pettäjä voi olla pääosin ihan hyvä puoliso siitä huolimatta, että ei ole uskollinen.

Olenko ainoa, joka ajattelee näin? Vai ovatko kaikki ihmiset mustavalkoisia moralisteja?

Huom: en puolustele pettämistä tai varatun kanssa olemista tai pidä sitä tavoiteltavana. Näen vain sen, että niihin tilanteisiin päädytään monenlaista syistä. En vain usko, että on olemassa ihmislajit "pettäjät" ja "uskolliset", joihin voi liittää tukun muita ominaisuuksia tuosta vain, kuten täällä usein vaikuttaa olevan. 

 
[/quote]

Kyllä se varmaan on aikalailla PERIAATE. Joko sen (pettää) tekee tai ei tee.

Jokaisella niitä tilanteita ja mahdollisuuksia tulee, mutta jokainen ei petä, juuri periaatteesta johtuen. Ei tulisi mieleenkään!

Täytyy olla aika LÄPIPASKO, jos pettämisen päätyy. Se kertoo silloin paljon muustakin kuin "tilaisuudesta tuli varas".

Vai oletko niin pöllö, ettet luule muille niitä kiusauksia tulevan tässä elämässä ja useita. Aika naiivi täytyy olla, jos näin... Kyllä siihen pettämisen päättyy paskuuttaan, ei "monista syistä".

Laatottaa lattiaa kun miettii pettämistä.

-ei petetty-

Minkin olen suhteessa, jossa fyysista laheisyytta ei niin paljoa ole, mutta olen onnellinen. Ainakin minulle on tarkeampaa kumppanuus kuin se, saako joka valissa melaa mekkoon.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 07:32"]...että he uskovat miehen lässytystä eroamisesta ja seksittömästä liitosta?

Eikö ole käynyt mielessä, että kaikki miehet eivät ole eroamassa, eivätkä myöskään valehtele asiasta? Ja kaikki kakkoset eivät hae miehestä parisuhdetta, vaan läheisyyttä ja seksiä. Pitkän yksinolon jälkeen, jos ketään sopivaa puolisoehdokasta ei tule vastaan etsimisestä huolimatta, saattaa olla niin, että sekin on juhlaa, kun joskus on toisen ihmisen sylissä. Ei se ole välttämättä ihannetilanne tai jotakin, mitä kakkonen preferoisi, mutta aina ei valitettavasti ole hyviä vaihtoehtoja.

Kakkoset eivät ole mikään oma ihmislajinsa ilman moraalia. Jotkut varmaan ovat piittaamattomia, mutta enemmän sellainen suhde mielestäni kertoo ihmisen nälästä ja seksin kaipuusta kuin mistään veemäisestä vaimon/miehen kanssa kilpailusta.

Pettäjä voi olla myös ihan hyvä vaimo/mies muuten, mutta jotkut eivät 100% uskollisia. Ei kovin ihailtava piirre, mutta ei se tee automaattisesti naisesta huonoa äitiä tai miehestä isää. Pettäjä voi olla pääosin ihan hyvä puoliso siitä huolimatta, että ei ole uskollinen.

Olenko ainoa, joka ajattelee näin? Vai ovatko kaikki ihmiset mustavalkoisia moralisteja?

Huom: en puolustele pettämistä tai varatun kanssa olemista tai pidä sitä tavoiteltavana. Näen vain sen, että niihin tilanteisiin päädytään monenlaista syistä. En vain usko, että on olemassa ihmislajit "pettäjät" ja "uskolliset", joihin voi liittää tukun muita ominaisuuksia tuosta vain, kuten täällä usein vaikuttaa olevan. 

 
[/quote]

Kyllä se varmaan on aikalailla PERIAATE. Joko sen (pettää) tekee tai ei tee.

Jokaisella niitä tilanteita ja mahdollisuuksia tulee, mutta jokainen ei petä, juuri periaatteesta johtuen. Ei tulisi mieleenkään!

Täytyy olla aika LÄPIPASKO, jos pettämisen päätyy. Se kertoo silloin paljon muustakin kuin "tilaisuudesta tuli varas".

Vai oletko niin pöllö, ettet luule muille niitä kiusauksia tulevan tässä elämässä ja useita. Aika naiivi täytyy olla, jos näin... Kyllä siihen pettämisen päättyy paskuuttaan, ei "monista syistä".
[/quote]

Juuri näin.

Monilla on vaikeeta, vaimo ei anna ja nalkuttaa, työ on vaativaa, kauniita naisia vilisee ympärillä ja ne hymyilee............

MUTTA eivät silti pääty pettämään. So...

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 08:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:58"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:33"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:30"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:04"]

On myös olemassa oikeasti seksittömiä liittoja, ei ainoastaan "lässytystä" niistä. (Vaikka monet asiasta varmasti valehtelevatkin.) Olen itse nainen, eikä aviomieheni ole halunnut kanssani seksiä seitsemään vuoteen. Mies ei muutenkaan ollut mikään maailman seksuaalisin ihminen, mutta en osannut kuvitella seksin loppuvan lapsen syntymään kokonaan. Minä yritin kaikkeni. Pidin itsestäni huolta, treenasin, ostin kauniita alusvaatteita, huomioin miestä ja pidin hyvänä. Yritin myös saada miestä terapeutille keskustelemaan asioista - turhaan.

Viiden vuoden seksittömyyden jälkeen aloitin suhteen. En ole asiasta ylpeä, mutta en kestänyt enää sitä läheisyyden puutetta. Eroa en ole hakenut, koska aviomieheni on muuten arjessa hyvä kumppani ja täydellinen isä lapselle, joka murtuisi erosta. Ilman sivusuhdetta olisin todella masentunut. Nyt jaksan paremmin arjessa, kun saan läheisyyden muualta. Ei tämä täydellistä ole, mutta näin tämä toistaiseks menee.

[/quote]

Olet tekopyhä paska. Eroa sillä se on ainoa oikea teko. Yrität vain saada kummankin maailman parhaat puolet.

Seksittömyys ei ole mikään syy pettää. Eroa jos ei liitto ole onnellinen. Mutta pettäjä on aina halveksittava ihminen.

[/quote]

Etkö lukenut edellisen kirjoitusta? Liitto ja perhe-elämä on hyvää ja onnellista, seksittömyys ei. Eikä se ole yksinään mikään syy lopettaa avioliittoa. Mun mielestä täysin oikein että hakee muualta jos kotoa ei saa.

Meillä ainakin kotona on tehty selväksi se että seksi kuuluu parisuhteeseen ja jos se lopahtaa pitää asia selvittää. Sairauden tai vammautumisen takia seksittömyys on hyväksyttävää mutta ei muuten! Silti ei tulisi mieleenkään heittää hyvää avioliittoa ja onnelllista perhe-elämää mihinkään.

[/quote]

Onko se oikein myös puolisosi mielestä? Esitähän kysymys myös hänelle. Pelkkä kulissi teillä on, ei onnellista eikä hyvää liittoa. Suosittelen eroa mahdollisimman pian.

[/quote]

Luepa tekstini eteenpäin. Minä olen keskustellut puolisoni kanssa ja sopinut mitä tapahtuisi jos meiltä seksi loppuisi. Toistaiseksi olemme äärettömän onnellisia ja seksiä riittää.

[/quote]

Ette ole onnellisia. No ehkä sinä, mutta puolisoltasi sinä kiristät seksiä. Olet halveksuttava olento, ali-ihminen, jonka pitäisi saada tavatessa heittää kaivoon ja kansi päälle.

26, et ole sen parempi kuin ylläoleva ali-ihminen, noin satutat lastasi pahemmin kuin eroamalla. Ja minäkin olen eroperheestä, eikä ole valittamista, parempi että erosivat, kun vain tappelivat.

[/quote]

Kiristän kuinka niin? Perustelut? Me haluamme toisiamme ihan vapaaehtoisesti, nautimme toistemme läheisyydestä usein ilman mitään vaatimuksia.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:04"]

On myös olemassa oikeasti seksittömiä liittoja, ei ainoastaan "lässytystä" niistä. (Vaikka monet asiasta varmasti valehtelevatkin.) Olen itse nainen, eikä aviomieheni ole halunnut kanssani seksiä seitsemään vuoteen. Mies ei muutenkaan ollut mikään maailman seksuaalisin ihminen, mutta en osannut kuvitella seksin loppuvan lapsen syntymään kokonaan. Minä yritin kaikkeni. Pidin itsestäni huolta, treenasin, ostin kauniita alusvaatteita, huomioin miestä ja pidin hyvänä. Yritin myös saada miestä terapeutille keskustelemaan asioista - turhaan.

Viiden vuoden seksittömyyden jälkeen aloitin suhteen. En ole asiasta ylpeä, mutta en kestänyt enää sitä läheisyyden puutetta. Eroa en ole hakenut, koska aviomieheni on muuten arjessa hyvä kumppani ja täydellinen isä lapselle, joka murtuisi erosta. Ilman sivusuhdetta olisin todella masentunut. Nyt jaksan paremmin arjessa, kun saan läheisyyden muualta. Ei tämä täydellistä ole, mutta näin tämä toistaiseks menee.

[/quote]

Olet tekopyhä paska. Eroa sillä se on ainoa oikea teko. Yrität vain saada kummankin maailman parhaat puolet.

Seksittömyys ei ole mikään syy pettää. Eroa jos ei liitto ole onnellinen. Mutta pettäjä on aina halveksittava ihminen.

[/quote]

Ehkä niin. Mutta mielummin olen tekopyhä paska kuin rikon lapseni perheen ja pakotan hänet kahden kodin väliin ja uusperhekuvioihin. Olen itse kasvanut eroperheessä, enkä todellakaan halua samaa lapselleni. Ei lapsi tiedä meidän seksittömyydestämme yhtään mitään ja kuten sanoin, kotona asiat sujuvat muuten hyvin. Jos lasta ei olisi eroaisin, nyt en voi enkä aio. 

[/quote]

Ymmärrätkö sinä, että se lapsi tulee tuosta vielä kasvamaan? Pikkulapsi ei noista asioista ymmärrä, mutta teinit jo ymmärtää. Lopulta hänestä tulee aikuinen.

Jäät kiinni pettämisestäsi ennemmin tai myöhemmin ja kun näin tapahtuu niin joko lapsi itse tajuaa teidän puheenne tai isä katkeroituu ja jossain kohtaa lipsauttaa. On varmaan mukavaa siinä vaiheessa, kun lapsesi on 35-vuotias ja niin mielelläsi haluaisit nähdä lapsenlapsia, mutta lapsesi ei halua heidän tapaavan lapsuudenperheensä rikkojaa ja isänsä pettäjää saati pysty itse edes sietämään sinua silmissään.

2

2

Up

Mun tarinani ei nyt välttämättä kerro ihan samalla tavoin asioita, kuin vanhempien suhteet, joissa on jo avioliitto, avoliitto ja lapset kehissä, mutta saattaa avata vähän yhdenlaista toisen naisen ajattelutapaa. 

Olin 12 kun "seurustelin" ekaa kertaa erään kivan pojan kanssa viereisestä kaupungista. Sanotaan vaikka Matiksi (saman ikäinen kuin minä). No erohan siitä tuli viikon jälkeen, mutta 13 vuotiaana kokeiltiin Matin kanssa uudestaan, ero tuli parin viikon päästä ja 14 vuotiaana seurusteltiinkin jo huikea kuukaus. Meillä ei ollut seksiä, pari pientä pusua vain ja sellasta ihme säätämistä vain.

15 vuotiaana sitten menin Matille yöksi ilman seurustelua ja vein Matin poikuuden. Me tapailtiin aina toisinaan, vaikka Matti välillä jonkun kanssa seurustelikin. Saattoi olla vuosi välissä tai viikko, mitä milloinkin. Kuitenkin aina kun ehdotin olin tervetullut hänen luokseen, vaikka vanhemmatkin olivat kotona ja tiesivät hänen seurustelevan toisen kanssa. Käsittääkseni hänen äitinsä tästä hänelle sanoikin, mutta eihän se mihinkään vaikuttanut. Itse halusin jo tuohon aikaan vain toisinaan ystävän joka minua halusi, jonka kanssa on rentoa olla ja joka pitää minua sen hetken ykkösenä. Hän perui jo tuolloin tyttöystävänsä kanssa menoja, että näkisi minut. Me saatettiin jopa oikeasti istua yöllä tähtiä katsellen lammen reunalla, tai järvenrannalla nuotiota katsellen sitten myöhemmin.

Meidän tapailussa oli tauko kun seurustelin 3 vuotta (7-20v), mutta kun suhteeni loppui aloimme taas Matin kanssa tapailemaan. Matti oli usein luonani, vaikka oli muuttamassa tyttöystävänsä kanssa yhteen, he olivat seurustelleet pari vuotta ja Matti oli varma, että menisi tämän naisen kanssa naimisiin. Nainen on oikeasti todella kaunis monien mielestä, minunkin. Kun tapailin Mattia en ollut tätä naista koskaan tavannut.

Oma elämäni oli tuolloin parikymppisenä aika hektistä n. kk:n ajan. Silloin tapailtiin melkein joka viikko ja joka kerta Matti jäi luokseni yöksi. Usein se meni niin, että sovittiin näkevämme (Monesti vielä niin, että ei harrasteta seksiä, vaan yritettiin keksiä paikkoja tai muuta jossa niin ei tehtäisi) ja juteltiin, katsottiin leffaa tai ajeltiin jonnekkin ulos vaan rentoutumaan. Matti piti minua kainalossa, silitteli ja tosiaan aina seksiä ei edes ollut. Minä en osannut ajatella asiaa Matin tyttöystävän kannalta. Olin sellaisessa elämänvaiheessa, etten osannut oikein mitään muutakaan. Matin kanssa oli rentoa enkä koskaan kuvitellutkaan mitään sen enempää. Meillä oli läheinen ystävä suhde seksillä. Matti puhui minulle kaikesta, esimerkiksi kauniista tyttöystävästään, jonka kanssa tahtoisi naimisiin joskus, mut ei vielä haluaisi muuttaa yhteen. Joskus kysyin häneltä, miksi hän sitten pettää ja entä jos tämä tyttöystävä pettäisi. Matin mielestä se oli täysin eriasia, vaikka yritin selittää hänelle. 

Joka kerta kun Matti oli luonani yötä, hän piti minua koko yön kainalossaan ja aamulla suuteli ennen lähtöään. Joka kerta hän laittoi minut ykkössijalle kun halusin nähdä. Minä nautin siitä, että vaikka olin saanut pahasti siipeeni edellisessä erossa, oli jotain tuttua ja turvallista, joka piti minua kainalossa, jonka kanssa oleminen oli rentoa ja yksinäisyys ei satuttanut. Matti ei ole sellainen mies, kenen kanssa koskaan olisin sen enempää suunnitellut. Ensinnäkin minähän tiesin, että Matti on pettänyt jokaista tyttöystäväänsä jos minua ei lasketa. Matti sanoi joskus, että olen ainoa kenen kanssa hän niin tekee, mutta olen varma, että useampiakin on. Matti oli luonteeltaan sellainen, että en usko hänen voivan hyvin jos hän ei saa valloittaa naisia. 

Kun sitten lopulta koitti päivä, kun tapasin Matin tyttöystävän, joka silloin oli jo eksä niin omatuntoni alkoi kolkuttaa. Kuulin ystävältäni, että tämä tyttöystävä tietää pettämisistä, mutta Matti ei ole mitään myöntänyt, eikä muutkaan. Minä myönsin. Olin aivan varma, että tämä tyttöystävä repii silmät päästäni, kun pyysin hänet mukaan rauhallisempaan paikkaan ja pyysin anteeksi. Kerroin, että minä olin toinen nainen ja kerroin, että koska en tuntenut tätä tyttöystävää, en ollut osannut ajatella tekeväni väärin ketään kohtaan. Kun hänet tapasin niin valehtelu asiasta jonka hän haluaa tietää tuntui mielestäni kuitenkin väärältä. Minusta ja tästä tyttöystävästä tuli itseasiassa kavereita. Hän halusi käydä kanssani kahvilla keskustelemassa asiasta, minä en halunnut, mutta menin ja me juteltiin. Tämä tyttöystävä kertoi nähneensä minun juttelevan Matin kanssa ja kysyneensä minusta. Matti oli puhunut minusta vain hyvää, kertonut meidän menneisyydestä, pettämisiä lukuunottamatta ja muutenkin puhunut nätisti. Matti oli sanonut minusta vain hyvää senkin jälkeen kun tiesi minun kertoneen hänen eksälleen tästä pettämisestä, jonka hän halusi salata. 

Myöhemmin Matti oli muuttanu lähemmäs minun asuntoani ja olisi tahtonut edelleen nähdä. Kieltäydyin, olin tavannut jo toisen. Haluan korostaa, etten koskaan rakastanut Mattia kuin ystävänä ja molemmille oli aina selvää, että se mitä meillä nyt on, on sitä mitä se tulee aina enimmillään olemaan. Matti sai valloittaa ja minä sain apua läheisyyden puutteeseen ja yksinäisyyteen. 

Nykyään tällä Matin ekstyttöystävällä on ollut jo muutaman vuoden uusi suhde ja hän on hyvänpäivän tuttuni. Minä seurustelen kuudetta vuotta miehen kanssa jonka takia Matin kanssa asiat lopetin. Meillä on 2 ihanaa lasta ja ollaan asuttu jo  5 vuotta yhdessä. Matin kanssa ei olla pitkään aikaan kauheasti jutellut. Tiedän hänellä kuitenkin menevän vähän niin ja näin. Hän on avoliitossa erään ystäväni kanssa, (sanotaan vaikka Maijaksi). Maijan ja Matin seksisuhde päättyi pariin lapseen ja Matti ei ollut vielä valmis. Alkoi polttelemaan pilveä, vaikka oli aina ollut huumeita vastaan ja tämä kaikki laukaisi mielenterveysongelmia. Matti ei mielellään poistu enää kotoaan.

Juttelin Maijan kanssa vuosi sitten kunnollta. Maija oli minulle katkera, vaikken edes pidä Mattiin yhteyttä. Hän kuulemma tiesi mitä meillä oli ollut. Ei häntä oltu tähtiä katsomaan viety yms. Hänen suustaan asiat kuulostivat romanttisilta, mutta ei ne hetkessä niin romanttisilta ollut tuntunut. Maijalle vähättelin romantiikkaa Matin ja minun suhteessa, koska niin se tosiaan oli. Maija sai Matin tavallaan sidottua lapsilla suhteeseen (hankkiutui tahallaan raskaaksi) ja kai jotenkin koki/kokee, että minä olisin joku Matin elämän nainen eikä hän. Ja tosiaan näin ei ole. Kyllä meitä Matin kanssa joku yhdistää, mutta ehkä enemmän se paska luonne jossa vaan omaa nautintoa haetaan :/ 

Elämä vierii eteenpäin itse olen onnellinen mieheni kanssa ja koen hänen olevan minulle juuri se oikea. Matti oli minulle vain viihdettä, vaikka onkin ihminen josta välitän. Matinkin ongelmat on Maijan mukaan parempaan päin! =) Anteeksi, että tuli näin pirun pitkä selitys! 

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 20:31"]Yhtään ainutta viestiä lukematta voin sanoa että yksikään varattu mies ei hae mitään vitun läheisyyttä vaan pelkkää kullin kutitusta. Mulkun nautinto on ainut asia mitä mies ikinä naissuhteissaan ajattelee.
[/quote]Jos ja kun mulkuk nautinto on ainoa mitä mies ajattelee niin silloinhan se just hakee sitä VITUN läheisyyttä.Ha-Haa.........

2

2

2

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 07:48"]

Nelonen sanoi saman asian toisin sanoin kuin minä vitosviestissä, yleiselläkin tasolla VOI pohtia asioita. :)

ap

[/quote]

Mutta et siis kiistäkään. Oletko ap pettänyt? 

Tämä oli fiksusti kirjoitettu! Täysin samaa mieltä.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:02"]

Mikään tilanne elämässä ei ole mustavalkoinen. Koulukiusaaja harvoin kiusaa siksi että vain nauttii kiusaamisesta. Edes murhaaja ei yleensä murhaa vain murhan tuottaman tyydytyksen takia. Kaikilla on syynsä ja selityksensä ja jotkut yksilöt ovat vain sairaita ja nauttivat muiden satuttamisesta.

Kaikissa tapauksissa teot, joilla satutetaan toista, huijataan, valehdellaan ja pakotetaan elämään elämää jota ei itse ole valinnut, ovat ilkeitä, piittaamattomia ja itsekeskeisiä tekoja. Ei niitä voi mielestäni mitenkään saada positiivisiksi tai edes tavoiteltaviksi teoiksi. Minulle on aivan sama, millä joku oikeuttaa puolisonsa pettämisen, teko on minusta silti äärimmäisen inhottava juuri siksi, että sillä itsekeskeisellä teolla satutetaan tahallaan ja tietoisesti muita (yleensä puolisoa ja lapsia, joskus laajempaakin perhettä ja myös sitä salarakasta).

En arvosta enkä kunnioita valehtelijoita enkä ihmisiä, jotka aina laittavat omat tarpeensa muiden edelle ja oikeuttavat sillä ikävät tekonsa. Näin ollen en myöskään arvosta enkä kunnioita niitä, jotka tällaiset teot sallivat, seuraavat vierestä ja kenties vielä yllyttävät. Jokainen ihminen valitsee tekonsa ja kantaa niistä seuraukset. Jos kannustaa toista pettämään ja valehtelemaan, ei ole kovin miellylttävä ihminen itsekään. Monesti kiusaamista ei tapahtuisi tai ei ainakaan samalla laajuudella, jos kiusaajalla ei olisi niitä hymistelijöitä ympärillään. Sama asia pätee pettämiseen. Jos pettämistä ei hyväksy vaan vaatii, että sekä puolisoa että aiottua pettämiskumppania kohdellaan arvokkaasti, voisi moni pettäminen jäädä alkutekijöihinsä. Ja samalla se muiden satuttaminen vähenisi.

Minusta muuten monet salarakkaat vääntävät pettämisen mustavalkoiseksi. Se pettäjä on onneton ja seksittömässä liitossa, puoliso hirviö. Mikä voisi olla tämän mustavalkoisempaa ajattelua? Toinen yleinen mustavalkoisuus liittyy siihen, että muita saa satuttaa, kun ei itse näitä tunne eikä ole heille luvannut olla satuttamasta. Harmaan sävyt otetaan silloin huomioon, kun kyetään myöntämään, että jokainen on vastuutta tekojensa seurauksista ja että seuraukset voivat olla hyvinkin laajoja ja pitkävaikutteisia.

[/quote]

Jos se lapsi olis ollut sulle tärkein asia, et olis lähtenyt tuolle ällöttävälle petturuuden tielle näyttäen äärimmäisen huonoa esimerkkiä. Musta on todella vastenmielistä miten jotkut voi olla noin kaksinaamaisia. Eikö oikeesti tunnu missään?!

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:04"]

On myös olemassa oikeasti seksittömiä liittoja, ei ainoastaan "lässytystä" niistä. (Vaikka monet asiasta varmasti valehtelevatkin.) Olen itse nainen, eikä aviomieheni ole halunnut kanssani seksiä seitsemään vuoteen. Mies ei muutenkaan ollut mikään maailman seksuaalisin ihminen, mutta en osannut kuvitella seksin loppuvan lapsen syntymään kokonaan. Minä yritin kaikkeni. Pidin itsestäni huolta, treenasin, ostin kauniita alusvaatteita, huomioin miestä ja pidin hyvänä. Yritin myös saada miestä terapeutille keskustelemaan asioista - turhaan.

Viiden vuoden seksittömyyden jälkeen aloitin suhteen. En ole asiasta ylpeä, mutta en kestänyt enää sitä läheisyyden puutetta. Eroa en ole hakenut, koska aviomieheni on muuten arjessa hyvä kumppani ja täydellinen isä lapselle, joka murtuisi erosta. Ilman sivusuhdetta olisin todella masentunut. Nyt jaksan paremmin arjessa, kun saan läheisyyden muualta. Ei tämä täydellistä ole, mutta näin tämä toistaiseks menee.

[/quote]

Olet tekopyhä paska. Eroa sillä se on ainoa oikea teko. Yrität vain saada kummankin maailman parhaat puolet.

Seksittömyys ei ole mikään syy pettää. Eroa jos ei liitto ole onnellinen. Mutta pettäjä on aina halveksittava ihminen.

[/quote]

Ehkä niin. Mutta mielummin olen tekopyhä paska kuin rikon lapseni perheen ja pakotan hänet kahden kodin väliin ja uusperhekuvioihin. Olen itse kasvanut eroperheessä, enkä todellakaan halua samaa lapselleni. Ei lapsi tiedä meidän seksittömyydestämme yhtään mitään ja kuten sanoin, kotona asiat sujuvat muuten hyvin. Jos lasta ei olisi eroaisin, nyt en voi enkä aio. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 08:44"]

No minulla oli juuri näin aluksi hain varatusta miehestä pelkkää seksiä. Minulla ei ollut kaipuuta parisuhteeseen. Kohdallani mies oli visusti sitä mieltä, että hän ei tule eroamaan vaimostaan. Ja tiesin, että heillä oli jopa suht vilkas seksielämä. Puhuttiin monesti siitä mitä kivoja kikkoja siihen voisi lisätä ja annoin vinkkejä millä lisätä seksin monipuolisuutta myös kotona vaimon kanssa. 

Muistuttelin hääpäivistä. Olin hänen uskottunsa, jolle kertoi kaikki asiat. Niin hyvät, kun huonotkin. Kivasti toimineet seksi yllätykset. Näin jälkikäteen en olisi vaimona tykännyt miten tarkkaan hän minulle kuvaili perhe/seksielämäänsä. 

Tilanne nyt edelleen olen sitä mieltä, että en ole "parisuhdeihminen", mutta olen parisuhteessa tämän miehen kanssa. Tunteet kummallakin roihahti kunnolla pintaan ja sinne jäi vaimo ja lapset. Vielä viimeisinä päivinä, kun hän oli jättämässä vaimoaan

kysyin, että haluaako hän varmasti tätä. Ja onko se se asia mitä hän oikeasti elämältä tahtoo. Mutta hän tahtoi minut. En pystynyt sitä lupaamaan, hän erosi silti jak uten kirjoitettu, ei pysytty sen jälkeen erossa juuri ollenkaan. Tunnen vahvaaa

välittämistä, ehkä rakkauttakin, mutta voin suoraan sanoa, että ilman seksiä en olisi tässä suhteessa. Toivottavasti hän ei ehdota tämän enempää, kuten yhteen muuttoa tai muuta vakavampaa

[/quote]

Ei hätää, hänellä on varmaan uusi uskottu jo, joka tietää susta kaiken.