Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Siis, täh? Eihän se virallinen nimi siitä miksikään muutu vaikka ois kuinka monta erilaista lempinimeä kutsumanimenä? Aika harvoin kutsumanimi on kenelläkään se virallinen nimi.
Sitä virallista nimeä käytetään virastoissa ym. virallisissa asioissa, ystävien kesken on monesti lempinimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden miehen, jonka nimi on tyyliä Jussi, mutta häntä on silti aina lapsesta asti sanottu Sepoksi. Eli se ”Seppo” ei siis ole lähelläkään hänen oikeaa nimeään. Kai joku sukulainen oli vaan sanonut että hän näyttää ihan Sepolta, joten sitten se nimi jäi elämään vaikka virallisissa yhteyksissä hänen nimensä onkin edelleen Jussi. Eli vaikka antaisit minkä nimen tahansa, niin se ei välttämättä tarkoita sitä etteikö häntä kutsuttaisi siitä huolimatta jollain ihan muulla nimellä.
Tiedän henkilön jonka etunimen nimikirjaimet ovat S.A. ja sukunimi Tiainen. Ei käy kateeksi.
Ehkä ei ollutkaan hyvä idea laittaa nimeksi Urpo Yrjö-Uolevi.
Pojan nimi Kunto.Olemme kunnon äiti ja isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes poikkeuksetta suomenkieliset vääntää Alvar-nimestä Alvarin. Ruotsiksi ei ole tätä ongelmaa.
Niin se suomen kielen taivutus toimii vai onko muka?
Alvarille= Alvarlle
Alvarin = Alvarn
Jne
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, jotka antaa lapselleen sellaisen nimen, josta itsekin vääntävät heti lempinimen, koska se on liian hankala arjessa käytettäväksi. Ihan perusnimistäkin tätä tehdään: justus=julle, rasmus=rasse, aleksi=allu jne.
Itse olen pitänyt kauniina nimiä, jotka sopii hyvin suuhun, ei tule väännettyä niistä mitään, eivät "töksähdä" jne. Toisella lapsella on melko harvinainen nimi, kuitenkin täysin suomalainen, sille on muutama erilainen versio, josta välillä täytyy mainita, että ei niin. Toisella taas on melko yleinen nimi, josta ei saa oikein mitään käännettyä tai väärin kuultua.
Koska vaikka vauvalle/pikku lapselle sopisi söpö nimi ei se sovi enään aikuisena sille lapselle meillä pojan nimi Reimo (lapsen isän nimi, en olis muuten antanut) kutsumme häntä Remuksi koska ei Reimo sovi lapselle mutta Remu ei sovi aikuiselle jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverin nimi on Jonne. Tulee koko ajan heitettyä, että ”tätä ei jonnet muista” tms. jonneläppää. Tulevaisuudesta et tiedä. Tämän päivän muotinimi Leo voi olla huomisen Jonne.
Ne on nykyään Veetejä.
Välttäkää nimeä Jessika. Koulukiusaajille tilaisuus ihan tarjottimella huudella Jes, sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimeä ei ole vielä annettu, mutta aluksi suljettiin vaihtoehtoja pois vain koska nimissä oli r tai s. Onneksi tajuttiin että A) sukunimessä on jo r ja B) jos lapsella on puheessa jotain häikkkää niin eiköhän se koske kaikkia sanoja eikä vain omaa nimeä (esim itselläni tulee jotain äännevirheitä/änkytystä kun olen ahdistunut, pehmeä nimi ei silloin lohduttaisi).
Jos valitsee Susannan kannattaa luoda siitä lempinimeksi, jo vanhempien tekemänä, Suski, itselle muodostui Susannan lempinimeksi Sussu, eli Sussu Tussu.
Eli peruskoulussa minusta tuli Sussu Tussu, mutta sieltä päästessä vaihdoin sen itse Suskiksi, eikä mitään nimi muutoksia edes keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.
Ei muuta kuin eteenpäin, muuttaa nimensä Aijaksi.
Kyllä Pitsiliina on kamalin. Jotain hienoa ja herkkää oli mietitty, mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin Piia/Pia-Miia/Mia nimiä joita joutuu tarkentamaan vaikka olisi 2 vokaalia. Myös top 10 nimet ikäluokastaan rajaisin suosiolla pois.
Vaikka Olivia saattaa kuulostaa kivalta sellaisenaan, on hän ainakin koko peruskouluaikansa Olivia R. tai Olivia H. Siksi nuo 10 suosituinta pois.
Joo, paitsi että aina ei voi tietää, mitkä nimet juuri seuraavaksi räjähtävät suosioon. Keksit jonkin kivan kuuloisen harvinaisemman nimen, ja parin vuoden päästä huomaat, että sehän keikkuukin siellä top kympissä, kun kaikkien muidenkin mielestä se kuulosti kivalta ja ”harvinaiselta”.
Tuttavaperhe esim. nimesi lapsensa Islaksi, ja kylläpä oli kiva nimi, enkä ollut koskaan aiemmin kuullutkaan sellaista. Noh, hän olikin sitten ensimmäisiä Isloja tästä nykyisestä buumista, nythän Isla on yksi suosituimmista.
Nooh, sen puoleen tästä on turha huolehtia, että tulevaisuutta emme kukaan voi ennustaa, vaikka haluaisimmekin.
Samoin on aika mahdoton ennustaa, mikä nimi saa tulevaisuudessa ikävämpiä sivumerkityksiä, kuten Jonne tai Yrjö.
Kyllä nämä pystyy ihan hyvin ennakoimaan, kun vähän viitsii seurata ennen lapsen syntymää, että mitä nim iä annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.
Ei muuta kuin eteenpäin, muuttaa nimensä Aijaksi.
Tai sitten käy muutaman kerran puheterapeutilla.
Söpö vauvan nimi kaksiosaisilla nimillä
Puuha-Mopsi Kielo-Ruusu Matinkangas-Virtanen
Ystäväni halusi kunnioittaa äitiään, jolla todettiin syöpä ystäväni ollessa viimeisillään raskaana eikä tiedetty selviääkö tuleva mummo. Niinpä ystäväni lupasi että jos tulee tyttö niin saa mummonsa nimen tyyliä Eija. Tyttö tuli ja kastettiin "Eijaksi" mutta häntä ei ikinä kutsuta sillä vaan pidemällä ja prinsessamaisella toisella nimellä tyyliin Victoria. Minusta vähän älytöntä touhua. Eikö sen "Eijan" olisi voinut laittaa toiseksi nimeksi?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni halusi kunnioittaa äitiään, jolla todettiin syöpä ystäväni ollessa viimeisillään raskaana eikä tiedetty selviääkö tuleva mummo. Niinpä ystäväni lupasi että jos tulee tyttö niin saa mummonsa nimen tyyliä Eija. Tyttö tuli ja kastettiin "Eijaksi" mutta häntä ei ikinä kutsuta sillä vaan pidemällä ja prinsessamaisella toisella nimellä tyyliin Victoria. Minusta vähän älytöntä touhua. Eikö sen "Eijan" olisi voinut laittaa toiseksi nimeksi?
Onko tässä kyse siitä, että ne nimet eivät kuulostaisi hyvältä eri järjestyksessä? Eija Victoria on parempi kuin Victoria Eija. Nämä kertomasi nimet ovat siis esimerkkejä, mutta liittyykö tähän?
Vierailija kirjoitti:
Jos valitsee Susannan kannattaa luoda siitä lempinimeksi, jo vanhempien tekemänä, Suski, itselle muodostui Susannan lempinimeksi Sussu, eli Sussu Tussu.
Eli peruskoulussa minusta tuli Sussu Tussu, mutta sieltä päästessä vaihdoin sen itse Suskiksi, eikä mitään nimi muutoksia edes keksitty.
Ja luojan kiitos, Finteligenssim Rotko kappale tuli koulun jo loputtua.
Kertosäkeen sanat:
Mä en oo lussu ja mussuta tussuu
Sillä toi sussu on hutsujen hutsu
Se korppikotka sut hotkasee nokkaan
kauhee rotko
En tätä niele sä nielet vaik vieheen
On joka miehen siemen sun mieleen
Se kotka sut hotkasee nokkaan
kauhee rotko
Mulla myös kaksiosainen nimi itsellä. Aina harmia. Esim Finnair ei hyväksy väliviivaa nimeen. Aina sanotaan et lentolipusta pitää olla sama nimi kuin passissa. No eipä ole.
Koulussa joutui aina kertomaan opettajille miksi pitää kutsua.