Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Annoin lapselleni kauniin,silloin 2000-luvun alussa vielä etunimenä harvinaisen nimen. Nyt joka toisella pikkutytöllä on sama nimi. Eihän tätä voinut mitenkään ennustaa,mutta vähän harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheterapiaa ei aina saa. Meidän pojalla on r-vika, eikä oppinut sitä ikinä sanomaa, mutta resurssien puutteen takia ei saanut puheterapiaa. Nimessä on tietysti R.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä menee sekaisin nimet, joissa on kirjaimen ero.
Olen 80-luvun loppupuolella syntynyt Juho, ja olen pannut merkille, että itseäni vanhemmat ihmiset, varsinkin noin viisikymppisistä ylöspäin, kuulevat nimeni tosi usein Juha. Ikäiseni ja nuoremmat ihmiset taas kuulevat sen yleensä oikein. Ilmeisesti tuo riippuu siitä, kumpi nimi on yleisempi kuulijan omassa ikäluokassa. Juho on kyllä myös hyvin vanha nimi, mutta välillä Juha oli enemmän muodissa ennen kuin Juho nousi taas suositummaksi 80- ja 90-lukujen kuluessa.
Lähes poikkeuksetta suomenkieliset vääntää Alvar-nimestä Alvarin. Ruotsiksi ei ole tätä ongelmaa.
Ei kannata yrittää olla liian uniikki tai "söpö". Vaikka joku söpö nimi sopii pikkunassikalle pitää muistaa, että ne lapset kasvaa aikusiksi ja joutuu elämään niiden nimiensä kanssa. Kaverin oikea nimi on Kuutti ja tyyppi on kunnon salipuntti eli ei oikein nimi istu. Kulkee toisella nimellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa tällä palstalla ominaisuus, joka tunnistaisi tuplaviestit. Ilman kymmeniä aijaa-, saukko- ja veriripulikommentteja tämä ketju olisi puolet lyhyempi.
Kansainvälisyysvouhottajille: se, että kaikki on englanniksi ei ole kansainvälisyyttä, vaan kolonialismia. Kansainväliseen maailmaamme kuuluvat mm. Etelä-Amerikka, Afrikka, Arabimaat ja hemmetin iso sekä monikulttuurinen Aasia. Näissä kun mennään hieman turistinähtävyyksiä syvemmälle Michael ja Elizabeth ovat yhtä eksoottisia kuin Väinö ja Aino.
STT: "Esimerkiksi 1960- ja 1970-luvuilla jopa yli 7 % ikäluokasta saattoi saada saman ensimmäisen etunimen. Tällaisia supersuosittuja nimiä olivat esimerkiksi Mika ja Sari 1960-luvun lopulla. Nykyään suosituimmat ensimmäiset etunimet kattavat alle 2 % ikäluokasta."
Ikäluokan suosituimmat nimet on nyt aivan eri juttu kuin useampi vuosikymmen takaperin. Viime vuonna syntyi n. 49 500 lasta, joista 312 tyttöä sai nimeksi Olivia ja 397 poikaa sai nimekseen Leo. Nuo olivat vuoden suosituimmat nimet. Tuosta voi jo päätellä, että on aika epätodennäköistä, että vaikka samalle koululuokalle osuisi aikanaan todella monta kaimaa. Joku kaima saattaa joukossa olla, mutta ei samassa mittakaavassa kuin aikanaan.
Eli siis jos satut tykkäämään jostain suositusta nimestä, niin hyvillä mielin vaan antamaan se lapselle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäläistaustainen vaimo halusi tyttärestämme Yulian.
Onneksi pidin pääni ja hän sai nimen länsimaisen version.
Ei nyt ehkä liity varsinaisesti langan aiheeseen, mutta viime aikaisia maailman tapahtumia seuratessa tämä nimiasia ja siitä käyty vääntö tuli vahvasti mieleen otsikosta :D
Nyttemmin hänkin on todennut että helpompi lapsen kannalta näin.
Tokihan tuo alkuperäinen nimiehdotus on yleisesti slaavilainen nimen kirjoitusasu, mutta monellesukulaisrlle, varsinkin vanhemnalle polvelle se herätti jo silloin hyvin vahvat venäjävibat.Yulia tai Yuliya on englanninkielinen translitterointi. Suomeksi ihan Julia tai slaavilaisittain Julija
Julia-nimeen löyhästi liittyen: yhdessä muinoin lukemassani kirjassa oli sisarukset May, June, July ( englantilainen alkuteos) ja jo silloin mietin, että miksei voisi Suomessakin olla niminä Juuli ja Juuni…
Toisaalta kun oma nimi, joka kyllä kalenterissa mutta kuullaan esim. puhelimessa aina väärin, en omaa tytärtäni halunnut nimetä ”vaikeasti”. Silti edelleen kutkuttaa noi nimivariantit, jotka sopisivat suomalaiseen suuhun ja olisivat kuitenkin hiukan erilaiset…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimi, joka tulee käyttöön ensimmäiseksi nimeksi! Minulla on ollut käyttönimeni toisena nimenä, kun vanhemmat ajattelivat että kuulostaa paremmalta niin päin. Ihan hirveän rasittavaa, kun virallisissa yhteyksissä kutsutaan väärällä ensimmäisellä nimellä, jota kukaan ei ole koskaan käyttänyt. En edes tajua, että minua kutsutaan esim lääkärin vastaanotolla. Ja pankkikortit yms ovat joskus tällä väärällä nimellä. Monta isoa sekaannusta aiheutunut, esim pomo ei antanut suositusta, kun " ei tunne ketään sen nimistä". Ihan hirveä riesa, luulen että vielä jätän ensimmäisen nimeni virallisesti pois, kun siitä on niin paljon ongelmia. Mutta sitten pitää joka paikkaan aina ilmoittaa nimenmuutoksesta...
Muuta ihmeessä etunimiesi järjestystä virallisesti, niin helpottaa. Itse vaihdoin eka ja toka nimen paikkaa ja helpotti. Papereiden uusiminen on työlästä, mutta kun se on kerran tehty, niin oot tyytyväinen.
Olen ihmeissäni kaikista ongelmista, joita ihmisillä on ollut tän ketjun mukaan. Itsellä on tämä sama juttu, että toinen nimi on kutsumanimenä. En ole koskaan huomannut siinä mitään ongelmaa! Käytän yleensä vain toista etunimeäni joka paikassa, ja jos jossain virallisessa yhteydessä merkitään koko nimi, se vanha tuttu kutsumanimen merkitseminen esim. alleviivaamalla toimii kyllä. Ei ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hui kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Starbucks kahvilassa kysytään kahvin tilaajan nimi.
”My name is Marc with a c”.
Paperikuppiin kirjoitettiin Cark.
Onko sillä väliä millä kirjaimella (k vai c) kahvilassa kirjoitetaan sun nimesi kahvimukiin?
Kuulostaa enemmän hienostelulta. Kaipa osaat hakea mukisi vaikka siinä lukisi MarkEnsinnäkin korjaus on lähes automaattinen, kun sen joutuu tekemään aina, kun itsensä esittelee.
Toisekseen, kyllä sillä on väliä, että oma nimi menee oikein. Sustako olisi ihan ok, että sua kutsuttaisiin jollain muulla nimellä kuin omallasi? Jokainen keksii sinulle oman kutsumanimen?
No jos se olisi tyyliin Mark ja Marc, niin ihan yks ja sama. En kuule, kumpaa sanoja mielestään käyttää 🤣
Kaikkein vaikeimpia muille ovat yhdysnimet.
Oliko se Anna-Mari vai Annamari? Kutsutaanko Annaksi, Mariksi ja haluaako kutsuttavan kokonimellä?
Vaikeimpia ovat nämä, missä on joku ihan ihme nimiyhdistelmä, tyyliä Isla-Kerttu ja pitäisi yrittää muistaa tuo yhdistelmä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puheterapiaa ei aina saa. Meidän pojalla on r-vika, eikä oppinut sitä ikinä sanomaa, mutta resurssien puutteen takia ei saanut puheterapiaa. Nimessä on tietysti R.
Ohis
Ei meidänkään lapsi osannut r-kirjainta, mutta löydettiin netistä puheterapeutin ohjeet r-kirjaimen kotiharjoitteluun ja ne toimi. Lapsi oppi sitten viimeisenä kaveripiirissään ärrän, mutta tärkeintä että oppi lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsuudessa oli paljon lapsia, joiden nimi oli Pia, Tina, Mia jne. ja kun ne sitten lausui Piia, Tiina tai Miia, sanoivat, että eikun he ovat Tina, Pia ja Mia jne. Minusta tuo on vain ruotsinkielinen kirjoitusmuoto, eikä tarkoita, että se lausuttaisiin niin, vaikka suomeksi saakin lausua kaiken kuten se kirjoitetaan. No, en ole tähän aikuisuudessa enää törmännyt, että ehkä he sitten itsekin jossain vaiheessa tajusivat asian. Joku kumma muotijuttu ehkä. Olen syntynyt 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Starbucks kahvilassa kysytään kahvin tilaajan nimi.
”My name is Marc with a c”.
Paperikuppiin kirjoitettiin Cark.
Onko sillä väliä millä kirjaimella (k vai c) kahvilassa kirjoitetaan sun nimesi kahvimukiin?
Kuulostaa enemmän hienostelulta. Kaipa osaat hakea mukisi vaikka siinä lukisi MarkEnsinnäkin korjaus on lähes automaattinen, kun sen joutuu tekemään aina, kun itsensä esittelee.
Toisekseen, kyllä sillä on väliä, että oma nimi menee oikein. Sustako olisi ihan ok, että sua kutsuttaisiin jollain muulla nimellä kuin omallasi? Jokainen keksii sinulle oman kutsumanimen?
No jos se olisi tyyliin Mark ja Marc, niin ihan yks ja sama. En kuule, kumpaa sanoja mielestään käyttää 🤣
”Marc ceellä” onkin Mars? 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimi, joka tulee käyttöön ensimmäiseksi nimeksi! Minulla on ollut käyttönimeni toisena nimenä, kun vanhemmat ajattelivat että kuulostaa paremmalta niin päin. Ihan hirveän rasittavaa, kun virallisissa yhteyksissä kutsutaan väärällä ensimmäisellä nimellä, jota kukaan ei ole koskaan käyttänyt. En edes tajua, että minua kutsutaan esim lääkärin vastaanotolla. Ja pankkikortit yms ovat joskus tällä väärällä nimellä. Monta isoa sekaannusta aiheutunut, esim pomo ei antanut suositusta, kun " ei tunne ketään sen nimistä". Ihan hirveä riesa, luulen että vielä jätän ensimmäisen nimeni virallisesti pois, kun siitä on niin paljon ongelmia. Mutta sitten pitää joka paikkaan aina ilmoittaa nimenmuutoksesta...
Muuta ihmeessä etunimiesi järjestystä virallisesti, niin helpottaa. Itse vaihdoin eka ja toka nimen paikkaa ja helpotti. Papereiden uusiminen on työlästä, mutta kun se on kerran tehty, niin oot tyytyväinen.
Olen ihmeissäni kaikista ongelmista, joita ihmisillä on ollut tän ketjun mukaan. Itsellä on tämä sama juttu, että toinen nimi on kutsumanimenä. En ole koskaan huomannut siinä mitään ongelmaa! Käytän yleensä vain toista etunimeäni joka paikassa, ja jos jossain virallisessa yhteydessä merkitään koko nimi, se vanha tuttu kutsumanimen merkitseminen esim. alleviivaamalla toimii kyllä. Ei ongelmaa.
Ongelma tuli, kun äitini ensin dementoitui ja sitten vuosia myöhemmin kuoli: Vaihtuvat hoitajat eivät millään tahtoneet muistaa/ymmärtää, että äiti ei tunnista ekaa nimeään, jota hän ei itse ikinä käyttänyt. Kun sairaalaan tai hoitokotiin soitti, häntä ei ikinä ”löytynyt”, jos ei tajunnut käyttää ekaa nimeä, jolla omaiset ja ystävät eivät ikinä häntä kutsuneet, kaikki eivät edes tienneet. Kuoleman jälkeen paperirumba ja TAAS sama selvittely… Ei auttanut alleviivaukset. Olin itse ihan rikki jo ilmankin ja jatkuva selittely itketti.
Ekan nimen taustalla oli kummitädin toive: äiti vihasi nimeä mutta kummitäti oli rakas, siksi ei halunnut sitä poistaakaan…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimi, joka tulee käyttöön ensimmäiseksi nimeksi! Minulla on ollut käyttönimeni toisena nimenä, kun vanhemmat ajattelivat että kuulostaa paremmalta niin päin. Ihan hirveän rasittavaa, kun virallisissa yhteyksissä kutsutaan väärällä ensimmäisellä nimellä, jota kukaan ei ole koskaan käyttänyt. En edes tajua, että minua kutsutaan esim lääkärin vastaanotolla. Ja pankkikortit yms ovat joskus tällä väärällä nimellä. Monta isoa sekaannusta aiheutunut, esim pomo ei antanut suositusta, kun " ei tunne ketään sen nimistä". Ihan hirveä riesa, luulen että vielä jätän ensimmäisen nimeni virallisesti pois, kun siitä on niin paljon ongelmia. Mutta sitten pitää joka paikkaan aina ilmoittaa nimenmuutoksesta...
Muuta ihmeessä etunimiesi järjestystä virallisesti, niin helpottaa. Itse vaihdoin eka ja toka nimen paikkaa ja helpotti. Papereiden uusiminen on työlästä, mutta kun se on kerran tehty, niin oot tyytyväinen.
Olen ihmeissäni kaikista ongelmista, joita ihmisillä on ollut tän ketjun mukaan. Itsellä on tämä sama juttu, että toinen nimi on kutsumanimenä. En ole koskaan huomannut siinä mitään ongelmaa! Käytän yleensä vain toista etunimeäni joka paikassa, ja jos jossain virallisessa yhteydessä merkitään koko nimi, se vanha tuttu kutsumanimen merkitseminen esim. alleviivaamalla toimii kyllä. Ei ongelmaa.
Ongelma tuli, kun äitini ensin dementoitui ja sitten vuosia myöhemmin kuoli: Vaihtuvat hoitajat eivät millään tahtoneet muistaa/ymmärtää, että äiti ei tunnista ekaa nimeään, jota hän ei itse ikinä käyttänyt. Kun sairaalaan tai hoitokotiin soitti, häntä ei ikinä ”löytynyt”, jos ei tajunnut käyttää ekaa nimeä, jolla omaiset ja ystävät eivät ikinä häntä kutsuneet, kaikki eivät edes tienneet. Kuoleman jälkeen paperirumba ja TAAS sama selvittely… Ei auttanut alleviivaukset. Olin itse ihan rikki jo ilmankin ja jatkuva selittely itketti.
Ekan nimen taustalla oli kummitädin toive: äiti vihasi nimeä mutta kummitäti oli rakas, siksi ei halunnut sitä poistaakaan…
Ennen tätä digitaalista nykyaikaa oli aivan yleistä, että toinen nimi oli puhuttelunimi. Tosiaan, esim. papereista alleviivaamalla sai käyttönimen korostettua. Nykyään hienoissa digipapereissa tämä ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimi, joka tulee käyttöön ensimmäiseksi nimeksi! Minulla on ollut käyttönimeni toisena nimenä, kun vanhemmat ajattelivat että kuulostaa paremmalta niin päin. Ihan hirveän rasittavaa, kun virallisissa yhteyksissä kutsutaan väärällä ensimmäisellä nimellä, jota kukaan ei ole koskaan käyttänyt. En edes tajua, että minua kutsutaan esim lääkärin vastaanotolla. Ja pankkikortit yms ovat joskus tällä väärällä nimellä. Monta isoa sekaannusta aiheutunut, esim pomo ei antanut suositusta, kun " ei tunne ketään sen nimistä". Ihan hirveä riesa, luulen että vielä jätän ensimmäisen nimeni virallisesti pois, kun siitä on niin paljon ongelmia. Mutta sitten pitää joka paikkaan aina ilmoittaa nimenmuutoksesta...
Muuta ihmeessä etunimiesi järjestystä virallisesti, niin helpottaa. Itse vaihdoin eka ja toka nimen paikkaa ja helpotti. Papereiden uusiminen on työlästä, mutta kun se on kerran tehty, niin oot tyytyväinen.
Olen ihmeissäni kaikista ongelmista, joita ihmisillä on ollut tän ketjun mukaan. Itsellä on tämä sama juttu, että toinen nimi on kutsumanimenä. En ole koskaan huomannut siinä mitään ongelmaa! Käytän yleensä vain toista etunimeäni joka paikassa, ja jos jossain virallisessa yhteydessä merkitään koko nimi, se vanha tuttu kutsumanimen merkitseminen esim. alleviivaamalla toimii kyllä. Ei ongelmaa.
Ongelma tuli, kun äitini ensin dementoitui ja sitten vuosia myöhemmin kuoli: Vaihtuvat hoitajat eivät millään tahtoneet muistaa/ymmärtää, että äiti ei tunnista ekaa nimeään, jota hän ei itse ikinä käyttänyt. Kun sairaalaan tai hoitokotiin soitti, häntä ei ikinä ”löytynyt”, jos ei tajunnut käyttää ekaa nimeä, jolla omaiset ja ystävät eivät ikinä häntä kutsuneet, kaikki eivät edes tienneet. Kuoleman jälkeen paperirumba ja TAAS sama selvittely… Ei auttanut alleviivaukset. Olin itse ihan rikki jo ilmankin ja jatkuva selittely itketti.
Ekan nimen taustalla oli kummitädin toive: äiti vihasi nimeä mutta kummitäti oli rakas, siksi ei halunnut sitä poistaakaan…Ennen tätä digitaalista nykyaikaa oli aivan yleistä, että toinen nimi oli puhuttelunimi. Tosiaan, esim. papereista alleviivaamalla sai käyttönimen korostettua. Nykyään hienoissa digipapereissa tämä ei onnistu.
Usein onnistuu digilläkin, mutta ei sitä kaikissa järjestelmissä ole otettu huomioon. Niissä, joissa ei ole, yleensä riittää, kun ilmoittaa pelkän puhuttelunimen.
Jotkut vain tuntuu kuvittelevan, että se ensimmäinen etunimi pitää ilmoittaa joka paikkaan. Ei tarvi.
En ymmärrä ihmisiä, jotka antaa lapselleen sellaisen nimen, josta itsekin vääntävät heti lempinimen, koska se on liian hankala arjessa käytettäväksi. Ihan perusnimistäkin tätä tehdään: justus=julle, rasmus=rasse, aleksi=allu jne.
Itse olen pitänyt kauniina nimiä, jotka sopii hyvin suuhun, ei tule väännettyä niistä mitään, eivät "töksähdä" jne. Toisella lapsella on melko harvinainen nimi, kuitenkin täysin suomalainen, sille on muutama erilainen versio, josta välillä täytyy mainita, että ei niin. Toisella taas on melko yleinen nimi, josta ei saa oikein mitään käännettyä tai väärin kuultua.
Sananmuunnos. Khihihhiihhii.