Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

Tavutus unohtui: Anal-Iina. Mieluummin sitten pelkkä Iina

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille. 

T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...

Kavereilla on Aleksanteri. Jos en olis ollut aikoinaan ristiäisissä, niin luulisin etunimen olevan Santeri. Kaikki ovat aina kutsuneet poikaa nimellä Santtu. Vanhemmat puhuvat joskus myös Santerista, mutta lapsi on edelleen Aleksanteri.

Tai varokaa espanjankielisiä sanontoja, kuitenkin globaalissa maailmassa kun ollaan ja matkustellaan.

- Timo (huijari)

- Pera (päärynä)

- Paavo (kalkkuna)

- Tuija (olen sinun)

- Marika (homo)

- Asko (ällötys, oksennus)

- Pena (vahinko)

- Mira (katso)

jne. jne. jne....

näitä on todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.

No vähitenhän sitä itse omaa nimeä käyttää.

Muutama puheterapiasessio ja asia on hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.

kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.

Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.

Muista antaa rippilahjaksi klassikkoteos ”Fanny Hill”. Mieluiten läikikkäänä divariversiona. Parhaat kohdat löytää selaamalla kovettuneisiin sivuihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos sukunimi on etunimen kaltainen (esim. Kaija, Taimi, Olli), kannattaa antaa lapselle pidempi etunimi. Silloin ihmisten ei aina tarvitse arpoa kumpi on etunimi ja kumpi sukunimi, esimerkiksi Eveliina Kaija, Katariina Taimi, Valtteri Olli.

Tai sitten sama etu ja suku nimi. Olli Olli. Taimi Taimi, Kaija Kaija. Ei tule sekaannuksia ja menee aina oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitta vois tulla taas muotiin.

Oli hyvin yleinen 50luvulla.

Ei nää kovat nimet ihan hetkeen tule. Ainoana sinnittelee Kerttu.

Vuokko on yleistymässä. 

Vuokkoset on myös tulossa vahvasti.

Kaikesta pystyy vääntämään lempinimiä.

- Hei, tule moikkaamaan mun kavereita! Hei kaverit, tulkaa esittäytymään!

- Moi, mä olen Jari, mutta mua sanotaan Jalluksi.

- Terve, mä olen Veli, mutta mua sanotaan Velluksi.

- Moi vaan molemmat. Mutta mikäs tuon kolmannen kaverisi nimi on?

- Piia.

En ymmärrä joidenkin aikuisten kauhistelua ja voivottelua nimistä. Joko liian yleinen tai liian harvinainen, ei sovi sukunimeen tai liian samanlainen sukunimen kanssa, kuulostaa lempinimeltä, toisella kielellä tarkoittaa jotain jne.

Jos aikoo kutsua lastaan Santuksi, miksi pitäisi väkisin antaa nimeksi Aleksanteri tai Santeri? Miksi virallisen nimen pitää olla "hieno" jos Santtu ja kaikki muutkin puhuvat Santusta? Tiedän useamman jotka aikuisena vaihtaneet lempinimen viralliseksi, koska kyllästyneet sekaannuksiin.

Oma 2005 syntynyt tyttö sai nimeksi Nea. En silloin ymmärtänyt miten yleinen on, mutta toisaalta ei ole koskaan samalla luokalla tai samassa harrastus ryhmässä ollut toista Neaa/ Neeaa. Muita nimiä ollut sitten tuplia. Tässäkin yksi vai kaksi e:tä on aivan sama käytännössä, joko olet Nea yhdellä tai Neea kahdella e:llä, kumpikin joutuu selittämään. Itsellä myös "yhden e:n" nimi, ei ole häirinnyt.

Todella monesta nimestä on useita hyvin lähellä olevia kirjoitusmuotoja, jos kaikkia näitä välttää, niin aika vähän jää jäljelle.

Se miten etunimi sopii sukunimeen, tuntuu olevan makuasia. Yhden mielestä Olli Olli(la) on ihan paras, toisen mielestä ei. Suomalaisen etunimen voi ihan hyvin yhdistää ulkomaalaiseen sukunimeen ja päin vastoin, mitä väliä oikeasti? Sukunimen vaihto on hankalampi kuin etunimen, pitää kaivella suvusta tai keksiä kokonaan uusi. Jos sukunimi on Möttönen ja haluaa antaa lapselle nimeksi Yvonne, siinähän antaa. Jos lapsi ei tykkää, voi vaihtaa isompana.

Nimestä kiusaaminen ei johdu nimestä, vaan kiusaamisen halusta. Meidän luokalla oli aikanaan yhdellä todella suositulla tytöllä "omituinen" nimi (tyyliin Kuunwalo), mutta se oli vain "hyvä asia". Kiusatun nimi oli sitten tyyliin Jenna ja siitä väännettiin vaikka mitä.

Sain nimeksi *Mia, mutta vanhempani, sisarukset ja koko suku on kutsunut minua aina Miiaksi. Eli lisänneet sen ylimääräisen i-kirjaimen.

Tämä on hämmentänyt mm. peruskoulussa luokkakavereitani, muita ystäviä ja puolisoani. Monesti minulta on vuosien saatossa kyselty, miksi minua kutsutaan Miiaksi, vaikka virallisesti olen Mia ja esittelen itseni aina Miaksi. En ole oikein osannut vastata tähän, eivätkä vanhemmatkaan. Toisaalta se ei haittaa, kutsutaanko minua yhdellä vai kahdella i-kirjaimella.. tottunut siihen kuitenkin olen pienestä pitäen.

Sitten on myös tilanteita, joissa kysytään montako i-kirjainta nimeeni tulee. Vastaan aina, että yksi.

* esimerkki nimi tämä Mia

Rakastan nimeäni, mutta onhan se aika haastava kaikissa englannin kielisissä maissa, kun siihen kuuluu Ä...

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tiedostaa, että osa nimistä on lähialueilla tai englanninkielisessä maailmassa vastakkaisen sukupuolen nimi.

Esim. Kari, Janne, Ana, Kim.

A-loppuiset nimet tulkitaan automaattisesti naisten nimeksi ja O-loppuiset miehen nimeksi. Lentolippu tai hotellihuone voi olla Mrs. Joonalle ja Mr. Ainolle.

Olin töissä ulkomailla messuhotellissa. Joskus messujen alla tuntui, ettei suurimmasta osasta nimistä osaa yhtään arvata sukupuolta, kun katseli varauslistoja. No mitä sitten? Asiakkaan tullessa muutin Mr Ms:ksi, eikä siinä mitään kenenkään tarvinnut tiedostaa muuta kuin moninaisen, mielenkiintoisen maailmamme.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta pystyy vääntämään lempinimiä.

- Hei, tule moikkaamaan mun kavereita! Hei kaverit, tulkaa esittäytymään!

- Moi, mä olen Jari, mutta mua sanotaan Jalluksi.

- Terve, mä olen Veli, mutta mua sanotaan Velluksi.

- Moi vaan molemmat. Mutta mikäs tuon kolmannen kaverisi nimi on?

- Piia.

Hei Jari!

Ne nimikirjaimet....kaverin poika on HIV...

Ihmiset eivät jaksa sanoa pitkiä nimiä vaan keksivät niistä lempinimiä. Kolme tavua on jo monelle liian pitkä sanottavaksi ts. Johanna on Josku, Susanna on Susku, Elina on Ellu, Emilia on Emppu, Katariina on Kata, Helena on Hellu, Aleksandra on Allu, Marjanne on Manna, Hannele on Hansu. Näin ollen lyhyt nimi voi kuitenkin olla parempi valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoimme aikanaan erikoisen nimen lapselle mikä mielestämme olisi helppo lausua kuten kirjoitetaan, mutta silti monet ihmettelivät outoa nimeä. Muutimme ulkomaille, niin nimi on saanut ihmetystä, mutta paljon ihastelua kuinka kaunis ja uniikki nimi hänellä onkaan.

Varmaan Lumi. Taisi olla jossain artikkeli muinoin asiasta.

Voiko antaa nimeksi jos vauva on syntynyt keski kesällä?

Entä Pouta, Räntä, Pilvi.

Vierailija kirjoitti:

Repe, Vili jne. Vauvan nimiä, mutta ei uskottava aikuisella.

Repe Susi, löytykö nimi Aku Ankasta?

Nimeni on Margit ja olen aina pitänyt nimestäni kunnes joku alkoi tehdä vauvapalstalla Margit-Birgit aloituksia päivittäin. Että ei sitä koskaan tiedä milloin joku keksii mistäkin nimestä kiusattavaa oli se nimi sitten mikä tahansa.   

Lapsen kaveri on Finn. Puhuvat myös r u o tsia ja sillä kielellä nimi ” toimii”. Suomeksi kuulostaa tyhmältä puhua Finnistä. Saa nähdä tuleeko Finnille finneä isompana.

Makustele itse etu- ja sukunimeä yhdessä. Ettet vahingossa anna esim tällaista yhdistelmää: Oliver Verhonen. Sama tavu etunimen lopussa ja sukunimen alussa. Voit kuvitella, että nimen ääneen sanominen saattaa herättää naurahduksia.