ystäväni juhlat, mies vihainen?!

Kirjoitit, että pelkäät hänen reaktiotaan, jos vastustat häntä. Mitä pelkäät tapahtuvan?

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 07:22"]

65: Näin olen kuullut. Mutta eikö narsistin pitäisi olla sellainen joka hillittömästi kehuu itseään ja nostaa jalustalle? Minusta mieheni ei ole ihan oppikirjanarsisti. Tiedän että minä olen täysi kynnysmatto, mutta en tykkäisi lähteä muita leimaamaan "pahiksiksi". -ap

[/quote]

Ei kaikki ole yhtä stereotyyppisen narsisteja, ja osa on senverran älykkäitä, että ymmärtävät olla leuhkimatta liikaa. Päin vastoin, nimenomaan heissä on paljonkin tyyppejä, jotka ovat korostetun miellyttäviä niin kauan, että kala on lujasti koukussa.

Toisaalta, jos kymmenen vuotta on jo kulunut, saat olla todella matelevainen jos toisen ei ole aiemmin tarvinnut kiristää siimaa. Eli kysymys saattaa olla lähinnä siitä, että miehesi tosiaan vihaa jotain kutsuvierasta. Onko tämä hänen koulukiusaajansa tai vienyt häneltä naaraan?

Toisaalta, ei tarvitse olla mitenkään valtavasti niitä narsistipiirteitä, että oma ylisovitteleva käytöksesi ruokkii puolison narsistista käytöstä, siinä kuin ystävillesikin on käynyt. Alkoholistien lapsista on kirjoitettu paljon, älä ole kuulopuheen varassa vaan mene itseesi ja kirjastoon. Normaali-ihmisille on selvää, että jos toisia alkaa kiehnätä yli kohtuuden, siinä omat tarpeet eivät lopultakaan tule turvatuiksi vaan ne tallotaan, vaikka alkoholistivanhemman kanssa olisikin päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 08:07"]Mies ei ole absolutisti, hänella vaan on joku asennevamma ystävääni kohtaan... -ap
[/quote]

Niillä on ollut jotain sutinaa ja nyt miehesi pelkää palastuvansa..

Minusta #52 sanoi hyvin!
Itselleni kävi niin, että vaikka mielestäni olen ihan fiksu, sosiaalinen ja selkeä, mieheni tapa kommunikoida vei minut todella pohjalle, koska itsetuntemukseni, -tuntoni ja -luottamukseni oli nuorena niin vähäinen, etten yhtään ymmärtänyt pitää puoliani. Mieheni mielestä olin yksinkertainen, jopa tyhmä, epälooginen ja ties mitä, jos en tehnyt niin kuin hän haluaa tai jos ehdotin itse jotain josta hän ei ollut samaa mieltä. Ajauduin itse asiassa aika epätoivoon, mutta jostain sain voimaa alkaa luomaan omaa henkistä reviiriäni. Ja parhaiten sen saa tehdyksi olemalla itse provosoitumatta, kuuntelemalla ja sitte selksti, mutta ystävällisesti sanomalla "kuuntelin, kuulin ja ymmärsin, mitä sanoit, mutta minulle tämä on tärkeää ja koska se ei ole vahingollista, aion tehdä haluamallani tavalla".
Oma mieheni on niin fiksu, että ymmärsi olla hiljaa noissa kohdissa ja pikkuhiljaa alkoi kunnioittaa sitä, että minulla on ja saa olla omia ajatuksia.
Toisen kunnioitusta ei saa, jos ei ensi kunnioita itseään. Tämä ei ole itsekkyyttä.
Tsemppiä!

Ei kukaan jaksa oikeasti elaa tukahduttaen jatkuvastu osaa itsestaan, etta joku toinen olis tyytyvainen. Ite elin (onneksi vain) 4v sellaisessa suhteessa. Jos pahoitin mieleni, jouduin lopulta hyvittelemaan ja pyytelemaan anteeksi sita, etta pahoitin mieleni. Sit yhtakkia tajusin, etta ei sen tarvi olla niin, mulla on myos oikeus tunteisiin ja valintoihin, mulla on oikeus olla kokonainen. Nyt oon ollu melkein 10v suhteessa, jossa saan tuntea ja paattaa ite...

Voih, kadehdin elämääsi. Jos tämä on sun huolista suurin, niin elämäsi on varmasti paljon helpompaa kuin esim minulla.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 16:07"]

Odotan nyt miestä kotiin. Pelkään, että me ei päästä ollenkaan sopuun. Hän on joskus muussakin yhteydessä käyttänyt tuota "en tunne sua ollenkaan". Jonkun yhtä mitättömän asian kanssa, taisi olla musiikkimausta kyse? -ap

[/quote]

Niin, normaali ihminen toteaisi tuosta, että jos kerran mies on aiemminkin vetäissyt tuon fraasin hihastaan, ja asiasta on päästy yli, niin siitä päästään yli tälläkin kertaa. Ap rukka päättelee, että jos mies ottaa tämmöisten hokemisen tavaksi, niin se on kuin tulivuorenpurkausta enteilevää seismistä aktivoitumista. Höpsis. Jos se ei ole kymmeneen vuoteen mennyt minnekään tai tullut silmille, ei se sitä nytkään tee.

Mies kerätköön rohkeutensa ja uskokoon, että jos ap ei pidä tapanaan juoda liikaa, sitä ei tapahdu nytkään. Taitaa olla kahden hysteerikon liitto tämä. Tuohan on klassista neuroottisuutta, että samassa tilassa oleminen jotenkin saastuttaa.

Tilanne on kai nyt jotenkin selvinnyt. Mies tuli kotiin kuin myrskyn merkki, siirsinukkumisvarusteensa toiseen huoneeseen ja tuli huutamaan jotain, että häntä vituttaa tms. En kuullut, koska romahdin itkuun, jolloin mieskin (kai) tajusi koko jutun typeryyden ja tuli lohduttamaan. Hoki sitä ettei ole minulle vihainen, vaan häntä vituttaa tämä tilanne, eikä vitutus lähde pois varsinkaan ennen kuin juhlat ovat ohi. Joo saa olla vittuintunut, mutta sen voisi hoitaa jotenkin vähemmällä teatraalisuudella ja vihalla. Sain nyt tavallaan hänen "lupansa" mennä juhliin, kun hän sen sanoi, ettei voi minua estääkään, että se on minun oma päätös. Että kiitos kaikille jotka vastasivat tälle hysteerikolle, siitä on ollut apua. Jos vähitellen oppisin pitämään puoliani, enkä kietoisi itseäni mukaan lapsellisiin pelleilyihin. -ap