ystäväni juhlat, mies vihainen?!

37: olen ilmeisesti tosi kontrolloitavissa oleva ihminen. Minulla on ollut ihan kamalia kaverisuhteita, joissa minua on kohdeltu kuin roskaa. Ja juurikin myös manipuloitu suuttumisilla ym temppuilulla. Luulen että nyt olisi oikea tapa pitää pintani ja ilmoittaa että menen juhliin. Vaan koen jo valmiiksi ahdistusta miehen mahdollisesta käytöksestä...-ap

2

Miehesi pelkää että alat rillutella ja menettää sut.

Onko suhteenne alussa (mustasukkainen)? Luulisi olevan iloinen että pääsee illaksi omaan rauhaan.

45: no voi kai tuokin olla, vaikkakin melko kaukaa haettua. Olen ollut mm valmistujaisjuhlieni jälkeen luokkani kanssa "rilluttelemassa", eikä silloin tullut mitään vastaanhangoittelua. Toisaalta tilanne on nyt siinämielessä eri, kun ystäväni järjestää muutaman kerran kuussa tuolla kaveriporukalla juhlia. Siinä voisi piillä miehelle se "vaaran paikka", vaikka en tosiaankaan ole luonteeltani sellainen, että niissä tulisin käymään. -ap

46: olemme olleet melkein kymmenen vuotta yhdessä, joten luulisi tuon oppineen etten ole minnekään lähdössä. Tai mistä sitä tietää. Itse hän painotti sitä juhlien luonnetta ja väkeä huonoksi. Tai siis "junteiksi"... ihan niinkuin se nyt tarttuisi ja minulle pelmahtaisi kuin taikaiskusta kouvola-tukka ja trampstamp ja alkaisin hillua paikallisessa joka yö... -ap

Nyt kun aloin miettimään, niin sen sijaan että hän valittaisi rauhan puutteesta, niin hän saattaa joskus valittaa etten ole hänen kanssaan tarpeeksi. Mikä on ihan tyhmää, koska olemme lähes koko ajan tekemisissä. -ap

Hän on mm vieraillessamme viikon toisella puolella suomea sukulaisteni luona, valittanut ettemme ole tarpeeksi kahden kesken. Meillä kuitenkin jäi iltaisin kahden keskistä aikaa n tunti... -ap

3

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:57"]

37: alan automaattisesti joka asiassa miettiä mitä olen tehnyt väärin, oli sitten kyse miehestä tai kavereisyani tai mistä. Ei ehkä hirveän fiksua tässä tapauksessa, mutta se on paljon helpompaa muuttaa omaa käytöstä, kuin muiden. En oikein tiedä miten etenen tämän asian kanssa, mitä oikein puhun miehelleni, kun hän on niin ehdoton ja lapsellinen? -ap

[/quote]

Jos toinen ihminen suuttuu tai loukkaantuu, niin on varmaan ihan luonnollista ja oikeinkin miettiä, mitä olen tehnyt väärin että sain tämän aikaiseksi. Mutta mitäs jos toinen loukkaantuukin ihan järjettömistä asioista, joista ei ole syytä loukkaantua. Olisiko siinä tilanteessa mahdollista pitää oma päänsä ja linjansa, ja todeta että tässä ei ole mitään suuttumisen aihetta. Ja tehdä niin kuin itse haluaa, jos siitä ei toiselle haittaakaan ole, ja kyse on ihan normaaleista asioista. Ja sen toisen suuttumus on sitten vain kestettävä. 

Eli mun mielestä pitäisi pitää oma kantansa ja olla menemättä ollenkaan mukaan toisen kiukutteluun. Eikä toista pitäisi myöskään ruveta hyvittelemään, vaan pysyä rauhallisena vaan, ja todeta että minä teen nyt näin ja tästä ei ole syytä nostaa meteliä. Tiedän ja ymmärrän kyllä että tämä on vaikeata, mutta on olemassa vaara, että jos ei pidä puoliaan, niin tuollainen manipulointi menee vaan pidemmälle. Tällaista mulle tulee tästä mieleen, mutta enhän mä tiedä olenko oikeassa tässä.

67: pelkään että hän suuttuu enemmän, ja en saa tilannetta normalisoitua. -ap

52: kyllä tuo minustakin kuullostaa ihan järkevältä. Vaikkaki helpommin sanottu kuin tehty. Jotain vikaa minun käytöksessä täytyy olla, kun minulla onmuutamakin kaveri ollut, joille olen ollut ihan kynnysmatto ja manipuloitavissa. En haluaisi heittää melkein kymmenen vuoden suhdetta hukkaan ihan helposti. -ap

68: kyseinen ihminen jota mieheni vihaa on loukannut häntä. Haukkunut ym. Joten mietin että onkohan minun soveliasta mennä juhliin? Googlailin tuota alkoholistien lapsi juttuja ja nuo asiat täsmää melko hyvin. Toisaalta en aina haluaisi antaa periksi, jos se ei ole niin tervettä... -ap

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:49"]68: kyseinen ihminen jota mieheni vihaa on loukannut häntä. Haukkunut ym. Joten mietin että onkohan minun soveliasta mennä juhliin? Googlailin tuota alkoholistien lapsi juttuja ja nuo asiat täsmää melko hyvin. Toisaalta en aina haluaisi antaa periksi, jos se ei ole niin tervettä... -ap
[/quote]Et tietenkaan anna periksi. Vai jaisiko mies jostain pois siksi, etta paikalle on kutsuttu joku ihminen, joka ei ole sinun mieleen?

Jos peukutuksia seuraa niin jokainen tekeen noin 50% mielestä aina väärin joten???? a. kannattaa hokea narsistia ja kommunistia makuupussia ja lokeroa vai b luottaa että kaikkien kanssa on leikittävä oli huijausta.

Tämän kun tiedät niin miten kannattaa suhtautua jos kerran tietää ettei osaa voi koskaan miellyttää?

Uuu

70: kiitos ohjeista! Ihana kuulla että toivoa on. Kuulostat samantyypiseltä ihmiseltäkuin minä. Toivon että tässäkin menee parhain päin! -ap

71: olen koko elämäni ollut joka asiassa varpaillaan, niin alkaa tämä kyllästyttää. ): olen luonteeltani sellainen, että joudun toisten vihasta paniikkiin. -ap

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 15:54"]

Minulla on nuorena tuommoinen mies.

Aluksi veti kilarit vaan joistakin henkilökohtaisista menoistani ja halusi eristää minut vaan jostakin ihmisestä.  Pikkuhiljaa se sitten laajeni siitä niin, että jos kävin yksin kylässä ystävän luona, niin kotona odotti vihainen mies. Jos osallistuin opiskeluporukan menoihin, niin taas oli kotona vihainen mies. Alkoi tulla syyttelyä pettämisestä. Täysin aiheetta.

Jos käytiin miehen kanssa yhdessä viihteellä (tai vaikka kylässä kaverin luona) niin tämän jälkeen alkoi vittuilu ja riidanhaastaminen. Mies kaivoi ja kaivoi kunnes sai minut itkemään. Ihan joka kerta, riippumatta siitä kuinka kivaa meillä oli ollut.

Koko elämä muuttui pikkuhiljaa niin voimakkaasti miehen ehdoilla ja säännöillä elämiseksi, että eräänä päivänä huomasin ihmetteleväni onko minua enää olemassa. Se oli se hetki jolloin ymmärsin että siitä suhteesta on parempi päästä pois. Onneksi ymmärsin ja onneksi lähdin. Mihinkään vastaavaan en sen jälkeen enää omissa suhteissani ole törmännyt.

Se koko homma todellakin eteni niin pikkuhiljaa ettei sitä hoksannut ennenkuin oli kaulaansa myöten paskassa. Alkuhetkien ihana mies vaan katosi kuin huomaamatta ja tilalle tuli kontrolloiva marmattaja. En uskalla edes kuvitella millaista elämäni olisi jos olisin tämän marmattajan kanssa jäänyt yhteen.

Tuli vaan mieleen kovin elävästi tuosta ap:n jutusta tämä mies :(

[/quote]

Minulle tuli ihan samanlaiset fiilikset. Oma mieheni rajoitti minua sillä tekosyyllä että hänen isänsä oli alkoholisti ja häntä pelotti että vedän kännit ja minulle sattuu jotain. Tämän huolen varjolla sai minut lopulta jäämään kotiin 99% kerroista kun joihinkin juhliin olisi ollut kutsu.

Mun ex-mies valitti kun otan ystävikseni vain itseäni rumempia naisia :D kerran tuli työkaverini, ihanan kaunis Kirsi meille kahville ja mieheni palveli ja hyysäsi häntä koko illan. Tuli vaan mieleen..