Lue keskustelun säännöt.
Karkkipäivä-Sannin sairas suhde ruokaan
11.01.2015 |
Karkkipäivä oli ennen yksi lempiblogejani, mutta viimeisen vuoden aikana se on alkanut enemmänkin ahdistaa kuin viihdyttää. Sannin sairaan neuroottinen suhtautuminen ruokaan alkaa olla jo huolestuttavaa. Nainen joka on nyt jo kuihtuneen näköinen 50-kiloinen laskee gramman kymmenesosan tarkkuudella ruokien ravintoaineita ja suunnittelee aina kaiken, suupalaakaan ei voi ottaa sitä laskematta. Ja kalorimäärät varmasti jäävät todella alhaisiksi... Silti postauksissa hirveä tarve selitellä jos joku näistä tavoista kysyy. Samaten hänen matkustamisessaan ei tunnu olevan muuta "iloa" kuin pakonomainen senttien laskeminen. Kaikesta on pidettävä kirjaa, ruoista, matkustamisesta, shampoopullon kulumisesta...
Onko kukaan muu alkanut ihmetellä blogistin kontrollifriikkeyttä? Eihän tuo nyt oikeasti voi olla tervettä?
P.s. en edelleenkään "vihaa" blogistia tmv., Sanni on edelleen hirmu hyvä kirjoittaja. Mutta ei tuota blogia pysty enää kohta lukemaan...
Kommentit (108)
Jännä, että teillä kuitenkin on noin tarkkaa tietoa eri dieeteistä, vaikka itse syötte omien sanojenne mukaan ihan normaalisti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin ihan ekaksi sanoa, että Sanni on yksi lempibloggaajiani. Ollut ihan siitä lähtien kun aloin blogeja lukemaan vuosia sitten. Täältä on nyt jonkin aikaa saanut tasaisin väliajoin lukea dissaavia kommentteja Sannista - milloin ponien takia, milloin nuukailun takia ja joskus närpitään vielä henkilökohtaisempia asioita. Mistään noista en oikeastaan ole samaa mieltä - minusta Sanni vaikuttaa persoonalliselta, herkältä ja haavoittuvaiselta tyypiltä, ja ihailen hänen rohkeuttaan kertoa esim. itsetunto-ongelmistaan avoimesti noinkin suositussa blogissa. Omalla nimellään, omilla kasvoillaan.
Mielestäni tässäkin keskustelussa on ollut asiatonta juttua, esim. eron spekuloiminen, miehen arvostelu ja ihmettely.
Myönnän silti että minäkin pidän Sannin vähähiilarisen ruokavalion toteuttamista aika rajattuna ja ruoan määrää huolestuttavana. Tämä myös tulee minulta ihan sillä silmällä, että itse löysin vhh:n jonkin aikaa ennen Sannia, ja noudatin ruokavaliota vuosia. Minulla tosin oli ylipainoa reippaasti, ja kiloja karsikin kymmeniä. Ketoilusta en koskaan juuri välittänyt, koska koin sen liian rajoittavana, mutta joillekin se tietysti sopii. Vaikea kuitenkin ymmärtää miksi juuri Sanni ketoilee, kun turvotukset saisi ihan varmasti esim. hyväkarppailullakin pois?
Tuli esim. vähän ikävä olo siitä kerrasta kun Sanni kertoi himoinneensa kaurapuuroa jo pidemmän aikaa, ja lopulta antautui himolleen ja söi puuroa. Hyvä että lopulta salli sen itselleen, mutta ihan oikeasti - en usko että Sannin ruokavalio ja olo siitä mihinkään huononisi, jos hän söisi sitä puuroa joka aamu. Sanni käy salilla ja lenkeillä ja on oikeasti hoikka nainen ja kroppa tarvitsee ruokaa!
Se ruoan määrä mitä noissa ketoiluissa on näkynyt, on ollut niin vähäinen! Turvotus lähtisi aivan varmasti vaikka söisi suunnilleen puolet enemmän. Sellainen ihmetys minullakin muuten on, että miksi ihmeessä Sanni ei lisää ruokavalioonsa linssejä, papuja yms. hyviä proteiinin lähteitä, vaikka niissä sitten sattuukin hiilaria vähän enemmän olemaan. Kuten tuolla ylhäälläkin todettiin, Atkins suositteli itsekin että hiilarit nostetaan niin ylös kuin kenenkin keho sietää, sen jälkeen kun ollaan normaalipainossa siis.
En ota kantaa siihen, onko ruokakikkailuissa menty jo ortoreksian puolelle, mutta onhan tuo blogissa kuvattu elämä monellakin tavalla erikoista. Toivoisin, etteivät 8-16 töissäkäyvät ja/tai pienten lasten äidit ja/tai päämäärätietoisesti opiskelevat ota blogin elämäntyylistä liikaa vaikutteita, sillä tuohon ei kukaan näitä edellä mainittuja elämään kuuluvia asioita läpikäyvä pysty toteuttamaan - eikä tarvitsekaan. Tavallisessa arjessa raha, ruoka, liikunta ja kometiikka ovat välttämättömyyksiä; blogissa ne ovat kuitenkin enemmän kuin välttämättömyyksiä, sillä tuntuu että kaikki pyörii sen ympärillä, montako grammaa mitäkin ruokaa milloinkin syödään, montako euroa matkabudjetissa on kullekin päivälle, missä välissä ehtii pakkoliikkua "lihasten" sitä vaatiessa ja mitä INCL kertoo tuotteen kosteudensitovuudesta. Ehkä nämä asiat eivät ole Sannin elämässä todellisuudessa näin valtavassa roolissa, mutta blogipostauksista tällaisen mielikuvan saattaa saada.
No onpas tullut mielisteleviä kommentteja blogiin, enkä nähnyt kuin yhden negatiivisen viestin, josta koko keskustelu ilmeisesti sai alkunsa. Eipä tee mieli enää tuonne kommentoida ollenkaan. Ilmeisesti nykyään kaikilla kuuluu olla joku ihme-ruokavalio ja laskea makroja, muuten on kateellinen läski.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:44"]
Jännä, että teillä kuitenkin on noin tarkkaa tietoa eri dieeteistä, vaikka itse syötte omien sanojenne mukaan ihan normaalisti :D
[/quote]
Täällähän on päinvastoin ihmiset kertoneet omast SH-taustasta.
Opettele lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 19:44"]
Jännä, että teillä kuitenkin on noin tarkkaa tietoa eri dieeteistä, vaikka itse syötte omien sanojenne mukaan ihan normaalisti :D
[/quote]
Jännä, että eniten asioista tietävät harvoin ovat missään hihhuloinneissa mukana. :D Ravitsemustieteen ammattilaiset tapaavat olla ihan tavallisia sekasyöjiä, jotka välillä mussuttavat pullaakin. Ammattiurheilijoillakin on useimmiten pullansyöntipäivä ja oluenjuonti-ilta kerran viikossa.
Sama ilmiö näkyy myös siinä, että eniten uskonnoista tietävät eivät yleensä tunnusta mitään niistä.
Eikö noissa SH-spekuloinneissa ole ristiriitaista se että Sanni kirjoittaa julkista blogia nimellään ja naamallaan? Eikö syömishäiriöihin kuulu salailu? Minusta tuo Sannin touhu on vähän sellaista ylimielistä "tiedän paremmin kuin muut"-asenteella, millaista se monesti on noilla jotka noudattavat jotain erikoista tiukkaa dieettiä tai treeniä
Ketju on lukittu.
Minä olen aikoinaan lukenut tiedekirjasta, että rankka dieetti toimii ihmisen elinaikana vain kaksi-kolme kertaa. Sen jälkeen ei enää laihdu, koska keho on kehittänyt jo selviytymistaidon tästä "nälänhädästä". Tuonne päin se meni siis, pointtina että jojolaihdutus ei vain ole turhaa, vaan kaikista vaarallisinta. Bloggaajan joka toinen kuukausi (näköjään marraskuussa edellinen) harrastamat kitukuurit olemattoman "turvotuksen" poistamiseksi sitten opettavat muitakin lähtemään tähän typeryyteen.