Hoitoalalla työskentelevät - tunteet potilasta kohtaan?

[quote author="AV Mamma" time="11.01.2015 klo 16:42"]

Jep, lähinnä vihaan niitä vinkujia.

[/quote]OK. Onko muita mielipiteitä?

Up

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:51"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:41"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:51"]Mun ystävän gynekologi oli rakastunut ystävääni :D tämä lääkäri oli vanhempi mies ja kun oli jäämässä eläkkeelle niin viimeisellä käynnillä tunnusti rakkautensa tähän ystävääni joka oli miehen vakkari asiakas vuosien ajan :) muistan vieläkin kuinka ystäväni kertoi asiasta hieman tuohtuneena :D oli kuulemma alkanut halailemaan ja lääppimään ystävääni siinä vielä. [/quote] Normisti gynellä käydään kerran vuodessa,kuka rakastuu sellasessa tapailutahdissa?:D [/quote] Kuule, minä rakastuin elämäni rakkauteeni ihan ensisilmäyksellä. Nyt erään ystäväni kanssa ollaan käyty keskusteluja kuinka joku ihminen jonka on tavannut vain kerran ja ihan hetken voi tehdä järisyttävän vaikutuksen. Hänellekin on juuri käynyt näin. Näitä kohtaamisia on ehkä harvassa mutta kuitenkin on. Ja tuo edellinen nainenhan on käyttänyt näköjään kaikkia silmiään lumotakseen tohtorin niin en yhtään ihmettele että on voinut ihastua :D

[/quote]

Täysin samaa mieltä. Ihastua voi ensisilmäyksellä, rakastua voi muutamassa minuutissa. Lyhytaikainen yhteys toiseen voi olla niin syvä, että se jää mieleen kuukausiksi tai vuosiksi.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:21"]Tekeekö kukaan psykoterapeuttista työtä? Kuvittelisin että siinä toinen ihminen tulee läheiseksi ajan myötä? Miten tällaista työtä on mahdollista tehdä vaikkapa sellaisen potilaan kanssa josta ei pidä?

AP
[/quote]. Ei oikein voi tehdä psykoterapeuttista työtä potilaan kanssa,josta ei yhtään pidä.

Ihastuminen ei välttämättä katso toisen ammattia tai asemaa. Joskus se vain tapahtuu, ihan yhtäkkiä ja suunnittelematta. Samoin muut tunteet.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:06"]

Hieman alkuperäisestä kysymyksestäni sivuun: ajatteletteko te sitä, kuinka merkittäviä te henkilökunta kenties olette esimerkiksi hoitokodin vanhusten arjen harvoina ihmiskontakteina? Sitä että vaikka he eivät ole teille niin merkityksellisiä niin te olette sitä heille? Eli heidän ajatuksissaan te olette kenties työaikanne ulkopuolella myös - miltä se teistä tuntuu?

AP

[/quote]

En ajattele noin, koska minun vikani ei ole se, jos omaiset eivät ole vanhuksen elämässä merkittävästi läsnä. Sovin vanhustyöhön siksi hyvin, että osaan esittää empaattista ja kiinnostunutta. Tiedän, että vanhukset ovat yksinäisiä, joten voin palkkani eteen olla mukava, vaikka oikeasti ei kiinnosta. Kun joku kuolee, ei minua sureta. Eihän tätä työtä voi tehdä, jos alkaa tunteilemaan. Ilkeä ei saa olla, mutta neutraali.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:22"]

Joskus tuli kyllä aika ristiriitaisia tunteita yhden 90v demtentiaa sairastavan papan kohdalla. Hän koki olevansa 30v ja ihastui minuun. Hän kutsui minua edesmenneen vaimonsa nimellä ja kun lapset tuli käymään hän pyysi päästä sormusostoksille.... Tätä juttua jatkui koko ajan. Hän hempeili ja minä koitin sanoa että nyt on vuosi hukassa ja minulla on omakin mies. En voinut seksuaalisen härinnän takia hoitaa miehen pesuja ym. Sitten kun tulin raskaaksi oli pakko vaihtaa osastoa. Mies koki että olin pettänyt häntä ja odotin vieraan miehen lasta....

[/quote]

auts :/

Up

No en ole kyllä ihastunut keneenkään, sairaala pyjama ei pue ketään... Yleensä unohdan potilaan kun hän kävelee ovesta ulos mutta joskus joku ihana persoona jää mieleen. Yritän olla mukava ja kohtelias ihan kaikille ja useimmiten ne ns ärsyttävimmät potilaat ovat loppujen lopuksi ihan mukavia kun itse pysyy tyynenä ja kohteliaana. Joskun tosin pitää kyllä asettaa rajat ja en esim. anna kenenkään hyppiä silmille. Joskus joku mies potilas yrittää pientä flirttiä ja kehuu ulkonäköä, en lähde siihen mukaan, kiitän vain kohteliaasti.

Aika usein potilaat haluavat jakaa elämän tarinoitaan ja kuuntelen heitä mielelläni silloin kun on hetki aikaa eikä tulipalo kiire niin kuin useimmiten valitettavasti on.

En ikinä syö kuormasta, työaikana tehdään työtä ja aika menee tasan työntekoon.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 01:17"]

Onkohan työterveyshoitajien kanssa asia sitten vähän erilainen? Minulla oli ihan järjetön kriisi muutama vuosi sitten ja sain tukea työterveyshoitajalta. Kävin monta kertaa hänen luonaan ja hän siinä kerran mainitsi, että on ystävystynyt muutamien entisten asiakkaittensa kanssa ja lähettelevät välillä sähköpostiviestejä. Hän kertoi myös omista henkilökohtaisista asioistaan. Sanoi kyllä ettei usein näin avaudu asiakkaalle. Minusta oli ihana kuunnella ja oli mahtavaa saada oikeita keskusteluja aikaiseksi. Kun lopetin entisessä työpaikassani ja samalla myös meidän hoitosuhde loppui niin hän sanoi että jos joskus kuljen kulmilla niin tule nykäseen hihasta ja että olisi kiva jutella. Tykkäsin hänestä kovasti ja mietin usein vieläkin. Ehkä vähän ihastuinkin häneen. Hän sanoi myös hyvästellessämsme että olen hänen mielestään kyllä tosi kiva likka :) hassusti sanottu mutta lämmitti sydäntä. Hän taitaa olla ihan ainutlaatuinen. Ei tollaisia muita taida ollakaan :)

Työterveyshoitajani erästä suurehkosta suomalaiskaupungista käyttäytyi juuri noin. Pyysi treffeillekin kesken 'hoitosuhteen'. En pitänyt sitä lainkaan asiallisena toimintana, mutta en ilmoittanutkaan hänestä mihinkään. Ettet vain olisi ollut tekemisissä saman miehen kanssa :O

Todella epäammattimaista. Tuollainen pitäisi ilmiantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 01:17"]

Onkohan työterveyshoitajien kanssa asia sitten vähän erilainen? Minulla oli ihan järjetön kriisi muutama vuosi sitten ja sain tukea työterveyshoitajalta. Kävin monta kertaa hänen luonaan ja hän siinä kerran mainitsi, että on ystävystynyt muutamien entisten asiakkaittensa kanssa ja lähettelevät välillä sähköpostiviestejä. Hän kertoi myös omista henkilökohtaisista asioistaan. Sanoi kyllä ettei usein näin avaudu asiakkaalle. Minusta oli ihana kuunnella ja oli mahtavaa saada oikeita keskusteluja aikaiseksi. Kun lopetin entisessä työpaikassani ja samalla myös meidän hoitosuhde loppui niin hän sanoi että jos joskus kuljen kulmilla niin tule nykäseen hihasta ja että olisi kiva jutella. Tykkäsin hänestä kovasti ja mietin usein vieläkin. Ehkä vähän ihastuinkin häneen. Hän sanoi myös hyvästellessämsme että olen hänen mielestään kyllä tosi kiva likka :) hassusti sanottu mutta lämmitti sydäntä. Hän taitaa olla ihan ainutlaatuinen. Ei tollaisia muita taida ollakaan :)

Työterveyshoitajani erästä suurehkosta suomalaiskaupungista käyttäytyi juuri noin. Pyysi treffeillekin kesken 'hoitosuhteen'. En pitänyt sitä lainkaan asiallisena toimintana, mutta en ilmoittanutkaan hänestä mihinkään. Ettet vain olisi ollut tekemisissä saman miehen kanssa :O

Todella epäammattimaista. Tuollainen pitäisi ilmiantaa.ehdottomasti