Hoitoalalla työskentelevät - tunteet potilasta kohtaan?
Millaisia tunteita teillä, jotka olette terveydenhoitoalalla töissä, on syntynyt potilaita kohtaan? Voin kuvitella että tähän tulee vastaukseksi kaikenlaista negatiivista kuten sääli, inho, väsymys jne mutta onko kukaan vaikkapa ihastunut tai pohtinut jotain tapausta työajan ulkopuolella?
Kommentit (111)
Mua ei niinkään kiinnosta tuo ihastumispuoli, mutta se että alkaako terapeuttia tai vastaavaa jossain vaiheessa ärsyttää potilas niin ettei jaksaisi hoitaa enää kyseistä ihmistä. Itse olen käynyt avautumassa ahdistuksestani ja unettomuudesta enkä löydä siihen mitään apua. Helpottaa sentään kun saan jutella jollekin mutta ahdistaa sekin ajatus että missähän vaiheessa auttaja lemppaa mut ja kenen luokse sitten menisin. Mietin myös sitä että ajatteleekohan hoitaja koko ajan jotain kotiasioitaan tai kauppalistaa seuraavalle päivälle siinä vaiheessa kun itse kerron mielestäni jotain järisyttävää elämästäni. Pahinta kuitenkin on ajatus että hän miettii koko ajan että voi kun pian pääsis tostakin asiakkaasta eroon.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:12"]
Olen töissä palvelutalossa. Tottakai asiakkaita kohtaan syntyy tunteita. Toisista tykkää enemmän toisista vähemmän. Kaikkia kohtaan pyrin olemaan tasapuolinen mutta ei se aina onnistu. Mietin joka päivä asukkeja kotonakin. Miten voisin auttaa paremmin, onko jotain mitä en ole huomannut yms. Mutta resurssit on mitä on ja aika on kortilla. Mieluusti suostuisin palkanalennukseenkin jos vain saataisiin enemmän henkilökuntaa! Voimat melko lopussa kun on kokoajan riittämätön olo.
[/quote]
Halusin vain kertoa sinulle, kuinka paljon sua arvostan! Omaiseni on hoidossa palvelutalossa, joten koen jollain lailla, että kannat minun taakkaani ja autat. Aina ei mene kuin Strömsössä, mutta ymmärrän että teitä on aivan liian vähän. Omaiseni ei varmasti ole se helpoin hoidettava, itse en jaksaisi päivittäin esim omaishoitajana. Yhdessä selvitään.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 19:04"]
AP kirjoittaa: Luulen että itse jäisin miettimään ihmiskohtaloita liikaakin jos olisin hoitoalalla, siksi tämä aihe kiinnostaa. Olen itse herkkä ja empaattinen ihminen. Suunnittelin joskus hoitoalaa ammatikseni mutta muutin päätöstäni. Kiinnyn ihmisiin helposti, olen kai jossain määrin läheisriippuvainen, kaipaan hyväksyntää. Minunkin kaltaisia ihmisiä varmasti hoitoalalla työskentelee, siksi aihetta pohdiskelen.
[/quote]
Kiintymys ja riippuvuus on mielestäni eriasioita. Hoitaja voi hyvinkin kiintyä asiakkaaseen/asiakkaisiin, muistella jotakin asiakasta, hänen tapojaan, jotakin yksittäistä tilannetta vielä vuosien, joskus vuosikymmenten jälkeen. En muista hoitajaa joka olisi ollut läheisriippuvainen asiakkaistaan.
Mielenterveys puolta en kovin hyvin tunne joten en tiedä onko siellä asiakkaat herkemmin emotionaalisesti riippuvaisia hoitajasta/hoitajista, todennäköisesti. Esim. vanhukset voivat olla hyvinkin riippuvaisia saamastaa hoidosta ja avusta, läheisriippuvuus heillä voi kohdistua lapsiin, puolisoon (usein edesmenneeseen), omiin vanhempiin jne. ei kuitenkaan juuri koskaan hoitajaan.
Minä olen tykännyt kaikista potilaistani ja asiakkaistani jollain tavalla. Myös ne vastarannankiisket ja ilkeilevät ovat omalla tavallaan herttaisia. Äkäisissä ihmisissä on jotain symppistä. En ota henkilökohtaisesti haukkuja. Eivät hauku minua vaan purkavat pahaa oloaan.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 19:04"]
AP kirjoittaa: Luulen että itse jäisin miettimään ihmiskohtaloita liikaakin jos olisin hoitoalalla, siksi tämä aihe kiinnostaa. Olen itse herkkä ja empaattinen ihminen. Suunnittelin joskus hoitoalaa ammatikseni mutta muutin päätöstäni. Kiinnyn ihmisiin helposti, olen kai jossain määrin läheisriippuvainen, kaipaan hyväksyntää. Minunkin kaltaisia ihmisiä varmasti hoitoalalla työskentelee, siksi aihetta pohdiskelen.
[/quote]
Kiintymys ja riippuvuus on mielestäni eriasioita. Hoitaja voi hyvinkin kiintyä asiakkaaseen/asiakkaisiin, muistella jotakin asiakasta, hänen tapojaan, jotakin yksittäistä tilannetta vielä vuosien, joskus vuosikymmenten jälkeen. En muista hoitajaa joka olisi ollut läheisriippuvainen asiakkaistaan.
Mielenterveys puolta en kovin hyvin tunne joten en tiedä onko siellä asiakkaat herkemmin emotionaalisesti riippuvaisia hoitajasta/hoitajista, todennäköisesti. Esim. vanhukset voivat olla hyvinkin riippuvaisia saamastaa hoidosta ja avusta, läheisriippuvuus heillä voi kohdistua lapsiin, puolisoon (usein edesmenneeseen), omiin vanhempiin jne. ei kuitenkaan juuri koskaan hoitajaan.
[/quote]itse olen työskennellyt kehitysvamma- sekä mielenterveyspuolella ja molemmilla puolilla tulee asiakkaita vastaan tasaisesti jotka kuvittelevat/olettavat sinun olevan kaveri yms. joten monesti joutuu tekemään selväksi useaan otteeseen että välillä on ainoastaan hoitosuhde.
Toisista asiakkaista pitää enemmän kuin toisista ja toisista ei pidä lähes ollenkaan, mutta kumpikaan aia ei saa vaikutta työhön ja ajatukset on pidettävä itsellään eikä näytettävä asiakkaalle.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 19:04"]
AP kirjoittaa: Luulen että itse jäisin miettimään ihmiskohtaloita liikaakin jos olisin hoitoalalla, siksi tämä aihe kiinnostaa. Olen itse herkkä ja empaattinen ihminen. Suunnittelin joskus hoitoalaa ammatikseni mutta muutin päätöstäni. Kiinnyn ihmisiin helposti, olen kai jossain määrin läheisriippuvainen, kaipaan hyväksyntää. Minunkin kaltaisia ihmisiä varmasti hoitoalalla työskentelee, siksi aihetta pohdiskelen.
[/quote]
Kiintymys ja riippuvuus on mielestäni eriasioita. Hoitaja voi hyvinkin kiintyä asiakkaaseen/asiakkaisiin, muistella jotakin asiakasta, hänen tapojaan, jotakin yksittäistä tilannetta vielä vuosien, joskus vuosikymmenten jälkeen. En muista hoitajaa joka olisi ollut läheisriippuvainen asiakkaistaan.
Mielenterveys puolta en kovin hyvin tunne joten en tiedä onko siellä asiakkaat herkemmin emotionaalisesti riippuvaisia hoitajasta/hoitajista, todennäköisesti. Esim. vanhukset voivat olla hyvinkin riippuvaisia saamastaa hoidosta ja avusta, läheisriippuvuus heillä voi kohdistua lapsiin, puolisoon (usein edesmenneeseen), omiin vanhempiin jne. ei kuitenkaan juuri koskaan hoitajaan.
[/quote]itse olen työskennellyt kehitysvamma- sekä mielenterveyspuolella ja molemmilla puolilla tulee asiakkaita vastaan tasaisesti jotka kuvittelevat/olettavat sinun olevan kaveri yms. joten monesti joutuu tekemään selväksi useaan otteeseen että välillä on ainoastaan hoitosuhde.
Toisista asiakkaista pitää enemmän kuin toisista ja toisista ei pidä lähes ollenkaan, mutta kumpikaan aia ei saa vaikutta työhön ja ajatukset on pidettävä itsellään eikä näytettävä asiakkaalle.
[/quote] oon ollut hoidoissa eri paikoissa 1,5 vuotta. Eniten raivostuttaa kaltaisesi ihmiset jotka ei piittaa paskaakaan potilaasta. Lämpimät ihmiset jotka on kiinnostuneita ja osoittaa olevansa ystävällinen eli kaveri, mutta ei kuitenkaan ystävä, jäävät positiivisesti mieleen ja auttaa kahlaamaan tän sonnan keskellä. Eli tekevät hoitotyötä!
Aivan! Hoitotyössä työskennellään ihmisten eikä robottien kanssa!
Mä teen kans töitä vain palkan takia. On joitakin todella vastenmielisiä potilaita. Jotkut on tosi kivoja. Kumpiakaan en mieti vapaa-ajalla ja kohtelen kaikkia ihan hyvin ja asiallisesti. Jos olisi rahaa paljon niin jättäisin työni ilomielin heti.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:09"]Mä teen kans töitä vain palkan takia. On joitakin todella vastenmielisiä potilaita. Jotkut on tosi kivoja. Kumpiakaan en mieti vapaa-ajalla ja kohtelen kaikkia ihan hyvin ja asiallisesti. Jos olisi rahaa paljon niin jättäisin työni ilomielin heti.
[/quote]
Minkälaiset on niitä vastenmielisiä potilaita?
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 19:04"]
AP kirjoittaa: Luulen että itse jäisin miettimään ihmiskohtaloita liikaakin jos olisin hoitoalalla, siksi tämä aihe kiinnostaa. Olen itse herkkä ja empaattinen ihminen. Suunnittelin joskus hoitoalaa ammatikseni mutta muutin päätöstäni. Kiinnyn ihmisiin helposti, olen kai jossain määrin läheisriippuvainen, kaipaan hyväksyntää. Minunkin kaltaisia ihmisiä varmasti hoitoalalla työskentelee, siksi aihetta pohdiskelen.
[/quote]
Kiintymys ja riippuvuus on mielestäni eriasioita. Hoitaja voi hyvinkin kiintyä asiakkaaseen/asiakkaisiin, muistella jotakin asiakasta, hänen tapojaan, jotakin yksittäistä tilannetta vielä vuosien, joskus vuosikymmenten jälkeen. En muista hoitajaa joka olisi ollut läheisriippuvainen asiakkaistaan.
Mielenterveys puolta en kovin hyvin tunne joten en tiedä onko siellä asiakkaat herkemmin emotionaalisesti riippuvaisia hoitajasta/hoitajista, todennäköisesti. Esim. vanhukset voivat olla hyvinkin riippuvaisia saamastaa hoidosta ja avusta, läheisriippuvuus heillä voi kohdistua lapsiin, puolisoon (usein edesmenneeseen), omiin vanhempiin jne. ei kuitenkaan juuri koskaan hoitajaan.
[/quote]itse olen työskennellyt kehitysvamma- sekä mielenterveyspuolella ja molemmilla puolilla tulee asiakkaita vastaan tasaisesti jotka kuvittelevat/olettavat sinun olevan kaveri yms. joten monesti joutuu tekemään selväksi useaan otteeseen että välillä on ainoastaan hoitosuhde.
Toisista asiakkaista pitää enemmän kuin toisista ja toisista ei pidä lähes ollenkaan, mutta kumpikaan aia ei saa vaikutta työhön ja ajatukset on pidettävä itsellään eikä näytettävä asiakkaalle.
[/quote] oon ollut hoidoissa eri paikoissa 1,5 vuotta. Eniten raivostuttaa kaltaisesi ihmiset jotka ei piittaa paskaakaan potilaasta. Lämpimät ihmiset jotka on kiinnostuneita ja osoittaa olevansa ystävällinen eli kaveri, mutta ei kuitenkaan ystävä, jäävät positiivisesti mieleen ja auttaa kahlaamaan tän sonnan keskellä. Eli tekevät hoitotyötä!
[/quote]kuule on täysin eri asia olla lämpimä kun pistää rajat sille ettei esimerkiksi kotiin yritetä soittaa/tulla vierailulle. Hoitosuhde voi olla myös lämmin ja välittävä, on vain eri asia rajoittaa sitä mikä on soveliasta ja mikä ei. Yhdeltäkään asiakkaalta en ole vielä kuullut olevani kylmä, mutta hyvä että sinä tiedät paremmin, vaan enemmänkin kehuja ystävällisyydestäni.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 19:04"]
AP kirjoittaa: Luulen että itse jäisin miettimään ihmiskohtaloita liikaakin jos olisin hoitoalalla, siksi tämä aihe kiinnostaa. Olen itse herkkä ja empaattinen ihminen. Suunnittelin joskus hoitoalaa ammatikseni mutta muutin päätöstäni. Kiinnyn ihmisiin helposti, olen kai jossain määrin läheisriippuvainen, kaipaan hyväksyntää. Minunkin kaltaisia ihmisiä varmasti hoitoalalla työskentelee, siksi aihetta pohdiskelen.
[/quote]
Kiintymys ja riippuvuus on mielestäni eriasioita. Hoitaja voi hyvinkin kiintyä asiakkaaseen/asiakkaisiin, muistella jotakin asiakasta, hänen tapojaan, jotakin yksittäistä tilannetta vielä vuosien, joskus vuosikymmenten jälkeen. En muista hoitajaa joka olisi ollut läheisriippuvainen asiakkaistaan.
Mielenterveys puolta en kovin hyvin tunne joten en tiedä onko siellä asiakkaat herkemmin emotionaalisesti riippuvaisia hoitajasta/hoitajista, todennäköisesti. Esim. vanhukset voivat olla hyvinkin riippuvaisia saamastaa hoidosta ja avusta, läheisriippuvuus heillä voi kohdistua lapsiin, puolisoon (usein edesmenneeseen), omiin vanhempiin jne. ei kuitenkaan juuri koskaan hoitajaan.
[/quote]itse olen työskennellyt kehitysvamma- sekä mielenterveyspuolella ja molemmilla puolilla tulee asiakkaita vastaan tasaisesti jotka kuvittelevat/olettavat sinun olevan kaveri yms. joten monesti joutuu tekemään selväksi useaan otteeseen että välillä on ainoastaan hoitosuhde.
Toisista asiakkaista pitää enemmän kuin toisista ja toisista ei pidä lähes ollenkaan, mutta kumpikaan aia ei saa vaikutta työhön ja ajatukset on pidettävä itsellään eikä näytettävä asiakkaalle.
[/quote] oon ollut hoidoissa eri paikoissa 1,5 vuotta. Eniten raivostuttaa kaltaisesi ihmiset jotka ei piittaa paskaakaan potilaasta. Lämpimät ihmiset jotka on kiinnostuneita ja osoittaa olevansa ystävällinen eli kaveri, mutta ei kuitenkaan ystävä, jäävät positiivisesti mieleen ja auttaa kahlaamaan tän sonnan keskellä. Eli tekevät hoitotyötä!
[/quote]huh huh. Taidat kyllä olla ollut ihan syystä hoidossa jos ajattelet hoitajia kavereina, ei se bussikuskikaan ole kaveri, vaikka mukava oliski.
Koulutuksessa ja työyhteisössä käydään keskustelua ammatillisuudesta ja sen säilyttämisestä. Hoitajana en vihaa enkä rakasta potilaita. En ole ikinä ihastunut potilaaseen. Työ on työtä, ei myyjä tai autonkorjaajakaan niitä vaaterekkejä tai autonmoottoreita kotiin ja vapaa-ajalle hoidettavaksi kuljeta. Vapaa-aika on nimenomaan vapaa aikaa. T. Psyk. Sh pitkällä työhistorialla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 19:04"]
AP kirjoittaa: Luulen että itse jäisin miettimään ihmiskohtaloita liikaakin jos olisin hoitoalalla, siksi tämä aihe kiinnostaa. Olen itse herkkä ja empaattinen ihminen. Suunnittelin joskus hoitoalaa ammatikseni mutta muutin päätöstäni. Kiinnyn ihmisiin helposti, olen kai jossain määrin läheisriippuvainen, kaipaan hyväksyntää. Minunkin kaltaisia ihmisiä varmasti hoitoalalla työskentelee, siksi aihetta pohdiskelen.
[/quote]
Kiintymys ja riippuvuus on mielestäni eriasioita. Hoitaja voi hyvinkin kiintyä asiakkaaseen/asiakkaisiin, muistella jotakin asiakasta, hänen tapojaan, jotakin yksittäistä tilannetta vielä vuosien, joskus vuosikymmenten jälkeen. En muista hoitajaa joka olisi ollut läheisriippuvainen asiakkaistaan.
Mielenterveys puolta en kovin hyvin tunne joten en tiedä onko siellä asiakkaat herkemmin emotionaalisesti riippuvaisia hoitajasta/hoitajista, todennäköisesti. Esim. vanhukset voivat olla hyvinkin riippuvaisia saamastaa hoidosta ja avusta, läheisriippuvuus heillä voi kohdistua lapsiin, puolisoon (usein edesmenneeseen), omiin vanhempiin jne. ei kuitenkaan juuri koskaan hoitajaan.
[/quote]itse olen työskennellyt kehitysvamma- sekä mielenterveyspuolella ja molemmilla puolilla tulee asiakkaita vastaan tasaisesti jotka kuvittelevat/olettavat sinun olevan kaveri yms. joten monesti joutuu tekemään selväksi useaan otteeseen että välillä on ainoastaan hoitosuhde.
Toisista asiakkaista pitää enemmän kuin toisista ja toisista ei pidä lähes ollenkaan, mutta kumpikaan aia ei saa vaikutta työhön ja ajatukset on pidettävä itsellään eikä näytettävä asiakkaalle.
[/quote] oon ollut hoidoissa eri paikoissa 1,5 vuotta. Eniten raivostuttaa kaltaisesi ihmiset jotka ei piittaa paskaakaan potilaasta. Lämpimät ihmiset jotka on kiinnostuneita ja osoittaa olevansa ystävällinen eli kaveri, mutta ei kuitenkaan ystävä, jäävät positiivisesti mieleen ja auttaa kahlaamaan tän sonnan keskellä. Eli tekevät hoitotyötä!
[/quote]huh huh. Taidat kyllä olla ollut ihan syystä hoidossa jos ajattelet hoitajia kavereina, ei se bussikuskikaan ole kaveri, vaikka mukava oliski.
[/quote]
Joo, hoitaja ei ole kaveri. Se tuntuu olevan useilta asiakkailta hukassa. Normaali keskustelu yms. on ihan työhön kuuluvaa, mutta esim. työajan ulkopuolella yhteydenpito ei kuulu hoitajan hommiin.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:27"]Koulutuksessa ja työyhteisössä käydään keskustelua ammatillisuudesta ja sen säilyttämisestä. Hoitajana en vihaa enkä rakasta potilaita. En ole ikinä ihastunut potilaaseen. Työ on työtä, ei myyjä tai autonkorjaajakaan niitä vaaterekkejä tai autonmoottoreita kotiin ja vapaa-ajalle hoidettavaksi kuljeta. Vapaa-aika on nimenomaan vapaa aikaa. T. Psyk. Sh pitkällä työhistorialla
[/quote]
Luulisi psyk.sh:n tietävän, että tosi monille on hirveän haastavaa erottaa työ ja vapaa-aika. Monet vievät työnsä kotiin joko kirjaimellisesti tai henkisesti. Itse valvon toistuvasti työasioiden stressatessa.
67. sitten varmaan kannattaa vaihtaa alaa tai työpaikkaa ettei kuluta itseään loppuun. Muutoksen avaimet kun on sinulla itselläsi. Hetkessähän se ei välttämättä tapahdu, mutta ei sitä ratkaisua kukaan muukaan sinun puolesta voi tehdä. Jaksamista sinulle. T. Se sama psyk. Sh.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:32"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:27"]Koulutuksessa ja työyhteisössä käydään keskustelua ammatillisuudesta ja sen säilyttämisestä. Hoitajana en vihaa enkä rakasta potilaita. En ole ikinä ihastunut potilaaseen. Työ on työtä, ei myyjä tai autonkorjaajakaan niitä vaaterekkejä tai autonmoottoreita kotiin ja vapaa-ajalle hoidettavaksi kuljeta. Vapaa-aika on nimenomaan vapaa aikaa. T. Psyk. Sh pitkällä työhistorialla
[/quote]
Luulisi psyk.sh:n tietävän, että tosi monille on hirveän haastavaa erottaa työ ja vapaa-aika. Monet vievät työnsä kotiin joko kirjaimellisesti tai henkisesti. Itse valvon toistuvasti työasioiden stressatessa.
[/quote]mutta eihän sen asian pitäisi olla niin. Kärjistettynä asia: henkilö a) psyk sairaanhoitaja/hoitaja jonka työnkuva on lähinnä keskustella asiakkaan kanssa + paperihommat ja saa työstään tuntipalkkaa. Henkilö b) töissä kaupassa jossa työnkuva on kassalla olo + hyllytys. Saa tuntipalkkaa. Tarvitseeko henkilö b:n kauppaan mennessä vapaa-ajalla ostamaan ruokaa niin ruveta hyllyttämään hernekeittoja? Joten miksi hoitajan kuuluisi esim terapoida vapaa-ajalla asiakasta/
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 19:04"]
AP kirjoittaa: Luulen että itse jäisin miettimään ihmiskohtaloita liikaakin jos olisin hoitoalalla, siksi tämä aihe kiinnostaa. Olen itse herkkä ja empaattinen ihminen. Suunnittelin joskus hoitoalaa ammatikseni mutta muutin päätöstäni. Kiinnyn ihmisiin helposti, olen kai jossain määrin läheisriippuvainen, kaipaan hyväksyntää. Minunkin kaltaisia ihmisiä varmasti hoitoalalla työskentelee, siksi aihetta pohdiskelen.
[/quote]
Kiintymys ja riippuvuus on mielestäni eriasioita. Hoitaja voi hyvinkin kiintyä asiakkaaseen/asiakkaisiin, muistella jotakin asiakasta, hänen tapojaan, jotakin yksittäistä tilannetta vielä vuosien, joskus vuosikymmenten jälkeen. En muista hoitajaa joka olisi ollut läheisriippuvainen asiakkaistaan.
Mielenterveys puolta en kovin hyvin tunne joten en tiedä onko siellä asiakkaat herkemmin emotionaalisesti riippuvaisia hoitajasta/hoitajista, todennäköisesti. Esim. vanhukset voivat olla hyvinkin riippuvaisia saamastaa hoidosta ja avusta, läheisriippuvuus heillä voi kohdistua lapsiin, puolisoon (usein edesmenneeseen), omiin vanhempiin jne. ei kuitenkaan juuri koskaan hoitajaan.
[/quote]itse olen työskennellyt kehitysvamma- sekä mielenterveyspuolella ja molemmilla puolilla tulee asiakkaita vastaan tasaisesti jotka kuvittelevat/olettavat sinun olevan kaveri yms. joten monesti joutuu tekemään selväksi useaan otteeseen että välillä on ainoastaan hoitosuhde.
Toisista asiakkaista pitää enemmän kuin toisista ja toisista ei pidä lähes ollenkaan, mutta kumpikaan aia ei saa vaikutta työhön ja ajatukset on pidettävä itsellään eikä näytettävä asiakkaalle.
[/quote] oon ollut hoidoissa eri paikoissa 1,5 vuotta. Eniten raivostuttaa kaltaisesi ihmiset jotka ei piittaa paskaakaan potilaasta. Lämpimät ihmiset jotka on kiinnostuneita ja osoittaa olevansa ystävällinen eli kaveri, mutta ei kuitenkaan ystävä, jäävät positiivisesti mieleen ja auttaa kahlaamaan tän sonnan keskellä. Eli tekevät hoitotyötä!
[/quote]huh huh. Taidat kyllä olla ollut ihan syystä hoidossa jos ajattelet hoitajia kavereina, ei se bussikuskikaan ole kaveri, vaikka mukava oliski.
[/quote]jos sulla on sama bussikuski joka päivä, hän auttaa kyytiin ja pois, istut etupenkillä hänen vieressään ja juttelette asioista matkan ajan niin on hoidon tarpeessa jos ei miellä häntä kaveriksi, toveriksi tai eräänlaiseksi kumppaniksi! On niitä jotka kokee sen vaan työksi, ja heitä en voi sietää.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:36"]67. sitten varmaan kannattaa vaihtaa alaa tai työpaikkaa ettei kuluta itseään loppuun. Muutoksen avaimet kun on sinulla itselläsi. Hetkessähän se ei välttämättä tapahdu, mutta ei sitä ratkaisua kukaan muukaan sinun puolesta voi tehdä. Jaksamista sinulle. T. Se sama psyk. Sh.
[/quote]
Olen vaihtanutkin, sekä alaa että työpaikkaa. Mutta toiset meistä vain ovat tällaisia. Murehdin kaikkea ennakkoom ja jälkikäteen. Sukuvika.
Ei ole minkäänlaisia tunteita potilaita kohtaan, ei positiivisia eikä negatiivisiakaan. Työ se on ja kun menen kotiin on mun vapaaika.