Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hoitoalalla työskentelevät - tunteet potilasta kohtaan?
11.01.2015 |
Millaisia tunteita teillä, jotka olette terveydenhoitoalalla töissä, on syntynyt potilaita kohtaan? Voin kuvitella että tähän tulee vastaukseksi kaikenlaista negatiivista kuten sääli, inho, väsymys jne mutta onko kukaan vaikkapa ihastunut tai pohtinut jotain tapausta työajan ulkopuolella?
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:55"]
Tää saa mulla keittämällä ja pahasti! Jos hoitaja jonka kanssa on hoitosuhde tulee vastaan kadulla niin eikö silloin olla kavereita, tervehditään, jutellaan kuulumiset ja jatketaan matkaa?
[/quote]
Minä voin kyllä tervehtiä, jos potilas tervehtii ensin. Mutta kuulumisten vaihto ei kuulu hoitajan ja potilaan väliseen suhteeseen muualla kuin siellä hoitotyön yhteydessä, eikä hoitajan omat asiat silloinkaan. Tylysti en kohtele.
Kyky irtautua työasioista on hoitoalalla olennaisen tärkeä. Jos asioita ei osaa jättää pukukaappiin kotiin lähtiessä, muuttuu vuodessa ihmisraunioksi josta ei ole enää hoitamaan yhtään ketään. Eikä se tarkoita sitä, etteikö voisi olla aidosti empaattinen ja välittää niistä potilaista. Mutta jos ei osaa nollata, niin ei tästä työstä tule yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen töitä veritautiosastolla, suuri osa potilaista sairastaa leukemiaa. Potilaiden ikähaitari on 17-90. Hoitoajat osastolla ovat pitkiä, joskus kuukausiakin ja potilaisiin sekä heidän omaisiinsa ehtii kyllä tutustumaan, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kaikki potilaat saavat samantasoista hoitoa, hommat tehdään just eikä melkein. Mutta kyllähän joidenkin kanssa yhteistyö on helpompaa, ei sille mahda mitään. Työ sisältää paljon ohjausta ja tukemista ja joidenkin kanssa yhteistyö on hauskaa jahelppoa, toisten kanssa neutraalia ja sitten joskus on sellaisia potilaita, joiden hoitaminen on ihan kivireen kiskomista. Tää on ihan kemiakysymys, ei liity ikään, sukupuoleen, älykkyyteen tai statukseen mitenkään. Onneksi joku toinen hoitaja saattaa tulla tosi hyvin sellaisen potilaan kanssa juttuun, joka itselle on jollain tapaa vaikea.
Eniten ärsyttää "turha" passuuttaminen, esim kävellään kanslian ohi huoneeseen ja soitetaan sieltä kelloa, että tuo sitä taikka tätä. Ja kun viet sen niin pyydetään seuraavaa asiaa...samoin jos annetaan ohjeistusta että mittaa kuume jos viluttaa ja ilmoita asiasta heti, niin sitten potilas vasta aamulla kertoo että yöllä oli yli 38 kuumetta. Tai jos on ollut kipua yöllä eikä saa nukuttua, niin se pitää kertoa yökölle, eikä jupista aamutyöläiselle.
Pääosin tykkään työstäni kovasti ja joidenkin potilaiden kova tauti, raskaat hoidot ja omaisten jaksaminen koskettavat joskus syvältäkin. Nämä asiat pidän omana tietonani, koska mulle maksetaan kuitenkin siitä että olen asiallinen ammattilainen eikä "kaveeraamisesta" potilaiden kanssa. Esim hölmöltä tuntuu kaveripyyntö facessa potilaalta.
On ammattimaista kokea tunteita potilasta kohtaan. Jokainen potilas on ihminen aivan kuin hoitajakin. Itsensä ylentäminen tunteiden yläpuolelle on suojausmekanismi, kun potilaita kohdataan paljon, mutta ne tunteet on osa sitä hoitoa.
Marie Curiella oli tunteet, jonka ansiosta hän jaksoi tehdä ihan perus potilastyötä. Myös Nightingalella oli tunteet, molempien osalta sitä on dokumentoitu. Eiköhän kaikilta hoitotyössä myös löydy tunteet. On silti eri asia kohdata potilas puhtaasti tunteiden valossa tai hoitaa häntä ja kokea tunteita hänestä potilaana.
Onkohan työterveyshoitajien kanssa asia sitten vähän erilainen? Minulla oli ihan järjetön kriisi muutama vuosi sitten ja sain tukea työterveyshoitajalta. Kävin monta kertaa hänen luonaan ja hän siinä kerran mainitsi, että on ystävystynyt muutamien entisten asiakkaittensa kanssa ja lähettelevät välillä sähköpostiviestejä. Hän kertoi myös omista henkilökohtaisista asioistaan. Sanoi kyllä ettei usein näin avaudu asiakkaalle. Minusta oli ihana kuunnella ja oli mahtavaa saada oikeita keskusteluja aikaiseksi.
Kun lopetin entisessä työpaikassani ja samalla myös meidän hoitosuhde loppui niin hän sanoi että jos joskus kuljen kulmilla niin tule nykäseen hihasta ja että olisi kiva jutella.
Tykkäsin hänestä kovasti ja mietin usein vieläkin. Ehkä vähän ihastuinkin häneen. Hän sanoi myös hyvästellessämme että olen hänen mielestään kyllä tosi kiva likka :) hassusti sanottu mutta lämmitti sydäntä. Hän taitaa olla ihan ainutlaatuinen. Ei tollaisia muita taida ollakaan :)
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:24"]
Mä melkein arvasin, että ap on tämä terapeutistaan yhä haaveileva psyk. potilas. Kuule, ei se ihastuminen syty terapeutin ja potilaan välille. Ammattilainen ei vain koe sellaista, mutta on hyvin tavallista että potilas ihastuu auttajaansa. Tästä puhutaan jo opiskeluaikana esim. sairaanhoitajille ja vielä enemmän psykiatrisen puolen ihmisille.
[/quote]
Olen AP ja kirjoitan ensimmäistä kertaa tälle palstalle. Onko täällä kirjoitellut joku aiemmin tuolla teemalla, että on itse potilas, joka on ihastunut terapeuttiinsa? Mielellään näkisin keskustelun, jos joku linkkaisi sen minulle. En itse osaa kovin hyvin löytää täältä keskusteluja.
AP
[/quote]
Jokainen joka täällä väittää, että "kirjoitan ensimmäistä kertaa tälle palstalle" valehtelee :D
Näin vaan on täällä aina ollut...ja että AP...kas kun ei se klassinen "kirjoitan ensimmäistä kertaa tälle palstalle" -tyyppien "alkuperäinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 22:18"]
Suurinta osaa inhoan, dementoituneita kuselle ja paskalle haisevia kaikki tyynni... Ja todellakin ajattelen pahimpia tapauksia myös vapaa-ajalla...
[/quote]
Nyt tuli suru niiden vanhusten vuoksi. Niillä on pitkä elämä takanaan, ihan samanlaisia elämänvaiheita nekin on eläneet, kuin me kaikki. Ei ne elämänsä viimeisissä vaiheissa ansaitse tuollaista kohtelua. Vaihda alaa, olet vastenmielinen, paska ihminen.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 01:17"]
Onkohan työterveyshoitajien kanssa asia sitten vähän erilainen? Minulla oli ihan järjetön kriisi muutama vuosi sitten ja sain tukea työterveyshoitajalta. Kävin monta kertaa hänen luonaan ja hän siinä kerran mainitsi, että on ystävystynyt muutamien entisten asiakkaittensa kanssa ja lähettelevät välillä sähköpostiviestejä. Hän kertoi myös omista henkilökohtaisista asioistaan. Sanoi kyllä ettei usein näin avaudu asiakkaalle. Minusta oli ihana kuunnella ja oli mahtavaa saada oikeita keskusteluja aikaiseksi. Kun lopetin entisessä työpaikassani ja samalla myös meidän hoitosuhde loppui niin hän sanoi että jos joskus kuljen kulmilla niin tule nykäseen hihasta ja että olisi kiva jutella. Tykkäsin hänestä kovasti ja mietin usein vieläkin. Ehkä vähän ihastuinkin häneen. Hän sanoi myös hyvästellessämme että olen hänen mielestään kyllä tosi kiva likka :) hassusti sanottu mutta lämmitti sydäntä. Hän taitaa olla ihan ainutlaatuinen. Ei tollaisia muita taida ollakaan :)
[/quote]
Työterveyshoitajani erästä suurehkosta suomalaiskaupungista käyttäytyi juuri noin. Pyysi treffeillekin kesken 'hoitosuhteen'. En pitänyt sitä lainkaan asiallisena toimintana, mutta en ilmoittanutkaan hänestä mihinkään. Ettet vain olisi ollut tekemisissä saman miehen kanssa :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 01:33"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 01:17"]
Onkohan työterveyshoitajien kanssa asia sitten vähän erilainen? Minulla oli ihan järjetön kriisi muutama vuosi sitten ja sain tukea työterveyshoitajalta. Kävin monta kertaa hänen luonaan ja hän siinä kerran mainitsi, että on ystävystynyt muutamien entisten asiakkaittensa kanssa ja lähettelevät välillä sähköpostiviestejä. Hän kertoi myös omista henkilökohtaisista asioistaan. Sanoi kyllä ettei usein näin avaudu asiakkaalle. Minusta oli ihana kuunnella ja oli mahtavaa saada oikeita keskusteluja aikaiseksi. Kun lopetin entisessä työpaikassani ja samalla myös meidän hoitosuhde loppui niin hän sanoi että jos joskus kuljen kulmilla niin tule nykäseen hihasta ja että olisi kiva jutella. Tykkäsin hänestä kovasti ja mietin usein vieläkin. Ehkä vähän ihastuinkin häneen. Hän sanoi myös hyvästellessämme että olen hänen mielestään kyllä tosi kiva likka :) hassusti sanottu mutta lämmitti sydäntä. Hän taitaa olla ihan ainutlaatuinen. Ei tollaisia muita taida ollakaan :)
[/quote]
Työterveyshoitajani erästä suurehkosta suomalaiskaupungista käyttäytyi juuri noin. Pyysi treffeillekin kesken 'hoitosuhteen'. En pitänyt sitä lainkaan asiallisena toimintana, mutta en ilmoittanutkaan hänestä mihinkään. Ettet vain olisi ollut tekemisissä saman miehen kanssa :O
[/quote]
Niinkö? :D tämä tapahtui ihan helsingissä :)
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 22:18"]Suurinta osaa inhoan, dementoituneita kuselle ja paskalle haisevia kaikki tyynni... Ja todellakin ajattelen pahimpia tapauksia myös vapaa-ajalla...
[/quote]
Vaihda alaa!!! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 16:43"]
Hyväkysymys
[/quote]
Mistä lähtien hyvä kysymys on ollut yhdyssana?
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 16:46"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 16:43"]
Hyväkysymys
[/quote]
Vahinko vain
Mistä lähtien hyvä kysymys on ollut yhdyssana?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="AV Mamma" time="11.01.2015 klo 16:42"]
Jep, lähinnä vihaan niitä vinkujia.
[/quote]
Miksi vihaat? Liian paljon töitä, väsyttää?
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 16:48"]
[quote author="AV Mamma" time="11.01.2015 klo 16:42"]
Jep, lähinnä vihaan niitä vinkujia.
[/quote]
Miksi vihaat? Liian paljon töitä, väsyttää?
[/quote]
jos ei ole lääkärin tai hoitajan aikoja vapaana, niin mulle on ihan turha siitä vikistä, mä en voi ajaksi muuttua. Antaisin ajan, jos olisi mitä antaa. Ei ole mun vika, ettei aikoja riitä kaikille halukkaille-potilaat haistattelee, huorittelee ja syyttää minua epäoikeudenmukaiseksi,rasistiksi ym ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ole ihastunut, johtuu varmasti osittain myös siitä että enemmistö asikaakaista on ollut melko iäkkäitä ja se taas johtuu siitä että enimmäkseen olen työskennellyt vanhustyössä. Joistakin asiakkaista pidän enemmän kuin toisista.
Negatiivisista tunteista päällimäisenä varmasti turhautuminen (esim. silloin kun mikään ei mene perillä), toisinaan se ilmenee jonkin sortin vihaisuutenakin "voi lopeta jo" tai "ei taas" jne.
[quote author="AV Mamma" time="11.01.2015 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 16:48"]
[quote author="AV Mamma" time="11.01.2015 klo 16:42"]
Jep, lähinnä vihaan niitä vinkujia.
[/quote]
Miksi vihaat? Liian paljon töitä, väsyttää?
[/quote]
jos ei ole lääkärin tai hoitajan aikoja vapaana, niin mulle on ihan turha siitä vikistä, mä en voi ajaksi muuttua. Antaisin ajan, jos olisi mitä antaa. Ei ole mun vika, ettei aikoja riitä kaikille halukkaille-potilaat haistattelee, huorittelee ja syyttää minua epäoikeudenmukaiseksi,rasistiksi ym ym.
[/quote]
Sinua siis rassaa resurssipula joka kaatuu niskaasi tyytymättöminä asiakkaina.
Onkohan paikalla lääkäreitä/hoitajia, joille on syntynyt merkityksellisiä hoitosuhteita...
AP
En ajattele yleensä potilaista oikein mitään. Joskus kohdalle sattuu oikein iloisia ja kohteliaita asiakkaita, silloin tulee hyvä mieli ja on yleensä loppupäivän mukava olo. Joskus sitten on näitä vastarannan kiiskejä, jotka tulevat valittamaan minulle siitä että aika on myöhässä, määrätyt lääkkeet eivät miellytäkkään jne. Joo, tiedän että ärsyttää mutta palautelaatikko/potilasasiamies on oikea osoite (tämän yleensä sanonkin asiakkaalle) enkä minä. Pitkäaikaisosastolla ollessani jotkin potilaat jäivät mieleen ja heidän kanssaan oli mukava jutella!
3 vuotta hoidin samoja vanhuksia (muutama vain vaihtui) ja kyllä tuli joitain ikävä töiden päätyttyä. Elettiin heidän kanssa "normaalia arkea" jossa tuli jaettua ilot ja surut puolin jos toisin. Tietysti joukosta löytyi ne muutamat joita vihasi sydämen pohjasta ja raivo nousi pelkästä ihmisen näkemisestä.
En ole koskaan ihastunut tai rakastunut keneenkään, en tuntenut seksuaalista vetoa, en kokenut tarvetta ottaa yhteyttä työajan ulkopuolella. Ihan harvoja naispotilaita on voinut olla, joita olisi voinut ajatella jopa ystäviksi tarkemmin tutustuttuaan. Vahvimmat tunteet ovat tulleet myötäelämisestä, myötäsurusta, myötäliikutuksesta. Työ vain on niin TYÖTÄ. Uskoisin, etä potilaat ehtivät enemmän haaveillakin henkilökuntaan kuuluvista ihmisistä.
Toisaalta olen aina työskennelyt akuuttipuolella lanssissa ja päivystyksissä, potilaskontaktit niissä ovat liian lyhyitä tutustumiseen. En kaipaa sitä itsekään, pidän nopeasta työstä ja nopeasti vaihtuvista kasvoista.
Ihastumisia ja suhteitakin on työelämään mahtunut, mutta kaikki ovat työkavereita eri aloilta.
sh vuodesta -97
Alue: Aihe vapaa
Kehitysvammaisten kanssa työskennellessä on tunteita ollut laidasta laitaa. Osan kanssa olen tehnyt töitä vuosia, joten kiintymystäkin on tullut puolin ja toisin. Mm. olin omahoitajana haastavalle asiakkaalle viitisen vuotta ja vaikka hän ei enää ollut asiakkaani kuollessaan, menin hautajaisiin ( 2 vierasta oli lisäkseni). Muita päällimmäisiä tunteita on ilo, ylpeys, joskus pelko, turhautuminenkin. Kotona mietin usein, mutta en stressaa.