Hoitoalalla työskentelevät - tunteet potilasta kohtaan?

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:28"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:19"]

Tietynlaiset potilaat herättävät ärtymystä, lähinnä kyseessä on usein potilas joka aiheetta vie kohtuuttomasti hoitajan aikaa joka on sitten tarvitsemmilta potilailta pois. Vanhat potilaat ovat usein hirveän herttaisia, ja herättävät lämpimiä tunteita.

Ihastunut en ole koskaan. Joskus mietin potilastapauksia kotonakin. Erityisesti potilaan menehdyttyä mietin useinkin tilannetta kokonaisuutena (ovat toki aina erilaisia), miten omaiset tuli kohdattua, pystyinkö tukemaan potilasta kaikin mahdollisin keinoin jne. Näitä mietin siis ihan ammatillisen kehittymiseni kannalta. Samoin mietin "avoimia" tapauksia, siis kun tutkimukset ovat vielä kesken eikä tarkkaan tiedetä mikä johtuu mistäkin. On opettavaista yrittää aina itse päätellä saatavilla olevan informaation perusteella, mikä potilaalla voisi olla.

Akuuttipuolella työskentelen, eikä sellaisia pitkiä merkityksellisiä hoitosuhteita sinänsä ehdi syntyä. Merkityksellisiä kohtaamisia on kuitenkin, tilanteita joissa saa "haastavaan" potilaaseen jonkinlaisen yhteyden ja ymmärryksen luotua. Ne ovat hienoja hetkiä :)

[/quote]

"--usein potilas joka aiheetta vie kohtuuttomasti hoitajan aikaa--" Kerrotko esimerkkejä tuollaisesta?

[/quote]

Potilas, joka pystyy kävelemään ja toimimaan, mutta on sitä mieltä että kun ollaan sairaalassa niin silloin kuuluu saada palvelua. Soittaa kelloa viiden minuutin välein "täytä vesilasi", "paljonko kello on", "miksi täällä on pahaa ruokaa", "onko lääkäri tullut", "miksei lääkäri ole vielä katsonut minua vaikka on tullut jo vartti sitten", "minulla oli kaksi vuotta sitten paha yskä, eikä lääkäri tehnyt sille mitään", "minuun koskee, mutta en halua lääkettä" jne.

Ja samaan aikaan minulla on 7 muuta potilasta, joista kaksi odottaa kupla otsassa vessaan pääsyä, yksi tuskissaan kipulääkettä, kaksi haavanhoitoa, yksi sydänfilmin ottamista ja yksi on vielä klo 13 syöttämättä. Kyllä se ihan aidosti turhauttaa todella paljon. Minulla riittää kyllä ymmärrystä esim. dementikolle, joka ei mitenkään voi sitä tilannetta tajuta, siitä ei siis ole kyse.

2

Työskentelen vanhusten parissa. Negatiivisia tuntemuksia ei hirveämmin ole. Yhden kohdalla täytyy olla kekseliäs, jotta hommat saa toimimaan, joskus hänen kanssaan ollessaan saatan turhautua, mutta kyllä me asiat saadaan yhdessä selvitettyä. Siinä se oikeastaan on, toki joskus itselläni tai kenellä potilaalla vain voi olla huonompi päivä, ja silloin turhautumista on enemmän. Tykkään kaikista potilaistani, myös heistä haastavimmistakin. Joistakin oikein hirmuisen paljon. Mietiskelen välillä vapaa-ajallakin, kuinkahan kaikki voivat ja onkohan tietty vaiva saatu selätettyä yms. Kotona tulee myös murehdittua erityisen paljon, kun joku kuolee, mutta käsittelen ne työyhteisössä ja itsekseni, niin kyllä se siitä. Mä niin tykkään potilaistani ja työstäni :)

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:24"]

Mä melkein arvasin, että ap on tämä terapeutistaan yhä haaveileva psyk. potilas. Kuule, ei se ihastuminen syty terapeutin ja potilaan välille. Ammattilainen ei vain koe sellaista, mutta on hyvin tavallista että potilas ihastuu auttajaansa. Tästä puhutaan jo opiskeluaikana esim. sairaanhoitajille ja vielä enemmän psykiatrisen puolen ihmisille.

[/quote]

Olen AP ja kirjoitan ensimmäistä kertaa tälle palstalle. Onko täällä kirjoitellut joku aiemmin tuolla teemalla, että on itse potilas, joka on ihastunut terapeuttiinsa? Mielellään näkisin keskustelun, jos joku linkkaisi sen minulle. En itse osaa kovin hyvin löytää täältä keskusteluja.

AP

[/quote]

Toinen henkilö vastaa: kyllä on, muutamankin kerran. Olen kerran itsekin vähän ihastunut auttajaani. Se on luonnollista. Hoitosuhteessa puhutaan ns. transferenssitunteista. Myös hoitaja voi kohdistaa hoidettavaansa ns. vastatransferenssitunteita. Näillä tarkoitetaan tunteita, joita auttaja kokee tiedostamattaan potilasta kohtaan.

2

Positiivisista tunteista: en ole koskaan ihastunut potilaaseen tai tuntenut tarvetta olla osa heidän yksityiselämää. Toisinaan jotain ihmistä voi ajatella vapaa-ajallakin ja miettiä tämän pärjäämistä. Parantumattomat vakavat sairaudet ja kuolema jää joskus pyörimään mieleen. Ei kaikkien, mutta joskus hoitosuhteen aikana näkee kuinka kyseessä on "hyvä ihminen" ja elämän epäreiluus tuntuu pahalta. Ei sillä etteikö jokainen olisi arvokas, mutta jotkut harvat säteilevät sellaista erityisen hyvää energiaa. Eräs iäkäs pariskunta ja heidän keskinäinen rakkaus, toisen huomioiminen on jäänyt niin mieleen, että näin vuosienkin päästä silmänurkat kostuu heitä ajatellessa. Keskimäärin hoitosuhteeni on satunnainen vuosien varrella tai muutamia viikkoja kestävä.

Potilaskontaktini ovat melko lyhyitä, olen töissä päivystyksessä.. Tunteita ei varmaan erityisemmin herää, mutta tästäkin huolimatta haluan työni tehdä hyvin.

Ap, tässä sinulle ainakin yksi keskustelulinkki. Noita toki löytyy muitakin, jos vain jaksat hakea.

http://www.vauva.fi/keskustelu/4347890/ketju/haaveilen_terapeutistani

AP kirjoittaa: Luulen että itse jäisin miettimään ihmiskohtaloita liikaakin jos olisin hoitoalalla, siksi tämä aihe kiinnostaa. Olen itse herkkä ja empaattinen ihminen. Suunnittelin joskus hoitoalaa ammatikseni mutta muutin päätöstäni. Kiinnyn ihmisiin helposti, olen kai jossain määrin läheisriippuvainen, kaipaan hyväksyntää. Minunkin kaltaisia ihmisiä varmasti hoitoalalla työskentelee, siksi aihetta pohdiskelen.

up

2

W

2

Totta kai osa potilaista ärsyttää. Lähinnä sellaiset vikisijät, joilla mikään ei ole edes kovin pahasti vialla, mutta silti riittää valituksen aihetta. 

Jotkut potilastapaukset menevät tosi syvälle ja niistä ylipääsy vaatii työnohjausta sun muuta. Mulle vaikeimpia ovat aina olleet nuoret (ja perheelliset) ihmiset, joiden elämä sairauden tai tapaturman vuoksi muuttuu radikaalisti tai päättyy kokonaan. Ei koulutus pystynyt kunnolla valmistamaan siihen, kun parikymppinen nuori mies valvoo elämästään taistelevan avovaimonsa vierellä vailla mitään tietoa huomisesta :( 

Ihastusta en ole tuntenut, toki hoitajakin huomaa potilaan viehättävyyden, mutta mitään romanttisia tunteita siinä tilanteessa ei kyllä pääse ainakaan mulle kehittymään. Joidenkin potilaiden yleinen mukavuus myös lämmittää, sellaisten ihmisten hoitamisesta saa kyllä voimaa :) 

2

Saako vastattua jo kirjautumatta

Up

Mun ystävän gynekologi oli rakastunut ystävääni :D tämä lääkäri oli vanhempi mies ja kun oli jäämässä eläkkeelle niin viimeisellä käynnillä tunnusti rakkautensa tähän ystävääni joka oli miehen vakkari asiakas vuosien ajan :) muistan vieläkin kuinka ystäväni kertoi asiasta hieman tuohtuneena :D oli kuulemma alkanut halailemaan ja lääppimään ystävääni siinä vielä.

Hyväkysymys

Tuskin niillä muuta on kuin palkka on mielessä. Vaikka muuta väittäisivätkin.