Hoitoalalla työskentelevät - tunteet potilasta kohtaan?

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:32"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 21:27"]Koulutuksessa ja työyhteisössä käydään keskustelua ammatillisuudesta ja sen säilyttämisestä. Hoitajana en vihaa enkä rakasta potilaita. En ole ikinä ihastunut potilaaseen. Työ on työtä, ei myyjä tai autonkorjaajakaan niitä vaaterekkejä tai autonmoottoreita kotiin ja vapaa-ajalle hoidettavaksi kuljeta. Vapaa-aika on nimenomaan vapaa aikaa. T. Psyk. Sh pitkällä työhistorialla
[/quote]

Luulisi psyk.sh:n tietävän, että tosi monille on hirveän haastavaa erottaa työ ja vapaa-aika. Monet vievät työnsä kotiin joko kirjaimellisesti tai henkisesti. Itse valvon toistuvasti työasioiden stressatessa.
[/quote]mutta eihän sen asian pitäisi olla niin. Kärjistettynä asia: henkilö a) psyk sairaanhoitaja/hoitaja jonka työnkuva on lähinnä keskustella asiakkaan kanssa + paperihommat ja saa työstään tuntipalkkaa. Henkilö b) töissä kaupassa jossa työnkuva on kassalla olo + hyllytys. Saa tuntipalkkaa. Tarvitseeko henkilö b:n kauppaan mennessä vapaa-ajalla ostamaan ruokaa niin ruveta hyllyttämään hernekeittoja? Joten miksi hoitajan kuuluisi esim terapoida vapaa-ajalla asiakasta/
[/quote]

Ei kuulukaan. Se ei ollut tuossa pointti.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:16"]

 Kiintymys ja riippuvuus on mielestäni eriasioita. Hoitaja voi hyvinkin kiintyä asiakkaaseen/asiakkaisiin, muistella jotakin asiakasta, hänen tapojaan, jotakin yksittäistä tilannetta vielä vuosien, joskus vuosikymmenten jälkeen. En muista hoitajaa joka olisi ollut läheisriippuvainen asiakkaistaan. Mielenterveys puolta en kovin hyvin tunne joten en tiedä onko siellä asiakkaat herkemmin emotionaalisesti riippuvaisia hoitajasta/hoitajista, todennäköisesti. Esim. vanhukset voivat olla hyvinkin riippuvaisia saamastaa hoidosta ja avusta, läheisriippuvuus heillä voi kohdistua lapsiin, puolisoon (usein edesmenneeseen), omiin vanhempiin jne. ei kuitenkaan juuri koskaan hoitajaan. [/quote]itse olen työskennellyt kehitysvamma- sekä mielenterveyspuolella ja molemmilla puolilla tulee asiakkaita vastaan tasaisesti jotka kuvittelevat/olettavat sinun olevan kaveri yms. joten monesti joutuu tekemään selväksi useaan otteeseen että välillä on ainoastaan hoitosuhde. Toisista asiakkaista pitää enemmän kuin toisista ja toisista ei pidä lähes ollenkaan, mutta kumpikaan aia ei saa vaikutta työhön ja ajatukset on pidettävä itsellään eikä näytettävä asiakkaalle.

[/quote]

Rajoja varmasti hoitotyössä joutuu miettimään muuallakin kuin mielenterveys tai kehitysvammaisten hoidossa. Toisinaan ne rajat on asetettava tiukemmiksi

Olen kyllä tavannut esim. miitä kehitysvammaisten kanssa työskenteleviä jotka osaavat olla rajojen asettamisesta huolimatta myös asiakkaille kavereita. Juttelevat heille ehkä vapaa-aikana, kyselevät kuulumisia jne.

67 /71 ehkä voisit varata ajan työterveyteen, jos tilannetta voisi lähteä purkamaan sitä kautta. T.psh

Tää saa mulla keittämällä ja pahasti! Jos hoitaja jonka kanssa on hoitosuhde tulee vastaan kadulla niin eikö silloin olla kavereita, tervehditään, jutellaan kuulumiset ja jatketaan matkaa?

[quote author="AV Mamma" time="11.01.2015 klo 16:42"]Jep, lähinnä vihaan niitä vinkujia.
[/quote] Vaihda alaa.

Hui kamala kun täällä on jyrkkiä hoitajia. Mitä jos hoitaja tulee kaupassa vastaan niin heitänkö hupun päähän ettei hän vaan vahingossakaan ahdistuisi näkemästään. Eikö saa siis sanoa hei vai pitääkö olla niin kuin ei ikinä olisi nähtykään? Joku vertasi hernekeittopurkkiin potilaitaan, mutta kun mulla kuitenkin on suu toisin kuin hernekeitolla ja mielestäni olisi kohteliasta tervehtiä. Minulle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään sen enempää vapaa-ajalla hoitajaa vaivata, eikä kyllä kiinnostaisikaan.

Suurinta osaa inhoan, dementoituneita kuselle ja paskalle haisevia kaikki tyynni... Ja todellakin ajattelen pahimpia tapauksia myös vapaa-ajalla...

77, hoitajat eivät moikkaa (yleensä) oma-aloitteisesti. Koskaan ei voi tietää haluaako potilas moikata ja periaatteessa sekin kuuluu salassapitovelvollisuuden piiriin, ettei voi osoittaa tuntevansa. Etenkin mt-puolella isoja kysymyksiä vaikkapa pikkupaikkakunnalla, joku voi laskea yhteen yksi ynnä kaksi kun hoitaja potilasta moikkaa. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta parempi odottaa että potilas moikkaa. Sitten toki voi moikkailla takaisin :)

[quote author="AV Mamma" time="11.01.2015 klo 16:42"]

Jep, lähinnä vihaan niitä vinkujia.

[/quote]

Ihmettelen aina, että miksi tälläiset ihmiset ovat töissä hoiva-alalla, jos noin paljon vituttaa potilaat? Kouluttautukaa metsäkoneenkuljettajaksi, niin ei tarvi paljoa muita nähdä.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 22:19"]77, hoitajat eivät moikkaa (yleensä) oma-aloitteisesti. Koskaan ei voi tietää haluaako potilas moikata ja periaatteessa sekin kuuluu salassapitovelvollisuuden piiriin, ettei voi osoittaa tuntevansa. Etenkin mt-puolella isoja kysymyksiä vaikkapa pikkupaikkakunnalla, joku voi laskea yhteen yksi ynnä kaksi kun hoitaja potilasta moikkaa. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta parempi odottaa että potilas moikkaa. Sitten toki voi moikkailla takaisin :)
[/quote]

No hyvä että moikata saa :) En ikinä kehtais mennä vastaanotolle jos jättäisin esim. kaupassa moikkaamatta. Olisi jotenkin vaan niin hiton epäkohteliasta. Ja toisaalta loikkaantuisin varmaan jos pitkäaikainen hoitaja ei olisi tuntevinaan eikä vastaisi tervehdykseen. Olen kyllä joskus kuullut että näinkin on käynyt jollekin.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 22:20"][quote author="AV Mamma" time="11.01.2015 klo 16:42"]

Jep, lähinnä vihaan niitä vinkujia.

[/quote]

Ihmettelen aina, että miksi tälläiset ihmiset ovat töissä hoiva-alalla, jos noin paljon vituttaa potilaat? Kouluttautukaa metsäkoneenkuljettajaksi, niin ei tarvi paljoa muita nähdä.
[/quote]

:DDD

Jokainen ihminen on yksilö. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa ymmärtää? Toiset ovat hyvin ihmisläheisiä, jotkut eivät yhtään ja suuri osa on kai jotain siltä väliltä. Jokainen reagoi omaan yksilölliseen tapaansa, jos tunteita ajatellaan. Mikään tapa sinänsä ei ole oikein tai väärin, kunhan ei tietenkään satuta potilasta ja näytä tälle, ettei pidä hänestä. Kuten joku sanoikin, ihminen työskentelee hoitoalalla, ei robotti.

Työskentelen kunnallisessa kotihoidossa. Asiakassuhteet saattavat kestää vuosikausia. Yleensä asiakas (potilas) on jo hyvän aikaa eläkkellä ollut henkilö, jonka asiakkuus päättyy vasta silloin kun tilanne on niin mahdoton ettei kotona kertakaikkiaan pärjää kaikista mahdollisista tukitoimista huolimatta tai kuoleman korjatessa.
Pakko myöntää että joidenkin ihmisten kanssa on enemmän samalla aaltopituudella. On ihmisiä joiden luokse menee mielellään ja myös sellaisia että etukäteen jo v*tuttaa mennä sinne. Mutta vaikka ihminen olisi ollut kuinka hankala niin en ole tietoisesti näyttänyt sitä, en provosoidu, piilovittuile ole muutenkaan ilkeä tms. vaan teen kaiken vaadittavan mistään kuitenkaan sen vuoksi tinkimättä. Aikataulumme on todella hyvin täyteen buukattu, käyntejä on usein työpäivän aikana noin 10 kappaletta. Suurimmalla osalla hoitohenkilökunta on ainoa kontakti ulkomaailmaan. Sukulaisia/ystäviä ei ole tai eivät syystä tai toisesta käy vierailulla. Heti jos jossain paikassa menee pidempään tai vaikka useammassakin, en todellakaan pääse lähtemään työajan puitteissa kotiin vaan menee ylitöiksi. Välillä harmittaa kun joku on alakuloinen ja haluaisi jutella ja seurustella jonkun kanssa mutta ei ehdi kun pakolliset hoitotoimenpiteet, lääkkeet ja ruuan kunnes pitää juosta seuraavaan paikkaan. Itse en ainakaan pysty vaikuttamaan positiivisiin enkä negatiivisiin tunteisiin jotka näistä asiakassuhteista tulevat mutta pystyn vaikuttamaan siihen miten se näkyy ulospäin.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 16:58"]En ajattele yleensä potilaista oikein mitään. Joskus kohdalle sattuu oikein iloisia ja kohteliaita asiakkaita, silloin tulee hyvä mieli ja on yleensä loppupäivän mukava olo. Joskus sitten on näitä vastarannan kiiskejä, jotka tulevat valittamaan minulle siitä että aika on myöhässä, määrätyt lääkkeet eivät miellytäkkään jne. Joo, tiedän että ärsyttää mutta palautelaatikko/potilasasiamies on oikea osoite (tämän yleensä sanonkin asiakkaalle) enkä minä. Pitkäaikaisosastolla ollessani jotkin potilaat jäivät mieleen ja heidän kanssaan oli mukava jutella!
[/quote]
Miyä jos koittaisit ottaa valitukset tosissaan?

työskentelen hoitoalalla lähihoitajana eräänlaisessa palvelutalossa. tottakai kun heidän kanssaan on pitkään tekemisessä, oppinut tuntemaan, niin syntyy tunneside. vähän samantapainen kuin työkaverin kanssa. heitä on sellaisia kenen kanssa en tykkää olla samassa tilassa ja niitä kenen seurassa olen mielelläni. kyllä minulle tulee huono olo jos jollain lempipotilaistani on mieli maassa niin otan vähän terapeutin roolia, jotta heillä olisi parempi vointi, olenhan kuitenkin hoitaja. eipä kukaan ole vielä soitellut tai tullut kotiovelle *koputtaa puuta*. tosin olen salannut tietoni varmuuden vuoksi. vapaa-ajalla ajattelen potilasta jos hän on sanonut jotain mikä liittyy arjen haasteisiin. yksi mies kertoi risottoreseptin ja sitä oli pakko kokeilla kun hän toi uusia jippoja esille. työpaikkaromansseja olen ehdottomasti vastaan ja olisihan se vähän koomista jos sellainen olisi potilaan kanssa. minua on lähestytty vähän sillä silmällä ja riippuu päivästä miten siihen suhtaudun. välillä se tuntuu vastenmieliseltä ja välillä tuo piristystä päivään.

Asiakkaan näkökulma asiaan: olen itse potilaana todella epäluottavainen ja uskallan avautua kaikista ongelmistani vain sellaisille hoitajille, jotka vaikuttavat aidosti lämpimiltä. Luojan kiitos sellaisiakin on. :) Tietysti tahtoisin avautua jokaiselle hoitajalle, minun etuhan se olisi. En vain pysty siihen. Punnitsen tarkkaan hoitavaa henkilöä.

Äitini kertoi aina millaisia potilaita hänellä oli. Joskus potilaan kuoltua hän saattoi itkeä. Kyllä niillä hoitajillakin tunteet on..

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:07"]

Asiakkaan näkökulma asiaan: olen itse potilaana todella epäluottavainen ja uskallan avautua kaikista ongelmistani vain sellaisille hoitajille, jotka vaikuttavat aidosti lämpimiltä. Luojan kiitos sellaisiakin on. :) Tietysti tahtoisin avautua jokaiselle hoitajalle, minun etuhan se olisi. En vain pysty siihen. Punnitsen tarkkaan hoitavaa henkilöä.

[/quote]

Asiakkaalla on aina periaatteessa oikeus päättää hoidostaan ja hyvin usein niistä rajoista mistä on valmis kenellekin kertomaan. Hoitajan suhtautumiseen se ei saisi vaikuttaa. Aina ei toki ole mahdollista järjestää sellaista hoitoa tai hoitosuhdetta jollaista asiakas toivoisi.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:51"]Mun ystävän gynekologi oli rakastunut ystävääni :D tämä lääkäri oli vanhempi mies ja kun oli jäämässä eläkkeelle niin viimeisellä käynnillä tunnusti rakkautensa tähän ystävääni joka oli miehen vakkari asiakas vuosien ajan :) muistan vieläkin kuinka ystäväni kertoi asiasta hieman tuohtuneena :D oli kuulemma alkanut halailemaan ja lääppimään ystävääni siinä vielä.
[/quote]
Normisti gynellä käydään kerran vuodessa,kuka rakastuu sellasessa tapailutahdissa?:D

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:41"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:51"]Mun ystävän gynekologi oli rakastunut ystävääni :D tämä lääkäri oli vanhempi mies ja kun oli jäämässä eläkkeelle niin viimeisellä käynnillä tunnusti rakkautensa tähän ystävääni joka oli miehen vakkari asiakas vuosien ajan :) muistan vieläkin kuinka ystäväni kertoi asiasta hieman tuohtuneena :D oli kuulemma alkanut halailemaan ja lääppimään ystävääni siinä vielä.
[/quote]
Normisti gynellä käydään kerran vuodessa,kuka rakastuu sellasessa tapailutahdissa?:D
[/quote]

Kuule, minä rakastuin elämäni rakkauteeni ihan ensisilmäyksellä. Nyt erään ystäväni kanssa ollaan käyty keskusteluja kuinka joku ihminen jonka on tavannut vain kerran ja ihan hetken voi tehdä järisyttävän vaikutuksen. Hänellekin on juuri käynyt näin. Näitä kohtaamisia on ehkä harvassa mutta kuitenkin on. Ja tuo edellinen nainenhan on käyttänyt näköjään kaikkia silmiään lumotakseen tohtorin niin en yhtään ihmettele että on voinut ihastua :D