Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia

En ole varsinaisesti köyhä, mutta pienituloinen työssäkäyvä ja aina on rahat tiukilla. Pitkään ollut mielessä, että pitää hankkia joku parempi talvitakki ja -kengät, kun vaatteet on tietysti aika kuluneita ja hävettää mennä niissä töihin. Viime talvena kenkäni menivät niin huonoksi, että oli heitettävä ne pois.

Ongelma vaan on, että ei ole varaa ostaa kaupasta vaatteita uusina.

Mutta miten kävikään! Löysin SPR:n Kontista pari viikkoa sitten aivan käyttämättömän näköisen, sopivan kokoisen laadukkaan villakangastakin ja käyttämättömät ihanat talvikengät (oikein merkkikengät, laadukkaat varmaan 150e ovh), jotka myös sopivat jalkaani. Nämä maksoivat yhteensä jotain 40e.

Tunsin oloni lottovoittajaksi ja edelleen lämmittää mieltä tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuljin itku kurkussa kaupan ohi, kun ei ollut lainkaan rahaa, että olis voinut käydä ruokaostoksilla ja jääkaappi oli suurinpiirtein tyhjä. Itkin kotona, mitä ihmettä nyt tekisin.

Uskova kristitty ystävä tuli kylään, ojensi setelin ja toi ruokakassin. Kertoi, että oli kokenut, että Jeesus kehotti tuomaan minulle.

Todennäköisemmin oli bongannut sinut itkemästä ja sen takia tuonut, sanoi vaan jeesuksen tekosyyksi koska ei halunnut kertoa totuutat että näki kun menit itkien kaupan ohi.

Mutta eihän tuo ystävä olisi voinut tietää syytä itkuun? Hän olisi nähnyt kirjoittajan itkuisena kadulla, menevän ohi ruokakaupan ja varmaan samalla ohi monen muunkin paikan. Eihän hän sen perusteella olisi voinut arvata, että kirjoittaja itkee juuri sitä, ettei ole rahaa ruokaan. Mutta ihana juttu joka tapauksessa!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kukaan koskaan auttanut, kun on ollut rahat vähissä. Sen sijaan opiskeluaikoinakin jeesasin omia vanhempia laskuissa maksukyvyn mukaan. Itse en rahaa käyttänyt oikeastaan mihinkään paitsi pakollisiin menoihin. En käynyt rafloissa, elokuvissa missään nuorempana. Opiskelujen jälkeenkin kun opinto-, auto-, asunto- sekä kulutusluottovelat painoivat niskaan, niin itse maksoin todella pienestä palkasta kaikki vähän päälle parikymppisenä. Ei tullut mieleenikään pyytää joltain rahaa eikä todellakaan jehovat, jesuiitat eikä Jeesuskaan tullut jelppimään. Nyt kun mietin, niin mahdollisesti en ole eläessäni lainannut/pummannut keneltäkään rahaa ikinä. Toisilla on selkäranka ja toisilla ei....

Tarkoitatko, että vanhemmillasi ei ole selkärankaa, kun he ovat sinulta ottaneet vastaan avustusta?

Nuoruudessani, juuri kotoa pois muuttaneena löysin nojatuolin tyynyjen välistä 10 markan kolikon.

Olin ihan rahaton, niin se oli iloinen yllätys😏

Opiskeluaikana exä laittoi jonkun 10mk ravivetoon tms ja voitti 500mk. Saatiin silloin leivän päälle muutakin kun voita.

Opintovapaalla ollessani lupasin viedä naisystäväni lapset hampparille lähimpään kaupunkiin koska he olivat saaneet koulusta oikein hyvät kevättodistukset, rahatilanne oli hyvin tiukka koska olin joutunut ostamaan hiljattain uuden tuulilasin autoon, mutta ajattelin että tenavat on hampparinsa ansainneet ja säästän jostain omista menoista sen rahan. Kun olimme sitten matkalla kaupunkiin sain soiton firmasta jossa olin vaihattanut lasin, olin tietämättäni osallistunut heidän synttäri-arpajaisiin ja voittona oli rahat takaisin uudesta lasista. Sain samantien tilille 250€, lapset sai sai samalla reissulla muutaki hyvää ja minua nauratti niin että korvat meinas tippua suuhun.

Tästä on yli 5 v aikaa. Meille tuli monta lähes yllättävää laskua samaan aikaan.

Olin lähdössä Hietsuun myymään kirppikselle ja kysyin ystävältäni olisiko hänellä jotain.

Kävin Hietsussa. Tienasin yli 200 euroa, joka oli todella hyvin.

Ystäväni laittoi illalla viestiä oletko kotona.

Toi autollisen tarpeetonta. Lastenvaatteita pari jätesäkillistä jne, koko autollinen.

Laitoin 12 banaanilaatikollista vähänkäytettyyn. Mulla meni ilmoitusten tekemiseen toista viikkoa aikaa.

Tuotteita myytiin 1/2 v ja sain yli 2000 euroa rahaa.

Lapsillekin pystyin ostamaan lahjat visalla, kun tiesin kohta tulee rahaa. Olipa melkoinen joulu

Vierailija kirjoitti:

Löysin bussikortin (kertamatkoja) talvella kun jouduin kävelemään 4km suuntaansa yliopistolle säällä kuin säällä (pyörä oli varastettu). Vähän omaatuntoa kolkutti se pitää mutta olin köyhä kuin kirkonrotta ja tuo kävely väsytti oikeasti. Joten pidin kortin, siinä oli 12 matkaa.

Siis en ymmärrä, mikä tässä on idea? Kun vohkit toisen mahdollisen nimellisen bussikortin ettei sun tarvi kävellä? Ei tässä ole mitään iloista ylläriä tapahtunut, kun vohkit ja sulla omatunto kumminkin kolkutti.

Pitäskö minunkin vaikka makeanhimossa pölliä kaverilta hänen kotoonta karkkipussi ja lievittää tekoani sanomalla, koska en mahtanut mitään makeanhimolle tai kaupasta varastaa kukkakimppu, koska haluan sen heti silmäniloksi kotiini vaikka olisin köyhä. Nämä olivat keksittyjä esimerkkejä.

lierolainen kirjoitti:

Vuosia sitten, ennen interrail-aikaa, olin palannut pitkältä, Afrikkaan ulottuneelta turneelta, kulkumuotona pääsosin liftaus. Vuodenaika marras-joulukuun vaihde. Olin saanut yöpaikan poliisiputkasta Jyllannista ja saanut keploteltua itseni Kööpenhaminan saarelle lautalla.

Kävelin metsäistä pikatien reunaa kohti kaupunkia ja nälkä oli kova. Olin saanut poliisiasemalla teetä ja paahtoleipää aamupalaksi, mutta nälkä söi jo elinvoimaa. Rahat oli loppunut jo päiviä sitten, mutta nuoruuden huolettomuudella en antanut sen nujertaa. Kuitenkin pohdin mitä seuraavaksi. Ja sitten näin jaloissani jotain kiiltävää. Siinä oli tienpientareella muistaakseni 10 kruunun kolikko. Tarkensin katsettani ja huomasin pientareella parin metrin matkalla useita kolikoita ehkä 30-40 kruunun arvosta. Ei muuta kuin kauppaan, josta ostin liran tölkin mansikkajoghurttia.  Silloin oli lähellä hurahtaa uskoon.

Näitkö unta kenties?

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 21v ja jäänyt työttömäksi, eikä rahaakaan tietysti ollut yhtään. Silloin serkkuni soitti ja pyysi mukaansa Etelä-Amerikkaa kiertämään. Serkku kustansi kaiken, lennot, majoituksen, ruaat ja juomat. 

Puolitoista kuukautta kierrettiin ja kivaa oli. Siinä paloi varmaan 15000-30000 euroa serkun rahoja. Serkku ei ole koskaan pyytänyt tuosta minulta mitään. Kun olen jälkeen päin kysynyt, että voisinko jotenkin korvata tuota reissua hänelle, niin hän on vain sanonut, että se oli tarjottu matka ja sillä hyvä. 

Eikö karenssia tullut työkkäristä?

Sain eräältä firmalta pari lippua kirjamessuille. Käytiin sähköpostissa selkeesti läpi tietoni ja mistä voin noutaa liput paikan päältä. Sain houkuteltua toisen pienituloisen opiskelukaverini mukaan. Saatiin VR:ltä ostettua todella edulliset tarjousliput opiskelijahintaan. Ilmaisliput olivat syy miksi mentiin. Muuten ei olisi ollut varaa. Paikan päällä kyseltyäni minun nimellä ei löytynytkään mitään lippuja. Kaikki sähköpostit näytin, jotta varmasti selviää ollaanko oikeassa paikassa. Kaikki oli aitoja ja oikea paikka, mutta lippuja ei löytynyt.

Alkoi nolottaa niin paljon, että hyvä etten pillahtanut itkuun. Mentiin ulos messukeskuksesta pohtimaan mitä tehdään seuraavaksi. Pian siitä menikin ohi joku toinen sponsori, joka jakeli ilmaisia lippuja. Sen jälkeen kyllä itkin onnesta. Olisi ollut ihan todella kiusallista kuluttaa turhaa rahaa olemattomiin lippuihin.

Todennäköisesti alkutilanteessa oli käynyt jokin moka, koska siihen aikaan liput olivat käsinkirjoitetuissa kuorissa. Firman lippuja tosiaan löytyi paikalta mutta ei ollenkaan minun nimellä kuorta.

Markka-aikana olin armeijassa ja pääsin yllättäen viikonloppuvapaalle. Liftasin kotiin ja menin sängylleni pötköttelemään ja kiroilin mielessäni kun ei ollut yhtään rahaa. Kunnes huomasin hyllyn päällä olevan 5-litran öljykanisterin johon olin ennen armeijaa tyhjentänyt aina markkani. Oli siis ihan täynnä markkoja :D

Ostin just euron arvan vanhoilla pullokuiteilla, mitä laukun pohjalla pyöri. Voitin 20 euroa. Meinasin seota onnesta!

Varakas tuttuni ehdotti että ryhtyisi sponsoriksi minulle.

Mulla oli 10€ rahaa pakollisten laskujen maksun jälkeen ja seuraavaan tilipäivään oli paripäivää jäljellä. Menin kauppaan ja laskin ostokset tarkkaan, että pärjäisimme lasten kanssa sen paripäivää. Kassalla kuitenkin joku ihana herrasmies päätti maksaa ostokseni ennenkuin ehdin mitään sanomaan. Kiittelin kovasti häntä kuitenkin. :))

Olin ollut hetken työttömänä, jäljellä rahaa joku 60€. Tuttava pyysi kylään toiselle paikkakunnalle auttamaan yhdessä pienessä asiassa. Mietin hetken lähdenkö. Päätin lähteä bussilla. Takaisin kotiin lähtiessä, ihana tuttava antoi lahjakassin, jossa oli lempiherkkujani ja kirjekuori, jonka välissä oli 200€. Hän ei tiennyt rahatilanteestani mitään.

Mun elämässä taloudellisen tilanteen nuorena/nuorehkona on useampaan kertaan pelastanut perintö. Kun ensin menettää molemmat vanhempansa, perii heidät ja sitten alkaa kuolla isovanhempia ja heidän lapsettomia sisaruksia, tulee useampia perintöjä. Nykyään olen jo hyvin toimeentuleva yksinäinen keski-ikäinen, jonka suku on huvennut olemattomiin. Mieluummin olisin pitänyt vanhempani hieman pidempään.

Vierailija kirjoitti:

90-luvun lamassa menetimme kaiken omaisuuden. Joulu oli tulossa ja pieni poikamme oli onneksi vasta 4 vuotias eikä onneksi tajunnut joululahjoista mitään. Kuitenkin harmitti, ettemme pystyneet järjestämään oikein minkäänlaista joulua. Lahjojakin oli vain muutaman pikkuauton. Niukkojen ostosten jälkeen odottelin paikallisen marketin aulassa miestäni toiletista. Yhtäkkiä minua ja poikaani lähestyi vanhahko mies, joka ojensi minulle pikku lumilapion, johon oli poltettu Puuha-Peten kuva. Mies toivotti hyvää joulua ja katosi ihmispaljouteen.

En ehtinyt kunnolla kiittää häntä. 

Itkettää vieläkin, kun muistan sen tilanteen.

Muuten hieno tarina, mutta Puuha-Pete alkoi vasta 1998 eli monta vuotta kuuluisan 90-luvun laman jälkeen ja Suomessa vasta 2000-luvun alussa.

Lukisin mieluummin tositarinoita kuin keksittyjä juttuja :(

Ostin kirpparilta talvitakin, vaikka rahaa ei olisi oikein ollut siihenkään. Mutta pakko oli, muuten olisin jäätynyt pystyyn koulumatkalla. Takki maksoi ehkä n. 10mk ja kotona löysin sen taskusta 50 markan setelin! Sillä neljällä kympillä sai ison kasan ruokaa :)

Muutama joulu takaperin mietin että miten saan ostettua ruokaa ja lapsille lahjoja, olin juuri jäänyt työttömäksi ja suurin osa rahoista joita olin pienestä palkastani ehtinyt säästämään meni laskuihin ja vuokraan. Pistin hetken mielijohteesta kenoa menemään vaikka tiesin että tuskin mitään voitan ja olen taas vaan köyhempi koska ne kenorahat olisi voinut käyttää muuhun.

Onni kuitenkin potkaisi ja voitin kenosta sen verran rahaa että saatiin kunnollinen joulu ja jäi säästöönkin.