Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia
Opiskeluaikaan opiskeluryhmämme oli menossa ulos syömään yksi lauantai-ilta eikä minulla olisi ollut siihen varaa. Halusin kovasti mennä mukaan, ja pitkään pohdiskeltuani päätin näin tehdä (tuohon iltaan menevä raha olisi pois tiukkaakin tiukemmasta ruokabudjetistani). Söin listan halvimmasta päästä jonkun kanaleipäannoksen, joka maksoi hiukan alle 10€. Kun lähdimme ravintolasta, löysin maasta 10€ setelin, jolla tuo illanvietto kuittaantui. Olin kyllä iloinen.
Kommentit (737)
Löysin lapsena lumihangesta 5 markan setelin.Olin onnessani kun meillä ei ollut mitään viikkorahaa ja muutenkin sai harvoin jonkun markan tai kaksi omaan käyttöön.
Suurin onnenpotku oli muutama vuosi sitten Vapun alla 300 euron voitto nettibingosta.Oli eka kerta kun pelasin muutamalla eurolla.Rahat olivat vähissä ja ajatteelin et kokeilempa nyt tuota vaikka tuskin saan sieltä mitään.Sen jälkeen ole ihan muutaman kerran kokeillut mut voitot ovat olleet muutaman euron luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin köyhä opiskelija uudessa kaupungissa aika yksin, joulu oli lähellä. Ilmeisesti taloyhtiön tai vuokranantajan puolesta minulle tuotiin kassillinen herkkuja ja ruokia kotiovelle. En ollut varma antajasta, mutta kiitin ja keittiössä ihastelin hämilläni kassin sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Löysin bussikortin (kertamatkoja) talvella kun jouduin kävelemään 4km suuntaansa yliopistolle säällä kuin säällä (pyörä oli varastettu). Vähän omaatuntoa kolkutti se pitää mutta olin köyhä kuin kirkonrotta ja tuo kävely väsytti oikeasti. Joten pidin kortin, siinä oli 12 matkaa.
Oliko siinä kortissa jonkun nimi? Sä teit samaa eli varastit jonkun omaisuutta. Kun kerroit että pyöräsi oli varastettu aiemmin. Ai tuo väsyminen kävelystä ja köyhyys antoi syyn varastaa? Kaikkea sitä kuuleekin...
Vierailija kirjoitti:
Löysin bussikortin (kertamatkoja) talvella kun jouduin kävelemään 4km suuntaansa yliopistolle säällä kuin säällä (pyörä oli varastettu). Vähän omaatuntoa kolkutti se pitää mutta olin köyhä kuin kirkonrotta ja tuo kävely väsytti oikeasti. Joten pidin kortin, siinä oli 12 matkaa.
Olikohan mun. Minä köyhänä opiskelijana hukkasin kortin, jonka olin juuri ladannut. No on kiva ajatella, että meni toiselle tarvitsevalle. Tuolloin kyllä harmitti. Ei ollut varaa hankkia uutta ihan heti.
Vierailija kirjoitti:
Olin köyhä opiskelija uudessa kaupungissa aika yksin, joulu oli lähellä. Ilmeisesti taloyhtiön tai vuokranantajan puolesta minulle tuotiin kassillinen herkkuja ja ruokia kotiovelle. En ollut varma antajasta, mutta kiitin ja keittiössä ihastelin hämilläni kassin sisältöä.
Harvemmin taloyhtiö tarjoaa asukkaille ihan ruokaa ja herkkuja kotiovelle tuotuna jouluna tai muulloinkaan. Joku sun tuttu on ostanut ruuat ja herkut ja laittanut jonkun tuomaan ne sulle. (eli joku on tietänyt että rahaa on vähän sulla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle käy aika usein niin, että kun rahat on tosi tiukilla, löydän sitä jostain. Viimeksi löysin maasta 20€ ja laitoin sen käsilaukkuun sen kummemmin ajattelematta. Viikon päästä tili tyhjeni eläinlääkärilaskun vuoksi. Aloin kaivella takkien taskuja ja muita. Silloin tuo 20€ seteli huolehti sen viikon ruoasta.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se lämmitti mieltä kun en yhtään muistanut että veronpalautukset tulee tänään ja sitten olikin tonni tullut tilille. Mukava piristys nyt kun on tässä hetken työttömänä ja kaikki rahat menny kesän reissuihin.
Eli työttömänä törsäsit rahaa reissaamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin köyhä opiskelija uudessa kaupungissa aika yksin, joulu oli lähellä. Ilmeisesti taloyhtiön tai vuokranantajan puolesta minulle tuotiin kassillinen herkkuja ja ruokia kotiovelle. En ollut varma antajasta, mutta kiitin ja keittiössä ihastelin hämilläni kassin sisältöä.
Harvemmin taloyhtiö tarjoaa asukkaille ihan ruokaa ja herkkuja kotiovelle tuotuna jouluna tai muulloinkaan. Joku sun tuttu on ostanut ruuat ja herkut ja laittanut jonkun tuomaan ne sulle. (eli joku on tietänyt että rahaa on vähän sulla).
Tai naapuri.
Meidän talossa tapasi asua vanha rouva joka aina uudelle asukkaalle vei jouluksi kassin oven taakse.
Nuorena miehenä olin elänyt jälleen yli varojen eikä rahaa pariin viikkoon.
Olin osallistunut kaupoissa oleviin arvontoihin ja voitin 1000 markan lahjakortin kyseiseen kauppaan. Oli sellainen tunne kuin olisi lotossa päävoiton voittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin bussikortin (kertamatkoja) talvella kun jouduin kävelemään 4km suuntaansa yliopistolle säällä kuin säällä (pyörä oli varastettu). Vähän omaatuntoa kolkutti se pitää mutta olin köyhä kuin kirkonrotta ja tuo kävely väsytti oikeasti. Joten pidin kortin, siinä oli 12 matkaa.
En ymmärrä miksi tätä yläpeukutetaan, eli käytit luvatta toisen bussikorttia, se olisi pitänyt viedä matkahuoltoon tms. Suoraan sanottuna varastit kortin omaan käyttöön. (vaikka löytyi jostain ulkoonta) yhtähyvin samalla ajatuksella voisi alkaa käyttämään toisen pankkikorttia, etukorttia tms jos sellaisen löytäisi jostain.
Mä olen joskus jättänyt bussikortin näkyvälle paikalle ajatuksena, että joku voi käyttää jäljellä olevat matkat. Samoin pysäköintilipun oon jättänyt automaatin päälle, jos siinä on runsaasti aikaa jäljellä. Täytyy varmaan jatkossa pitää post it -lappuja mukana tekstillä Saa ottaa!
No ei miulle ekana tulisi mieleen, että jos jostain löytäisin bussikortin tms, että se on jätetty siksi siihen, että sen saa käyttää. Eikö noita voisi antaa vaikka tutuille, että menisi kortit sun muut oikeasti varmana hyötykäyttöön eikä jättää jonnekin lojumaan penkille? Ei se paha idea olisi ollenkaan, että jos meinaa jättää jonkun bussikortin sitä tarvitsevalle julkiseen paikkaan, et kirjottaisi lapun saa ottaa! Tietäisi ainakin et on tarkoituksella jätetty siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin köyhä opiskelija uudessa kaupungissa aika yksin, joulu oli lähellä. Ilmeisesti taloyhtiön tai vuokranantajan puolesta minulle tuotiin kassillinen herkkuja ja ruokia kotiovelle. En ollut varma antajasta, mutta kiitin ja keittiössä ihastelin hämilläni kassin sisältöä.
Harvemmin taloyhtiö tarjoaa asukkaille ihan ruokaa ja herkkuja kotiovelle tuotuna jouluna tai muulloinkaan. Joku sun tuttu on ostanut ruuat ja herkut ja laittanut jonkun tuomaan ne sulle. (eli joku on tietänyt että rahaa on vähän sulla).
Tai naapuri.
Meidän talossa tapasi asua vanha rouva joka aina uudelle asukkaalle vei jouluksi kassin oven taakse.
Kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin bussikortin (kertamatkoja) talvella kun jouduin kävelemään 4km suuntaansa yliopistolle säällä kuin säällä (pyörä oli varastettu). Vähän omaatuntoa kolkutti se pitää mutta olin köyhä kuin kirkonrotta ja tuo kävely väsytti oikeasti. Joten pidin kortin, siinä oli 12 matkaa.
En ymmärrä miksi tätä yläpeukutetaan, eli käytit luvatta toisen bussikorttia, se olisi pitänyt viedä matkahuoltoon tms. Suoraan sanottuna varastit kortin omaan käyttöön. (vaikka löytyi jostain ulkoonta) yhtähyvin samalla ajatuksella voisi alkaa käyttämään toisen pankkikorttia, etukorttia tms jos sellaisen löytäisi jostain.
Mä olen joskus jättänyt bussikortin näkyvälle paikalle ajatuksena, että joku voi käyttää jäljellä olevat matkat. Samoin pysäköintilipun oon jättänyt automaatin päälle, jos siinä on runsaasti aikaa jäljellä. Täytyy varmaan jatkossa pitää post it -lappuja mukana tekstillä Saa ottaa!
No ei miulle ekana tulisi mieleen, että jos jostain löytäisin bussikortin tms, että se on jätetty siksi siihen, että sen saa käyttää. Eikö noita voisi antaa vaikka tutuille, että menisi kortit sun muut oikeasti varmana hyötykäyttöön eikä jättää jonnekin lojumaan penkille? Ei se paha idea olisi ollenkaan, että jos meinaa jättää jonkun bussikortin sitä tarvitsevalle julkiseen paikkaan, et kirjottaisi lapun saa ottaa! Tietäisi ainakin et on tarkoituksella jätetty siihen.
Ja bussikortti ei myöskään ole mikään kertakäyttöinen. On eri asia, jos jossakin voi ostaa jotakin kymmenen matkan lippuja, jotka sen jälkeen heitetään roskiin. Sellaisen voisinkin ottaa käyttöön, koska tuskin olisi mahdollista omistajaa löytää. Uudelleen ladattavan bussikortin voi kuitenkin antaa esim. bussikuskille. Niihin on useinmiten ohjelmoitu omistajan tiedot.
En nyt mikään superköyhä ollut mutta sinkkuäitinä oli aika jolloin oli laskettava euroja seuraavaan tiliin. Laitoin kädet ristiin illalla. Parin päivän päästä tuli S-kaupan ylijäämäpalautus tms joka lli useita kymppejä eli hienosti pärjäsin seuraavaan tiliin. Pidän tuota rukousvastauksena vaikka toki olisi raha tullut muutenkin.
Opiskeluaikana ei ollut varaa talvikenkiin. Äitini taisi huomata tämän ja sain joululahjaksi rahaa kenkiin. Vieläkin muistan sen tunteen kun oli ehjät ja lämpöiset kengät pakkasella jalassa !
Nyt asiat hyvin, voin auttaa jopa muita. Olen kuitenkin kiitollinen että tuollaisiakin kokemuksia on elämässä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin bussikortin (kertamatkoja) talvella kun jouduin kävelemään 4km suuntaansa yliopistolle säällä kuin säällä (pyörä oli varastettu). Vähän omaatuntoa kolkutti se pitää mutta olin köyhä kuin kirkonrotta ja tuo kävely väsytti oikeasti. Joten pidin kortin, siinä oli 12 matkaa.
En ymmärrä miksi tätä yläpeukutetaan, eli käytit luvatta toisen bussikorttia, se olisi pitänyt viedä matkahuoltoon tms. Suoraan sanottuna varastit kortin omaan käyttöön. (vaikka löytyi jostain ulkoonta) yhtähyvin samalla ajatuksella voisi alkaa käyttämään toisen pankkikorttia, etukorttia tms jos sellaisen löytäisi jostain.
Mä olen joskus jättänyt bussikortin näkyvälle paikalle ajatuksena, että joku voi käyttää jäljellä olevat matkat. Samoin pysäköintilipun oon jättänyt automaatin päälle, jos siinä on runsaasti aikaa jäljellä. Täytyy varmaan jatkossa pitää post it -lappuja mukana tekstillä Saa ottaa!
No ei miulle ekana tulisi mieleen, että jos jostain löytäisin bussikortin tms, että se on jätetty siksi siihen, että sen saa käyttää. Eikö noita voisi antaa vaikka tutuille, että menisi kortit sun muut oikeasti varmana hyötykäyttöön eikä jättää jonnekin lojumaan penkille? Ei se paha idea olisi ollenkaan, että jos meinaa jättää jonkun bussikortin sitä tarvitsevalle julkiseen paikkaan, et kirjottaisi lapun saa ottaa! Tietäisi ainakin et on tarkoituksella jätetty siihen.
Ja bussikortti ei myöskään ole mikään kertakäyttöinen. On eri asia, jos jossakin voi ostaa jotakin kymmenen matkan lippuja, jotka sen jälkeen heitetään roskiin. Sellaisen voisinkin ottaa käyttöön, koska tuskin olisi mahdollista omistajaa löytää. Uudelleen ladattavan bussikortin voi kuitenkin antaa esim. bussikuskille. Niihin on useinmiten ohjelmoitu omistajan tiedot.
Nimelliset bussikortit ja kerta/sarjaliput onkin kaksi eri asiaa. Kerta/sarjalipun voi käyttää kuka vaan. Sanon näin vain yleisesti.
Ei ole kukaan koskaan auttanut, kun on ollut rahat vähissä. Sen sijaan opiskeluaikoinakin jeesasin omia vanhempia laskuissa maksukyvyn mukaan. Itse en rahaa käyttänyt oikeastaan mihinkään paitsi pakollisiin menoihin. En käynyt rafloissa, elokuvissa missään nuorempana. Opiskelujen jälkeenkin kun opinto-, auto-, asunto- sekä kulutusluottovelat painoivat niskaan, niin itse maksoin todella pienestä palkasta kaikki vähän päälle parikymppisenä. Ei tullut mieleenikään pyytää joltain rahaa eikä todellakaan jehovat, jesuiitat eikä Jeesuskaan tullut jelppimään. Nyt kun mietin, niin mahdollisesti en ole eläessäni lainannut/pummannut keneltäkään rahaa ikinä. Toisilla on selkäranka ja toisilla ei....
Vierailija kirjoitti:
Kuljin itku kurkussa kaupan ohi, kun ei ollut lainkaan rahaa, että olis voinut käydä ruokaostoksilla ja jääkaappi oli suurinpiirtein tyhjä. Itkin kotona, mitä ihmettä nyt tekisin.
Uskova kristitty ystävä tuli kylään, ojensi setelin ja toi ruokakassin. Kertoi, että oli kokenut, että Jeesus kehotti tuomaan minulle.
Todennäköisemmin oli bongannut sinut itkemästä ja sen takia tuonut, sanoi vaan jeesuksen tekosyyksi koska ei halunnut kertoa totuutat että näki kun menit itkien kaupan ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin köyhä opiskelija uudessa kaupungissa aika yksin, joulu oli lähellä. Ilmeisesti taloyhtiön tai vuokranantajan puolesta minulle tuotiin kassillinen herkkuja ja ruokia kotiovelle. En ollut varma antajasta, mutta kiitin ja keittiössä ihastelin hämilläni kassin sisältöä.
Harvemmin taloyhtiö tarjoaa asukkaille ihan ruokaa ja herkkuja kotiovelle tuotuna jouluna tai muulloinkaan. Joku sun tuttu on ostanut ruuat ja herkut ja laittanut jonkun tuomaan ne sulle. (eli joku on tietänyt että rahaa on vähän sulla).
Tai naapuri.
Meidän talossa tapasi asua vanha rouva joka aina uudelle asukkaalle vei jouluksi kassin oven taakse.
Voiskohan olla tämä. Koska keltään tutulta ne eivät olleet eikä koko kaupungissa ollut itsellä tuttuja tuolloin. Taloyhtiö oli aika levoton eikä siellä kauheasti tervehditty toisia tms. Mutta kassin tuoja oli tuntematon ja toi sen jonkun puolesta, jota en myöskään tuntenut. Ajattelin sitten että varmaan jostain syystä jonkun taloyhtiön hallituksen pj:n tai vastaavan puolesta.
Voitin arvosta 200 euroa, toisella kertaa löysin lompakkoon unohtuneen 20 euron setelin. Siinäpä ne.
Kaverit olivat lähdössä viettämään iltaa ja pyysivät minut mukaan. Rahatilanne oli tosi tiukka ja ajattelin, että tulee kuiva ilta. Laitoin farkkutakkia päälle ja sivutaskusta löysin 250mk rahaa...olin ilmeisesti jemmannut edellisellä ryyppyreissulla rahat sinne.
Voi sitä onnen tunnetta, ilta pelastettu.
Kuljin itku kurkussa kaupan ohi, kun ei ollut lainkaan rahaa, että olis voinut käydä ruokaostoksilla ja jääkaappi oli suurinpiirtein tyhjä. Itkin kotona, mitä ihmettä nyt tekisin.
Uskova kristitty ystävä tuli kylään, ojensi setelin ja toi ruokakassin. Kertoi, että oli kokenut, että Jeesus kehotti tuomaan minulle.