Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia

Autoni piiputti yllättäen ja jouduin viemään se pajalle ja vielä keskeytin jonkun työn. Lompakossa oli kymppi ja viiskymppinen, joiden piti riittää viikko, tilillä "valo". Kuumotti mitä tulisi maksamaan. Korjaaja tutki ja tokaisi hinnan, muistaakseni 30€. Apua. No toki oli työ maksettava. Toimistossa korjaaja tokaisi, että onko sulla käteistä? Juu oli, kumman haluat? Mies oli reilulla tuulella ja sanoi, ettei viitsi avata kassaa, heitä se kymppi. Sieluni huokaisi kiitoksesta, oli hyvä tyyppi ja pärjäsin seuraavaan rahaan asti.

Kirjoitin jo aiemmin, mutta haluan vielä nostaa yhden muiston kohdanneestani hyvistä ihmisistä :

Olin Pakistanissa aikamoisen rahat loppu. Todella sairaana ilman matkavakuutusta:  oksensin ja korkea kuume. Eräs perhe otti hoiviinsa. Sain juomaa, ruokaa, levätä, toipua ja  tavata lääkärin, vaikka oli kieliongelmia niin tulin terveeksi nopeasti lääkkeillä.

Vieläkin lähetellään kirjeitä ja sposteja perheen kanssa. 

Aiemmin karmasta kirjoittanut. 

Olin todella vähissä varoissa. Vielä en niin köyhä ollut että olisi tarvinnut kerjätä rahoja. Tai luottokorttia höylätä tappiin. Hyvä ystäväni tiesi, että olen tuolloin huonossa rahatilanteesta. (Rahattomuus oli oma valinta: Jatkaa samaa rataa tai suunnata kohti unelmia). Yhtenä päivänä ystäväni laittoi viestin, että laita tilinumerosi niin laitan sulle rahaa. Olin siis joskus lähemmäksi 5 vuotta siten lainannut hänelle rahaa. Sanoin tuolloin, että maksa kun sun elämäsi helpottuu. Laittoi juuri siksi, kun tiesi mulla olevan tiukkaa.. 40 vuoden ystävyydellä tuntee kyllä toisensa.

Tämä sattui sukulaiselle 2000-luvun taitteessa, kun oli vielä markat käytössä. Hänellä oli tiukkaa rahojen riittävyyden kanssa ja oli ottanut kirppispöydän tavoitteena saada pieni määrä ylimääräistä rahaa. No, auto hajosi ja korjaamolla kerrottiin korjauksen maksavan 1000 mk, joka oli iso summa ja johon ei sukulaisella ollut rahaa. Hän mietti keinoja koota summaa kasaan ja meni kirpparilta kysymään pöydän tuottoa, joka yhtäkkiä oli kuin olikin 1000 mk myös. Näin hän sai auton remontin maksettua ja jatkoi kirpparimyyntiä yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme mieheni kanssa opiskelijoita 90-luvun lopulla ja elämä oli tosi tiukkaa. Olin opiskellut jo pitkään ja tein toista tutkintoa. Minulla oli opintolainaa ja eräänä päivänä lähdin tallettamaan pankkiin viimeiset rahamme opintolainan korkojen lyhennyksiin. Sanoin pankkivirkailijalle, että laitan nämä tililleni, koska se taitaa olla tyhjä ja tänään pitää maksaa opintolainan korot. Virkailija sanoi:" Ei tilisi ole tyhjä, täällä on 1000 markkaa." Olin todella ihmeissäni, koska en voinut ymmärtää, mistä rahat olisivat voineet tulla, vanhempani eivät koskaan antaneet rahaa meille. Ihmettelin tätä asiaa eräälle seurakuntani tuttavalle ja hän kertoi, että eräs seurakuntamme perhe oli kuullut ahdingostamme ja oli päättänyt auttaa. Tuosta hetkestä lähtien he tallettivat joka kuukausi 1000 markkaa tililleni, niin kauan kunnes tilanteemme helpottui. Kiitollisena muistelen heitä; perheen  mies kuoli pari vuotta sitten vaikeaan sairauteen suhteellisen nuorena. 

Mistä tuo perhe sai tietoonsa tilinumerosi? Ei kai 90-luvullakaan voinut tallettaa rahaa toisen tilille pelkän nimen perusteella.

Olisiko joku perheenjäsen tai tuttu antanut tilinumeron heille.

Sain jostain postin postitustutkimuksesta 20 markan s ryhmän lahjakortteja ehkä 3-4 muutaman kk aikana

Sain jäätelölahjakortteja 5 kpl papagalloon

Siljan risteilyn

Nämä kesätöistä. Jätskit hain 1 per viikko töiden jälkeen kävelyllä kotiin

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon tässä ketjussa on tosiaan vilahdellut erilaiset uhkapelit. 

Onko tämä siis yleistä, että ihmiset pelaa paljon, vai ylikorostunut tässä vähävaraisten ketjussa? 

Veikkaan (no pun intended), että piilomainontaa on osa.

Sain yllättäen takautuvasti saatavia 4000 euroa.

Opiskeluaikana oli tulossa viikonloppu, jolloin rahaa ei ollut ruokaan enää yhtään ennen maanantaita. Kaapissa oli makaronipussi ja näkkileipää. Posti toi perjantaina kirjeen, jonka sisällä oli 20 euroa. Entinen opiskelukaveri oli lähettänyt sen kun oltiin joskus aiemmin tilattu yhdessä sanakirjat, ja oli jäänyt kuulemma minulle velkaa. En ollut muistanut enää koko asiaa, ja kädet ristissä kiitin yläkertaa (?) tuosta kirjeestä!

Toisen kerran järjestin poikani 4-vuotissynttäreitä. Rahaa oli tosi vähän. Mietin, miten ihmeellä pystyn ostamaan lapsen diabeetikkoystävälle sokerittomat tarjottavat. Tämä ystävä olisi kuitenkin hyvä pyytää synttäreille vastavuoroisesti, ja muutenkin olisin hänet halunnut pyytää. Tätä miettiessäni löysin kadulta 10 euroa.

Kolmannen kerran 10-vuotias poikani, jolla on adhd, oli jälleen kerran hukannut koulunmatkoilla käyttämänsä bussikortin. Kaikista varotoimenpiteistäni huolimatta. Oli ollut itkemässä bussipysäkillä kun joku vanhempi mies oli pysähtynyt ja kysynyt, mikä on hätänä. Ja oli antanut pojalleni 5 euroa ja sanonut, että loppurahoilla sitten limonadipullo että paha mieli lähtee pois! Itku tuli minullekin kun tästä tapauksesta pojaltani kuulin. Tämän jälkeen olen itse tarjoutunut maksamaan kaupassa, jos joltain puuttuu euro tai kaksi, tai bussissa jos jonkun bussikortissa ei ole ollut matkoja tms. Tämä ei ole minulta paljoa pois, mutta voi tuolle toiselle olla ihan korvaamaton apu. Kiitos tälle tuntemattomalle vanhemmalle miehelle tästä äärimmäisen tärkeästä opetuksesta!

Halusin viedä silloisen naiseni leffaan, mutta olisi ollut opiskelijalle turhan kallista. Päätin raivogooglettaa kaikki mahdolliset arvonnat, joissa palkintona oli 2 leffalippua. Syötin yhteystietoni jokaiseen niistä. Muutama päivä myöhemmin sain viestin, että olin voittanut 2 leffalippua. :D Lämmitti mieltä ja käytiin hyvillä mielin leffassa.

Joulusta 2014 oli tulossa kurjin ikinä. Rahat aivan loppu. Lapsille olin saanut pari lahjaa ostettua per nuppi, mutta joulupöydästä yms oli tulossa todella köyhä.

Sitten löysin rahaklipin, jossa oli 180 euroa.

Me söimmekin paremmin ja lapset sai extralahjoja. Uusi vuosikin saatiin siinä samalla hoidettua.

Kiitos ja Anteeksi.

Itselleni ei ole näitä onnenkantamoisia sattunut. En auta muita kun itseänikään ei ole autettu. Olen ilmeisesti tuomittu elämään koko loppuelämäni köyhänä työttömänä. Jossakin vaiheessa hyvinkin pian karenssi varmaankin iskee.

Opiskeluaikana oltiin tyttökaverini kanssa nälissämme. Rahat finito ja osapäivätyöstä oli palkka tulossa vasta seuraavana päivänä. Menimme kovan pakkasen vuoksi lämmittelemään hetkeksi Turun Hansakortteliin ennen pitkää kävelyä kämpille. Hansan aulassa oli joku Fazerin mainoskysely, mihin osallistumalla sai 2 kpl marjapiirakkapaketin. Voi sitä onnea ja auvoa! Kiitos Fazer! Olivat elämäni parhaat marjapiirakat! :)

Olin juuri eronnut, ja talous oli tosi tiukalla. Oli täysi työ pitää talous pystyssä ja maksaa asuntoa lapsen kanssa. Joulu oli tulossa.

Juuri ennen joulua tulikin töistä isolta asiakkaalta juuri minulle herkkukori. Yleensä ne menivät pomoille, mutta tämä oli laitettu nimellä ihan minulle, olin kai palvellut heitä niin hyvin. Siinä oli jopa juustoja ja viini. Tuli ihana joulupöytä, ja juustoja riitti välipäiviksikin.

Kun sain pienyrittäjille jaettavan korona-ajan tukirahan, (en asu Suomessa). Sen kummemmin yksityiskohtia kertomatta vuosikausia kestäneen taloudellisen ahdingon jälkeen tämä viisinumeroinen summa oli kuin lottovoitto. Itkin onnesta.

Just viime viikolla tuli ylläri. Sain valtionkonttorista palautusta suoraan tilille noin 200 euron verran (en asu Suomessa). Oli juuri tilapäisesti tiukka paikka taloudessamme ja tämä yllätys auttaa kyllä tosi paljon. Joten kiitos päättäjille, kyllä he hyvääkin tekevät  vaikka aina haukutaan.

Otin kaapista viimeisen makaronipussin ja huomasin että sen alla oli 20e seteli. Joku kaveri täytynyt laittaa se sinne,ajatellut kai että se tulee tarpeeseen sitten kun on viimeset makaronit menossa. En oikein muuta selitystä keksi. Mulla on useampi töissä oleva kaveri. Olen itse pitkäaikaistyötön.

Kaverilla ei ollut rahaa, joten minä maksoin kassalla pienet yhteiset syötävät. Samalla kaveri huomasi lattialla litistetyn 5-kymppisen ja kysyi putosiko se minulta. Sanoin oho ja panin lompakkoon. 

Ulkona annoin sen kaverille ja sanoin; jos sen olisi antanut kassalle, niin kassa olisi sen itselleen ottanut. 

Mä oon vähän liian antelias tulotasoon nähden, mutta sillä saa niin hyvän mielen eli toisaalta ihan itsekkäistä syistä annan.

Yks tapaus on jäänyt mieleen, olin kaljalla kavereiden kanssa ja alkoi väsyttää, lähdin muita ennen kotia kohti. Vastaan tuli neljä nuorta miestä, ihan siistiä ja kohteliasta. Pyysivät kolikoita että pääsisivät kaljalle. Annoin 20e että saisivat yhden tuopin kukin. Tulivat hellyyttävän onnellisiksi ja halasivat vuorotellen. Viidelle ihmiselle hyvä mieli ja maksoi vaan 20e. Suosittelen. 

Oikeesti, en uskonut että omallekin kohdalle sattuis näin, mutta sattuipas kuitenkin ja juuri äsken kauppareissulla ollessani...

Olin kaupan ulkopuolella ottamassa kärryjä kun juuri silloin joku tuntematon mies tuli siihen muovipussin kanssa ja kysyi, että "Haluutko tästä pulloja? Mulle jäi vähän yli enkä viittis roskiin heittää".

Mä olin sillei että "öö, totanoin, joo toki. Kyllä mie voin ottaa. Kiitos paljon!", kiitin vuolaasti.

Pussissa oli oluttölkkejä 2,55€:n edestä, joten sen verran sain helpotettua ruokaostosten hintaa. Kiitos tuntematon!

Kai sitä itsekin joskus jotain hyvää on toisille tullu tehtyä, kun kerran tämmösiäkin iloisia juttuja itsellekin joskus käy. 🤗