Olen ulkosuomalainen enkä koskaan halua palata pysyvästi Suomeen
Otsikossa aihe. Kun vihdoin pääsin Suomesta vaihtojen ja aupair vuosien jälkeen kunnolla pois, päätin etten koskaan palaa. Haluaako joku keskustella asiasta? Joku Suomessa asuva taikka ulkosuomalainen? Haluaisin kuulla muiden ajatuksia. Kertokaa myös missä asutte ja miten sinne päädyitte.
Itse asun Jenkeissä, tapasin siellä miehen vaihtovuotenani. Olen vielä joulun vietossa Suomessa ja en jaksa odottaa millon pääsen täältä taas pois!
Kommentit (36)
Minä olen myös ulkosuomalainen, joka ei aio palata Suomeen. En koe enää itseäni suomalaiseksi enkä Suomea kotimaakseni.
Joskus Suomessa on kiva käydä, lähinnä perheen ja ystävien vuoksi, mutta jos olen pitkään Suomessa, minua alkaa ahdistamaan. Osittain se johtuu varmaan siitä, että Suomi ja vanhat kotikulmat muistuttavat minua kamalasta lapsuudestani. Uudessa kotimaassani olen saanut myös uuden alun, enkä entiseen kaipaa.
jesuischarlie kirjoitti:
Mulla samat ajatukset. Olen nyt viitisen vuotta asunut Ranskassa enka tule enaa asumaan Suomeen, jos se itsestani on kiinni. Kaymaan kylla toisinaan tekee mieli, mutta nekin perheen ja ystavien vuoksi.
kenestä muusta se olisi kiinni?
Olen asunut yli 20 vuotta ulkomailla, enkä silti sano, etten koskaan palaa. Miten voisin päättää ehkä jopa kolmestakymmenestä tai neljästäkymmenestä edessä olevista vuosistani? Olen onnellinen ja tyytyväinen nyt juuri siihen, mitä minulla on, mutta elämähän on jatkuvassa liikkeessä.
Sanon etten halua palata nyt. Mutta mistä tiedän, mitä eläkeläisenä ajattelen asiasta. Tai jos tulee ero tai jään leskeksi. Tietenkin työikäisenä olisi ongelmallista palata, koska työkokemukseni on pelkästään ulkomailta. Ehkä se ei ole mikään iso plussa Suomessa, pikemmin päinvastoin. Olen myös muuttunut, muokkautunut sen kulttuurin kansalaiseksi, jossa nyt elän.
Itse asuin Euroopassa kuusi vuotta ja palasin töiden perässä Suomeen, täällä nyt vierähtänyt 10 vuotta. Lähtö Englantiin edessä vielä tämän vuoden puolella, töitä en Suomesta löydä vaikka haen joka ainoaa paikkaa mihin edes olisi realistiset mahdollisuudet päästä.
Lisäksi tämä Suomen yhden totuuden- mentaliteetti ahdistaa, tämä ehkä tulee juuri täällä kehä kolmosen ulkopuolella enemmmän esiin. Helsinki on jo aivan toista maata mutta en ole sieltäkään löytänyt töitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut yli 20 vuotta ulkomailla, enkä silti sano, etten koskaan palaa. Miten voisin päättää ehkä jopa kolmestakymmenestä tai neljästäkymmenestä edessä olevista vuosistani? Olen onnellinen ja tyytyväinen nyt juuri siihen, mitä minulla on, mutta elämähän on jatkuvassa liikkeessä.
Sanon etten halua palata nyt. Mutta mistä tiedän, mitä eläkeläisenä ajattelen asiasta. Tai jos tulee ero tai jään leskeksi. Tietenkin työikäisenä olisi ongelmallista palata, koska työkokemukseni on pelkästään ulkomailta. Ehkä se ei ole mikään iso plussa Suomessa, pikemmin päinvastoin. Olen myös muuttunut, muokkautunut sen kulttuurin kansalaiseksi, jossa nyt elän.
Tämä on ihan totta. Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Minun on kuitenkin vaikea tälllä hetkellä kuvitella tilannetta, jossa haluaisin muuttaa takaisin Suomeen. En usko, että ero, leskeys tai varsinkaan työasiat olisivat sellaisia, joiden vuoksi lähtisin pois. Itse asiassa jos nykyinen kotimaani ei sallisi kaksoiskansalaisutta, olisin ollut valmis luopumaan Suomen kansalaisuudestani, joten olen asiaa ajatellut tarkkaan. Silti, olet ihan oikeassa siinä, että asiat voivat muuttua, mutta jokainen varmaan kirjoittaa tähän ketjuun sen hetkisen tuntemuksen mukaan.
Muutto ulkomaille töiden perässä odottaa minuakin. Ulkomaantyöstä on niin paljon kokemusta vuosien varrelta ettei muuttaminen ole kynnys. Päinvastoin Suomen tilanne on niin huono ettei täällä ole mahdollisuuksia. Parempi pelastaa nyt oma tulevaisuutensa kuin jäädä tänne odottelemaan.
Olen asunut nyt noin 10 vuotta ulkomailla, toki ennen sitäkin lyhyitä pyrähdyksiä (1-2 vuotta) toisissa maissa. Viihdyn erinomaisesti. Alhainen hintataso, hyvä ilmasto ja ei-hapannaamaiset asukkaat, kaunis luonto, rauhallista etc.
Kuluneena aikana olen käynyt muistaakseni kolme viikon reissua Suomessa. Jo toisena päivänä alan masentua ja Suomen sairas hintataso jaksaa aina yllättää. Hapannaamaiset kateelliset suomalaiset, ei käytöstapoja juurikaan ja synkeät ilmat.
Nykyinen maa on nyt kotimaani. En koskaan viihtynyt Suomessa, vaikka siellä synnyin ja kasvoin.
Vierailija kirjoitti:
Asun nyt teneriffalla. Ei tulis mieleenkään muuttaa suomeen enää ikinä. Mies (belgialainen) tienaa niin hyvin ettei mun tarvi töissä käydä.
Suomessa naiset onkin laitettu töihin palkkoja polkemaan, eikä kenelläkään ole enää varaa asua tai tehdä lapsia.
Mitä meinaat tehdä sitten, kun Trumpista tulee presidentti? Hänhän aikoo ajaa kaikki ulkomaalaiset pois maasta.
Itse olen asunut Pohjoismaissa, ensin Ruotsissa ja sitten Tanskassa. Varsinkin jälkimmäinen vei sydämen, opiskelin siellä yliopistotutkinnon. Vannoin etten ikinä muuta pois, mutta kuinkas kävikään...
Rakastuin suomalaiseen mieheen ja täällä sitä ollaan lähiössä Suomessa. :D Kova Köpis-kaipuu päällä aina ajoittain, mutta mun elämä on nyt täällä Suomessa ja syksyllä alkavat maisteriopinnot suomalaisessa yliopistossa.
Tanskassa on muuten paljon työpaikkoja suomen- ja ruotsinkielen taitoisille. Siis sellaisille, kuka osaa molemmat kielet. :) Itse tein opintojen ohella tällaista aspa-duunia osa-aikaisena, vaikka kesätyöt teinkin Suomessa.
Ketaan online? Olisi kiva puhua real time
Mä asun iglussa keskellä Afrikkaa, enkä muuta pois!
Asuin itse Aasiassa jättimetropolikaupungissa 10 vuotta, ja palasin juuri pysyvästi. Olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni. Helsinki on niin pieni ja ketterä verrattuna aiempaan elämääni. Kaikki tuntuu sujuvan tosi helposti ja on lähellä.
Ainut mistä en pidä, on verot. Maksan kaksinkertaisesti Suomessa.
En minäkään ap:n sijassa tulisi Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Olin Jenkeissä opiskelemassa ja nyt kun opinnot päättyivät ja viisumi loppui oli pakko palata takaisin vuodenvaihteessa... Heti kättelyssä tuli vastaan uusi alkoholilaki, huono sää lentokentällä ja suomalainen asiakas"palvelu".
Suomella olisi edellytykset olla maailman loistavin maa, meillä on huipputasoinen peruskoulu, älykäs kansa ja varallisuutta mutta perinteinen kateus ja "se joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa"-ajattelu estää tämän täysin. Henkisesti me ollaan enemmän itäblokkia kuin länsimaa...
Huipputasoinen peruskoulu jossa opettajilla ei ole minkäänlaista auktoriteettia/ lupaa komentaa, säästöt painavat päälle, inkluusion myötä kaikki normitenavat, häiriköt ja tukea tarvitsevat on laitettu samaan luokkaan eikä kukaan opi mitään, kouluissa ei ole enää kirjoja vaan on monen luokan yhteistiloja joissa saa vaihtaa paikkaa säkkituolista sermin taakse ja hyllyn päältä lattialle, ja sitten etsitään itse vastaukset Googlesta (tai sitten surffaillaan ihan muilla sivustoilla).
Sori mutta Suomessa EI ole huipputasoinen peruskoulu ja opettajatkin ovat ihan helvetin stressaantuneita. Ja se ilmainen kouluruoka on jotain nakkisoppaa jossa on 13 E-lisäainetta.
Samaa mieltä itäblokkimentaliteetista kyllä.
Onnea ja menestystä uusisa kotimaissanne kaikille teille, jotka olette työelämässä...
Muut ovat sitten jonkinlaisia "ostovaimoja", mutta ei minulla ole mitään teitäkään vastaan. Todennäköisesti itsellänikin on puolisona jonkinlainen vastaava "pikkuroiva", vaikkapa Thaimaasta.