Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni on kestotyytymätön minuun
01.11.2021 |
Löytyisiköhän täältä kohtalotovereita? Ollaan naimisissa ja on yksi melko pieni lapsi. Hän on lapsen syntymän jälkeen ollut jotenkin koko ajan tyytymätön minuun. Koko ajan olen hänen mielestä liian vähän jotain tai teen liian vähän jotain. Teen tietenkin joka päivä kotitöitä mutta puolisoni mielestä liian vähän, aina keksii jonkun asian minkä olisi voinut hoitaa ja valittaa sitten siitä, jos ei muuta niin jalkalistat on pölyset tms tai mikrossa likaa. Hän tekee kyllä itsekin kotitöitä mutta koska teen lyhempää työpäivää niin teen niitä vähän enemmän. Hoidan suurimmaksi osaksi lapsen asiat ja kasvatusasiat mutta niistäkin keksii jotain napinaa että en ole tehnyt jotain riittävästi tai ollut jossain asiassa riittävän hyvä äiti tms. Rahaa tuon talouteen kuulemma liian vähän, vaikka elän säästeliäästi. Harrastan kuulemma liian vähän liikuntaa vaikka ei hän suostu olemaan iltoja lapsen kanssa jotta pääsisin salille. Jos lapsi on hänen mielestään liian meluisa niin syy on siinä että en ole kasvattanut riittävän hyvin lasta. Milloin olen liian väsynyt hänen mielestään, milloin liian kiinnostumaton hänen asioistaan, milloin liian hiljainen, milloin liian puhelias. You name it, on kestotyytymätön minuun.
En ole mikään kynnysmatto vaan kohautan olkiani ja sanon että voivoi jos en kelpaa. Sekös häntä ärsyttää ja tyytymättömyys lisääntyy. Ollaan rauhassa asioista puhuttu niin olen ehdottanut että ottaisi eron kun on niin tyytymätön minuun. Sanoo että ei halua erota. En minäkään, varsinkaan lapsen takia, mutta onhan tämä aika rasittavaa, tunteeni kuolevat kun toinen on niin tyytymätön ihan pikkuasioihin ja osoittaa sen olemalla ärtynyt ja nalkuttamalla.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
En muista milloin olisin viimeksi samaistunut näin paljon aloitukseen!
Tulin juuri eilen työreissulta lähellä keskiyötä, en ehtinyt suihkuunkaan kun mies oli jo alkanut valittaa. En ollut kotona kahteen päivään ja SILTI sain valitusta siitä, kuinka pitäisi imuroida enemmän, kuinka pöydillä on tavaraa ja pyykitkin on laittamatta. Siis ne pyykit, jotka laitoin telineelle ennen lähtöäni.
On todella todella raskasta. En itse oikein enää edes pidä miehestäni, ja ihmettele miksi hän haluaa olla minun kanssani kun kaikki mitä teen on väärin tai vähintäänkin liian vähän. Tällaistako se on seuraavat 60 vuotta?
En tajua miksi työmatkojen jälkeen olisi levättävä. Muut on tehneet kotihommat sillä aikaa. Vuoronvaihto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista milloin olisin viimeksi samaistunut näin paljon aloitukseen!
Tulin juuri eilen työreissulta lähellä keskiyötä, en ehtinyt suihkuunkaan kun mies oli jo alkanut valittaa. En ollut kotona kahteen päivään ja SILTI sain valitusta siitä, kuinka pitäisi imuroida enemmän, kuinka pöydillä on tavaraa ja pyykitkin on laittamatta. Siis ne pyykit, jotka laitoin telineelle ennen lähtöäni.
On todella todella raskasta. En itse oikein enää edes pidä miehestäni, ja ihmettele miksi hän haluaa olla minun kanssani kun kaikki mitä teen on väärin tai vähintäänkin liian vähän. Tällaistako se on seuraavat 60 vuotta?
En tajua miksi työmatkojen jälkeen olisi levättävä. Muut on tehneet kotihommat sillä aikaa. Vuoronvaihto!
Meinaatko että kun tulee kotiin keskiyön paikkeilla työmatkalta, niin pitäisi heti alkaa kotitöitä tekemään puolison nalkutuksen säestyksellä?
Vierailija kirjoitti:
Hän tekee kyllä itsekin kotitöitä mutta koska teen lyhempää työpäivää niin teen niitä vähän enemmän. Hoidan suurimmaksi osaksi lapsen asiat ja kasvatusasiat mutta niistäkin keksii jotain napinaa että en ole tehnyt jotain riittävästi tai ollut jossain asiassa riittävän hyvä äiti tms
Meillä on niin päin, että puoliso ei tee töitä ja minä teen, mutta valittaa kun en tee tarpeeksi kotitöitä ja ole lapsen kanssa 10h työpäivän jälkeen.
-Mies
Tarkennatko mitä töitä vaimo ei tee? Palkkatöitä? Onko hän työtön vai pienen lapsen kanssa kotona päivät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästän sinulta nyt vuosia elämästäsi kahdella sanalla: henkinen väkivalta
Tiedän, se tuntuu ajatuksena poskettomalta, etäiseltä ja kaukaiselta. Jos mies ei varsinaisesti nimittele, huuda, raivoa tai uhkaile, sitä voi olla vaikea tunnistaa. Mutta juuri siitä on kyse, tarpeesta painaa sinua alas, jotta nousisi itse ylemmäs.
Kannattaa tutustua vaikka YouTubessa aiheeseen hakusanoilla "verbal abuse" ja "emotional abuse". Voit tehdä myös nettitestejä parisuhteestasi - itse sain mahdollisimman neutraaleilla vastauksilla useista eri testeistä täydet pisteet. Ja ei, tällaisesta testistä ei ole kiva saada niitä täysiä tuloksia.
Itseltäni vei vuosia tajuta, että vika ei ollutkaan minussa vaan suhteemme on myrkyllinen. Pitkään uskoin, että mies on ainoa, joka m
Lapseton kysyy: siis miten ap:n mies ei päästä ap:ta salille, syynä se että ei halua katsoa sillä välin lasta. Siis omaa lastaan!? Yhtälailla se lapsi on miehen kuin vaimonkin? Nyt en ymmärrä tätä miesten logiikkaa.
Valaiskaa etenkin isät!?
Miksi olette tehneet lapsen jos se on pelkkä riesa? Joo voi olla jotain ruusuista kuvitelmaa perheidyllistä, mutta kai sen nyt jokainen honaa ettei ne lapset itse itseään hoida, ruoki ja vahdi?
N 45 v lapseton siis
En muista milloin olisin viimeksi samaistunut näin paljon aloitukseen!
Tulin juuri eilen työreissulta lähellä keskiyötä, en ehtinyt suihkuunkaan kun mies oli jo alkanut valittaa. En ollut kotona kahteen päivään ja SILTI sain valitusta siitä, kuinka pitäisi imuroida enemmän, kuinka pöydillä on tavaraa ja pyykitkin on laittamatta. Siis ne pyykit, jotka laitoin telineelle ennen lähtöäni.
On todella todella raskasta. En itse oikein enää edes pidä miehestäni, ja ihmettele miksi hän haluaa olla minun kanssani kun kaikki mitä teen on väärin tai vähintäänkin liian vähän. Tällaistako se on seuraavat 60 vuotta?