Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni on kestotyytymätön minuun
01.11.2021 |
Löytyisiköhän täältä kohtalotovereita? Ollaan naimisissa ja on yksi melko pieni lapsi. Hän on lapsen syntymän jälkeen ollut jotenkin koko ajan tyytymätön minuun. Koko ajan olen hänen mielestä liian vähän jotain tai teen liian vähän jotain. Teen tietenkin joka päivä kotitöitä mutta puolisoni mielestä liian vähän, aina keksii jonkun asian minkä olisi voinut hoitaa ja valittaa sitten siitä, jos ei muuta niin jalkalistat on pölyset tms tai mikrossa likaa. Hän tekee kyllä itsekin kotitöitä mutta koska teen lyhempää työpäivää niin teen niitä vähän enemmän. Hoidan suurimmaksi osaksi lapsen asiat ja kasvatusasiat mutta niistäkin keksii jotain napinaa että en ole tehnyt jotain riittävästi tai ollut jossain asiassa riittävän hyvä äiti tms. Rahaa tuon talouteen kuulemma liian vähän, vaikka elän säästeliäästi. Harrastan kuulemma liian vähän liikuntaa vaikka ei hän suostu olemaan iltoja lapsen kanssa jotta pääsisin salille. Jos lapsi on hänen mielestään liian meluisa niin syy on siinä että en ole kasvattanut riittävän hyvin lasta. Milloin olen liian väsynyt hänen mielestään, milloin liian kiinnostumaton hänen asioistaan, milloin liian hiljainen, milloin liian puhelias. You name it, on kestotyytymätön minuun.
En ole mikään kynnysmatto vaan kohautan olkiani ja sanon että voivoi jos en kelpaa. Sekös häntä ärsyttää ja tyytymättömyys lisääntyy. Ollaan rauhassa asioista puhuttu niin olen ehdottanut että ottaisi eron kun on niin tyytymätön minuun. Sanoo että ei halua erota. En minäkään, varsinkaan lapsen takia, mutta onhan tämä aika rasittavaa, tunteeni kuolevat kun toinen on niin tyytymätön ihan pikkuasioihin ja osoittaa sen olemalla ärtynyt ja nalkuttamalla.
Kommentit (85)
Parisuhteen yhteinen aika katosi, kun terveydellisistä syistä jätin sokeriherkut pois. Yhtäkkiä emme voi katsoa yhdessä telkkaria, kun minä en jaa hänen herkkujaan. Minun kanssani ei kuulemma edes voi katsoa telkkaria, koska olen jääräpäinen eli en pysty katsomaan zombie- ja sotaleffoja tai muita raakuuksia. Mies siis haluaa vaimon, joka ahmii suklaata ja karkkia ja katsoo raakalaismaisia elokuvia hänen kanssaan. Kai hän toivoo itsensä kopiota? Vai onko tuo miehen ainoa tapa palautua työpäivästä? Miksi näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo dynamiikka voi toimia mitenkään, jossa toinen valittaa ja toinen vain kohauttaa olkapäitään, joka ärsyttää vielä enemmän. Ettekö osaa puhua asioista kuin aikuiset?
Sen taki aap tänne kirjoittikin, kun ei toimi. Yleensä se valittaja vaan ei halua etsiä ratkaisuja ja uusia toimintatapoja. Ei edes suostua ehdotettuihin ratkaisuihin.
Miten hitossa te jaksatte katsella tollasia ääliöitä omassa kodissanne? Ymmärrän että kaikkeen turtuu ja ajatus erosta on varmasti pelottava, mutta kyllähän tuollainen käyttäytyminen on haitallista jo sille lapsellekin. Kiva miehen malli tollanen mieslapsi joka ei osaa muuta kuin märistä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä sama tilanne, paitsi että lapset ovat vähän isompia. En usko miehen napinoihin ja minua arvosteleviin puheisiin. Nyt hän ei tosin edes puhu mitään, ellei rähise jostain älyttömästä.
Taustalla on hänen tyytymättömyytensä omaan elämäänsä. Hän ei viihdy töissään, saa liian vähän palkkaa, on jatkuvasti väsynyt. Kaikki se kohdistuu minuun: hän ignooraa tai väittää että vain istun perseelläni kotona (opiskelen ja käyn töissä, opiskelut nyt sattuneesta syystä ovat olleet 1,5 vuotta etähommia ja saattavat näyttää pelkältä perseellä istumiselta).
Hänelle ei sovi jutella illalla, aamulla eikä päivällä. Hän oikein innostuu vahingonilosta, kun minulle ei sovi puhua silloin kun olen töissä tai sinä iltana, kun minulla on harrastus - minä huitelen muka ties missä! Hän käskee jättää harrastukseni, jos haluan jutella.
Mies hyökkää heti, kun vihjaisenkin että kaipaan yhteistä aikaa. Voitaisiin tehdä vaikka kävelylenkki, jos ei muuta. Mutta ei. Jos pyydän häntä ehdottamaan tekemistä, niin vastaus kuuluu: "Mitä mä sun kanssa sit tekisin?" Olen sanonut, että valittaminen ja vähättelevä käytös, ignooraaminen ja agressiivisuus satuttavat minua. Näköjään hänelle ihan sama.
Tätä on tällä kertaa kestänyt 3 viikkoa. Näitä on ollut aiemminkin. Juontuvat aivan suoraan miehen työtilanteesta ja hänen omasta elämänasenteestaan: kun hänellä menee hyvin, vaimo on ihan kelvollinen ja kiva. Kun menee huonosti, vaimo ainakin on aivan p*ska ja ainoastaan tiellä.
Ei suostu pariterapiaan, eikä selvittelemään ilman terapeuttia. Tänään hän sanoi minulle: "Painu sit muualle asumaan!" No en todellakaan lähde omasta ja lasteni kodista. Jos ei kelpaa, lähteköön itse. Kauanko tätäkään jaksaa...
Toivoisin häneltä ensisijaisesti vastuunkantoa omista tunteistaan. Ei tarvii kohdistaa omaa p*skaa fiilistään muihin. Mutta ehkä hän itse tosissaan uskoo, että kaikki p on aina muiden syytä?
Ketä halaatte perheessä eniten? Minä halaan lapsia ja he minua. Mies on kadonnut jonnekin omaan maailmaansa eikä halua tulla sieltä pois. Olemme loitontuneet toisistamme enemmän kuin kämppikset, saati puolisot.
Kuulostaa kamalan raskaalta.
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo dynamiikka voi toimia mitenkään, jossa toinen valittaa ja toinen vain kohauttaa olkapäitään, joka ärsyttää vielä enemmän. Ettekö osaa puhua asioista kuin aikuiset?
Luuletko että ap:n miehen kaltaisen möllin kanssa saisi aikaiseksi aikuismaisen keskustelun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo valokaasutusta. Juokse ja jätä 🐷
Valokaasu 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo dynamiikka voi toimia mitenkään, jossa toinen valittaa ja toinen vain kohauttaa olkapäitään, joka ärsyttää vielä enemmän. Ettekö osaa puhua asioista kuin aikuiset?
Luuletko että ap:n miehen kaltaisen möllin kanssa saisi aikaiseksi aikuismaisen keskustelun?
Useim sanotaan että it takes two to tango viitaten sillä että riitoihin tarvitaan aina kaksi. Mutta nämä valittajamöllit on kyllä luku erikseen, he valittaa ja kieltäytyy aikuismaisesta keskustelusta vaikka toinen tekisi mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä sama tilanne, paitsi että lapset ovat vähän isompia. En usko miehen napinoihin ja minua arvosteleviin puheisiin. Nyt hän ei tosin edes puhu mitään, ellei rähise jostain älyttömästä.
Taustalla on hänen tyytymättömyytensä omaan elämäänsä. Hän ei viihdy töissään, saa liian vähän palkkaa, on jatkuvasti väsynyt. Kaikki se kohdistuu minuun: hän ignooraa tai väittää että vain istun perseelläni kotona (opiskelen ja käyn töissä, opiskelut nyt sattuneesta syystä ovat olleet 1,5 vuotta etähommia ja saattavat näyttää pelkältä perseellä istumiselta).
Hänelle ei sovi jutella illalla, aamulla eikä päivällä. Hän oikein innostuu vahingonilosta, kun minulle ei sovi puhua silloin kun olen töissä tai sinä iltana, kun minulla on harrastus - minä huitelen muka ties missä! Hän käskee jättää harrastukseni, jos haluan jutella.
Mies hyökkää heti, kun vihjaisenkin että kaipaan yhteistä aikaa. Voitaisiin tehdä vaikka kävelylenkki, jos ei muuta. Mutta ei. Jos pyydän häntä ehdottamaan tekemistä, niin vastaus kuuluu: "Mitä mä sun kanssa sit tekisin?" Olen sanonut, että valittaminen ja vähättelevä käytös, ignooraaminen ja agressiivisuus satuttavat minua. Näköjään hänelle ihan sama.
Tätä on tällä kertaa kestänyt 3 viikkoa. Näitä on ollut aiemminkin. Juontuvat aivan suoraan miehen työtilanteesta ja hänen omasta elämänasenteestaan: kun hänellä menee hyvin, vaimo on ihan kelvollinen ja kiva. Kun menee huonosti, vaimo ainakin on aivan p*ska ja ainoastaan tiellä.
Ei suostu pariterapiaan, eikä selvittelemään ilman terapeuttia. Tänään hän sanoi minulle: "Painu sit muualle asumaan!" No en todellakaan lähde omasta ja lasteni kodista. Jos ei kelpaa, lähteköön itse. Kauanko tätäkään jaksaa...
Toivoisin häneltä ensisijaisesti vastuunkantoa omista tunteistaan. Ei tarvii kohdistaa omaa p*skaa fiilistään muihin. Mutta ehkä hän itse tosissaan uskoo, että kaikki p on aina muiden syytä?
Ketä halaatte perheessä eniten? Minä halaan lapsia ja he minua. Mies on kadonnut jonnekin omaan maailmaansa eikä halua tulla sieltä pois. Olemme loitontuneet toisistamme enemmän kuin kämppikset, saati puolisot.
Kuulostaa kamalan raskaalta.
Kiitos. On hyvä kuulla myötätuntoista suoraa puhetta :-) Varmaan mietin samaa kuin ap: miten tätä tilannetta voi yksin korjata, jos toista ei kiinnosta ollenkaan? Olen antanut itselleni luvan luovuttaa, mutten ole ihan vielä tehnyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti tyytymätön itseensä ja pentumaisena luonteena purkaa sen sinuun.
Juurikin tämä.
Itsellä ex ihan samankuuloinen kun aloittajalla, ero tuli ja ilonpäivä koitti! Vaikka kyllä ensin hetken vähän harmitti, parin viikon päästää olinkin jo hymy huulilla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä saattaa olla kaukaa haettua mutta ei aivan mahdotonta. Jotkut miehet heittäytyvät kamaliksi, kun kokevat "lukinneensa" naisen parisuhteeseen, usein naimisiin menon tai lapsen saannin jälkeen. Saattaa olla, että mies yrittää lytistää sinua ja päästä niskan päälle suhteessanne. Siltä minusta hieman kuulostaa tuo, että häntä ärsyttää, kun et reagoi hänen negistelyynsä - ehkä hän oikeasti haluaa saada sinut tuntemaan olosi kurjaksi, jotta hänen olisi helpompi kontrolloida sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä sama tilanne, paitsi että lapset ovat vähän isompia. En usko miehen napinoihin ja minua arvosteleviin puheisiin. Nyt hän ei tosin edes puhu mitään, ellei rähise jostain älyttömästä.
Taustalla on hänen tyytymättömyytensä omaan elämäänsä. Hän ei viihdy töissään, saa liian vähän palkkaa, on jatkuvasti väsynyt. Kaikki se kohdistuu minuun: hän ignooraa tai väittää että vain istun perseelläni kotona (opiskelen ja käyn töissä, opiskelut nyt sattuneesta syystä ovat olleet 1,5 vuotta etähommia ja saattavat näyttää pelkältä perseellä istumiselta).
Hänelle ei sovi jutella illalla, aamulla eikä päivällä. Hän oikein innostuu vahingonilosta, kun minulle ei sovi puhua silloin kun olen töissä tai sinä iltana, kun minulla on harrastus - minä huitelen muka ties missä! Hän käskee jättää harrastukseni, jos haluan jutella.
Mies hyökkää heti, kun vihjaisenkin että kaipaan yhteistä aikaa. Voitaisiin tehdä vaikka kävelylenkki, jos ei muuta. Mutta ei. Jos pyydän häntä ehdottamaan tekemistä, niin vastaus kuuluu: "Mitä mä sun kanssa sit tekisin?" Olen sanonut, että valittaminen ja vähättelevä käytös, ignooraaminen ja agressiivisuus satuttavat minua. Näköjään hänelle ihan sama.
Tätä on tällä kertaa kestänyt 3 viikkoa. Näitä on ollut aiemminkin. Juontuvat aivan suoraan miehen työtilanteesta ja hänen omasta elämänasenteestaan: kun hänellä menee hyvin, vaimo on ihan kelvollinen ja kiva. Kun menee huonosti, vaimo ainakin on aivan p*ska ja ainoastaan tiellä.
Ei suostu pariterapiaan, eikä selvittelemään ilman terapeuttia. Tänään hän sanoi minulle: "Painu sit muualle asumaan!" No en todellakaan lähde omasta ja lasteni kodista. Jos ei kelpaa, lähteköön itse. Kauanko tätäkään jaksaa...
Toivoisin häneltä ensisijaisesti vastuunkantoa omista tunteistaan. Ei tarvii kohdistaa omaa p*skaa fiilistään muihin. Mutta ehkä hän itse tosissaan uskoo, että kaikki p on aina muiden syytä?
Ketä halaatte perheessä eniten? Minä halaan lapsia ja he minua. Mies on kadonnut jonnekin omaan maailmaansa eikä halua tulla sieltä pois. Olemme loitontuneet toisistamme enemmän kuin kämppikset, saati puolisot.
Kuulostaa kamalan raskaalta.
Kiitos. On hyvä kuulla myötätuntoista suoraa puhetta :-) Varmaan mietin samaa kuin ap: miten tätä tilannetta voi yksin korjata, jos toista ei kiinnosta ollenkaan? Olen antanut itselleni luvan luovuttaa, mutten ole ihan vielä tehnyt sitä.
Minä olen puoliksi kai jo luovuttanut :( . Mikään korjausyritykseni ei ole tuottanut mitään tulosta.
Sinun kirjoituksesi teidän elämästä oli muuten melkein sanasta sanaan kuin mitä voisin meistä kirjoittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilapäinen ero voisi auttaa, ehkä se havahduttaa miehen. Nyt mies näkee sinut itsestäänselvyytenä, eikä kunnioiräta eikä arvosta sinua. Kannattaa lukea se kirja Why does he do that. Hänellä voi hyvin olla toinen nainenkin.
PS. Se kommentti henkisestä väkivallasta oli hyvä. Ei se edellytä, että sinulla olisi vielä huono itsetunto, vaan että mies pyrkii AIKAANSAAMAAN sinulle huonon itsetunnon.
Mutta miksi? Mitä hän siitä oikein hyötyisi? Paljon mukavampihan on puoliso jolla on hyvä itsetunto. Ap
Ihmettelen samaa. En oikein voi uskoa, että puolisolle tulisi parempi fiilis siitä, kun aiheuttaa toisellekin huonon olon. Mutta niin kai se kiusaamistapauksissakin menee. Ne kiusaa, joilla itsellään menee jollain osin huonosti tai epävarmasti. Toisen alentaminen ei kuitenkaan tuo pitkäksi aikaa parempaa oloa. Sitten pitää taas alentaa.
Näin se menee. Harvoin arvostelijat itse tiedostavat itsekään, miksi käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Heillä on itsellään huono olo ja itsetunto, he projisoivat sen puolisoonsa pois itsestään, ja hetken aikaa heidän oma ahdistuksensa on poissa.
On olemassa iso joukko ihmisiä, joille tulee parempi olo kun saa läheiset voimaan huonosti. Uskokaa tai älkää. Useimmat tietänevätkin lähipiiristään jonkun tällaisen. Yleisnimitys heille on ”toxic”, myrkylliset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilapäinen ero voisi auttaa, ehkä se havahduttaa miehen. Nyt mies näkee sinut itsestäänselvyytenä, eikä kunnioiräta eikä arvosta sinua. Kannattaa lukea se kirja Why does he do that. Hänellä voi hyvin olla toinen nainenkin.
PS. Se kommentti henkisestä väkivallasta oli hyvä. Ei se edellytä, että sinulla olisi vielä huono itsetunto, vaan että mies pyrkii AIKAANSAAMAAN sinulle huonon itsetunnon.
Mutta miksi? Mitä hän siitä oikein hyötyisi? Paljon mukavampihan on puoliso jolla on hyvä itsetunto. Ap
Ihmettelen samaa. En oikein voi uskoa, että puolisolle tulisi parempi fiilis siitä, kun aiheuttaa toisellekin huonon olon. Mutta niin kai se kiusaamistapauksissakin menee. Ne kiusaa, joilla itsellään menee jollain osin huonosti tai epävarmasti. Toisen alentaminen ei kuitenkaan tuo pitkäksi aikaa parempaa oloa. Sitten pitää taas alentaa.
Näin se menee. Harvoin arvostelijat itse tiedostavat itsekään, miksi käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Heillä on itsellään huono olo ja itsetunto, he projisoivat sen puolisoonsa pois itsestään, ja hetken aikaa heidän oma ahdistuksensa on poissa.
Mutta entä jos se projisointiyrityksen kohde ei suostu osaksi sitä dynamiikkaa eikä hänen itsetunto mene matalaksi? Mitä silloin tapahtuu? Minusta ap kuvaa tällaista tilannetta, jossa puoliso yrittää oman pahanolonsa vuoksi lytätä ap:ta, mutta ap:pa ei lähdekään siihen ”tanssiin” mukaan vaan kohauttaa olkiaan ja tokaisee että ”voivoi”.
Kun mies syystä tai toisesta masentuu, hän näkee lähimmäisiään pelkkiä vikoja. Kypsymään mieli projisoi kaiken ulkopuolelle. Se on aika iso työ saada tuollainen keskenkasvuinen aikuistumaan ja ottamaan vastuuta elämästään.
Ei kaikki miehet, ja myös monet naiset. Tässä nyt puhuttiin miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilapäinen ero voisi auttaa, ehkä se havahduttaa miehen. Nyt mies näkee sinut itsestäänselvyytenä, eikä kunnioiräta eikä arvosta sinua. Kannattaa lukea se kirja Why does he do that. Hänellä voi hyvin olla toinen nainenkin.
PS. Se kommentti henkisestä väkivallasta oli hyvä. Ei se edellytä, että sinulla olisi vielä huono itsetunto, vaan että mies pyrkii AIKAANSAAMAAN sinulle huonon itsetunnon.
Mutta miksi? Mitä hän siitä oikein hyötyisi? Paljon mukavampihan on puoliso jolla on hyvä itsetunto. Ap
Ihmettelen samaa. En oikein voi uskoa, että puolisolle tulisi parempi fiilis siitä, kun aiheuttaa toisellekin huonon olon. Mutta niin kai se kiusaamistapauksissakin menee. Ne kiusaa, joilla itsellään menee jollain osin huonosti tai epävarmasti. Toisen alentaminen ei kuitenkaan tuo pitkäksi aikaa parempaa oloa. Sitten pitää taas alentaa.
Näin se menee. Harvoin arvostelijat itse tiedostavat itsekään, miksi käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Heillä on itsellään huono olo ja itsetunto, he projisoivat sen puolisoonsa pois itsestään, ja hetken aikaa heidän oma ahdistuksensa on poissa.
Mutta entä jos se projisointiyrityksen kohde ei suostu osaksi sitä dynamiikkaa eikä hänen itsetunto mene matalaksi? Mitä silloin tapahtuu? Minusta ap kuvaa tällaista tilannetta, jossa puoliso yrittää oman pahanolonsa vuoksi lytätä ap:ta, mutta ap:pa ei lähdekään siihen ”tanssiin” mukaan vaan kohauttaa olkiaan ja tokaisee että ”voivoi”.
Narsistisessa parisuhteessa jompi kumpi osapuoli on aina onneton, piste. Ja sitähän tuo toisten syyttely on, narsismia.
Olen ihan samassa tilanteessa.
Arvostelijalla on itsellään paha olo, mutta eihän se paljoa lohduta.
Ja meillä siis valituksen aiheita ovat olleet esimerkiksi seuraavat:
-Likaiset kaakelit
- Sekainen jääkaappi
- mikron kuvussa tahra
- unohdin ostaa öljyä
- huonosti pesty vessa
- sekainen maustekaappi
Lapsiperhe, molemmat tekevät pitkää päivää. Mies veloissa ja oletan että ajoittain masentunut ja väsynyt. Ei harrasta mitään. Purkaa kiukkua valittamalla minulle asioista joita teen tai joita en tee.
T. 58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo dynamiikka voi toimia mitenkään, jossa toinen valittaa ja toinen vain kohauttaa olkapäitään, joka ärsyttää vielä enemmän. Ettekö osaa puhua asioista kuin aikuiset?
Sen taki aap tänne kirjoittikin, kun ei toimi. Yleensä se valittaja vaan ei halua etsiä ratkaisuja ja uusia toimintatapoja. Ei edes suostua ehdotettuihin ratkaisuihin.
Kannattaa ottaa todesta. Ihmiset eivät ole niin järjettömiä kuin luulisi. Mies saa tuosta jotain, jos hän aina vain sitkeästi toimii noin. Kannattaa miettiä toisenkin kerran, mitä.
Voihan olla niin, että nalkutus johtuu siitä, että kun hahmottoman ärtymyksen purkaa ensimmäisen näkemänsä vikatilan märehtimiseen, se helpottaa ja käytös jää päälle. Mutta jos näin olisi, valittaja häpeäisi sitä itse ja olisi nolo kun toinen huomauttaa. Ehkä jopa osaisi pyytää anteeksi.
Monessa tapauksessa tällainen puoliso on itse asiassa rehellinen jos ei pyydä anteeksi valitustulvaansa. Miksi hän pyytäisi anteeksi, koska hän tekee niin tarkoituksella, eikä koe mitään tarvetta muuttaa käytöstään.
No eihän tuo dynamiikka voi toimia mitenkään, jossa toinen valittaa ja toinen vain kohauttaa olkapäitään, joka ärsyttää vielä enemmän. Ettekö osaa puhua asioista kuin aikuiset?