Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni on kestotyytymätön minuun
01.11.2021 |
Löytyisiköhän täältä kohtalotovereita? Ollaan naimisissa ja on yksi melko pieni lapsi. Hän on lapsen syntymän jälkeen ollut jotenkin koko ajan tyytymätön minuun. Koko ajan olen hänen mielestä liian vähän jotain tai teen liian vähän jotain. Teen tietenkin joka päivä kotitöitä mutta puolisoni mielestä liian vähän, aina keksii jonkun asian minkä olisi voinut hoitaa ja valittaa sitten siitä, jos ei muuta niin jalkalistat on pölyset tms tai mikrossa likaa. Hän tekee kyllä itsekin kotitöitä mutta koska teen lyhempää työpäivää niin teen niitä vähän enemmän. Hoidan suurimmaksi osaksi lapsen asiat ja kasvatusasiat mutta niistäkin keksii jotain napinaa että en ole tehnyt jotain riittävästi tai ollut jossain asiassa riittävän hyvä äiti tms. Rahaa tuon talouteen kuulemma liian vähän, vaikka elän säästeliäästi. Harrastan kuulemma liian vähän liikuntaa vaikka ei hän suostu olemaan iltoja lapsen kanssa jotta pääsisin salille. Jos lapsi on hänen mielestään liian meluisa niin syy on siinä että en ole kasvattanut riittävän hyvin lasta. Milloin olen liian väsynyt hänen mielestään, milloin liian kiinnostumaton hänen asioistaan, milloin liian hiljainen, milloin liian puhelias. You name it, on kestotyytymätön minuun.
En ole mikään kynnysmatto vaan kohautan olkiani ja sanon että voivoi jos en kelpaa. Sekös häntä ärsyttää ja tyytymättömyys lisääntyy. Ollaan rauhassa asioista puhuttu niin olen ehdottanut että ottaisi eron kun on niin tyytymätön minuun. Sanoo että ei halua erota. En minäkään, varsinkaan lapsen takia, mutta onhan tämä aika rasittavaa, tunteeni kuolevat kun toinen on niin tyytymätön ihan pikkuasioihin ja osoittaa sen olemalla ärtynyt ja nalkuttamalla.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Pölyiset jalkalistat?
Onko sinulla hyvin lyhyt mies? :D
Voisiko joku tulla pyyhkimään pärskeet ruudultani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exästä tuli tuollainen kun muutettiin yhteiseen asuntoon. Ensin meinasin että hän stressaa uutta tilannetta.
Mutta ei se koskaan helpottanut ja tyylistä tuli vakio. Muutamassa vuodessa tunteeni kuoli ja erottiin äskettäin.
Vierailija kirjoitti:
Et tee mitään väärin, ap. Miehelläsi on ongelma, ja se on alitajuinen kulttuurinen ajattelumalli, jonka mukaan hän on halutessaan oikeutettu purkamaan sinuun pahaa oloaan, kritisoimaan ja alistamaan. Lue Why does he do that?, löytyy netistä PDF:nä. Loistava ja silmiä avaava teos vihaisista ja kontrolloivista miehistä, jonka kaikkien parisuhdetta aikovien tulisi lukea, niin miesten kuin naisten. Miehen täytyy nyt tehdä kovasti töitä itsensä kanssa, jos mielii säilyttää parisuhteenne.
Luin tämän, tai siis osittain, oli tosi pitkä. Sen mitä opin oli se, että mies ei toimi niin sen takia, etteikö osaisi toimia toisin. Siksi mikään tyytymättämyyden syyn selvittäminen ei auta. Hän toimii niin kuin toimii, koska haluaa.
Miehen olisi ehkä korkea aika katsoa peiliin. Ensi kerralla kun valittaa jostain liasta yms, niin sano, että tekee itse sitten paremmin ja voi jatkossakin hoitaa kyseisen asian. Itse en jaksaisi tuollaista kuunnella. Ukko voisi sitten etsiä paremman naisen, jos sinä et riitä tuollaisena hänelle.
Ap, miten menee nyt?
Nostin kissan pöydälle (taas kerran) ja annoin kuulua. Myöhemmin sain omasta kuormituksesta johtuen itkukohtauksen, joka ei onneksi äitynyt paniikkiin asti. (Kuormitus: erityislapsiarki, opiskelut, parisuhteen tila, taloudellinen epävarmuus) Joudun pari kertaa sanomaan miehelle, että "Älä rähise mulle. Mä en ole mikään putkimies!" Toi oli esimerkki, ei mies ole putkimies, mutta hän on huomaamattaan tuonut työpaikkansa puheenparren kotiin.
Mies sanoi olevansa kuormittunut kuten minäkin ja tarvitsevansa lomaa, muttei halua keskustella asiasta kanssani. Pyysin että ottaisi perheen tähden pari päivää lomaa, mutta mies käski minun olla sekaantumata asiaan. Hän ehdotti ratkaisua! Mun pitäisi lopettaa opiskelu, kun en kerran "pysy sitä tekemään". Olen loppusuoralla opinnoissani. Kaikki yliopistossa opiskelleet tietävät, mitä se loppusuora on :-( . En jätä kesken, koska tavoitteeni on tutkinnon avulla saada perheen taloutta kohennettua. Utopialta se näinä aikoina tosin vaikuttaa.
Muistin tässä, että viime keväänä sanoin miehelle suorat sanat tollaisesta perseilystä. Sanoin että seuraava kerta jos tulee, niin minä lähden. Pariskunnan pitäisi kuitenkin puhaltaa yhteen hiileen koko ajan, vaikka olisikin vaikeuksia elämässä. Ei voi ruveta puolisonsa viholliseksi! No, olin unohtanut tuon toteamukseni siitä, että mun mielenterveys ei tällaista kestä.
Ehkä juuri mun tutkinnon suorittaminen on avain parempaan elämään joko yhdessä tai erillämme.
En vain voi ymmärtää tollaista totaalista näköalattomuutta ja lamaannusta. Ei tuleen saa jäädä makaamaan! Jos elämä on p*skaa, sitten pitää tehdä sille jotain eikä kohdella puolisoa huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että mies haluaa erota muttei saa sanottua
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että mies haluaa erota muttei saa sanottua
Pikemminkin ei keksi keinoa, jolla parantaa omaa oloaan. Voisiko tuosta puhua neuvolassa ja lähteä sitä kautta etsimään pieniä, nopeita parannuksia ja sitten perkaamaan pahan olon syitä? Minä en usko hänen erohaluisinsa tai toiseen naiseen tms. Liian yksioikoista. Pikemminkin taustalla on masennusta, riittämättömyyden tunnetta tai kypsymättömyyttä. Ehkä pettymystä lapsiarjesta, kun ei ole vielä hyväksynyt että elämä muuttuu ja pitää ottaa yhteistä vastuuta muista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erottiin juuri tuosta syystä. Munkin puolisoni oli minuun kestotyytymätön. Joka päivä jotain valittamista ja aina huonolla tuulella. Sen lisäksi että oli ihan sama teinpä mitä hyvänsä niin aina tein väärin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten menee nyt?
Nostin kissan pöydälle (taas kerran) ja annoin kuulua. Myöhemmin sain omasta kuormituksesta johtuen itkukohtauksen, joka ei onneksi äitynyt paniikkiin asti. (Kuormitus: erityislapsiarki, opiskelut, parisuhteen tila, taloudellinen epävarmuus) Joudun pari kertaa sanomaan miehelle, että "Älä rähise mulle. Mä en ole mikään putkimies!" Toi oli esimerkki, ei mies ole putkimies, mutta hän on huomaamattaan tuonut työpaikkansa puheenparren kotiin.
Mies sanoi olevansa kuormittunut kuten minäkin ja tarvitsevansa lomaa, muttei halua keskustella asiasta kanssani. Pyysin että ottaisi perheen tähden pari päivää lomaa, mutta mies käski minun olla sekaantumata asiaan. Hän ehdotti ratkaisua! Mun pitäisi lopettaa opiskelu, kun en kerran "pysy sitä tekemään". Olen loppusuoralla opinnoissani. Kaikki yliopistossa opiskelleet tietävät, mitä se loppusuora on :-( . En jätä kesken, koska tavoitteeni on tutkinnon avulla saada perheen taloutta kohennettua. Utopialta se näinä aikoina tosin vaikuttaa.
Muistin tässä, että viime keväänä sanoin miehelle suorat sanat tollaisesta perseilystä. Sanoin että seuraava kerta jos tulee, niin minä lähden. Pariskunnan pitäisi kuitenkin puhaltaa yhteen hiileen koko ajan, vaikka olisikin vaikeuksia elämässä. Ei voi ruveta puolisonsa viholliseksi! No, olin unohtanut tuon toteamukseni siitä, että mun mielenterveys ei tällaista kestä.
Ehkä juuri mun tutkinnon suorittaminen on avain parempaan elämään joko yhdessä tai erillämme.
En vain voi ymmärtää tollaista totaalista näköalattomuutta ja lamaannusta. Ei tuleen saa jäädä makaamaan! Jos elämä on p*skaa, sitten pitää tehdä sille jotain eikä kohdella puolisoa huonosti.
Pidä pintasi ja vie opiskelusi loppuun, tsemppiä!
Tutkintoasi ja sen tuomia työmahdollisuuksia tarvitset tässä elämässä paljon enemmän kuin yhtäkään miestä.
Tutkintosi voi hyvinkin olla lippusi vapauteen, saat itsetuntoa, itsenäisyyttä, huomaat että pärjäät hyvin elämässä, saat paremman työpaikan ja taloutesi kohenee.
Lapsesi tarvitsee sinua paljon ja tähän voit parhaiten vastata kun olet itse onnellinen. Ja luulen, että tutkinto plakkarissa ja parantuneet uramahdollisuudet edessäsi olet onnellisempi kuin nyt.
Oikein paljon voimia sinulle ja kaikkea hyvää opiskeluihin ja uusiin työmahdollisuuksiin.
Miehesi ei sinua ansaitse ja mieti tarkkaan mitä hän haluaa, kun edes ehdottaa opiskelujen lopettamista ja sanoo sinulle, ettei sinusta ole opiskelemaan.
Luota itseesi ja vie opiskelut loppuun asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun exästä tuli tuollainen kun muutettiin yhteiseen asuntoon. Ensin meinasin että hän stressaa uutta tilannetta.
Mutta ei se koskaan helpottanut ja tyylistä tuli vakio. Muutamassa vuodessa tunteeni kuoli ja erottiin äskettäin.
Mikä siinä muutossa saa toisen hetkessä hyökkääväksi valittäjäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pölyiset jalkalistat, en kestä :,D
Mun ex-mies otti kerran tiskatun pitsaleikkurin laatikosta, katsoi sitä nenän vartta pitkin ja sanoi hyvin happamasti: "Minä tykkään puhtaista asioista". Mä repesin ihan totaalisesti, joku hermoromahdus mikälie hepuli iski.
Mies heristeli sitä pitsaleikkuria mun naaman edessä mylvien, että onko tämä muka hauskaa. No ON! :D
Ero tuli tuon episodin jälkeen. Ei oo ikävä. Oli seuraavan kumppaninsa kanssa ihan samanlainen.
Nykyään olemme ystäviä ja monet hyvät naurut saaneet yhteisen exämme narinoista ja nurinoista.
Osunko oikeaan jos veikkaan, että miehellä ei ole omia harrastuksia tai kavereita? Vaimon pitäisi muka paikata nuo puutteet miehen elämässä, olla samaan aikaan vaimo, äiti, kaveriporukka, harrastus, ylipäänsä miehen elämä(nlaatu). Ei siinä kukaan onnistu ja lopputulos on tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tee mitään väärin, ap. Miehelläsi on ongelma, ja se on alitajuinen kulttuurinen ajattelumalli, jonka mukaan hän on halutessaan oikeutettu purkamaan sinuun pahaa oloaan, kritisoimaan ja alistamaan. Lue Why does he do that?, löytyy netistä PDF:nä. Loistava ja silmiä avaava teos vihaisista ja kontrolloivista miehistä, jonka kaikkien parisuhdetta aikovien tulisi lukea, niin miesten kuin naisten. Miehen täytyy nyt tehdä kovasti töitä itsensä kanssa, jos mielii säilyttää parisuhteenne.
Luin tämän, tai siis osittain, oli tosi pitkä. Sen mitä opin oli se, että mies ei toimi niin sen takia, etteikö osaisi toimia toisin. Siksi mikään tyytymättämyyden syyn selvittäminen ei auta. Hän toimii niin kuin toimii, koska haluaa.
Tämä.
Liian suuri ymmärtäminen tekee useista miehistä sietämättömiä. Ensin äiti lapanen, sitten ex lapanen, sitten kohtaat miehen jolle kukaan ei ole sanonut tiettyjä juttuja.
Vastuu on itsellä, mutta vääränlaista suuntaa voi myös ruokkia, erityisesti äiti. Poikia ei kasvateta yhtä hyvin huomioimaan, olemaan kilttejä.
Tutustu narsismiin. Jatkuva tyytymättömyys, mikromanageeraus... asioiden paheneminen ankkuroitumisien (häät, lapsi, yhteinen jotain..) jälkeen, etenkin lapsi, koska se vie äidin huomiota.
YouTubessa on paljon asiaa. Vain lähteminen auttaa.
Millainen suhde hänellä on biologiseen äitiinsä?
Kuulostaa ihan exältäni. Sai joskus sitten sanottua että pettyi perhe-elämään. Pettyi minuun kun en vastannutkaan hänen ihannekuvaansa äidistä, pettyi kuinka raskasta arki pienen vauvan kanssa onkaan, ei ole riittävästi vapaa-aikaa, ei yhteistä aikaa, ei mitään aikaa. Kaikki oli huonosti, syötin väärin, nukutin väärin, herättiin liian myöhään, liian aikaisin, tein liian vähän, tein liikaa, pyykit pesty väärin, sähköä kuluu, vettä kuluu..
On nyt exä ollut jo monta vuotta ja luulisi että olisi nyt onnellinen kun ei tarvitse katsella minua. Mitä vielä, sama naukuminen jatkuu joka kerta kun yhteydessä lapsen asioista vielä ollaan. Kaikki on koko ajan väärin. Onneksi lapsi jo sen ikäinen että enää hyvin harvoin täytyy pitää yhteyttä ja muutaman vuoden kuluttua ei enää ollenkaan.
En tiedä, jotkut vain on niin läpeensä negatiivisia että niiden kanssa on ihan mahdoton elää.
Sinä naukujan eksä, narsistilta kuulostaa ja oman itsesi (ja lapsesi) vuoksi, olisi hyvä perehtyä aiheeseen syvemmin. Hän ei edes yritä parantaa elämäänsä ja itseään.
Itselläni rima on sillä korkeudella, etten enää ikinä hyväksy ja yliymmärrä vihamielistä, tyytymätöntä, rankaisevan muekenmaiseman omaavaa henkilöä. Ulos elämästäni, minulla on niitä vain yksi.
Jotkut miehet kokevat tarvitsevansa naista lähinnä seksiin. Kun sitten seksin määrä vähenee lapsen syntymän jälkeen tai muusta syystä johtuen, niin mies ottaa seksuaaliset tarpeet omiin käsiinsä pornon parissa tai muuten. Sitten hän huomaa, ettei enää tarvitsekaan puolisoa juuri mihinkään ja puolisosta tulee sylkykuppi. Jos töissä stressaa tai muuten jokin on huonosti, niin on helppoa vierittää oma paha olo toisen niskaan. En nyt sano, että tästä on kyse välttämättä, mutta tätä on kyllä nähty tässä elämän aikana
Pari vaihtoehtoa tulee mieleen. Miehellä on mielikuva hyvästä perheestä, ja hänellä voi olla vaikeuksia hyväksyä todellisuuden ja haaveen eroa. Toisekseen, hän voi olla kateellinen tulokkaalle ja taantua lapseksi ihan päästäkseen kilpailemaan äidin huomiosta. Eli nalkutus on vähän kuin pikkulapsen huomionhakua.
Ehkä helpottaisi jos saisi miehen ymmärtämään, että vaikka sellainen taantuminen on normaalia, se ei saa olla kokoaikaista. Hänen on myös muistettava kasvaa isäksi, ja ymmärrettävä että lapsen äiti ei ole hänen äitinsä, vaan hän on nyt äidin mies ja olisi syytä oppia miettimään, miten siitä tehtävästä suoriudutaan tyylikkäästi.