Mitä hieman noloa teit tai sanoit synnytyksen

2

Esittelin kätilölle ajelematta jättämiä säärikarvoja... Sanoin, että näähän hei kohta ihan kihartaa, tuu nyt oikeen valoa vasten katsomaan hihihhi tää ilokaasu toimii!

O______O

Ekassa synnytyksessäni ponnistusvaihe oli hyvin rauhallinen ja mulle sellainen huutaminen ei edes ole luontevaa. Kun mentiin synnyttämään toista, vastassa ollut kätilö tokaisi että "et kyllä kovin tuskaiselta näytä" vähän epäilevästi. Olin kuitenkin 6cm auki joten saatiin jäädä. Mies sanoi kätilölle että "tollanen toi on, ei se näytä sitä kipua vaikka sattuis" tai vastaavaa. No pari tuntia pärjäsin hyvin mutta sit puhkaistiin kalvot ja kipu muuttui tietysti terävämmäksi. Pyysin sit epiduraalia ja sainkin nopeasti, mutta eihän se ehtinyt vaikuttaa edes kun vauva oli jo tulossa. Ponnistuksen tarve tuli taas ihan yhtäkkiä ja huusin, kiljuin ja kirosin siitä kivusta. En edes muista millon olisin huutanut niin koko keuhkojen voimalla. Voin kuvitella viereisessä huoneessa kalpean ensisynnyttäjän kuuntelemassa sitä huutoa. Samalla kätilö yrittää pitää mua jaloista ja huutaa että "KUUNTELE!" ja "AVAA JALAT!". Jotenkin sitten onnistuin aina välillä rauhottua ponnistamaan ja sit taas jatkui huuto. Ponnistusvaihe kesti alle 10 minuuttia mutta sen jälkeen kyllä hävetti. En varmaan ole pahin tapaus mutta kun mieskin oli ehtinyt kehaisemaan miten rauhallinen olen :D Jossain välissä kätilökin sanoi että "Nythän tää alkaa vasta näyttää synnyttämiseltä."

Repeilin niin pahasti näitä lukiessa et laps heräs. E vaan pystyny oleen nauramatta. Hyvä ettei pissa tullu housuu