Mitä hieman noloa teit tai sanoit synnytyksen

2

2

En tiedä onko nyt kovin noloja mutta itseä on jälkeenpäin naurattanut (vaikka synnärillä ei yhtään). Ykkösen kanssa halusin kotiin kun ponnistaminen oli niin kauheaa :D siis olin niin kipuharhoissa että luulin homman loppuvan kunhan pääsen pois sairaalasta. Toista synnyttäessä huusin kuolevani, yleinen luulo kai tuokin.

Toista synnyttäessäni huusin: "ottakaa se saatana nyt pois sieltä". Ihmislapsi onneksi tuli.

Olin synnyttämässä esikoistani. Siihen aikaan en vielä suuremmin ajellut alapäästäni karvoja pois, hieman vaan siistin välillä. Kätilön sitten piti hieman höylällä ottaa karvoja vähemmäksi, olivat ilmeisesti haitolla. Hän höyläsi karvat pois toispuoleisesti, niin että toinen puoli oli "kalju" ja toisella puolella kunnon pusikko. Siinä sitten pistin asiat tärkeysjärjestykseen ja kysyin häneltä että voisiko ajella karvat toiseltakin puolelta. Jälkikäteen on kyllä ihan itseäkin naurattanut että on siinä mahtanut porukka kuunnella että tuolle ei enää yhtään lisää lääkkeitä :D

En mitään :) 

Vannoin ikuista rakkautta anestesialääkärille joka kerta epiduraalin ruvetessa vaikuttamaan (pitkä synnytys ja pahat repeämät joita korjattiin leikkaussalissa, sain useamman annoksen) esikoista synnyttäessäni. Samassa synnytyksessä tuli ponnistusvaiheessa hieman kakkaa ja koin tarpeelliseksi selitellä kuinka olin saanut suolihuuhtelun joten niin ei olisi pitänyt käydä, ja taisin siinä sivussa haukkua Naistenklinikan ruoat kun "menevät suoraan läpi" - lounaasta tosin oli semmoiset 12 tuntia siinä vaiheessa...

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 20:53"]

Ponnistusvaiheessa huusinkin sitten että nyt tulee paska enkä voi pidättää, onneks tuli vaan pieni, suloinen poika

[/quote]

Ai se paska vai?

Ilokaasu vaikutti ihanasti: kutsuin kätilöäni lempinimellä Pikkumyy (toivottavasti se ei suuttunut),ja sitten kun huusin tuskissani epiduraalia ja lääkäri saapui tosi nopeesti paikalle niin ihmettelin ääneen kuulemma että miksi mun pomoni tuli mukaan synnytykseen :))))) olivat kai niin samannäköisiä :)

Mä huusin et "mulla tulee kakka!!!" Kätilö sanoi että ei vaan lapsi..

Olin tosi herkkänä kun alettiin lopuksi kursimaan mua kokoon. Kätilö/hoitaja kyl sanoi että välillä saattaa sit vähä nipistää!
Noh, johonki liian herkälle alueelle kun neulan tökkäs tuli refleksinä tavallaan pompahtaa ilmaan ja se kätilö meinas tökätä itseään sit sillä neulalla!
Joo kyllä hävetti kun huus mulle sieltä haarojen välistä.. onneks ei osunu se neula hoitajaan kuitenkaan

Mun synnytys oli todella nopea enkä ehtinyt saada puudutuksia ja odotetusti hieman repesinkin siinä hötäkässä. En meinannut antaa kätilön ommella repeämää kun olin vieläkin ihan pyörällä päästäni, menin vaan karkuun siinä sängyllä. :D Lopulta kätilö tiukasti sanoi "Se on nyt pakko!" Ja sen jälkeen olin kiltisti irvistellen paikallani sen parin pistoksen verran. Noloa. :)

Hahhaa :D

En muistaakseni sanonut synnytyksen aikana mitään tyhmää, (toisaalta olin salissa 1,5 vrk ja suurin osa siitä painajaisesta ei painunut muistiin.)

Mutta synnytyksen jälkeen harmitti, kun hormonihuuruissa pillahdin itkuun mitä typerimmistä pikkuasioista! En aina pystynyt lopettamaan lausetta hoitajalle alkamatta itkeä, ilman mitään kunnon syytä. Nolotti.

"Siis onko tää mun, oikeesti?"

No tää viides, vika synnytys. Meillä oli rahkaa jälkiruuaks päivää aikasemmin. Sitä jäi yli, ja mä hyvällä ruokahalulla söin järkyttävän määrän suoraan kulhosta. Yöllä alkokin synnytys, ja sitä ripulipaskan määrää ja ääntä... Ihan sairaan noloa..

Sama kuin #2, olin kunnon rääkymaija salissa. Ensin vedin epiduraalista paniikit ja itkin kun kuvittelin että se sattuu kauheasti. Sitten kesken synnytyksen minut piti katetroida (rakko täynnä ja se aiheutti infernaalisen kivun) niin jotenkin ajattelin että sekin tuntuu ihan kauhealta ja kiljuin ja itkin kuin hullu. Itken tosi harvoin, sinä päivänä tuli kyllä pillitettyä.

(sama kommentti löytyy myös tuolta uimahallipieruketjusta, puhelin ja sen käyttäjä sekoili)

Ulostin, ja se haisi...

Hoitsuopiskelija tuli tarkistamaan kuntoni, kun mut oli jätetty hetkeksi yksin ilokaasun jälkeen. Huudahdin hilpeästi "Moi!" ja jäin virnuilemaan leveästi.

En muista omia sanomisiani, mutta kummastakin synnytyksestä jäi mieleeni tietyt kätilön sanat..

Jälkikäteen ajatellen taisin potkia kätilöitä aika lujaa ponnistaessa. Oli rankka ponnistusvaihe kyllä muutenkin. Ensin kätilöt pyysivät ottamaan sukista tukea ja ponnistamaan siten, mutta en saanut siihen tarpeeksi voimaa, niin sitten he sanoivat, että voin tukea jalat heidän kylkiin. En ymmärrä miksi synnytyssängyissä ei ole jalkatukia...

Makasin heräämössä ja odottelin, että spinaali puudutus loppuu ja tunto palaa. Takana 29 tunnin synnytys ja spinaalin alla vielä epiduraali oli todella sekava olo jo ihan pelkästä väsymyksestä. Kätilö toi sitten meille hienot lasit täynnä pommacia tai jotain hedelmämehua pommacilta maistui. Minä siinä sitten vauvat tissillä lasien saapuessa "Skumppaa!" ei ehkä ihan. Nolottaa, pitivät minua varmaan aivan kauheana alkoholistina tai jotain. Esikoista olin synnyttämässä :D