Käydään usein erään kaverin kanssa yhdessä kaupassa (kimppakyyti) ja tämä kaveri on nyt taloudellisissa vaikeuksissa, silti ostaa niin tyhmi...
Hän ei seuraa kilohintaa, ostaa hetken mielijohteesta, vieroksuu laputettuja tuotteita, ostaa valmiiksi leikattuja tai tuunattuna ateriakippoja/salaatteja, ostaa tiettyjä kalliita merkkejä jne. En viitsi aikuista ihmistä alkaa opastamaan, mutta oma 18 vuotias ymmärtää talouden päälle enemmän kuin tämä kaveri. Kuitenkin hän kertoo rahahuolistaan avoimesti ja mielelläni otan hänet kyytiin mukaan kun käyn kaupassa, helpottaakseni hänen elämää, mutta voi pojat että se rahan tuhlaaminen ruokakauppaan ihmetyttää.
Oletteko te huomanneet/oppineet kuinka tiukassa rahatilanteessa kannattaa toimia ja mitä kannattaa ostaa, vai ostatteko edelleen kalliita tuttuja tuotteita ja kärvistelette kassalla?
Harmi, että talousasioiden hallinta ei kuulu opetussuunnitelmaan, jokaisen vanhemman vastuulle jää opettaa omat lapset ja nuoret kuluttamaan järkevästi.
Kommentit (710)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no,sanonpa vaan,yksinasujana. On halvempaa ostaa vaikka valmiiksi siivutettua juustoa,kuin isoa könttää. Ei jää hukkaan mitään. Samoin valmis salaattipussi,ei jää roskia roskiin. No kalja toki,en juo itse,siihen en sano mitään. Mutta sma noi punalappuset. Ei yksiasuja voi kauheasti niitäkään ostaa,ei ne kestä pakastaa. Ainakaan kauaa siis.
Esim kaali on halpaa,mutta kun se painaa 5kiloa yksi kaali,ei jaksa vetää viittä päivää kaalia!
Miten ihmeessä sulla jää juustosta hukkaan, jos ostat palana etkä siivutettuna?
Salaatti on kallista ja ravintoarvo on nolla, joten eihän sitä kannata edes ostaa.
Eri mutta yksinasuja minäkin.
Kokonainen isompi juustopala ehtii mennä huonoksi, kuivua tai homehtua ennenkuin sen ehtii syömään loppuun. Yksinasuvana harvemmin tulee ostettua myöskään leipää, koska niitäkään ei ehdi syömään. Eli silloin joskus kun sattuu se leipähimo niin ostaa muutamat käntynpalat paistopisteestä ja sen määrän juustoa mitä niihin saa uppoamaan.Nuo valmissalaatit kanssa, ne on usein sekoituksia missä on monenlaisia kasviksia, se on taas niin ja näin kannattaako kaikki ostaa erikseen jos ei just seuraavina päivinä ehdi hyödyntämään. Itse harvemmin ostan valmissekoituksia kun salaatit/vihannekset on muutenkin mitä enimmäkseen syön, mutta tilanteissa joissa ei ole järkevää ostaa kassillista rehuja tuo valmispussi toimii ihan hyvin hätäratkaisuna.
Leipää voi aivan mainiosti pakastaa, jos vaan on pakastin käytössä niin kannattaa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija]Tuo on ihan tyypillisestä käytöstä vähävaraisten keskuudessa. Halutaan päästä helpolla niin ei viitsi nähdä vaivaa hintojen seurannassa tai käydä paikassa, josta samat tuotteet saa edullisemmin. Ostetaan lehtiä, tupakkaa, karkkia ja muuta hetken mielijohteesta. Puhumattakaan siitä että kokattaisiin itse. On muka kallista. Syödään ravintoköyhää eineshöttöä. Eräs tuttava joka on aina peeaa ei katso ollenkaan bensan hintoja tankatessaan ja muutenkin käy aina autolla joka paikassa vaikka kaupat ym olisi kävelymatkan päässä. Sitten vaan valittaa koko ajan rahapulaa ja jättää esim. asuntolainan lyhennykset maksamatta.
On tavallista, että paremmin pärjäävät ihmiset moittivat köyhiä näiden rahankäytöstä. Köyhällä ei luonnollisesti saa olla mitään iloa elämässä, eihän? Kirjoitanpa tässä nyt vähän inhottavia kommentteja jollekulle vähävaraiselle samalla kun katselen jätti-TV:tä hienossa kodissani syöden lohta ja hienolla nimikkeellä varustettuja ruoka-aineksia, samalla näprään hintavaa kännykkääni ja muistelen viimeistä lomamatkaa hienossa kohteessa lukuisien ystävieni kanssa. Joo. Pitkään jatkunut köyhyys, osattomuus, yksinäisyys jne aiheuttaa joillekin uupumusta ja toivottomuutta. Siinä tilanteessa ihminen ei jaksa käyttäytyä järkevästi. Ollaan iloisia, jos hän tosiaan ostaa vähillä rahoillaan ruokaa ja jaksaa sentään käydä kaupassa. Toki olisi hyvä, jos mukaan tarttuisi pari halpaa omenaa tai porkkanoita tai jotain, mikä ei vaadi suuria valmisteluja.
Se köyhä voi juuri kuvitella tilanteen olevan tuo. OIkeasti se rikas (esim. minä) syö halpisruokaa, käyttää vanhaa kännykkää ja viertää aikanasa kirjaston äänikirjoja kuunnellen ja samalla porkkanoita lapsille naposteltavaksi pilkkoen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kilohinnoille annetaan niin paljon painoarvoa?
En ostaisi kiloa kumilta maistuvaa ja tuntuvaa juustoa 4€/kg, kun joutuisin syömään sitä hampaat irvessä ja enemmän kuin edes haluaisin. Ostan mieluummin 500 g maukkaampaa juustoa 8€ kilohinnalla, ja siinäkin on enemmän kuin tarpeeksi kuukaudeksi. Juusto ei ole mikään elinehto, kuten ei moni muukaan asia. Säästän enemmin määrässä kuin laadussa.
Voithan sä ostaa laatua, jos sinulla on varaa. Nyt olikin kyse ihmisestä, jolla on rahat tiukilla. Silloin tuntuu tyhmältä laittaa 100€/kk ylimääräistä ruokakauppaan.
1 kg 4€/kg juustoa maksaa 4€.
500 g 8€/kg juustoa maksaa 4€.
Miten ruokakauppaan menee silloin yhtään enemmän? Pointti on siinä, ettei kenenkään tarvitse syödä kilokaupalla juustoa vain siksi, että saa enemmän halvemmalla. En tiedä oletko huomannut, mutta usein köyhyyttä valittavat ovat myös ylipainoisia. Ehkä tämä selittyy osittain sillä, että syövät enemmän ravintoköyhiä ja korkeaenergisia ruokia, koska niitä saa isoissa pakkauksissa edulliseen hintaan. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse syödä määräänsä enempää vain säästääkseen kilohinnassa. Tietenkin on myös ruokia joissa kilohintaan on järkevää kiinnittää huomiota, mutta sen ei tarvitse olla kaikessa ratkaiseva tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kilohinnoille annetaan niin paljon painoarvoa?
En ostaisi kiloa kumilta maistuvaa ja tuntuvaa juustoa 4€/kg, kun joutuisin syömään sitä hampaat irvessä ja enemmän kuin edes haluaisin. Ostan mieluummin 500 g maukkaampaa juustoa 8€ kilohinnalla, ja siinäkin on enemmän kuin tarpeeksi kuukaudeksi. Juusto ei ole mikään elinehto, kuten ei moni muukaan asia. Säästän enemmin määrässä kuin laadussa.
Voithan sä ostaa laatua, jos sinulla on varaa. Nyt olikin kyse ihmisestä, jolla on rahat tiukilla. Silloin tuntuu tyhmältä laittaa 100€/kk ylimääräistä ruokakauppaan.
1 kg 4€/kg juustoa maksaa 4€.
500 g 8€/kg juustoa maksaa 4€.
Miten ruokakauppaan menee silloin yhtään enemmän? Pointti on siinä, ettei kenenkään tarvitse syödä kilokaupalla juustoa vain siksi, että saa enemmän halvemmalla. En tiedä oletko huomannut, mutta usein köyhyyttä valittavat ovat myös ylipainoisia. Ehkä tämä selittyy osittain sillä, että syövät enemmän ravintoköyhiä ja korkeaenergisia ruokia, koska niitä saa isoissa pakkauksissa edulliseen hintaan. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse syödä määräänsä enempää vain säästääkseen kilohinnassa. Tietenkin on myös ruokia joissa kilohintaan on järkevää kiinnittää huomiota, mutta sen ei tarvitse olla kaikessa ratkaiseva tekijä.
Eihän sitä kilon juustoa tarvitse syödä samassa ajassa kuin puolikiloa. Juusto on säilyvä elintarvike, joka vain paranee vanhetessaan.
Joku kommentoi että laputettuna ei saa mitään mitä hän syö. Hmm. Olen ostanut -60% ruisleipää, karjalanpiirakoita, pullaa, keksejä, banaaneja, marjoja, wokkivihanneksia, katkarapuja, monenlaista kalaa, maitoa,piimää, maustamatonta jogurttia, kermaa, rahkaa, tuoremehua, kotimaisia proteiinijuomia, leipäjuustoa, vuohenjuustoa, mozzarellaa, mifua, makkaraa, kinkkua, kasvismakkaroita, valmiskeittoja, jauhoja,öljyä,kananmunia, mausteita, marinoimatonta lihaa, linssejä, tacokuoria. Nämä nyt tulivat mieleeni, varmasti vielä paljon muutakin.
Juurekset, vihannekset ja hedelmät satokauden mukaan. Kevätkesäisen tomaattikauden jälkeen syksyinen porkkana-ja kaalikausi.
Kaupassa ei osteta sitä mikä tulee mieleen tai tekee just nyt mieli,, vaan ideoidaan tarjouksista/ alelöydöistä. Vähän kuin kokkiohjelmien mysteeriboxi. Googlataan reseptiä ja kokeillaan.
Kotona perusvarasto kuiva-aineita, mausteita, etikoita
ja öljyä. Nämä voi kerryttää vähitellen.
Ruuanlaittoa voi harrastaa vähävarainenkin. Esim. Marttojen sivuilta löytyy ruokaohjeita ruokakassista (EU-tukikassi). Ruualla saa leikitellä..
Isoisäni isä kuoli nälkään vankileirillä, suomalainen ja Suomessa , 103vuotta sitten.
Mulla on tuttu, kahden lapsen yh, joka ostaa itselleen kalliita merkkivaatteita. On tosi trenditietoinen ja päällä Uhanaa, Vimmaa jne. Samaan aikaan valittaa, että hänellä ei ole rahaa ostaa esimerkiksi lapselle polkupyörää tai maksaa lapsen kesäleiriä / iltapäiväkerhoa, jonka takia pieni koululainen oli kesällä yksin päivät kotona.
Tässä tapauksessa kyse on kyllä jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, ei ehkä niinkään talouden hallinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kilohinnoille annetaan niin paljon painoarvoa?
En ostaisi kiloa kumilta maistuvaa ja tuntuvaa juustoa 4€/kg, kun joutuisin syömään sitä hampaat irvessä ja enemmän kuin edes haluaisin. Ostan mieluummin 500 g maukkaampaa juustoa 8€ kilohinnalla, ja siinäkin on enemmän kuin tarpeeksi kuukaudeksi. Juusto ei ole mikään elinehto, kuten ei moni muukaan asia. Säästän enemmin määrässä kuin laadussa.
Voithan sä ostaa laatua, jos sinulla on varaa. Nyt olikin kyse ihmisestä, jolla on rahat tiukilla. Silloin tuntuu tyhmältä laittaa 100€/kk ylimääräistä ruokakauppaan.
1 kg 4€/kg juustoa maksaa 4€.
500 g 8€/kg juustoa maksaa 4€.
Miten ruokakauppaan menee silloin yhtään enemmän? Pointti on siinä, ettei kenenkään tarvitse syödä kilokaupalla juustoa vain siksi, että saa enemmän halvemmalla. En tiedä oletko huomannut, mutta usein köyhyyttä valittavat ovat myös ylipainoisia. Ehkä tämä selittyy osittain sillä, että syövät enemmän ravintoköyhiä ja korkeaenergisia ruokia, koska niitä saa isoissa pakkauksissa edulliseen hintaan. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse syödä määräänsä enempää vain säästääkseen kilohinnassa. Tietenkin on myös ruokia joissa kilohintaan on järkevää kiinnittää huomiota, mutta sen ei tarvitse olla kaikessa ratkaiseva tekijä.
Eihän sitä kilon juustoa tarvitse syödä samassa ajassa kuin puolikiloa. Juusto on säilyvä elintarvike, joka vain paranee vanhetessaan.
Juusto oli tässä vain esimerkkinä. Sama koskee muitakin elintarvikkeita. Ja juustoa ei edelleenkään tarvitse syödä tolkuttomasti, vaikka se säilyisi pitkään. Yksinasuvana en saisi mitenkään kiloa juustoa kulumaan käyttämättä sitä jokaisella aterialla, mitä en varmasti muutoin tekisi.
Eräs sukulaisnainen tuhlaa vähäisetkin rahat kirpputorille. Kaksi kolme kertaa kuussa pyytää kyytiä sinne.
Kuvittelee että säästää rahaa mutta joka kerta kantaa sieltä ihan turhaa vaatetta ja roinaa useilla kympeillä. Koti on sitten sen näköinen. Vaatepinoja joka paikassa, hyllyt notkuu sisustuskrääsää ja lasten huone täynnä leluja. Ei uskoisi että on rahasta pulaa.
Ymmärrän että kirppikseltä saa edullisesti esim. vaatetta mutta onko sitä pakko ostaa jos ei ole tarvetta. Hän saattaa ostaa lapsille neljännet toppapuvut ihan vaan kun oli "halvalla". Eteinen pursuaa käytettyjä kenkiä. Saattaa kuukaudessa ostaa 3 kenkäparit itselleen. Sitten kauhistelee minun 80euron kenkiä. Itsellään on eteisessä sadoilla euroilla linttaan käveltyjä kirppiskenkiä.
Mikään ei mielestäni ole nolompaa kuin kytätä toisen ostoksia ja ylimielisenä päteä jossakin mammapalstalle olevansa ystäväänsä parempi ihminen kun osaa ostaa ruokansa esimerkiksi halvemmalla. Onneksi ei ole ap:n kaltaista ystävää tai siis käyn ostoksilla joko yksin tai puolisoni kanssa enkä kyylän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Surullista on se kuinka jotkut vanhemmat jättävät omat lapsensa suorastaan heitteille tässä asiassa. Onko kyse jostain tabusta vai mistä, että tuota järkevää kuluttamista ei opeteta? Onko vaikea myöntää itselleen että minulla ei ole varaa valmissalaattiin ja hienostelukahveihin? Minulla ei ole varaa, sillä minulla on vielä velkaa. Ei ole vaikea myöntää, eikä se alenna arvoani.
Olen syntynyt 70-luvulla, eikä silloin kauheasti tuhlailtu, mutta toisaalta ei silloinkaan erikseen opetettu raha-asioita. Luulen, että taustalla oli ajatus, että kaikille löytyy aina töitä - niin kuin siihen asti oli löytynyt. Etenkin, kun kävin lukion ja pääsin yliopistoon, niin sehän oli kansakoulusuvulleni mieletön saavutus ja aivan automaattinen portti onneen ja vaurauteen. Äitini jakeli minulle rahaa ja kannusti ostamaan "täytyyhän sitä itseään hemmotella"-mentaliteetilla. Todellisuudessa vanhempani ovat tienanneet elämässään selvästi enemmän kuin minä. Aina siinä opettamattomuudessa ei ehkä ole kyse mistään välinpitämättömyydestä vaan vanhempi voi oikeasti luulla, ettei lapsen tarvitse ikinä elämässään pihistellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä ankeaa, jos meidän kaveriporukassa joku kyttäisi toisten elämistä ja ostoksia nokka pystyssä niinkuin kuin ap. "Harmi, ettei taloudenhallintaa opeteta peruskoulussa", tsiisus!
Jaa, no ei minusta, ihan aiheellinen ketju. Ei pidä olka niin herkkähipiä. Etenkin kun aapee kertoi että kaveri valittaa rahatilannettaan hänelle ja samalla elää selvästi yli varojensa ruokakaupassa. Kyllä minuakin vituttaisi katsella sellaista.
Ei ole pakko katsella eikä kuunnella. Enemmän vikaa on ap:ssa, joka pitää "kaverinaan" ihmistä, josta ei edes pidä, ja jonka haukkuu netissä.
Köyhällä meni tunteisiin.
Osa meistä on empaattisia eikä halua herjata muita.
En polta, juo, petä, käytä huumeita tms., mutta toisten kivittäminen on mielestäni tympeää.
ohis
Mulla on varaa valmissalaatteihin ja hienoihin kahveihin. En silti osta niitä kuin harvakseltaan. Lapsille olen opettanut myös paljonko nöistä kertyy sekä katsomaan kilohintoja. Jää rahaa muuhun esim. sijoittamiseen ja lomailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista on se kuinka jotkut vanhemmat jättävät omat lapsensa suorastaan heitteille tässä asiassa. Onko kyse jostain tabusta vai mistä, että tuota järkevää kuluttamista ei opeteta? Onko vaikea myöntää itselleen että minulla ei ole varaa valmissalaattiin ja hienostelukahveihin? Minulla ei ole varaa, sillä minulla on vielä velkaa. Ei ole vaikea myöntää, eikä se alenna arvoani.
Olen syntynyt 70-luvulla, eikä silloin kauheasti tuhlailtu, mutta toisaalta ei silloinkaan erikseen opetettu raha-asioita. Luulen, että taustalla oli ajatus, että kaikille löytyy aina töitä - niin kuin siihen asti oli löytynyt. Etenkin, kun kävin lukion ja pääsin yliopistoon, niin sehän oli kansakoulusuvulleni mieletön saavutus ja aivan automaattinen portti onneen ja vaurauteen. Äitini jakeli minulle rahaa ja kannusti ostamaan "täytyyhän sitä itseään hemmotella"-mentaliteetilla. Todellisuudessa vanhempani ovat tienanneet elämässään selvästi enemmän kuin minä. Aina siinä opettamattomuudessa ei ehkä ole kyse mistään välinpitämättömyydestä vaan vanhempi voi oikeasti luulla, ettei lapsen tarvitse ikinä elämässään pihistellä.
Minäkin olen syntynyt 70-luvulla. Kyllä mun vanhemmat opettivat raha-asioita.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti "kaveris"ei lähde enää ikinä seurassasi kauppaan,tai oikeastaan mihinkään muuallekaan, jos nyt edes on olemassa, etkä ole vain oikeistolainen provoaja... Oma henkinen kuorma keveni kummasti, kun älysin vihdoin jättää edes nämä jeesustelevat köyhien "neuvojat"elämästäni pois. Ihanaa käyttää vähät rahansa minne huvittaa vailla jatkuvaa kontrolloimista ja syyllistämistä. Suosittelen lämpimästi muillekin!
Taloudellinenkin väkivalta on väkivaltaa. Ja kyllähän yhteiskuntakin jo syyllistää naurettvana pienistä tuista koko ajan ja uhkaillaan niiden leikkamisilla ja lopettamisella, on siinäkin jo tarpeeksi kestämistä ilman tämänkaltaisia "kavereita"!!!
No, tilanteessa jossa haluaa käyttää rahansa miten haluaa, ei kannata voivotella rahapulaa ystävilleen. Sillähän tuosta pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä on.Kaveri on perheineen muuttamassa halvempaan kämppään kun ei kelakaan korvaa 1600e vuokraa (on useampi lapsi). Molemnat vanhemmat ovat työttömänä, aiemmin toine ei ollut Silti viimeisimmät hankinnat oli Netflix+joku toinen maksu tv ja lapsille Gugguun vaatteet.Ruokakaupassa ei vahingossakaan tartu matkaan esim kaupan omia merkkejä...Vaan luomua tms.
Halvin Netflix-tilaus maksaa noin 25 snt päivässä. Mielestäni köyhällekin hinnaltaan sopiva.
Pointti olikin että noita pitää olla useita monella...Ja sitten ei ole varaa edes vuokraan.Loppukuusta ruokaankaan.
Jos saa toimeentulotukea Kelalta, ei saa olla rahaa säästössä. Köyhä ei niin ollen voi helpottaa elämäänsä edes pienellä summalla pahan päivän varalle. Pankkitilin saldot tarkastetaan. Yhtenä vuonna joulun aikaan lehdessä oli juttu yh-äidistä, joka oli onnistunut säästämään noin satasen ostaakseen kolmelle lapselleen joululahjoja. No, Kela, tai siihen aikaan sosiaalitoimisto, vähensi tuon summan sen kuukauden avustuksista. Muistelen, että uutinen herätti lukijoissa suuttumusta. Tukisysteemi on suunniteltu siten, että köyhä ei voi koskaan päästä ylenemään parempiosaisten joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos saa toimeentulotukea Kelalta, ei saa olla rahaa säästössä. Köyhä ei niin ollen voi helpottaa elämäänsä edes pienellä summalla pahan päivän varalle. Pankkitilin saldot tarkastetaan. Yhtenä vuonna joulun aikaan lehdessä oli juttu yh-äidistä, joka oli onnistunut säästämään noin satasen ostaakseen kolmelle lapselleen joululahjoja. No, Kela, tai siihen aikaan sosiaalitoimisto, vähensi tuon summan sen kuukauden avustuksista. Muistelen, että uutinen herätti lukijoissa suuttumusta. Tukisysteemi on suunniteltu siten, että köyhä ei voi koskaan päästä ylenemään parempiosaisten joukkoon.
Nostaa rahat käteisenä, ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa toimeentulotukea Kelalta, ei saa olla rahaa säästössä. Köyhä ei niin ollen voi helpottaa elämäänsä edes pienellä summalla pahan päivän varalle. Pankkitilin saldot tarkastetaan. Yhtenä vuonna joulun aikaan lehdessä oli juttu yh-äidistä, joka oli onnistunut säästämään noin satasen ostaakseen kolmelle lapselleen joululahjoja. No, Kela, tai siihen aikaan sosiaalitoimisto, vähensi tuon summan sen kuukauden avustuksista. Muistelen, että uutinen herätti lukijoissa suuttumusta. Tukisysteemi on suunniteltu siten, että köyhä ei voi koskaan päästä ylenemään parempiosaisten joukkoon.
Nostaa rahat käteisenä, ongelma ratkaistu.
Ja näkyy tiliotteessa. Jos voisin, tahtoisin ilman muuta Kelaan töihin ja pistäisin retkut herranpelkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa toimeentulotukea Kelalta, ei saa olla rahaa säästössä. Köyhä ei niin ollen voi helpottaa elämäänsä edes pienellä summalla pahan päivän varalle. Pankkitilin saldot tarkastetaan. Yhtenä vuonna joulun aikaan lehdessä oli juttu yh-äidistä, joka oli onnistunut säästämään noin satasen ostaakseen kolmelle lapselleen joululahjoja. No, Kela, tai siihen aikaan sosiaalitoimisto, vähensi tuon summan sen kuukauden avustuksista. Muistelen, että uutinen herätti lukijoissa suuttumusta. Tukisysteemi on suunniteltu siten, että köyhä ei voi koskaan päästä ylenemään parempiosaisten joukkoon.
Nostaa rahat käteisenä, ongelma ratkaistu.
Ja näkyy tiliotteessa. Jos voisin, tahtoisin ilman muuta Kelaan töihin ja pistäisin retkut herranpelkoon!
Ei sillä ole väliä kun mitään miinusmerkkisiä tilitapahtumia lasketa säästöiksi. Ei niillä ole mitään keinoa selvittää onko nostetut rahat käytetty vai säästetty.
Toisille rahankäyttö on sitä, että kun tili tulee on viikon rikas ja sitten kolme viikkoa köyhä ennen seuraavaa tiliä.