Jään varmaan perheettömäksi vasten tahtoani
Sydän ei kestä enää parisuhteita eikä deittailua. Jokaisen parisuhteen eron jälkeen (kaksi kertaa) on mennyt ihan tolkuttoman kauan aikaa toipua tai saada jotenkin itsensä jaloilleen. Nyt sitten ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen tapasin miehen johon ehdin jo ihastua, mutta suhteella ei ole tulevaisuutta ja taas on sydän rikki. Olen 33-vuotias ja pelkään, että jään perheettömäksi.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on valtavasti huolta. Perheettömyyshän olisi ihan parasta. Saisi tehdä mitä haluaa.
Ehkä monelle näin nykyisin onkin, mutta minulle ei.
Onko sulla ap rima liian korkealla miesten suhteen?
Et ole tämän murheen kanssa yksin. Jotain on mennyt aivan vinksalleen parinhaussa, parisuhteissa ja kaikissa kriteereissä jota mahdollisille kumppaneille asetetaan. Naiset hakee laatikkoleukaa ja hyvää tilipussia ja miehet hakee jotain babe-tyylistä, never mind tärkeämmät kriteerit. Ja viuh vaan kun tehdään bänät ja kokeillaan sen muka vähän paremman kanssa.
Tämä kaikki tietysti vähän kärjistäen, mutta lähipiiriä seuranneena voin sanoa, että olen nähnyt paljon tätä touhua. Tuntuu, että porukat on aivan hukassa ihmissuhteissaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ap rima liian korkealla miesten suhteen?
Ei ole. Minulle kelpaa aivan tavallinen mies jonka kanssa on hyvä olla. Joka päivä ei kuitenkaan tule vastaan sellaista joka vielä herättäisi jonkunlaista romanttista kiinnostusta.
Ei lapsen saamiseen tarvitse välttämättä miestä parisuhteeseen, itsellisestikin voi nainen saada lapsen. Nykyään on koko ajan yleisempää myös löytää puoliso ja saada ensimmäinen lapsi pitkälle yli kolmenkympin, joten kaikki on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsen saamiseen tarvitse välttämättä miestä parisuhteeseen, itsellisestikin voi nainen saada lapsen. Nykyään on koko ajan yleisempää myös löytää puoliso ja saada ensimmäinen lapsi pitkälle yli kolmenkympin, joten kaikki on mahdollista.
Monelle perhe tarkoittaa myös kumppania, ei vain lapsia irrallaan vaan koko pakettia.
Minä tapasin puolisoni 35v iässä ja hyvin ehdin lapsiakin saada. Kavereistanikin useammalla näin.
Minä jäänen varmaan myös. Nykyisessä parisuhteessa menee huonosti ja ikää on 35 vuotta, että uusi mies pitäisi löytää tyyliin heti. Yksin en halua lasta hankkia kun itsestäni se tuntuu luonnottomalta ja yksinäiseltä. Jos joku muu haluaa niin se on ok, mutta itsellinen äitiys ei tunnu omalta jutulta.
Vierailija kirjoitti:
Minä jäänen varmaan myös. Nykyisessä parisuhteessa menee huonosti ja ikää on 35 vuotta, että uusi mies pitäisi löytää tyyliin heti. Yksin en halua lasta hankkia kun itsestäni se tuntuu luonnottomalta ja yksinäiseltä. Jos joku muu haluaa niin se on ok, mutta itsellinen äitiys ei tunnu omalta jutulta.
Aika yksinäiseltä näyttää hyvin monien parisuhteessa olevienkin vanhemmuus naisen näkökulmasta. Parisuhde ei siis ikinä takaa perhettä tai sitä ettei jäisi yksin. Mies voi ottaa ja lähteä milloin vaan tai ero voi tulla ja päävastuu jää äidille. Itsellisenä lapsen saanut voi hyvin myös löytää puolison lapsen saamisen jälkeenkin.
Näin 2020-luvulla erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä, joten todellakaan peli ei ole menetty jos ei puolisoa ole tuossa iässä. Maailma on muuttunut todella paljon ja perhe perustetaan yhä myöhemmässä vaiheessa elämää.
Olet kuitenkin löytänyt aiemmin parisuhteita, varmasti löydät jatkossakin! Mä olin ikisinkku josta kukaan ei edes kiinnostunut koskaan, mutta silti löysin lopulta täydellisen miehen, ja nyt meillä on kaksi ihanaa lasta yhdessä, vaikka luulin ettei tämä olisi minulle koskaan mahdollista.
Multa ei ole koskaan kysytty olisinko halunnut lapsia. Mutta tässä on hyvät puolet. Ja ehkä olen itse lapsiaikuistyyppiä. Sopiva kumppani olisi ehkä ollut kiva, mutten muodon vuoksi voi ottaa ketä tahansa. Eikä tietyt vaivat siirry geeneissä eteenpäin. Hiustenväri ok.
Löysin sun ikäisenä elämäni rakkauden. Sun pitää vaan valita paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on valtavasti huolta. Perheettömyyshän olisi ihan parasta. Saisi tehdä mitä haluaa.
Ehkä monelle näin nykyisin onkin, mutta minulle ei.
Nykyään suurin osa lapsista on nepsyjä, läpsyjä ja muita höpsyjä. Eivät tottele. Alkavat jo 12-vuotiaina ammuskelemaan luokkakavereitaan ja tunkevat rautaputkia ja ilotulitteita toisten peräsuoliin. Etkö lue uutisia?
Kiinnostaako suakin vain se hauska, komea, puhelias ja menevä mies?
Pysähdy kuuntelemaan itseäsi. Irrottaudu oletuksista. Mikä tuntuu parhaimmalta? Mikä olisi juuri sinulle hyvä ratkaisu? Itse tiedät sen.
Usein kun on kiire, kannattaa pysähtyä miettimään.
Lapsista on valtavasti huolta. Perheettömyyshän olisi ihan parasta. Saisi tehdä mitä haluaa.