Lue keskustelun säännöt.
Käydään usein erään kaverin kanssa yhdessä kaupassa (kimppakyyti) ja tämä kaveri on nyt taloudellisissa vaikeuksissa, silti ostaa niin tyhmi...
30.10.2021 |
Hän ei seuraa kilohintaa, ostaa hetken mielijohteesta, vieroksuu laputettuja tuotteita, ostaa valmiiksi leikattuja tai tuunattuna ateriakippoja/salaatteja, ostaa tiettyjä kalliita merkkejä jne. En viitsi aikuista ihmistä alkaa opastamaan, mutta oma 18 vuotias ymmärtää talouden päälle enemmän kuin tämä kaveri. Kuitenkin hän kertoo rahahuolistaan avoimesti ja mielelläni otan hänet kyytiin mukaan kun käyn kaupassa, helpottaakseni hänen elämää, mutta voi pojat että se rahan tuhlaaminen ruokakauppaan ihmetyttää.
Oletteko te huomanneet/oppineet kuinka tiukassa rahatilanteessa kannattaa toimia ja mitä kannattaa ostaa, vai ostatteko edelleen kalliita tuttuja tuotteita ja kärvistelette kassalla?
Harmi, että talousasioiden hallinta ei kuulu opetussuunnitelmaan, jokaisen vanhemman vastuulle jää opettaa omat lapset ja nuoret kuluttamaan järkevästi.
Kommentit (710)
Vierailija kirjoitti:
Näennäisen fiksut, mutta todellisuudessa usein toimimattomat säästöohjeet ovat kilohintojen vertailu ja punalapputuotteet.
Kilohintoja vertaillessa pitäisi huomioida myös pakkauskoon sopivuus. Tai jos enemmän ostamalla lisää myös kulutusta, niin halvempi kilohinta ei auta.
Punalapputuotteet ovat taas usein puhtaita heräteostoksia. Kallis valmissalaatti on edelleen kalliimpi kuin itsetehty, vaikka siitä ottaisi 30% pois. Toki, jos tuuri käy, niin voihan sieltä jotain itselle sopivaa halvalla löytää, mutta miksi mikään hyvä ja halpa jäisi myymättä?
Isoimmat säästöt tekee miettimällä mieluiten etukäteen, mitä sieltä kaupasta ostaa. Aiemmista ruumista voi päätellä kuinka hyvin mikäkin ruoka "riittää" ja siitä näkee todelliset kustannukset.
Varmasti jotkut pystyvät hyvään suunnitteluun ilman ostoslistaa, mutta väittäisin, että 80% kuluttajista ei siihen kykene. Siksi "erikoistarjoukset" ja "kaksi yhden hinnalla"
Höpöhöpö. Isoimmat säästöt syntyy silloin kun on valmis kuluttamaan ale-tuotteiden mukaan, eikä pidä omia kulutustottumuksiaan kiveenhakattuina. Jos tarjouksessa (-60%) on vaikka jauhelihaa, kinkkusuikaleilla ja kananmunia niin niiden ympärille rakennetaan se seuraava viikko. Ei niin että mennään kauppalistan kanssa kauppaan ja ostetaan täyteen hintaan niitä tuotteita mitä listassa lukee, koska ne ei just nyt ole alessa. Johan sen sanoo järkikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on keliakia, mutta haluan syödä leipää, kakkua, keksejä, lakritsia!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalielämässäni elän järkevästi, teen kausiraaka-aineista ja katson kilohintaa. Voin elää halvalla.
Mutta kun nt olen joutunut työttömäksi ja rahaa on vähän, ja sekin tulee pikkupikkutipoissa, en enää pystykkään tuohon. Kilohintojen ja punalappuisten köyttö vaatii, että ostaa isoja paketteja kerralla ja pystyy laittamaan niistä ruokaa heti. Sillä tavalla voi kyllä saada kympilla viisi ateriaa ja jokainen nistä maksaa vain kaksi euroa - mutta pitäisi olla se kymppi, jonka voisi sijoittaa kerralla. Mulla on käytössä vain kaksi ja puoli euroa, enkä saa enempää ennen kuin huomenna. Mun on siis pakko ostaa kilohinnaltaan kallis einesateria.
Ja elämä on täynnä samankaltaisia juttuja, tilaisuuksia, jotka näen, mutta joita en vaan pysty hyödyntämään.
Ei kai sun 2,5 eurolla kannata ostaa mitään kallista einesateriaa. Tuolla rahalla saat aineet jo johonkin kunnolliseen ruokaan, josta voit pakastaa osan ja käyttää ne muutamat seuraavat eurot taas hankkiaksesi jotakin, mitä tarvitset ruoanlaitossa. Tai tee vaikka kattilallinen keittoa. 2,5 eurolla saa varmaan jo jonkun nakkikeiton aikaiseksi. Siitäkin riittää jo useammalle päivälle. Tai joku perunalaatikko. Perunoita, halvin tonnikalapurkki ja kerma. Sekin mahtuu jo 2,5 euron budjettiin ja riittää seuraavallekin päivälle.
Vuosituhat on vaihtunut, tonnikala on kallista. Kaupanpäälle tönkkösuola. Eli toosio typerä ostos järkevälle.
Jaa no just ostin jokin aika sitten tonnikalapurkkeja 99 senttiä kappale alennuksesta. Perunat maksaa 69 senttiä kilo ja kerma jonkun 60-80 senttiä eli mahtuu juuri tuohon budjettiin. On sitä suolaa liharuoissakin.
Kermaa et saa tuohon hintaan.
Eikö halvin ruokakerma ole jotain muutama kymmenen senttiä. Kyllä kaksi tölkkiä kiloon perunoita riittää.
Puhe olikin kermasta.
No kyllä senkin tölkin 60-80 sentillä saa
Ei saa
Ei niin. 2 DL kermaa Lidlissä 0,89€ ja s marketissa 0,85€. K marketissa en ole käynyt edes hintoja kauhistelemassa, mutta veikkaan siellä kahden desin maksavan 1,29€ halvimmillaan. Ässästä ilta-aleaikaan saattaa saada -60% kermaa, jos menee tarpeeksi ajoissa paikalle, mutta ei sitä halvinta kermaa, vaan jotain ylihinnoiteltua luomulitkua, jonka ostamisen kannattavuus on siinä ja siinä alennuksen jälkeenkin.
Kyllä saa. Ostin tänään Prismasta kuohukermaa ihan normaalihinnalla, ja se maksoi 0,79 senttiä 2 dl
Täytyypä sitten tosiaan varmaan kaartaa täältä Imatralta sinne Äkäslompoloon, piteles tuoppiani.
Tämä kerma ostettiin Helsingistä. Hinta lienee sama kaikissa Prismoissa, voisi kuvitella.
Väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalielämässäni elän järkevästi, teen kausiraaka-aineista ja katson kilohintaa. Voin elää halvalla.
Mutta kun nt olen joutunut työttömäksi ja rahaa on vähän, ja sekin tulee pikkupikkutipoissa, en enää pystykkään tuohon. Kilohintojen ja punalappuisten köyttö vaatii, että ostaa isoja paketteja kerralla ja pystyy laittamaan niistä ruokaa heti. Sillä tavalla voi kyllä saada kympilla viisi ateriaa ja jokainen nistä maksaa vain kaksi euroa - mutta pitäisi olla se kymppi, jonka voisi sijoittaa kerralla. Mulla on käytössä vain kaksi ja puoli euroa, enkä saa enempää ennen kuin huomenna. Mun on siis pakko ostaa kilohinnaltaan kallis einesateria.
Ja elämä on täynnä samankaltaisia juttuja, tilaisuuksia, jotka näen, mutta joita en vaan pysty hyödyntämään.
Ei kai sun 2,5 eurolla kannata ostaa mitään kallista einesateriaa. Tuolla rahalla saat aineet jo johonkin kunnolliseen ruokaan, josta voit pakastaa osan ja käyttää ne muutamat seuraavat eurot taas hankkiaksesi jotakin, mitä tarvitset ruoanlaitossa. Tai tee vaikka kattilallinen keittoa. 2,5 eurolla saa varmaan jo jonkun nakkikeiton aikaiseksi. Siitäkin riittää jo useammalle päivälle. Tai joku perunalaatikko. Perunoita, halvin tonnikalapurkki ja kerma. Sekin mahtuu jo 2,5 euron budjettiin ja riittää seuraavallekin päivälle.
Vuosituhat on vaihtunut, tonnikala on kallista. Kaupanpäälle tönkkösuola. Eli toosio typerä ostos järkevälle.
Jaa no just ostin jokin aika sitten tonnikalapurkkeja 99 senttiä kappale alennuksesta. Perunat maksaa 69 senttiä kilo ja kerma jonkun 60-80 senttiä eli mahtuu juuri tuohon budjettiin. On sitä suolaa liharuoissakin.
Kermaa et saa tuohon hintaan.
Eikö halvin ruokakerma ole jotain muutama kymmenen senttiä. Kyllä kaksi tölkkiä kiloon perunoita riittää.
Puhe olikin kermasta.
No kyllä senkin tölkin 60-80 sentillä saa
Ei saa
Ei niin. 2 DL kermaa Lidlissä 0,89€ ja s marketissa 0,85€. K marketissa en ole käynyt edes hintoja kauhistelemassa, mutta veikkaan siellä kahden desin maksavan 1,29€ halvimmillaan. Ässästä ilta-aleaikaan saattaa saada -60% kermaa, jos menee tarpeeksi ajoissa paikalle, mutta ei sitä halvinta kermaa, vaan jotain ylihinnoiteltua luomulitkua, jonka ostamisen kannattavuus on siinä ja siinä alennuksen jälkeenkin.
Siinä "luomulitkussa" ei ole karrageenia. Tärkeä juttu. Eikä mitenkään ylihinnoiteltu.
En minä maista oli tai ei, mutta liikaa maksaa, joten en osta.
Karrageeni on vaan merilevää, joka on luomuhörhöjen herkkua🙄
Rahaongelmat eivät hoidu rahalla. On syynsä, miksi joillain ihmisillä rahat loppuvat säännöllisesti tilipäivien puolivälissä. Ei kyseisellä ihmisellä olisi rahahuolia, ellei hän olisi niin huono käyttämään rahaa. Ei tällaista ihmistä pysty opettamaan käyttämään rahaa oikein, sillä muutos pitää lähteä itsestään, samoin kuin vaikka alkoholin juomisen lopetus. Ystäväsi ei halua päästä oikeasti irti rahahuolistaan. Oli minullakin kaveri, joka osti aina pikkuaskin tupakkaa, koska se on halvin lyhyellä aikavälillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näennäisen fiksut, mutta todellisuudessa usein toimimattomat säästöohjeet ovat kilohintojen vertailu ja punalapputuotteet.
Kilohintoja vertaillessa pitäisi huomioida myös pakkauskoon sopivuus. Tai jos enemmän ostamalla lisää myös kulutusta, niin halvempi kilohinta ei auta.
Punalapputuotteet ovat taas usein puhtaita heräteostoksia. Kallis valmissalaatti on edelleen kalliimpi kuin itsetehty, vaikka siitä ottaisi 30% pois. Toki, jos tuuri käy, niin voihan sieltä jotain itselle sopivaa halvalla löytää, mutta miksi mikään hyvä ja halpa jäisi myymättä?
Isoimmat säästöt tekee miettimällä mieluiten etukäteen, mitä sieltä kaupasta ostaa. Aiemmista ruumista voi päätellä kuinka hyvin mikäkin ruoka "riittää" ja siitä näkee todelliset kustannukset.
Varmasti jotkut pystyvät hyvään suunnitteluun ilman ostoslistaa, mutta väittäisin, että 80% kuluttajista ei siihen kykene. Siksi "erikoistarjoukset" ja "kaksi yhden hinnalla"Höpöhöpö. Isoimmat säästöt syntyy silloin kun on valmis kuluttamaan ale-tuotteiden mukaan, eikä pidä omia kulutustottumuksiaan kiveenhakattuina. Jos tarjouksessa (-60%) on vaikka jauhelihaa, kinkkusuikaleilla ja kananmunia niin niiden ympärille rakennetaan se seuraava viikko. Ei niin että mennään kauppalistan kanssa kauppaan ja ostetaan täyteen hintaan niitä tuotteita mitä listassa lukee, koska ne ei just nyt ole alessa. Johan sen sanoo järkikin.
Samaa mieltä, kuin tuo aiempi kommentoija. Punalapputuotteista harvoin löytyy ainakaan täällä päin muuta, kuin sitä, mikä ei ole mennyt kaupaksi, koska A) kyseessä on jo valmiiksi niin korkean hintaluokan tuote, että alennuksen jälkeenkin hinta jää korkeaksi B) kyseessä on jokin tuote, joka on jotenkin outo käyttötarkoitukseltaan muutenkin. Jos nyt haluaisin vaikka alennuksesta ostaa perunasalaattia, en välttämättä halua sellaista, mikä on maustettu inkiväärillä, chilillä, currylla ja seassa on persikoita.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te paasaatte pakastamisesta, mutta ymmärrättekö ettei kaikilla edes ole sitä pakastintakaan.
Ja onko pakastaminen niin järkevää, koska se syö mielettömästi kallista sähköä ? Joka tulevana talvena kallistuu entisestään.
Pakastettuihin ruokiin tulee kumma eltaantunut sivumaku. Jopa jätskiinkin siihen aikaan, kun sitä oli meillä varaa ostaa.
Kirjoitan nyt uudestaan yhden aikaisemman kommenttini.
Me mittasimme kaikkien laitteiden sähkönkulutuksen ja pakastin kulutti vain, kun sen sulasta tilasta jäähdytti, muuten ei paljon mitään.
Eniten kulutti liesi, kun oli päällä, silitysrauta ja pölynimuri.
Kylmälaitteet ja pesukoneet vähiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalielämässäni elän järkevästi, teen kausiraaka-aineista ja katson kilohintaa. Voin elää halvalla.
Mutta kun nt olen joutunut työttömäksi ja rahaa on vähän, ja sekin tulee pikkupikkutipoissa, en enää pystykkään tuohon. Kilohintojen ja punalappuisten köyttö vaatii, että ostaa isoja paketteja kerralla ja pystyy laittamaan niistä ruokaa heti. Sillä tavalla voi kyllä saada kympilla viisi ateriaa ja jokainen nistä maksaa vain kaksi euroa - mutta pitäisi olla se kymppi, jonka voisi sijoittaa kerralla. Mulla on käytössä vain kaksi ja puoli euroa, enkä saa enempää ennen kuin huomenna. Mun on siis pakko ostaa kilohinnaltaan kallis einesateria.
Ja elämä on täynnä samankaltaisia juttuja, tilaisuuksia, jotka näen, mutta joita en vaan pysty hyödyntämään.
Tuo on erittäin huono selitys. Sinulle tuskin tulevat etuudet 2,5 € kerrallaan vaan kerran tai kahdesti kuussa isompina erinä. Vaikka ajattelisit käyttäväsi vain 2,50 € päivässä ruokaan, niin siitä huolimatta kannattaa tietenkin ostaa kilohinnaltaan mahdollisimman edullista ruokaa ja hyväksikäyttää tarjouksia. Juuri ennen rahapäivää vasta voi hätätilanteessa ostaa kilohinnaltaan kalliimpaa ruokaa pienemmissä pakkauksissa, niin minäkin teen.
Se on sitten eri asia, jos on masentunut tai on muuta ongelmaa, ettei jaksa leipoa tai pakastaa ruokia. Perustarvikkeet, kuten peruna, porkkana, sipuli, kananmunat ja makaronit ovat oikeasti edullisia ja nuo riittävät pohjaksi jo monelle ruualle. Silloin kun minä teen ruokaa perheelle, nipistän siitä, jos vaan suinkin mahdollista, ruoka-annoksia tai puolivalmisteita pakkaseen. Esim. tomaattinen kasviskastikepohja, josta saa tehtyä jauhelihakastikkeen tai syötyä sellaisenaan pastan kanssa säilyy ties kuinka kauan pakkasessa. Siihen keittää sitten vaan makaronit kylkeen. Pakastan myös itselleni "valmisruokia" työpaikkaa varten, ne ovat parempia, kuin kaupan vastaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näennäisen fiksut, mutta todellisuudessa usein toimimattomat säästöohjeet ovat kilohintojen vertailu ja punalapputuotteet.
Kilohintoja vertaillessa pitäisi huomioida myös pakkauskoon sopivuus. Tai jos enemmän ostamalla lisää myös kulutusta, niin halvempi kilohinta ei auta.
Punalapputuotteet ovat taas usein puhtaita heräteostoksia. Kallis valmissalaatti on edelleen kalliimpi kuin itsetehty, vaikka siitä ottaisi 30% pois. Toki, jos tuuri käy, niin voihan sieltä jotain itselle sopivaa halvalla löytää, mutta miksi mikään hyvä ja halpa jäisi myymättä?
Isoimmat säästöt tekee miettimällä mieluiten etukäteen, mitä sieltä kaupasta ostaa. Aiemmista ruumista voi päätellä kuinka hyvin mikäkin ruoka "riittää" ja siitä näkee todelliset kustannukset.
Varmasti jotkut pystyvät hyvään suunnitteluun ilman ostoslistaa, mutta väittäisin, että 80% kuluttajista ei siihen kykene. Siksi "erikoistarjoukset" ja "kaksi yhden hinnalla"Höpöhöpö. Isoimmat säästöt syntyy silloin kun on valmis kuluttamaan ale-tuotteiden mukaan, eikä pidä omia kulutustottumuksiaan kiveenhakattuina. Jos tarjouksessa (-60%) on vaikka jauhelihaa, kinkkusuikaleilla ja kananmunia niin niiden ympärille rakennetaan se seuraava viikko. Ei niin että mennään kauppalistan kanssa kauppaan ja ostetaan täyteen hintaan niitä tuotteita mitä listassa lukee, koska ne ei just nyt ole alessa. Johan sen sanoo järkikin.
Samaa mieltä, kuin tuo aiempi kommentoija. Punalapputuotteista harvoin löytyy ainakaan täällä päin muuta, kuin sitä, mikä ei ole mennyt kaupaksi, koska A) kyseessä on jo valmiiksi niin korkean hintaluokan tuote, että alennuksen jälkeenkin hinta jää korkeaksi B) kyseessä on jokin tuote, joka on jotenkin outo käyttötarkoitukseltaan muutenkin. Jos nyt haluaisin vaikka alennuksesta ostaa perunasalaattia, en välttämättä halua sellaista, mikä on maustettu inkiväärillä, chilillä, currylla ja seassa on persikoita.
Tosiaan äärimmäisen harvoin punalapullisena löytää mitään peruselintarvikkeita. Lihoissa usein jotain marinadihässäköitä tai sikakalliita sisäfilepaisteja. Jälkimmäisiä olen joskus ostanut vaikka alessakin kalliita, koska muuten en koskaan niitä raaskisi maistaa.
Muuten aletuotteet ovat juurikin jotain eineksiä, lisäaineilla pumpattuja jalosteita tai muuta epäterveellistä huttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen köyhästä yh-perheestä ja rahaa oli perheellämme käytössä niin vähän että kun sitä joskus tuli oli pakko päästä vaateostoksille tai tilata pizza, sillä elämä tuntui muuten pelkältä kurjuudelta. Äitini myös tupakoi, sillä se lievitti stressiä. Lapsena ja nuorena en osannut ajatella että tulevaisuus voisi kohdallani olla toisenlainen. Köyhyyden syynä oli laman myötä menetetyt työt ja isän lähtö.
Nyt aikuisena en tunne mitään tarvetta shoppailulle enkä tuhlaile koska palkkaa tulee tasaisesti ja riittävästi. Elämä ei tunnu ankealta, joten en etsi pikaista helpotusta tuskaan. Äitinikin lopetti tupakoinnin kun muutimme pois ja tulonsa riittivät hyvin yksin elämiseen.
Näitä asioita pohtiessa kannattaa muistaa että ihminen jolla ei ole kokemusta köyhyydestä ei ymmärrä mistä on kyse. Opiskeluaikaa ei voi laskea samanlaiseksi köyhyydeksi, sillä on kyse investoinnista tulevaan, väliaikaisesta tilasta. Monella pienituloisella tai työttömällä ei ole toivoa näkyvissä vaan tila on pysyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te paasaatte pakastamisesta, mutta ymmärrättekö ettei kaikilla edes ole sitä pakastintakaan.
Ja onko pakastaminen niin järkevää, koska se syö mielettömästi kallista sähköä ? Joka tulevana talvena kallistuu entisestään.
Pakastettuihin ruokiin tulee kumma eltaantunut sivumaku. Jopa jätskiinkin siihen aikaan, kun sitä oli meillä varaa ostaa.Kirjoitan nyt uudestaan yhden aikaisemman kommenttini.
Me mittasimme kaikkien laitteiden sähkönkulutuksen ja pakastin kulutti vain, kun sen sulasta tilasta jäähdytti, muuten ei paljon mitään.
Eniten kulutti liesi, kun oli päällä, silitysrauta ja pölynimuri.
Kylmälaitteet ja pesukoneet vähiten.
No mitä lukemia saitte? Hyvin suuresti epäilen tuota pesukoneen pientä sähkönkulutusta...siinä vaikuttaa suoraan se kuinka kuumalla ohjelmalla pestään ja sähkönkulutus tulee suurimmaksi osaksi veden lämmittämisestä pesulämpöön, teeppä vaikka testi jostain 60 asteen ohjelmasta. Kylmäkoneet ei tosiaan vie paljoa sähköä jos ovi on riittävän usein kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu perhe on myös viikko tilipäivästä rahaton. Ostellaan mitä sattuu ja lapset saa holtittomasti kuluttaa kaikkea. Esim. ostetaan jätskejä jotka syödään samalta istumalta kaikki. Jotain 3 tuuttia per nuppi. Ei voi ymmärtää.. ei oo ihme jos ei rahat riitä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös tällainen tuttava. On nyt pitkällä sairaslomalla ja rahaa tulee vähän. Silti se kuluttamisen impulsiivisuus on ihan käsittämätöntä.
Hän saattaa "rahapäivänä" käydä vaikka apteekissa ja mukaan tarttuu pakollisten lääkkeiden lisäksi erilaisia rasvoja ja pesuaineita, uusi kuumemittari, kaikenlaisia vitamiineja (jotka jäävät syömättä), useampia pakkauksia rennietä ym. itsehoitolääkkeitä varastoon vaikka niille ei olisi sillä hetkellä tarvetta. Ja sitte loppulasku on helposti yli 100€, kun ostetaan vaan kaappeihin kaikkea. Jostain perus Citymarketista mukaan saattaa lähteä uusi silitysrauta, lajitelma kenkälankkeja ja rasvakeitin. Ruuat eivät ole myöskään halvimpia vaan ostaa mitä haluaa silloin , kun on rahaa. Sitten suurimman osan kuukaudesta ei ole rahaa edes siihen jauhelihapakettiin. Veronpalautuksilla osti viulun (ei ole ikinä soittanut mitään soitinta eikä soita vieläkään).
Olen yrittänyt puhua fiksusta rahankäytöstä tuloksetta. Itseä lähinnä jurppii, kun sitten rahattomana valitetaan kaikkien tukien riittämättömyydestä. Vaikka oikeasti ne tuet riittäisivät ihan hyvin, jos ei ostaisi kaikkea turhaa ja miettisi vähän kaupassa mitä tarvii.
Totta, veronpalautuksista voisi ostaa viulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös tällainen tuttava. On nyt pitkällä sairaslomalla ja rahaa tulee vähän. Silti se kuluttamisen impulsiivisuus on ihan käsittämätöntä.
Hän saattaa "rahapäivänä" käydä vaikka apteekissa ja mukaan tarttuu pakollisten lääkkeiden lisäksi erilaisia rasvoja ja pesuaineita, uusi kuumemittari, kaikenlaisia vitamiineja (jotka jäävät syömättä), useampia pakkauksia rennietä ym. itsehoitolääkkeitä varastoon vaikka niille ei olisi sillä hetkellä tarvetta. Ja sitte loppulasku on helposti yli 100€, kun ostetaan vaan kaappeihin kaikkea. Jostain perus Citymarketista mukaan saattaa lähteä uusi silitysrauta, lajitelma kenkälankkeja ja rasvakeitin. Ruuat eivät ole myöskään halvimpia vaan ostaa mitä haluaa silloin , kun on rahaa. Sitten suurimman osan kuukaudesta ei ole rahaa edes siihen jauhelihapakettiin. Veronpalautuksilla osti viulun (ei ole ikinä soittanut mitään soitinta eikä soita vieläkään).
Olen yrittänyt puhua fiksusta rahankäytöstä tuloksetta. Itseä lähinnä jurppii, kun sitten rahattomana valitetaan kaikkien tukien riittämättömyydestä. Vaikka oikeasti ne tuet riittäisivät ihan hyvin, jos ei ostaisi kaikkea turhaa ja miettisi vähän kaupassa mitä tarvii.
Totta, veronpalautuksista voisi ostaa viulun.
Lampaanviulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näennäisen fiksut, mutta todellisuudessa usein toimimattomat säästöohjeet ovat kilohintojen vertailu ja punalapputuotteet.
Kilohintoja vertaillessa pitäisi huomioida myös pakkauskoon sopivuus. Tai jos enemmän ostamalla lisää myös kulutusta, niin halvempi kilohinta ei auta.
Punalapputuotteet ovat taas usein puhtaita heräteostoksia. Kallis valmissalaatti on edelleen kalliimpi kuin itsetehty, vaikka siitä ottaisi 30% pois. Toki, jos tuuri käy, niin voihan sieltä jotain itselle sopivaa halvalla löytää, mutta miksi mikään hyvä ja halpa jäisi myymättä?
Isoimmat säästöt tekee miettimällä mieluiten etukäteen, mitä sieltä kaupasta ostaa. Aiemmista ruumista voi päätellä kuinka hyvin mikäkin ruoka "riittää" ja siitä näkee todelliset kustannukset.
Varmasti jotkut pystyvät hyvään suunnitteluun ilman ostoslistaa, mutta väittäisin, että 80% kuluttajista ei siihen kykene. Siksi "erikoistarjoukset" ja "kaksi yhden hinnalla"Höpöhöpö. Isoimmat säästöt syntyy silloin kun on valmis kuluttamaan ale-tuotteiden mukaan, eikä pidä omia kulutustottumuksiaan kiveenhakattuina. Jos tarjouksessa (-60%) on vaikka jauhelihaa, kinkkusuikaleilla ja kananmunia niin niiden ympärille rakennetaan se seuraava viikko. Ei niin että mennään kauppalistan kanssa kauppaan ja ostetaan täyteen hintaan niitä tuotteita mitä listassa lukee, koska ne ei just nyt ole alessa. Johan sen sanoo järkikin.
Samaa mieltä, kuin tuo aiempi kommentoija. Punalapputuotteista harvoin löytyy ainakaan täällä päin muuta, kuin sitä, mikä ei ole mennyt kaupaksi, koska A) kyseessä on jo valmiiksi niin korkean hintaluokan tuote, että alennuksen jälkeenkin hinta jää korkeaksi B) kyseessä on jokin tuote, joka on jotenkin outo käyttötarkoitukseltaan muutenkin. Jos nyt haluaisin vaikka alennuksesta ostaa perunasalaattia, en välttämättä halua sellaista, mikä on maustettu inkiväärillä, chilillä, currylla ja seassa on persikoita.
Viimeksi ostin alesta (-60%) mm sika-nautajauhelihaa 700g hintaan 1,68€, maitoa 3,5l hintaan 1,5€, maustamattomia rahkoja 4 kpl hintaa yhdelle 250g purkille jäi 0,27€ siivutettua kermajuustoa
kilon hintaan 2,78€, broilerin koipipaloja 1.590 kg hintaan 2,38€, 2 litraa maustamatonta jugurttia yhteishintaan 0,78€, saunapalvi-leikkelettä 300g 1,42€ ja luomukuohukermaa 2dl hintaan 0,47€ ja isoja vapaan kananmunia 10 kpl 1,07€ sekä kirjolohifilettä 3 kpl 1,40€ kappale, että en tiedä mitä teet väärin tai miksi et osaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhästä yh-perheestä ja rahaa oli perheellämme käytössä niin vähän että kun sitä joskus tuli oli pakko päästä vaateostoksille tai tilata pizza, sillä elämä tuntui muuten pelkältä kurjuudelta. Äitini myös tupakoi, sillä se lievitti stressiä. Lapsena ja nuorena en osannut ajatella että tulevaisuus voisi kohdallani olla toisenlainen. Köyhyyden syynä oli laman myötä menetetyt työt ja isän lähtö.
Nyt aikuisena en tunne mitään tarvetta shoppailulle enkä tuhlaile koska palkkaa tulee tasaisesti ja riittävästi. Elämä ei tunnu ankealta, joten en etsi pikaista helpotusta tuskaan. Äitinikin lopetti tupakoinnin kun muutimme pois ja tulonsa riittivät hyvin yksin elämiseen.
Näitä asioita pohtiessa kannattaa muistaa että ihminen jolla ei ole kokemusta köyhyydestä ei ymmärrä mistä on kyse. Opiskeluaikaa ei voi laskea samanlaiseksi köyhyydeksi, sillä on kyse investoinnista tulevaan, väliaikaisesta tilasta. Monella pienituloisella tai työttömällä ei ole toivoa näkyvissä vaan tila on pysyvä.
Näin. Henkinen taakka on suuri, jos raha on tiukalla eikä ole toivoa paremmasta. Silloin tulee herkemmin tehtyä huonoja päätöksiä ja haettua hetken nautintoa, kuin jos olisi vaikka opiskelija tai muusta syystä tilapäisesti vähävarainen. En jotenkin osaa edes pitää mitenkään köyhänä tai pienituloisena esim. asuntovelkaista ihmistä, vaikka hänellä olisi hirveän tiukkaa sen takia, kun on se asuntolaina maksettavana ja tilanne on huonontunut, kun on tullut ero ja on vielä lapset elätettävänä. Hänellä on kuitenkin paremmat ajat odottamassa tulevaisuudessa ja omaisuuttakin kertyy. Meillä on sellainen tilanne, että olen velkaantunut miehen myötä, vaikka päätin, etten anna miehen ulosoton vaikuttaa omiin raha-asioihini. Meille ei ole parempaa tulevaisuutta tiedossa, ainoa toiveeni on tällä hetkellä, että saisimme molemmat velat maksettua ennen (pienehkölle) eläkkeelle jäämistä. Omaisuutta ei ole, eikä ehdi enää tullakaan tässä elämässä. Meillä on aina rahat lopussa ennen palkkapäivää ja kaikki yllättävät menot ovat katastrofi taloudessamme. Me voisimme elää nuukemmin, kuin mitä nyt elämme, mutta emme jaksa ja olemme osittain tietoisestikin miettineet, että meidän täytyy koittaa jollain tasolla nauttia elämästä jo nyt, eikä odottaa eläkeikää, joka tulee luultavasti olemaan yhtä köyhä, mutta vain eri syistä kuin nykyhetki, eikä kukaan takaa, vaikka kupsahtaisimme sitä ennen. Ostamme siis monesti vähän kalliimpaa/parempaa ruokaa, kuin kannattaisi ja käytämme jonkun verran rahaa harrastuksiin, mikä ei tietenkään ole välttämätöntä. Matkustamaan emme pysty ja onneksi se ei ole meille kummallekaan mikään välttämättömyys.
et sääkään taida ihan välkky olla kun täällä siitä
piipität etkä kaverisi kanssa.
Taas ei voi vastata. Mutta siis osalla on kyllä hyvät valikoimat aletuotteista. Ei meillä vaan… Siksipä olen tilaillut Fiksuruualta - paitsi että sielläkin alkaa nykyään superhalpistuotteina olla pelkkää karkkia, limua ja sipsiä.
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset on talousasioissa yllättävän kujalla. Muistan itse 30 vuoden takaa luokkakaverini perheen, jossa äiti joutui laman myötä työttömäksi, ja oli juuri otettu iso asuntolaina jättikorolla, joten tiukkaa oli. Silti ostoskärryyn lapattiin mm. 2 desilitran Mövenpick-jäätelöitä, siis useita kappaleita samaa makua kerralla. Ihmettelin jo tuolloin teininä, miksi ei olisi voinut ostaa edes litran pakettia, jos nyt ylipäätään tuota ylihinnoiteltua jäätelöä halusi.
Olen asunut muissa pohjoismaissa ja katsoin siellä tosi-TV ohjelmaa jonka nimi oli Luksusfellen (fellen=ansa). Tätä sarjaa tehdäänNorjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Oli kyllä opettavainen ohjelma ja opin paljon taloudenhoidosta vaikka en köyhä olekaan. Ajattelin että sama formaatti pitäisi saada Suomeen. Mutta uskon että yli varojen eläminen ja talouden "sössiminen" aiheuttaa ihmisissä niin paljon häpeää että ohjelmaan osallistujia olisi vaikea saada täällä Suomessa. Asiantuntijat puuttuivat kovalla kädellä kulutustottumuksiin, mm. ulkona syömiseen, noutoruokaan, tupakointiin, herkkujen syömiseen, kalliisiin vaatteisin, ulkomaanmatkoihin. ja kaikkeen mitä rahoitettiin kulutusluotoilla. Jotkut jotuivat luopumaan liian kalliista asunnosta tai autosta. Mutta yli varojen eläneet ihmiset saivat apua, mm. budjetin jossa otettiin huomioon tulot ja menot. Ja täytyy sanoa että ihmiset muuttuivat paljon onnellisemmiksi sen jälkeen kun he ottivat vastuuta omasta taloudenhoidostaan.
Kotimaista kuohukerma maksoi eilen myös Espoossa 0,79€. K-kaupoissa näyttäisi olevan halvin kuohukerma 0,85€/2 dl, eli ei lähelläkään 1,29€ sekään.